Olipa kerran etäpäivä

Ja sit on yks Nati :D

Koiran elämää

Ja toki aikapaljon kaksijalkaistenkin makuun viettää viikonloppu mökillä :) Kuten kuvista siis näkyy, meillä otettu aikamoisen chillisti. Muutamat treenit ollaan käyty nykäisemässä, joista yhdet erittäin mainiot Niinulla tuuraamassa. Nalperolla kävi universumin isoin tsägä, kun töistä tullessa ehdin vaan nopsaan ottaa koirat kyytiin ja päälle heitin vaan ensimmäisenä käteen sattuneet treenivaatteet, kun piti kiiruhtaa Ojankoon palaveeraamaan. Palaverin lopussa kentät oli täynnä, mutta satuin vilkaisemaan puhelinta ja siellä olikin superpikaäkkilähtönä 45min päästä treeni tarjolla, joten enempiä ajattelematta nappasin siitä meille harkat.

Parkkirahoilla ehti matkan varrelta ostamaan Happy Mealin pötsin täytteeksi ja hyvin näköjään niillä eväin jalka nousee sitten aksankin parissa. Treenien teema oli lähinnä perusohjauksen ympärillä, rytmittämistä ja linjaamista ja hyvinhän se näytti sujuvan. Oikeastaan ainut haastava kohta oli täysiä avokulmaan kepeille, kun keppien vieressä on oikealla linjalla hyppy. Nalpero saattoi vallan luonnostaan sinne hypylle singota ja näppäränä poikana sieltä kauhoa itsensä kepeille. Jepjep :D No, loppukädessä tähänkään ei tarvittu mitään sen kummallisempaa kuin ennen edellistä hyppyä huomiokäsky ja tiukka rintamasuunnan kontrollointi niin, ettei mikään työnnä hypylle. Loppurata olikin sitten vaan iloista kaahottamista ja aikamoinen henkinen niskalenkki päästä sinne esteelle kolmekymmentä asti vartin treeneissä. Ratapiirros löytyy Niinun Agility Sportin viikkovideosta.

Vapaatreeneissä ehdin sen verran piipahtaa keppikulmia muistuttelemassa. Erityisen superia oli toi leijeröinnistä huolimatta keppien haku ja hyvin näköjään muisti noi tiukat takaaleikkauksetkin, joita oon alkanut vahvistaa.

Niinjoo, ja tulipahan muutama viikko sitten pyörähdettyä Maailman Voittaja -näyttelyssa shelttejä ihailemassa. Lieneekö edellisen kerran ollut näyttelyssä viime vuoden Messarissa? Haastavista olosuhteista johtuen kuvien otto oli nyt vähän sama, kun itteään jalkaan ampuminen, mutta tulipahan silti jotain näpsittyä. Fotoja uroskehältä löytyy täältä. Ja jos jotain kummallista, niin eipä tullut edes ostettua mitään! Sen siitä saa, kun koirilla nyt ilmeisesti alkaa olla kaikki mitä ne ja niiden omistaja tarttee :)

Viisi. Käsittämätöntä.

Tänään on huikean hieno päivä, kun elämäni koira, Herra Jalmari täyttää jo VIISI VUOTTA! Paljon onnea rakas karvalakki <3 

Kesä kuvin

Blogi on elänyt kesän vähän puolivaloilla, koska olemme ihan oikeasti lomailleet kaikesta :) Neljän viikon kesäloman aikana ehdin kai olla kolmisen yötä kotona ja muuten sitten kokoajan menossa. Koiratkin ovat olleet menossa, mutta enimmäkseen pitkin mökkisaarta:

Muutenkin kesä on hyvä aika pieneen irtiottoon harrastuksesta, kun tavoitteellinen aksa tuppaa olemaan varsin intensiivistä treeni- ja kisakaudella. Ohjattuja treenejä, kouluttamisia niin omassa kuin muissakin seuroissa, vapaatreenejä, kisoja, seuraduuneja jne. ja siihen päälle jos laskee vielä sen, että työ ottaa matkoineen miltei 10h siivun jokaisesta arkipäivästä (ja usein noita ulkomaankin reissuja) ja nukkuakin pitäis, niin ei siinä paljon kavereille jää aikaa. Niimpä kesällä toteutin sitten uuden vuoden lupaustani taikoa kavereille enempi aikaa, kun kaikki ei tosiaan koirapiireissä pyöri ja on kyllä ollut vallan fantastillista - nyt sitä jopa muistaa mihin se aika meni ennen koiria :D

