20.9.2011

Rallittelua

Edellinen viikko olikin maustettu pennuntuoksulla, treeneillä, koiramaisissa kisoissa duunittelulla ja rallytokoilulla. Lähdetään liikkeelle vaikka niistä ällöttävistä pennuista. Kaikki sellaisen joskus omistaneethan tietävät, että ovat rumia, pahatapaisia, terävähampaisia ja muutenkin kaikinpuolin vain pakollinen vaihe ennen aikuisuuteen siirtymistä. Errrr... vai mitenkä se nyt meni :)) Postauksessa on sitten niitä ällöttäviä pentukuvia, että pentukuumeiset sulkee tämän ikkunan ihan saman tein!

Vallan uhrauduin ensitöikseni käymään kylässä Sarilla, jossa vipelsi kuusinkappalein mittelipentusia. Ikää kun alkoi olla se viisiviikkoa, mukaan pääsivät myös oma duo Jalmari & Nipa ihmettelemään niitä vääränmerkkisiä palleroita. Karkki -äiskä oli näköjään jo ihan kypsä hunnilaumansa huoltamiseen, eikä pistänyt ollenkaan pahaksi vieraiden koirien läsnäoloa pentusten kanssa - päinvastoin, epätoivoinen mamma oli jo änkeämässä mun kameralaukkuun, että ehkä kukaan ei huomaa, jos solahdan tänne jemmaan :D Javan mielestä ne oli aika jännittäviä olentoja, joita olikin hyvä tutkistella piiiiiiitkän nenän mitan etäisyydeltä. Natiainen taas sai ilmeisesti jonkin sortin fläsärin ja kipitti suorinta tietä pentujen aitaukseen tekemään lähempää tuttavuutta. Siellä se huuseerasi nuuskuttelemassa lapsukaisia ja muisti ojentaa käytöstä, jos erehtyivät mustia äidiksi luulemaan.


Ja jotta ei pentulullutuskiintiö tyhjenisi, kipaisin sunnuntai-iltana vielä rt-kisojen jälkeen Jennin laumaa moikkaamaan. Nemo kun on saanut karvaisen pikkuveljen mallia bc ja pitihän se 10-viikkoinen Nova -kakara käydä katsastamassa ennenkuin alkaa koipivaihe ja muuntautuminen palleroisesta hämähäkkimieheksi. Silvuplee siis, tässä Javaa, Nemoa ja Novaa:


Sunnuntaiksi lauma oli tosiaan ilmoitettu Porvooseen jossain ihmeen mielenhäiriössä. Lauantai-iltana kävi jo mielessä, että jospas vaan antaisi olla, mutta jotenkin sitä kuitenkin pungersi itsensä sunnuntaiaamuksi Porvooseen. Java rallitteli tyylilleen erittäin uskollisesti ALO98/100 p. tulokset, joka riitti 3/24 sijoitukseen ja sitä myöten epäviralliseen koulariin RTK1. Seuraavissa kisoissa herra Pilkku rallyilee siispä jo AVO -luokassa ja mikä hienointa, se päivää koitaa jo ensi su :D Satuin TAAS ilmoittautumaan töihin Ertin rallytokoskaboihin ja samalla vaivalla, kun sinne on nyt joka tapauksessa menossa, mennään harjoittelemaan vähän avointa luokkaa. Heh, siitä tulee hauskaa, kun startataan vielä ekana. 

Nipperton veteli taas suorastaan näyttävästi riman ali sunnuntaisen suorituksensa avoimessa luokassa, joten hauveli jää nyt lajista määrittelemättömälle tauolle. Sillä vaan mielenkiinto loppui kesken kaiken ja se alkoi jotain haahuilla ja keksiä vaihtoehtoista tekemistä. Tuomari oli sitä mieltä, että sitä olisi ehkä houkutuksena käytetty pollentorttu jännittänyt ja mennyt siitä lukkoon, mutta mää veikkaisin, että se ei vaan ollut valmis tekemään pitkäkestoista suoritusta ilman välinakkipalkkaa. Niimpä se pisti hanskat tiskiin, vaikka päästiinkin rata loppuun taistelemalla. Tuloksena siis varmaan ennätyspisteet -15 :DD Jännä koira. Kun vertaa siihen tekemisen iloon ja menoon esim. Janakkalassa, sitä ei ollut nyt edes hyppysellistä mukana. Ja itse koen jotenkin tooooosi haastavaksi tehdä töitä koiran kanssa, jolla ei ole moottoria tippaakaan (vrt. Java, jonka palkkaantuu ihan jo pelkästä yhdessä tekemisestä) ja senkin takia tosiaan jäädään osastoon "kyllä tää kotona osaa".

