27.11.2012

Kingiä!

Tänään vedettiin siis lepakkovuorossa haastajatehiksen treenejä Nina Frantsin toimesta ja voi video, että olikin hyvät treenit! Jalmari oli äärimmäisen pätevä, eikä ohjaajakaan nyt ihan ensimmäistä kertaa puikoissa. Ennenkuin julkaisen ratapiirroksen, pitää Ninalta kysellä onhan se ok - siis tällä erää joudutte nyt elämään ihan oman mielikuvituksen varassa :)

Edit // Rata lisätty 29.11.

Tosielämässä 18 +21 oli yhdistetty keskelle  kenttää, kun ei muuten olis mahtunu kaikki

Rata oli aika haasteellinen ja sinne oli survottu aika monta testipätkää, joiden suoritusta Nina halusi näin ekalla kerralla arvioida ihan rataantutustumisesta siihen miten itse este suoritetaan koiran ja ohjaajan toimesta

  • Alkuun testattiin esteillä 1-4 koiran estehakuisuutta ja irtomista
  • seuraavaksi vitosella A:n suorittamista itsenäisesti, kun alla menee suora putki 
  • kutosella takaakiertoon irtoamista
  • 7-8 välistäveto
  • 9 putki-puomi erottelu
  • 10 ennakoiva valssi
  • 11 putki-puomi erottelu tällä erää puomille
  • puomin itsenäinen alastulokontakti
  • 13 jälleen takaakierto ja sen lukitseminen
  • 14 pakkovalssi putkeen
  • 15-16-17 kerättiin täysi vauhti esteelle 18, jossa piti tehdä sitten ennakoiva hidastava valssi, jotta koiran saa siitä kepeille 19 avokulmaan joko lähetettynä tai saatettuna, 
  • kepit oli suunnattu kulmaan ja päin putkea, joten siellä loppupäässä oli n. puoli metriä tilaa koiran kääntyä ja silti piti malttaa tehdä loppuun asti 
  • ja vielä grandefinale este 20, joka piti tehdä poispäinkäännös tyyliin takaakiertona. Huh!


Meillä oli tänään äärimmäisen onnistunut treeni ja saatiinkin kirkkaasti moni noista onnistumaan. Ensimmäinen oli luonnollisesti se, että rataantutustumisen valinnat pidin myös itse ratasuorituksessa ja ne oli onnistuneet. Alkuun meillä oli hyvä ratkaisu ottaa persjättö esteiden 3-4 väliin, jolloin lähdöstä koira vaan törkättiin kakkoselle ja jätettiin se suorittamaan estettä, jotta persjättö on valmis ennen kolmoshypylle lähtöä. Ja se selkeesti otettiin huiviin viikonlopun persjättösulkeisista, joten oli kiva päästä ottamaan siitä ilo irti samantien. Kertaakaan Java ei jättänyt kakkosestettä suorittamatta, vaikka välillä olin vähän liiankin edellä ja se oli kuitenkin aika kaukana. Kelatkaa, mun pieni Jalmari, jonka mielestä äiskän kainalossa on maailman paras paikka!

Kasiesteelle olin miettinyt yhtenä vaihtoehtona sylkkäriä, jonka halusinkin siihen kokeilla sisäkaarteen kautta. Tässä meinasi ohjaajalla vähän lipsahdella käsi irrota ruhosta, jolloin koira otti sen hypyn yliheittona. Pääasia, että suoritti siitä huolimatta. Saatiin kyllä monta hyvää sylkkäriäkin väännettyä. Putki-puomi -erottelussa Jalmari oli tänään noheva. Sillä on näköjään hyvin vahvasti iskostunut käsiohjaus putkiin ja yli viidestä metristä pelkkä kiipee -käsky riittää puomille. Kun piti kädet kurissa, niin koirahan meni just eikä melkein.

Kontaktin alasmeno sillä nyt ei ole vielä niin itsenäinen, että se sinne menisi töröttämään, jos jään toiseen päähän, mutta paikattiin sitten tätä hyvällä irrotuksella takaakierrolle 13. Hitusen pistettiin taas kuski skarppaamaan, kun ekalla kerralla en enää ohjannut takaakierron jälkeen itse hyppyä, vaan ajatus oli jo putken pakkovalssissa. Hyihyi, este kerrallaan! Korjasin tämän nimenomaan fiksaamalla katseen ja rintamasuunnan oikein, jolla koira lukitsee hypyn ja siitä sitten koivet liikeelle. Ja meni niinku Strömssöössä!