Toki tähän mennessä kautta on ehditty vähän kisatakin sen verran, että Nalperolla on kasassa joitain nollia, tupla ja voittokin. Ei se täydellistä ole yhäkään, mut kaaaddääämmmmit miten hauskaa :D Soon hauska turkis kyllä ja joskus toki osuu ihan nappiinkin. Jokunen kerta ollaan kentälle ehditty treenimielessäkin pikkuharkat tempaisemaan ja tässä yksi esimerkki. Lyhyestä virsi kaunis ja kiva Nalu, kun ohjaaja pääsee helteellä aika paljon vähemmällä:

Javan ja Maisan lapsukaisia kävin moikkaamassa myös Kotkan kisareissulla. Siis hyvänen aika miten mahtava kvartetti! Niin tasalaatuista ja reipasta sakkia, että jos olisi koiran paikka vapaana laittaisin kaikki taskuuni. Neljän viikon kohdallakin ovat vielä koko sakki kilon huitimilla ja reilun sadan gramman sisällä toisistaan. Muutaman viikon päästä uudestaan vallattomia lapsukaisia lällyttämään <3

Koiran kanssa sinne ja takaisin - Pohjois-Suomen kautta Norjaan

Koska enivei kolattiin se 800km jo kohti pohjoista karsintojen takia, oli aika helppo päätös lomaillakin sitten sillä suunnalla kesäloman ensimmäinen viikko. Mitään tarkkaa reittipläniä meillä ei ollut ja suunnitelmiakin tehtiin on-the-go -tyylisesti edellisenä päivänä. Sekin toi vielä omat lisämausteensa suunnitteluun, kun sattui olemaan nuo potkupallon mm-geimit myös samaan aikaan, joten aikataulut piti sitten miettiä siltäkin kantilta, että herra on telkkarin ääressä tiettyjä pelejä vahtaamassa.

Meillä mukana oli siis nyt tällä kertaa vaan yksi nelijalkainen, koska ajattelin itselle olevan karsintaviikonlopun aikana helpompaa ajatella vaan yhtä koiraa ja sen hyvinvointia helteellä. Nati jäi siis täysin ansaitulle kesälomalle Mikkeliin ja pääsi viettämään laatuaikaa mökkeillen. Managerin työ on niin kovin vaativa ja ilta sekä viikonloppupainotteista, joten onhan se ihan ymmärrettävää, että noin rankka työ vaatii kanssa rankat huvit ja kuukauden lakisääteinen loma sillekin paikallaan. Vaikka hyvin olisi kyllä kaksikin otusta mennyt.

Kaikenkaikkiaan koiran kanssa reissaaminen oli helppoa. Etenkin, kun Java on niiiiin helppo matkakaveri. Se jaksoi kiltisti pötköttää takakontissa pitkätkin matkat ja on ihan kuin kotonaan mestassa kuin mestassa. Sen lisäksi, että koipeliiniä nukuttaa vallan mainiosti vieraissakin paikoissa, sen voi jättää huoneeseen huoletta siksi aikaa, kun itse käy esim. safkaamassa ilman mitään haukkuja, ulinoita ja askarteluja ja eikä myöskään reagoi mitenkään mahallaankaan paikkojen tai ruuan muuttumiseen. Reissun aikana syöttelin sille vähän sitä mitä nyt sattui käsillä olemaan: NEUta alkuun, kun oli kylmä säilytystilat, Muschia pariksi päivää ja sen lisäksi nappulaa loppuajaksi. Karsintojen aikana kun kuuli aika monta tarinaa miten koira stressaa vieraissa paikoissa, ei nuku, ei syö, pakki sekaisin, tuhoaa mestoja, haukkuu jne., niin propsit relalle koiralle.