Päivän päätteeksi hauvat pääsivät vielä kirmaamaan Porvoon pusikoihin Tomun ja Andon kanssa. Tässäpä muutamat poseeraukset laumasta Saijan toimesta:


Iloinen rallijengi Nipperton, Jalmari, Tomu & Ando (S. Tuomi)

Bimerlekkäät Java, tatti (väriltään soopeli) & Ando (S.Tuomi)
Loppuun vielä Herra J:n kaksveekuvatukset, kun Saija ystävällisesti tuttavallisesti sellaiset nappasi otuksesta vallan au naturel. Vähän pyöritty metsässä ensin ja sit parkkikselle kuvia napsimaan, niin pääsee tuollainen sporttimalli oikeuksiinsa :D Kiitos Saija ihanista kuvista (ja Tomulle erityisesti kuvausassistentin tehtävien menestyksekkäästä hoitamisesta)!



14.9.2011

Yks cuppii, kaks cuppiii

Tehicup, 3. osakilpailu möllit
Kävipä niin, että iloinen joukkiomme ei tällä kertaa ehtinyt treenaamaan Kirkkonummelle asti, kun töitäkin piti tehdä. Vaihtoehtoisesti kirmasimme sitten Ojankoon ottamaan osaa Tehiscupin viimeiseen osakilpailuun, kun meillähän oli pohjilla jo möllistartti 1. osakilpailuissa, joten koikkuli sai mennä vielä tämänkin osakilpailun möllinä virallisiin kekkereihin osallistumisesta huolimatta.

Rata oli erittäinkin mielenkiintoinen, joten oli kiva päästä ei-niin-putki-vetoisen koiran kanssa oikeasti paahtamaan tuollaista putkirallia. Varmuuden vuoksi tulin sitten vielä myöhässä rataaantutustumiseen, kun oltiin lauman kanssa haahuilemassa pitkin Ojangon metsiä verkkalenkin merkeissä, niin annettiin sentään vähän tasoitusta :D No, mulla oli jo suunnitelmat selvillä, kun radan ehti nähdä muutaman minin aikana, joten ei siinä tarvinnut kuin juosta läpi ja toivoa, että pläni pitää.

Alku oli monelle kinkkinen, kun 2. este syötti ihan suoraan 5. putken väärään päähän, jos ei ollut skarppina a) koiraa asetellessa b) oman rintamasuunnan kanssa koiraa kutsuessa. Aika paljonkin iloisia häntiä sujahti vallan väärään putkeen ja Javallaki on ajoittain spesialiteettina tuokin liike, niin oma ohjausvaihtoehto oli ennakoiva valssi 2. hypyn jälkeen. Siitä 3. putkeen, persjättö, pakkovalssi 4. putkeen, persjättö ja pakkovalssi 5. putkeen. Wuhuuu, suunnitelma toimi kuin toimikin :D Aika moni nimittäin tyytyi vaan oikealla kädellä survomaan koiraa putkeen putkensuun kohdalla, joka ei arvatenkaan koiran kannalta ole aina kovin informatiivista. Loppurata olikin sitten meidän osalta vaan kontaktitreeniä vedättämällä ja koiran siedättämistä omaan vauhtiin. Ajasta ei ole mitään hajua, mutta varmaan ne jossain vaiheessa tulee nettiin asti tsekattavaksi. Rata oli sen verran haastava tuossa alussa, että n. 30 startista taisi tulla vaan kolme nollaa. Ja meidän osalta tämä riitti 3. osakilpailun voittoon ja samalla cupin voittoon kahdella osakilpailuvoitolla.