Hypylle 18 Ninakin lanseerasi termin "paskavalssi". Käski siis ihan jokaisen sen valssin siihen vääntämään, vaikka se nyt ei olisikaan ihan oppikirjan mukainen kaunis oikea-aikainen. Ekalla vedolla olin itse myöhässä merkkaamassa hyppyä, niin Java oli jo hyppäämässä laakahyppynä ja korjasi sen sitten ilmalennon ja laskeutumisen aikana. Unelmatilanteessa sinne olis käyny tekemässä sylivekin, jolla olis merkannu oikeen ponnistuspaikan jo koiralle valmiiksi, mutta mä nyt tyydyin keskittymään ihan vaan siihen, että itse valssi olis oikea-aikainen. Ero on ihan huikea, kun koira lyhentää laukan täydestä vauhdista, kokoaa ja ländää oikein viiksikarvat siivekettä nuollen.

Kepit oli suuri yllätys! Oltiinko Ninan mukaan peräti illan ainut koirakko, kuka ei tehnyt yhtään keppivirhettä. Java malttoi superhyvin tehdä loppuun ahtaudesta ja häiriöstä huolimatta, kun mä keskityin siihen, että vasta tokavikan kepin jälkeen saa alkaa miettiä seuraavaa estettä. Sari Vähäniityn sanat mielessä siis, että tehdään ainan keppejä niinkuin palkka olisi edessä tokavikalle asti. Siitä sitten vaan poispäinkäännöksellä vimoinen takaakierto ja vika hyppy ja superpalkka koiralle! Java näköjään tottunut niin paljon lähtemään mun pelasteluohjauksiin, et senkin takaakierron se suoritti kyllä aikamoisen kaukaa ohjaten... :)

Kaikenkaikkiaan siis superkiva saada onnistumisia! Ninakin kehui koiraa nopeaksi, estehakuiseksi, hyvin kääntyväksi, nopeasti reagoivaksi ja äärimmäisen kiltiksi. Allekirjoitan! Toisella on kovin iso tarve tehdä niinkuin mamma  tahtoo ja mamma taas koittaa kovasti oppia koiransa arvoiseksi ohjaajaksi.  Treeniä rytmityksessä, rintamasuunnalla ohjaamisessa ja sen avulla esteiden lukituksessa, niin hyvä tulee. Aikamoisen hyvältä tuntuu saada kehuja noinkin tarkalta koutsilta, jonka "hyvä" on oikeesti hyvä.

25.11.2012

Sokkaria pukkaa

Johan tuli viikon agilityannos täyteen, kun käytännössä vietin Ojangossa myös sunnuntain. Alkuperäinen tarkoitus oli, että olisin päässyt Anun kanssa jo rataa rakentamaan puolen ysin maissa, mutta ei mennyt sekään niinku Strömssöössä. Siellä oli sitten joku aamuvirkkutokoilija jo juurikin sillä kentällä, vaikka koko aamupäivän tyhjiä kenttiä olisi ollut jopa kolme mistä valita. Noooh, eihän siinä sitten, suunnattiin tässä vaiheessa lämppälenkille, jossa sitten koirani Snii oli vastuussa ohjelmanumerosta. Tällä kertaa valikoimassa oli soolomutapainia ja tuloksena oli upeasti molemmilta puolilta ihan kokonaan kuraantunut piski. Saatoi todeta tekeväni siitä rukkaset, koska ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta. Sattui vielä silleen kivaan saumaan, että lauantaina mun auto oli puunattu ulkoa ja sisää, joten ensimmäisen osion hoiti Ojangon tie ja jälkimmäiseen ei sitten tarvittu ku kuranen Frouva Snii takahutlariin.

Onneksi Anu oli suunnitellut varsin ytimekkään radan, joten sen pygäämiseen ei sitten mennyt montaa tuntia viivästyksestä huolimatta. Koulutuksen aiheena oli tällä erää persjätöt ja kukapa muukaan niitä sitten parempi  koutsaamaan kuin PM-voittaja, maajoukkuekoirakko ja SM-mitalisti Anu Rajaheimo. Ja vielä parempi, kun on shelttiohjaaja, niin ymmärtää niidenkin sielunelämää. Koska persjättö on puhtaasti ajoissa olemista ja koiran pitämistä ohjauksessa, en välttämättä ihan omalla mukavuusalueellani ollut tämän radan kanssa. Siihen kuului siis vaatimattomat 5 takaakiertoa, 4 persjättöä ja yksi flippi ja kaikki tämä neljääntoista esteeseen. Video on sitten aika karmeaa puhelinlaatua Youtuben omalla editorilla, kun yhäkään mun läppärissä ei ole henkeä, silvuplee ja kiitokset Helille kuvauksesta:



Ja Jalmari oli kyllä kovin hieno! Toinen on niin kamalan kiltti, että vaikka ohjaus olisi erittäin rumasti myöhässä, se tekee parhaansa korjatakseen. Ja sittenkun sain oman ajoituksen kuntoon, niin sehän meni tosi kivalla sykkeellä koko rata! Ja jopa se flippi-persjättökombo saatiin toimimaan, vaikka siinä piti jokaisella askeleella vaihtaa ohjausta: lähetys, haltuunottovastaisella, flip valmiiksi, esteen merkkaus ja persjättö valmiiksi ennen ponnistusta. Siinä oli ihan huikea ero millä vaudilla rataa mentiin, kun mulla oli ohjaus päällä ajoissa ja kokoajan kontrolli koiraan. Muistetaan siis jatkossakin, että persjättö lähtee koko yläkropasta, ei mistään raajoista pelkästään.