Enivei, tässäpä pieni matkaraportti meidän 3500 kilometristä. Ensimmäiset kuvat on silkkaa puhelinlaatua, kun kisaaja oli niin kovin uupunut, ettei vaan kyennyt parin kilon kameraansa roudaamaan mukana :P

Ensimmäiset kaksi yötä oli varattu Ounasvaaran pirteiltä. Noin 80 eurolla sai siis kivan siistin mökin läheltä kisapaikkaa ja bonarina vieläpä sauna. Normaalisti lemmikkilisä taitaa olla kymmenisen euroa, mutta maajoukkuekarsintatarjouksena sitä ei veloitettu. Taisi olla aika hyvin täysi lataus koiraporukkaa, kun tuttuja tuntui olevan joka toisessa mökissä. Koiramäärästä huolimatta öisin oli todella hiljaista, joten missään kennelissä ei tarvinnut nukkua.

Kyyä, hyvä sänky!

Mihin se oikein menee?

Kipinkapin tarkastamaan!

Poijjaat :)

Kolmanneksi yöksi siirryttiin sitten Rovaniemen keskustaan Scandiciin, kun sattui olemaan kohtuuhyvä alennusseteli sinne. Sen verran oli takki tyhjä sunnuntaina finaalin jälkeen, että mielessä ei ollut muuta kuin suihku ja sänky. Jopa Java näytti ihan samalta ja oli aikamoisen tyytyväisenoloinen, kun sai jäädä akkuja lataamaan hotelliin kaksijalkaisten lähtiessä ravinteliin. Scandicissa oli koiravieraille kiva pieni tuotepussi, jossa annos märkäruokaa ja Dentastixeja. Nalpero testasi molemmat ja sanoi, notta maistuu!

Joo menkää vaan, heiheiii!

HIrweä peto huoneessa

Monesko kerros otetaan?

Huamentaa!

Koska etelässä oli alkukesästä niin koleat kelit, olin jättänyt shortsit pakkaamatta reissuun (jossain treenitrikoissa ei ihan kehtaa julkisesti hypähdellä), joten ensi töiksemme maanantaina piti tehdä varustetäydennys. Ihan positiivista, että joskus näinkin päin: mukaan tulleilla sadevarusteilla ei todellakaan ollut käyttöä, mutta kesäisemmällä garderoobilla kyllä. Rovaniemeltä lähdimmekin sitten kolaamaan kohti Kilpisjärveä kuuden tunnin legille, joten siinä oli jokaisen hanurit koetuksella.

Kahvibreikki Muoniossa

Levin kesäturisti

Kilpisjärveltä oli mielenkiintoista löytää edellisenä iltana koirat sallivaa majoitusta, kun lähtökohtaisesti kapasiteettia siellä on rajallisesti ja toisaalta taas ei tuo omakaan lompakko nyt ihan saumoistaan ratkeile setelien paljoudessa. Sadalla eurolla pääsi yöksi (plus 15e koira maksu) ja varsinaiselle aikamatkalle Hotelli Kilpikseen. Hotelli oli tosi nätillä paikalla, mutta vallan alkuperäisessä kunnossaan sitten 70-luvun. Onneksi meidän tiimille kelpää vähempikin luksus ja aamupala sentään oli varsin maistuva ja runsas. Sen lisäksi hotelilla oli kiva rantasauna Kilpisjärven rannalla, joten tulipahan siinä käytyä sitten pulikoimassakin reilu 10 asteisessa lappilaisessa järvessä. Hotellin eduksi on toki sanottava, että koirallisena saatiin huone alakerrasta sisäpihan oven vierestä, joten koiran kanssa pääsi suoraan ulos kulkematta lähtöruudun kautta.

Vesivärejä taivaalla

Jos joku on alkuperäistä, niin kaikki täällä :D Huomaa massiivinen lcd-telkku!

Nalpero kipaisi päivystämään

Saana

Murunen Kilpisjärven rannassa

Pötsit pullollaan aamupalan jäljiltä lähdimme koko konkkaronkka Saanan valloitukseen, ennen Norjan puolelle siirtymistä. Keli oli varsin lämmin, mutta tuulinen, joten piti ihan pohtia sopivaa varustusta. Pahimpina hellepäivinäkin nyt kun etelässä on ollut +30, Saanan mittausasema on saanut kunnian pidellä kylmimmän paikan titteliä n. 15 asteen lämpötiloilla. Loppukädessä sen verran lämmin kuitenkin oli, että t-paita ja shortsit oli oikea asuste kiipeämiseen ja takkia tarvittiin sitten breikkiä pidettäessä huipulla.