Natihan on nykyään sisäistänyt aika nohevasti managerin roolinsa, kun Napperton on mulla aika usein Javan treeneissä ja kisoissa seuraneitinä mukana. Pitäähän sitä kunnon aksastaralla olla oma entourage - tosin harvemmilla se on oma äiti ;) Mut Nati on kovin tsemppaava, jos on ruokapalkinnoista kyse. Nyttenkin se oikein ammattitaidolla nuuskutteli kaikki palkinnot läpi ja heilutti pontevasti häntää, jos oli sellaisia oikeanlaisia, maistuvia palkintoja tarjolla. Ja olis varmaan lykännyt yhden feispuukpeukun Jalmarille, jos sillä olis lupa naamakirjaa käyttää :D

Näin ollen meidän osalta mölliskabat oli tässä ja seuraavissa epiksissä siirrytäänkin sitten kisaavien radan puoleen. Sitä jo odotellaankin mielenkiinnolla, kun tulee ihan uudenlaiset haasteet ja ohjauskuviopulmat eteen noita 2-3lk ratoja pohtiessa. Mutta paljonpa ollaan opittu näistä mölliradoista ja se mikä tärkeintä, niin ton tollon kans on ihan törkeen hauska tehdä hommia. Ja siitä ei oo epäilystäkään, etteikö aksa olisi ton laji, kun kierrokset nousee nollasta viiteentonniin noin nanosekunnissa, kun Jalmatialainen havaitsee esteet. Nytkun osataan mennä lujaa eteenpäin, aletetan miettimään miten me myös käännyttäisiin mahdollisimman lujaa.

11.9.2011

Hengissä selvitty toisistakin kisoista :D

Koivet huutaa hallelujaa ja pää on niin seis, että yksinkertaisimmatkin tehtävät vaativat keskittymistä. Silti sitä on pitänyt taas herätä törkeän aikaisin ihan vaan kirmatakseen vapaaehtoisesti sunnuntaiaamuna Hyvinkäälle vähän aksaa vetämään. Etenkin, kun edellisenä iltana vielä meno Tammisaaren suunnalla vähän venähti ja nukkumaan päästiin kun päästiin. Kaikesta huolimatta, tästäkin selvittiin hengissä, vaikka mitään järkeähän tässä ei näytä olevan :D

Päivän saldona meille hyppäriltä 5, sijoitus 2 ja agiradoilta oikein hie(/uo)not hyllyt. Joista toinen aika karmea ja toinen sitten ihan ok. Näköjään päivän eka rata on pilkulliselle bueno ja sen jälkeen menee kiehuminen niin yli, että loput onkin sitten ihan sattuman kauppaa. Nyt oli onneksi hyppäri ekana, josta meille yksi ihan turha ja harmillinen rimantiputus, kun kiirehdin jo seuraavalle esteelle. Tämä harmitti tuomariakin, kun tuli kätellessä asiasta mainitsemaan ja ihan omaan piikkiin siis tuo. Aika oli jotain ihan käsittämätöntä, kun etenemä miltei 5 m/s (aika jopa nopeampi, kuin maksi1 voittajalla :)). Erittäin hienosti siis!

Hyvä fiilis ei kantanut pitkälle. Kakkosradalle startatessa koira kävi niin kuumana, että sen pään päällä olis varmaan voinut paistaa kananmunia.  Räkä vaan lentää ja sen voi arvata miten kivoissa tunnelmissa sitä radalle lähdetään. Sehän meni sitten reisille jo esteellä numero kaksi, kun lähdöstä oli ihan suora linja mutkaputkeen, mut herrapa lähtee selän taakse rallattamaan, että AI TÄÄ PÄÄ PUTKESTA VAI. No sieltä sen sai vielä kalasteltua ja jatkettiinkin tekemistä ihan kivasti kepeille asti. Kepit oli erittäinkin mielenkiintoisesti sijoitettu tiukan käännöksen jälkeen muurin taakse. Wuhuu. No ei menny joo ihan putkeen ja varmuuden vuoksi se tunki itsensä toistamiseen ilman käskyä kakkosväliin. Kolmanneksi vikana esteenä oli mutkaputki, johon sitten kokeilin luottaa koiraan ja lähetin kauempaa + irtauduin itse, mutta ei olis kannattanu :D

Vikalle radalle sitten stregiaksi ottaa koira autosta mahdollisimman myöhään  niin ei ehtisi kerätä kierroksia ainakaan kovin paljoa yli kahdentuhannen. Tämä sit lähti paremmin, mutta Jalmari tuli sitten näköjään mun huomaamatta kolmannen esteen renkaan sivusta (ja tää on aika iso :((((, ku ei se ikinä tule!!), josta hylly heti päälle. Muuten ihan kivaa rataa, paitsi keppien kulma oli aika jännittävä ollakseen ykköstenrata. Ne oli siis vierekkäin edeltävän hypyn kanssa ja vielä "väärältä puolelta" ohjattava ja ei menny ykkösellä nämäkään. Damn. Tosin olin itse edessä, mutta tulipa kokeiltua kuitenkin. Lopussa suurta iloa aiheutti onnistunut takaaleikkaus tiukoilla käännöksillä, joka oli jo ihan kohtuu iso plussa.