Loppuun vielä vedettin halukkaille pieni kontaktiworkshop. Anu selvensi lyhyesti omaa kontaktimetodia, johon kuuluu siis naksuttelu ja apuohjaajat palkkaamassa kahdella palkalla; 2on2off ja irrotuskäsky. Java oli ainakin alkuun ihan whuuuut, kun oli kaksi tyyppiä ensinnäkin palkkaamassa ja sitten vielä nosteltiin alasmenolle, jota en oo siis sillä tosiaan tehnyt (hyppyytetty sivusta). Oikein raksutus kuului pienestä päästä, kun se mietti, että hitsiku tossa on kaksi palkkaa ja miten mä oikein saan ne molemmat. Voisikin kyllä alkaa miettiä, jos saisi hallille pari vapaatreenikorttilaista kontaktirinkiin, niin saisi monta kärpästä yhdellä iskulla :)

Äärettömän hyvä treeni, josta siis suuret kiitokset Anulle. Itse ainakin tykkään tehdä näitä fokusoituja treenejä, jossa halutaan nimenomaan fiksata yhtä tai kahta asiaa, eikä paahdeta 35 estettä niin ja näin kommentein "sitä ja tätä ja tota pitäis treenata". Mielummin siis treenataan sitä yhtä asiaa juuri silloin, kun on joku asiantuntija siinä vieressä kattomassa. Onhan se hieno fiilis, kun saa homman sitten vihdoin rullaamaan duunia tekemällä :)

Oman treenivuoron jälkeen oli muutama tunti hengenvetoa, joten suuntasin sitten pikapikaa kotiin pesemään yhtä mustanaamiota. Hyvin ehtii siis pestä yhden sheltin, tehdä safkaa, syödä ja vielä vartin pikkunokoset sain tempastua ennen takaisinmenoa. Tosin tässä vaihtoehdossa kahvi piti ottaa takeawaymallina mukaan autoon. Ja kotiin jätettiin rouvakoira tukkaansa kuivattelemaan, koska ei paljoa nappaisi kahteen kertaa sitä puunata yhden päivän aikana. Jalmari oli kyllä into piukkana näköjään halliin menossa vaikka tuplasti samana päivänä,  joten näyttää aksa maistuvan.

Janne oli aikalailla myöhässä työesteen vuoksi, joten päätetiin sitten alkaa sen verran omatoimiseksi, että vaikkei tosiaan tiedetty päivän epistolaa ennalta eikä radastakaan ollut mitään hajua, pistettiin kisarata pystyyn. Se oli ilmeisesti Anders Virtasen käsialaa jostain HSKH:n omista kisoista ja maxi3-luokasta. Voisin jossain vaiheessa jopa askarrella ratapiirrustuksen, niin saisi ehkä enemmän selkoa. Alkuun juteltiin aika paljon juurikin noista treenisuunnitelmista, niiden kasaamisesta ja seuraamisesta. Etenkin toi tulevan vuoden jaksottaminen pitäisi tehdä viimeistään nyt, joten ehkä se on excelit otettava esiin ja alettava pohtimaan treenejä, kisoja ja kehittymistä, niin koiran kuin itsensä kannalta.

Rankasta päivästä huolimatta Javalla riitti reisissä potkua. Tänään selkeästi plussalla erittäin nättejä peräkkäisiä valsseja, putket meni hienosti lähettämällä ja muutenkin oikein kivaa irtoamista. Töitä pitää tehdä vielä niistojen kanssa, kun pitäisi vaan lähteä aiemmin liikkeelle ja toisaalta taas koiran skillsejä lisättävä, jotta se lukitsee merkkauksen. Nooh, pääasia, ettei pääse duuni loppumaan tämän harrastuksen parissa :)

Jalmari viettää siis huomenna hyvin ansaittua vapaapäivää ja tiistaina jatketaan sitten haastajatehiksen treenejä Nina Frantsin näpeissä. Tiedossa siis varmaankin ennakoivaan ohjaukseen keskittyvää treeniä, jossa tullaan töitä tekemään vimpan päälle. Sitä odotellessa!