Parin kilometrin rappuset

Sen verran aakean laakeaa oli, että pidin koiraa irti silloin, kun missään ei näkynyt mitään. Hyihyi minua ;) Rappuset oli kuitenkin koiralle aika jyrkät ja raot lautojen välissä suuria, joten helpommin koirakin köpsötteli tuossa rappusten vieressä omia polkuja. Ylipäätään koiran kanssa retkeilevän vastaanotto muiden matkailijoiden toimesta oli todella positiivinen. Monet halusi silittää, kysellä miten koira jaksaa, kestääkö tassut tai ylipäätään vaan harmitella, kun omalla koiralla alkaa olla liikaa ikää kiipeilyyn. Helpompi noilla rinteillä taisi enivei olla nelivedolla porskuttaa, kuin persjalkaisena kipittää perässä ;)

Nelivedon tyylinäyte

Jej, almost there!

Neljän kilometrin nousun jälkeen Saanan huipulla odotti aikamoisen upeat maisemat. Otettiin vähän evästä ja lepiä kallion kielekkeen takana, johon ei edes tuullut ja siinä oli oikeasti jo kuuma.

Kiipesin kivikasalle ihan ilman koiraa, mutta niin sieltä vaan joku pilkullinen änkesi perässä, että minäkin haluan :D

Eväsbreikillä mun päähän kasvoi antenni, foliohatut - prepare yourselves! Ja lisäksi en kurista koiraa, vaan se itse tuohon änkesi rötköttämään reiden päälle eväsleipien ajaksi :P

Nalperokin osaa ottaa breikillä iisisti

Trekkauksen jälkeen tehtiin pikatankkaus niin mahantäytteen kuin kauppaostoksien puitteissa Kilpishallilla ennen Norjan puolelle kiitämistä. Kilpisjärveltä Tromssaan on vain muutama sata kilometriä, mutta ajallisesti vuoristoteillä köröttely ottaa kyllä aikansa. Sen lisäksi siellä tehtiin aika pontevasti tietöitä, jotka omalta osaltaan aiheuttivat jonkin verran letkassa odottelua. Maisemat kyllä muuttuvat samantien ihan taikaiskusta Norjan puolelle mennessä, eikä sinäänsä yhtään harmita motarin sijasta ihailla aikamoisia luonnonihmeitä vuorenrinteellä körötellessä. Tromssaan saavuttiin taasen iltasella kuuden maissa sen verran patikoinnista hytyyneinä koko porukka, ettei unta tarvinnut järin montaa kertaa huhuilla myöhemmin illalla paikallisessa Scandicissa.

Tromssan päässä oli oikeastaan ainoastaan haastavampaa löytää edellisenä iltana majoitusta. Kaikkiin kohtuuhintaisiin hotelleihin oli otuksien tuonti kielletty ja sitten taas perusketjuhotellit on varsin hinnakkaita. Clarionit yli paria sataa ja joku Scandic lähempänä 150e. Sinäänsä Norjan päässä fiksuinta on majoitus etsiä campingalueiden mökeistä ja vastaavista, jotka eivät tietty tarjoa mitään luksusta, mutta yleensä aina löytyy koiralliselle sopiva ja samalla saa ruuanlaittofasiliteetit. Kuitenkin Tromssan pätkä oli meillä niin lyhyt, että halusimme majoituksen kaupungista, jotta ehditään sielläkin käydä tutustumassa ja napattiin sitten lentokentän Scandic näistä saatavilla olevista "edullisimpana".

Pojat kartanluvussa

Aamupalalla vedettiin luonnollisesti sellaiset lataukset, että ei tarvinnut paljon lounaan perään haikailla. Tepasteltiin siispä kaupungilla muutama tunti ja sen päälle kipaistiin kahvilaan tankkaamaan energiavarastojen hurja vaje. Pääkadulta löytyi varsin suloinen kahvila, jossa oli pieni sisäpiha hyvinkin piilossa hätäiseltä reissaajalta. Sen ihmeellisemmin en jaksanut lupia kysellä saako koiran kanssa olla terassilla, mutta eipähän tuo ketään näyttänyt häiritsevän tai paikallisilta mitään ihmeellisiä katseita saavan, kun Nalperi kiltisti napotti tuolin vieressä.