Kaikenkaikkiaan siis paljon hyvää (hyppäri kaikenkaikkiaan super, kontaktit - malttoi odottaa vapautuskäskyä, putken takaaleikkaukset, A-rata kiva rengasta ja keinukieltoa lukuunottamatta), mutta valitettavasti myös uusiavanhoja juttuja joutuu ottamaan nyt tehotreenin alle. Eikä näköjään ollut nopeiden koirien radat (esim. maksi1 jaettiin vaan yks LUVA koko päivänä ja startteja kuitenkin vissiin 40). Meillä on ollu viime aikoina niin paljon ohjattuja, että ei olla ehditty vapaatreenaamaan ja siihen pitää tulla muutos. Muistilappuna siispä vapaatreenauksiin:

- Lähtokäskyn odottaminen. Piski ei liikkunut, mutta perse nousi. Ei kiva.
- Pitkällä suoralla renkaan itsenäinen suorittaminen. Lukitsee siis ihan itse oikean suorituspaikan, eikä roiski sivulta.
- Keinun vahvistus. Ojangossa nyt eri keinut treeniin, kun vikalta radalta myös keinukielto ja itsenäisesti sinne edeten.
- Ikuisuusaihe keppikulmat.
- Putken oikean pään lukitseminen lähdöstä.

Siinähän sitä taas onkin sit :)

Noin kisapaikkana tuo Hyvinkää ei oikein vakuuttanut ja tuskimpa kovin innokkaasti sinne ollaan uudestaan menossa. Uusi nurmi ei saanut ihan täysin mun hyväksyntää ja on liukas vähänkään nopeammalle koiralle. Niimpä kaarroksissakaan en vaatinut kovin tiukkaa kääntymistä. Myöskään lämmittelymahdollisuudet eivät päätä huimaa, vaikka ei Helsingin kyljessä sijaitsekaan. Jotain koiriin kypsyneitä naapureita ja vihaisia irtokoiria, joista varoiteltiin, joten lämmittely/jäähdyttely tuli tehtyä sitten ihan vaan tietä edestakaisin tallaamalla. Mielummin siis Ojankoon/Janakkalaan/ym. menemme me. Olihan tuolla muutenkin jotenkin tosi pienet osallistujamäärät, medejäkin vaan 7 hyppärillä - mistä lienee johtuu...

6.9.2011

Yksi pieni "Jalmini" bongattu ultrassa!

Voi jumpe, Minni kävi tänään Sarin kanssa ultrassa ja tuloksena oli yksi toukka! Näin ollen odotetaan entistä kovemmin viikkoa 40 ja pikku-Jalminin maailmaantuloa Yokotai -kenneliin <3 

Yksi täydellinen pentuhan riittää, voin kokemuksesta  kertoa ;) 

4.9.2011

Kisadebyytti

Pikkupilkku korkkasi sitten agilitykoiran uransa lauantaina Janakkalassa. Mä syvästi jo mietiskelin hulluuden kriteeristöjä, kun heräsin lauantaiaamuna kuudelta kisojen takia, vaikka samana päivänä olis ollu myös Purinalla aksakisat. Silti ilmoitin tuon vinhan eläimen Janakkalaan, koska tykkään enempi siitä kentästä ja sen ulkoilumaastoista. Ohjelmistossa oli siis kaksi agirataa ja hyppäri.

Ja nyt eteenpäin on luvassa sellaista koiran ihailua, että sokeriyliannostusta välttävien kannattaa lopettaa lukeminen tähän :))