24.11.2012

Kuula kuntoon

Torstai-illaksi tehiksen toimesta oli järkätty Vappu Alatalon henkisen valmentautumisen luento ja pitihän sinne tietty itsekin mennä. Kerran aiemmin oon ollukkin Lotta Vuorelan samaa teemaa liippaavalla luennolla ja oli ilo huomata, että sisällöltään nämä setit oli aika erilaisia. Hieman eri kulmasta siis lähestyttiin tuota kuulan kestävyyttä kisatilanteissa. Tässä siis muutamia pointteja:


  • Oman vireystilan hallinta olennaista. Jotta päästään sinne suoritukseen otolliseen vireystilaan (joka siis sekin yksilöllinen - joku matalammassa, joku korkeammassa), sitä pitää osata tarvittaessa nostaa (suoritukseen) ja toisaalta taas laskea (suoritusten välille)
  • Itsetuntemus + työ = hallinta. Tää on mun mielestä äärimmäisen tärkeä juttu jännittäjille. Mä oon itsekin huomannut sen, että kun tietää itse ja koiran osaavan tietyt asiat, niitä ei tartte jännittää. Mut jos sinne koekentille pitää ryysätä hirveellä kiireellä sillä ajatuksella, että "eihän se nyt vielä tätä ja tätä osaa, mutta mennään kokeilemaan!", niin saattaahan se olla, et puntti alkaa tutista. Tästä samasta syystä me ei esim. tokokokeisiin olla menossa ennen ensi vuotta, koska mulla ei ole vielä luottoa siihen, että koira tai minä hanskaa kaikissa mahdollisissa häiriöissä kaikki ALO-liikkeet.
  • Jännitys vaikuttaa etenkin tarkkaavaisuuteen monella tapaa. Itse en oo onneks mikään kisajännittäjä, mutta sellainen pieni kiva kutkutus adrenaliini on aina oikein tervetullutta ja sen kanavointi tärkeää.
  • Jännityksen voi saada hallintaan. Keskeistä on varhaisten merkkien tulkinta; mielikuvaharjoittelua, fyysistä tekemistä, tapahtumaketjujen hyödyntäminen, kisa-analyysit rutiiniksi jne.
  • Oikeat tavoitteet on sellaisia, jotka on mahdollista saavuttaa ja riippuvaisia vain omasta tekemisestä. Ei siis pitäisi tähyillä sinne kilometrien päähän vuoren huipulle, vaan keskittyä aina siihen pieneen steppiin kerrallaan. Esim. voittaminen ei ole tässä mielessä oikea tavoite, koska ei voi vaikuttaa siihen miten lujaa muut juoksee.
  • Itseluottamus rakennetaan systemaattisesti kisa ja treenianalyysilla. Listataan siis vähintään yhtä paljon hyviä ja huonoja asioita, josta saadaan buustia ja tehtävälista tulevaisuuteen.
  • Epäonnistuminen = mahdollisuus kehittyä. Tästä juteltiin paljon ja Vapun mielestä koko sana pitäis poistaa aakkosista. Virhe saa harmittaa, mutta siihen pitäisi suhtautua analyyttisesti. Omaa tekemistä pitää ennakoida onnistumista ja virheitä ei saa pelätä.
  • Itseluottamus on realistinen käsitys omista taidoista. Korostuu siis myös siinä, että tavoitteet pitäisi tehdä tähän peilaten, koska itseluottamus auttaa hyväksymään myös ne virheet. Myöskään ei pitäisi ajatella "omaa tasoa" vaan keskittyä tekemiseen kisoissa. Kokemus on valtavan iso osa itseluottamusta, joten ihmsiten ei pitäis aina kiirehtiä niin paljoa.
Suosittelen kyllä kaikille tuollaisella luennnolla pistäytymistä. Vaikka en oo kisajännittäjä tai muutenkaan koe omaa kuuppaa hirveän ongelmalliseksi (osa tästä työstä on varmaan tehty hevosteluaikoina herkkiä raketteja ratsastellessa, kun pollen selässä ei paljon parane jännittää tai koni on äkkiä lapasesta), nämä on kuitenkin aikalailla hyviä tilanteita miettiä omaa tekemistä. Tehiksen tiimoilta on tulossa vielä kolme pienryhmäkeskustelua aiheesta, joihin pitää kyllä ilmoittautua messiin.

Onhan se ihan hyvä fiilis huomata olevansa oikeilla raiteilla. Peilaan näitä juttuja esim. mun Tehis -hakemukseen, jossa mm. tavoitteita, taitoja, haasteita piti ruotia paperille. Sinne rustasin lyhyen aikavälin tavoitteeksi teknisen osaamisen lisäämisen ohjaajalla, röyhkeyttä koiralle tekemiseen ja sitä myöten nostaa etenemät nelosen paremmalle puolelle. Nyt asiaa katsoen, niin se on ollutkin oikein hyvä tavoite työskennellä tänä vuonna ja siitä nyt on jopa napsahtanut se eka hyppysertikin (meidän piti olla järjestään totaalisen paskoja hyppäreillä, kun ohjaaja hitailee ;). 