Tromssasta lähdetiin kohti Altaa, jonka suurin nähtävyys on ehkä kyseinen kaupunkien välinen tie. Vuoren rinteillä ajellessa kelpaa ihailla vesiputouksia, vuoristoa, merta, pikkukyliä yms. Ja vaikka etäisyys ei ole suurin suuri, matkaan saa kulumaan aikaa varsin ruhtinaallisesti, koska pikkuteillä ei voi ajaa satasta vuorta ylös. Meniköhän meillä kuutisen tuntia, kun välillä pysähdyttiin vaan ihailemaan maisemia ja jaloittelemaan koko kööri.

Poroja kuin roskaa :D

Altasta olin varannut majoituksen Alta River Campingista. River Camping on ilmeisen suomalaisvetoinen leirintäalue, jossa tuntui tohinaa olevan kyllä. Koiralliselle löytyi mökkimajoitusta 600 NOK hintaan, joka kelpasi meille oikein mainosti. Altassa kipaisimme vaan supermarketista vähän ruokaa, jotta päästiin samantien kokkaushommiin perille saavuttua. Mökki oli pieni ja varustettu kerrossängyin, pienellä keittonurkkauksella, omalla jääkaapilla ja ruokapöydällä. Täysin riittävää siis meidän tarpeisiimme :) Astioita sai lainata yhteisestä keittiöstä, joten ei tarvinnut edes täyttä settiä Teemaa roudata sen takia mukana.

Paikan erikoisuus oli kotasauna Alttionjoen rannalla, johon luonnollisesti meidän piti saunavuoro saada. Kokemus sekin siis ja tulipa uitua myös joessa, josta ilmeisesti nousee myös viisikiloista lohta :D Huvittavinta tässä kaikessa oli ehkä se, että juurikin seuraavana aamuna meidän oli tarkoitus lähteä kohti Kuusamoa, keli muuttui pohjoissessakin sateiseksi. Sehän käy hyvin matkakelistä, joten paistattelimme varsinaisessa keskiyön auringossa ihan kirjaimellisesti.

Altasta lähdimme Karigasniemen rajanylityspaikan kautta takaisin Suomeen suuntana tällä kertaa Kuusamo. Ajattelimme, että fiksuinta ehkäpä körötellä puoliväliin, käydä lilluttelemassa varpaita vähän Kuusamon Tropiikissa ja jatkaa sitten matkaa kohti Mikkeliä. Sitäpaitsi siellä tuntui olevan muutenkin edukkaat kesähinnat mattimyöhäisille, kun satasella sai majoituksen aamupaloineen, koiramaksun ja kahdelle kylpyläpulikoinnit. Suomen puolella maisemat meinasi olla snadisti tylsempiä, kuin norskeilla, joten matkaviihteenä meillä oli äänikirjoja, huonoja vitsejä, wikipedian infopläjäyksiä erilaisista matkalla kohtaamistamme asioista. 45h autoilua viikossa on kuitenkin aika paljon :D

Suomen puolella alkoi porojakin olla taas yllikyllin 

Babyporo tienposkessa

Kuusamon Tropiikin rentoutuva asiakas :D

Oli kyllä ihan mahtireissu! Koiran kanssa nykyisellään tuo reissaaminen rajan yli Norjaan kun on niin iisiä, että reissua ei estä edes hoitopaikkojen puute. Toki rokotukset pitää olla ajantasalla ja Ruotsin puolelle ei kannata mennä, ellei halua ekinokokkoosipilleriä lähteä eläinlääkäriin kuittaamaan. Hintataso oli noissa mökkimajoituksissa mielestäni ihan kohtuullinen, kun ruuat pystyi kokkaamaan itse. Ravintoloissahan tuolla on ihan törkyhinnat, joten mikäli haluaa lompakon sisuksistaan pitää kiinni, kannattaa miettiä muita vaihtoehtoja. Sinäänsä kauppojen hinnat oli vain hieman Suomen vastaavia korkeammat, joten murkinointi omilla keittotaidolla on ihan varteenotettava ratkaisu.

WebRep

currentVote

noRating

noWeight