Harmi, kun en saanut ratoja videolle, koska ne oli ihan törkeeen hienoja! Java on upea <3 Vaikka tulostavoitteita meillä ei ollut, vaan lähinnä pitää hauskaa ja tehdä oman tason mukaan - Ekalta radalta kuitenkin nolla, 2. sija ja LUVA :) Toiselta agiradalta vitonen putkikiellosta ihan radan lopussa, joka ei kyllä harmita tippaakaan. Tällä radalla kun tuo agihullu onnistui lipeämään puomin ylösnousukontaktilta ja jäi roikkumaan eturäpylöillään puomilta. Ja sen verran kovassa vietissä se aksaa tekee, että se pungersi itsensä takaisin puomille ja jatkoi rataa :D Kuuluttajakin ihaili koiran sisukkuutta, kun aika moni koira olisi jättänyt leikin kesken, mutta ei näköjään Java. Uskomaton harrastuskoira ja selkeesti oman lajinsa löytänyt. Mä olin jotenkin itse niin hämmentynyt, että olin myöhässä puomin jälkeiseltä hyppy - hyppy - putki ohjauksesta (vaikka koira teki UPEAT kontaktit vielä tuon episodin perään!), josta sitten kielto. Tasoituksesta huolimatta J sijoittui neljänneksi tälläkin radalla (tulos 5, yli kuusi sekunttia alle ihanneajan).

Hyppärille ehkä omasta tekemisestä oli jo paras terä poissa ja ratakin oli profiililtaan aika kinkkinen. Paljon vaikeita kulmia, joka näkyi myös tulostasossa ja virheiden määrässä. Java teki ihan törkeän upeaa duunia, mutta jälleen kerran perhanan putken takaaleikkaus epäonnistui ja kaveri kääntyi putkesta takaisin tarkistamaan, että ai tännekkö. Koska piti ohjata putkeen uudelleen, olin myöhässä loppuradalta, kun putken jälkeen oli hyppy, putki ja muuri, jolle piti ehtiä tekemään persjättö. En ehtinyt, joten oma liike vei koikkulin muurilta ohi. Ja kirsikkana kakun päälle ohjasin vielä vikat esteet väärin, josta siis HYL. Mutta siis wau! Mä olin ihan supertyytyväinen tuohonkin rataan, kun koira kuunteli ohjausta, pysyi hanskassa ja teki mm. monelle erittäin haastavan keppisisääntulon kuin pro ikään. Vaikeahko rata, mutta aivan täysin mahdollinen meille. Iiiiih! <3

Ylipäätään siis aivan upea kisadebyytti tuolta kaksivuotiaalta. Nyt mäkin alan nähdä, että siitä voi olla ihan oikeasti vaikka mihin. Nyt meidän pitää treenata nuo putket kuntoon ja se on aika pieni ongelma, kun muuten koira teki törkeen hienot kontaktit odottaen vapautuskäskyä 2on2offista, malttoi odottaa lähdössä lähtökäskyä, keinu meni loistavasti ja keppivirheitä tasan nolla (ja siihen nähden, että heinäkuussa ei vielä osattu ja nyt syyskuussa niitä tehdään jo kisoissa). Etenemä oli näköjään ekalla radalla lähes 4m/s, vaikka tekikin pysäytyskontaktit, joten siitä ei ainakaan meidän suoritukset jää kiinni :D Mikä yllättävää, niin aika monella näytti olevan "juoksukontaktit" tai juoksukontaktit - ilmeisesti kontaktien opettamisen sijaan monet luottaa tuuriin tassun osumisessa kontaktille.

Sunnuntai sitten palauteltiin lauantain aksöneistä ESS:n perinteikkään ulkoilupäivän parissa. Nipa oli todellakin elementissään, kun ohjelmistossa oli makkaransyömistä ja niin monta kerjättävää uhria, että pikkumusta oli lähestulkoon duunissa :D Jalmari sai pienet pörinät aikaiseksi ikätoverinsa kanssa, mutta muuten se tyytyi patsastelemaan ympäriinsä häntä upealla kippuralla selän päällä. Ja Kajon kanssa pistettiin ihan leikiksi asti - se näköjään samasta iästä ja sukupuolesta huolimatta pääsee kepeästi Javan "hyvä tyyppi" -listalle. Aika huippua kyllä, että tuollainen määrä suureksi osaksi toisilleen tuntemattomia shetlantilaisia voi vaan päästään sosialisoimaan keskenään ilman tappeluita. Loppuun saatiin vielä hyvää näytelmätreeniä erkkaria ajatellen, kun Sirpa ystävällisesti tuttavallisesti oli tuonut paikalle itsensä, pöydän, mittatikun (hevosmallia, niin ei lopu kesken :D) ja vielä bonarina käsidesiä. Javalle mittatikku näytti odotetusti 39,5cm, mutta Nipasta me saatiin useallakin yrittämällä vaan 32cm. Awww, knääpiö :)) Olipas kiva päivä jälleen, joten kiitokset kaikille mukana olijoille!