Parannettavaa on tuossa analyyttisessa suhtautumisessa treeneihin. Koska blogia oon nyt käyttänyt tähän, mutta tänne ei näköjään aina ehdi kirjoittaman joka treeneistä. Ja aluevalmennukseen pitäisi myös nyt palauttaa vuoden treenisuunnitelma pilkottuna eri kokonaisuuksiin ja seurata miten siinä pysytään. Ehkäpä treenikassiin pitää myös pakata perinteinen ruutuvihko tästä etiäpäin.

Intensiivisen koiran kanssa on mahtava tehdä töitä. Mä oon sitäkin jo tuossa pohtinut, että se on jännä miten multa häviää kaikki muu ympäristöstä, kun päästään lähtöpaikalle. En tosiaan ehdi miettimään tai näkemään mitään muuta kuin tuon koiran ja meidän tekemisen, koska siihen ei vaan oo varaa. Jos ajatus harhailee, niin koira meni jo. Sen kanssa vuoron venaaminen kun ei ole mitenkään erityisen seesteistä, kun se huutaa räkäposkella edelliselle koiralle "POISSIELTÄ!!!!11" ilman, että siihen saa mitään kontaktia, mutta kun mennään lähtöpaikalle, sekään ei nää mitään muuta ku mut ja esteet. J <3


Itseluottamus on kyl tärkeä juttu koiralajeissa, koska koirat kuitenkin imee meistä tasan sitä energiaa mitä meistä irtoaa. Ja mun mielestä se nimenomaan tulee siitä, että on treenattu ja tarvittaessa uskalletaan ottaa riskejä. Rataantutustumisessa harvemmin jään miettimään hyllynpaikkoja, vaan enemmänkin sitä miten siitä selviäis mahdollismman varmalla ohjauksella tai vaihtoehtoisesti joutuuko tekemään harkitun riskin vähän haastavammalla ohjauksella. Ja radalla sen kyllä tajuaa jo yleensä paria estettä ennen missä se napsahtaa, jos on vaan lähtenyt liian hitaasti liikkeelle edellisestä paikasta, mutta sekään ei ole ehkä maansurun paikka. Sitten taas treenataan ajoituksia ja rytmitystä ens kerralla!

Semmottiis :)

22.11.2012

Superpikapäivitys

Duo ja lisänumero 

Juu ei oo vieläkään läppärin akussa henkeä, niin vietämme hyvin ansaittua radiohiljaisuutta siis tästä eteenpäinkin. Voisin kyllä tietty toimivan akun siihen saada, mutta missä lienee sekin maailmalla seikkailee. Tai jos joku keksii mistä niitä kirjoitusinspiraatioita saa, kun on työkone käsissä, niin kertokoon ihmeessä.

Seuratreenit oli maanantaina ja meidän osalta se oli ihan d-i-s-a-s-t-e-r. Voi hyvää päivää ja elämän kevät :D Ratana siis viikonlopun Purinalta taasen Salosen graafisia teoksia ajalta, jolloin ei ilmeisesti agilityradalla näkynyt yhdistelmää nopeasta koirasta ja hitaasta ohjaajasta. Vaikka minkä yritin lenkkareista repiä kipinää, käytännössä seisoin kuin tikku pjaskassa ja koira meni jo. Sitten meidän oli vielä pakko tehdä niistot esteille 3, 9 ja 18 ja eihän niistäkään tuu yhtään mitään, jos on niin paljon jäljessä. Rataantutustuessa olisin itse tehnyt kolmosen valssilla heittämällä ja 9 + 18 viskileikkauksella, mutta kun kiellettiin, niin yäääbyyyyy! Koikkuli käytännössä siis heitti liinat kiinni, kun ohjaajan raaja sojottaa niistossa esteen takana siihen malliin, että stooooooop. 

Upea digitointi ulkomuistista :D

Tässä kun elellään kisataukoa muutenkin, niin kävi jo mielessä, että en taida haluta kisaradoille palata enää ollenkaan, jos tuollaisia ratoja on enemmänkin lailla (onneksi on vain yksi suoraputki-Salonen ;). En oo kattonu viikonlopun kisojen tulospuolta, mutta veikkaisin tuloslistan olevan aika kirjainpainotteista tämän radan osalta, jos nopeita koiria katsoo. Sinäänsä ihan hauska rata, kun koira saa lasettaa täysiä, mutta sitten on tuota tylsää nyhräystä, jossa jokainen este on hyllynpaikka. Ja jos ei muuta, niin opetti taas aika paljon ohjaamaan kaksi estetttä eteenpäin. Kolmosella piti tietää miten suorittaa 5+kepit, ysillä piti olla selkeä ajatus miten ykstoista ohjataan, 17-18 väli erittäin kriittinen sen kannalta ehtiikö suoralla indikoimaan oikean putken pään. Kun ei taidot ja nopeus riitä, on hyvä nillittää :D

Eilen kävin jopa pitkästä aikaa vapaatreenaamassa yövuorossa. 22:15 on erittäin hyvä aika aloittaa treenaus, kun halli on käytännössä joka arkipäivä klo 17-22 (monilla on vuoro 23 asti) varattu. Kun niinku oli vaan pakko mennä välillä vapaatreenaamaan, koska muuten treenilista vaan kasvaa, eikä ikinä lyhene. No, siitä nyt ei muutenkaan varmaan pelkoa, koska aina kun joku toimii, joku hajoaa, jotta asiat on tasapainossa. Tällä kertaa siis hitusen keppien pimeää kulmaa, pimeitä putkikulmia, jenkkikäännöksiä ja pelkkää alastulokontaktitreeniä, kun häivytän omaa paikkaa ja liikettä sillä. Mun pitää siis saada koiran fokus eteen omasta paikasta riippumatta ja nyt se tekee ihan järjestään toistoja oikein etupalkalla ja kontaktikäskyllä. 

Tokopuolella oon ollu vähän laiska, mutta eilen ajattelin ihan kokeilla oliko Korrien tokokoulutuksen tunnarionnistumiset pelkkää tuuria vai oikeeta osaamista. Ei ees ollu tsägää, jihuu! Piilotin siis ensin omaa palikkaa lehtien alle ja palkka palikan nostosta ja sitten otin vielä häiriöpalikkakasan viereen oman etsintään. Toinen oli ihan fiilareissa, ihana koira. Yksi toisto tehtiin myös maahan levitetyllä hämykasalla ja Java kävi nuuskimassa tarkkaan kaikki palikat ja silti nosti oman. Joutuu ehkä Messarista ostamaan ruutunauhat, kulmatötteröt ja ohjatun noudon kapulat treeni-inspiraatioksi myös ;)

Loppuun vielä muutama foto pimeästä ja märästä metsästä. Mä jo epäilin, että mun obiska on rikki tai joku bipofiltteri jäänyt nokkaan, kun valotusmitttari tuotti äärimmäisen surkeita suljinajanarvoja. Mutta ei, kiittäkäämme siitä ihan vaan Suomen marraskuuta, kun valo ei riitä edes keskellä päivää. Ugh, olen puhunut! 






13.11.2012

Saattoi tulla tänään lämmin reenatessa

Sari Vähäniitty pisti tänään taas sellaisen keitoksen naamarin eteen päivän tehistreeneissä, että ei ainakaan tarvinnut hallissa palella. Etenkin kun nämä treenit on sen 20minsaa tehointervallia putkeen, niin olo on koiralla ja ohjaajalla aika urheilullinen suorituksen jälkeen. Ja siihen päälle vielä tietty puolen tunnin hölkkäsävytteiset lämpät ja jäähkät.


Kolmosesteen suorituksella ratkaistiin miten meinaa pimeän putkikulman syöttää. Kisatilanteessa mun valinta olis ehdottomasti pakkovalssi kolmoselle ja pakkovalssi vitoselle, vaikka törkeä kiire sinne tuleekin. Mutta treenin vuoksi kokeiltiin siis myös takaakierto-päällejuoksu tyyliin kolmonen ja siitä sitten sylkkäri/poispäinkäännös putkeen. Jalmari oli vähän sitä mieltä, että en taida kyllä yksin mennä, kun kuitennii huijjaat ja lähdet aksailemaan ihan itse sillä välin! Pakkovalssilla ei mitään ongelmaa, mutta tuolla intensiteetillä näköjään pimeät putkikulmat on vielä haastavia ja sain Javaltakin siitä kommenttia, että jumalauta, en mene :D

Siitä sitten kasilla tehtiin taas ratkaisuja sen suhteen mitä tapahtuu pituudella kymppi. Kokeilin molemmat puolet seiskasta ja paremmin siitä kyllä vaan sai etumatkaa spurttiin, kun tuuppasi piskin putkeen ja pinkoi minkä koivista pääsi. Ja hiiiiitusen kiire tuli, voin myöntää. Vaihtoehtoja kepeille siis käytännössä joko takaaleikkaus kybälle, jossa kaarros kyllä joko valahtaa tai tärähtää liian tiukaksi, jolloin koira tulee kepeistä ohi. Tai sitten ehtiä jarruttamaan ennen pituutta ja tekemään valssin pituuden jälkeen. Tai olisihan sitä voinut vastakäännöksen tehdä pituudelle, mutta siinä taas vähän häiriköi sitten koira leikkauksella. Päädyimme siis jarrutus-valssaus -komboon ja oikein kivoja onnistumisia kyllä saatiin, vaikka ei mikään helpoin keppikulma kyllä tällä erää.

Sitten pääsi eläin rallattamaan ihan huolella putkelle 21 asti ja osasinkin jo rataantutustumisessa tämän kohdan bongata haastavaksi eläimelle, vaikka hypyltä 20 on varsin hyvä ja looginen linja vaikeeksi. Se kun olisi helpommin valinnut väärän putken pään ja piti törkätä suorittamaan putkea sillä välin, kun lenkkareista taas sinkosi kipinöitä, jotta ehtii saksalaista vääntämään 23:lle. Olisi voinut pakkovalssillakin tehdä, mutta se pitäisi osata aloittaa jo liikkeessä ja siitä vaan kevyt heitto esteen yli ilman oman liikkeen loppumista. Sen jälkeen ei sitten mitään muuta kuin urku auki ja hallelujaa. Hiki otsalle ja sillä tavalla.

Vaikkei nyt ihan meidän päivä tänään, vaan pieniä kauneusvirheitä etenkin putkella, mutta silti erittäin hyvä reeni. Pääsi juoksemaan ja tekemään ihan tosissaan. Tietääpähän mitä mennä sitten keskenään taas harjoittelemaan hallin kätköihin ;)

12.11.2012

Rakentavaa keskustelua


Vaivauduin avaamaan silmäluomet isänpäivänä jo kukon laulun aikaan, koska agendalla oli sunnuntain osalta isänpäivän juhlallisuudet aamutuimaan ja siitä sitten samalla ysin maissa starttasin Mikkelistä kohti Helsinkiä. Tuomarinkylässä oli sheltin rakenneiltapäivä ja sehän minua tietty kiinnostaa ihan mahdottomasti, vaikken näytelmäihminen olekaan.

Näin harrastajan kannalta kun koen, että luonne ja rakenne (sitä myöten terveys) on ne minulle kaikista tärkeimmät asiat. Ja pelkästään aksakoira ilman hyvää etuosaa on aikalailla riskinen sijoitus, kun lähtökohtaisesti kaksikolmannesta painosta on etuosan varassa ja siihen jos pistetään hypyt ja muu ylimääräinen rasite, niin siellä on luusto aika kovilla ilman oikeanlaista iskunvaimennusta. Vaikka itse fanitankin enempi rakennetta, sheltti on päärotu ja näytelmissäkin nättipäinen otus saa herkästi  muusta rakennefeelusta huolimatta sertiä kouraan. Onhan se oikeanlainen pää vaan niiin esteettisesti silmää hivelevä, että kiinnostaa mistä osista se oikein tehdään.

Paikalla oli Marita Axia kuuntelemassa viitisentoista ihmistä koirineen, kun jokaisen piti tuoda myös oma koira demoeläimeksi. Jalmari kieltämättä pikkuisen erottui rumana ankanpoikasena kaikkien muiden multinäytelmävalioiden rinnalla, mutta toimpahan ainakin vähän erilaista otusta näytille :D (Ja toivottavasti kukaan ei kauhistellut, että ei kai me rahojamme mihinkään näytelmiin tuhlata ;). Alkuun täytettiin paperile koiran ruumiinosat, jotta kaikki on kärryillä mistä puhutaan ja sitten käytiin eri osia ja niiden mittasuhteita läpi Maritan oman koiran avulla.

Hanna suorittamassa kopelointitehtävää

Sen jälkeen otettiin sitten opit käyttöön ja jokainen pistettiin sitten vierasta koiraa arvioimaan & kopeloimaan luentotilan eteen. Sehän se vasta opettaakin rakenteesta yhtä sun toista, kun noi omat karvanaamarit tuppaa olemaan vähän tuttua tavaraa ja saakin ihan uutta materiaalia näppeihin. Heti perään oli sitten Jalmarin vuoro päästä podiumille ja Era sai kunnian karvakaveria kopeloida. Hyvin sieltä löytyi kyllä otuksen hyvät ja huonot puolet! Ja muutenkin Herra J sai aikaiseksi mukavasti keskustelua, kun välillä saadaan ei-valioita pyödälle, josta uskaltaa niitä huonoja puoliakin nostaa esille. Tässä tiivistelmä: väriltään upea, karvanlaatu oikea,  mittasuhteiltaan hitusen lyhyt, saisi olla hitusen enemmän täytettä kuonossa ennen poskia, hyvä alaleuka,  silmät saisi olla hieman enemmän vinoasentoiset, muuten hyvät, korvat oikeinsijoittuneet ja oikean kokoiset, kaula riittävän pitkä, rintakehä hyvin pyöristynyt ja syvä, raajat suorat, hyvät etukulmaukset, lyhyt ja jyrkkä lantio, saisi olla enemmän takakulmauksia. Javan valtti siis on vastakin mahtava harrastuskoiran luonne ja rakennepuolella hyvä ja vahva etuosa jalostusta ajatellen.

Äärimmäisen mielenkiintoinen ja hyödyllinen päivä siis takana ja ennen kaikkea sormet syyhyävät päästä hipelöimään mitä siellä karvan alla oikein löytyy. Sekin nähtiin aikalailla omin silmin miten monessa kohtaa sillä karvanmäärällä ja sen oikeassa trimmauksessa voidaan itseasiassa huijata tuomarin silmää. Sen lisäksi minulle oli yllättävää, että itseasiassa jo parin päivän ikäisestä pennusta voi nähdä mittasuhteet ja rakenteelliset ominaisuudet, jotka ei tule muuttumaan. Niin pieniä marsuja en ole aiemmin osannutkaan edes katsoa ”silläsilmällä”. Myös oikean polvikaaren syvyys tuli nyt ihan uutena; en tosiaan aiemmin tiennyt, että sitä oikeasti pitää olla niin paljon ja oikeat takakulmaukset rakentuu siitä ja riittävän matalasta kintereestä. Maritan mielestä etuosat ovat suuri ongelma ja sellaisen hävittäminen omasta linjasta on erittäin vaikea korjata. Etuosien puutteellisuus ja rintakehän kapeus on siis asioita, joihin tulisi kiinnittää huomiota.

Semmottiis. Ollaan joo yhäkin tässä erittäin kevyellä treenillä harrastusten suhteen ja käydään lähinnä vaan ohjatuissa. Niistä olis pajlon kirjoitettavaa, muttakun oman läppärin akku on yhäkin rikki, niin ei tule inspis tilauksesta :D

4.11.2012

Tokoeläin Herra J

Tänään oltiin sitten Etelä-Suomen Shelteille järkkäämässäni Korrien tokokoulutuksessa Herra Jalmarin kanssa. Ja voi vitsit, että jäikin mahtifiilis tälläkin kertaa kotimatkalle :) Oli muutenkin erittäin hienoa, että paikalle saatiin kymmenen tokoshelttiä ja vieläpä muutama innokas kuunteluoppilaskin, joten toivotaan ensi keväänä eteläisen Suomen tokokokeissa näkyvän monia shelttejä - mukaanlukien yksi pilkullinen karvanaamio.

Kirjoittelin muistiinpanoja kynä sauhuten ja korvat höröllään kuuntelin Pekan & Riitan vinkkejä. Javan kanssa ollaan aiemmin oltu kahdesti Pekan koulutuksessa (josta tärkeimpänä vinkkinä on jäänyt mieleen tuo liikkeisiin koiran virittely), joten tälläkertaa hyppäsimme sitten Riitan ohjeistukseen. Etukäteen olin miettinyt agendalle ainakin tunnarin aloittamisen ja seuraamisen joka suunnan tsekkaamisen. Aloitettiin siispä normiseuraamisella, jossa kaveri hitusen verran edistää. Niimpä pitäisi alkaa tarkemmin fiksaa perusasentojen paikkoja, joka sitten heijastuu myös itse seuraamiseen. Sivuaskeleista yllättäen helpommat oli oikealle siirtyvät, joissa ei muuta skarpattavaa kuin katsoa perusasennon oikeat paikat. Sivuaskeleethan tuomaroidaan perusasennosta perusasentoon, joten se mikä tapahtuu siinä välissä ei ole niin merkityksellistä.

Ja sitten siihen jännittävään tunnariin, jota ei olla tehty kertaakaan ikinä mitenkään. Ajattelin siis aloittaa harkat mielummin osaavien silmien alla, joten siirryttiin ulos kapuloinemme. Hallin ympäristö on aikalailla haastava lähteä hajuerotteluun perustuvaa tunnaria tekemään, kun jokaikinen puska on täynnä triljoonia käyntikortteja jo valmiiksi. Mutta nou hätä! Riitan stepit tunnarin aloittamiseen tässä:


  1. Hetsataan kapulalla ja koira saa jopa vähän leikkiä sillä, jotta fokustetaan jee -fiilistä asiaa kohtaan
  2. Tehdään näkyvällä nopea noutoharjoitus, jossa koira käy vaan ottamassa palikan suuhun
  3. Koira istumaan ja piilotetaan oma lehtien alle samalla käyttäen virittelysanaa, josta sitten vaan etsimiskäsky
  4. Kun  sujuu niinku vettä vaan, otetaan hämykapulat mukaan. Tehdään läjä sivuun ja kävelytetään koira muutaman kerran ohi ja palkkaa siitä, kun ei kiinnitä huomiota tai kääntää huomion pois
  5. Tehdään piilotus hämykasasta sivuun
  6. Piilotus hämykasan taakse, jolloin koiran pitää tietoisesti ohittaa "tyhjät" kapulat
  7. Tuodaan sitten pikkuhiljaa lähemmäksi omaa kapulaa, jonka jälkeen oma voi alkaa olla miltei kiinni kasassa
  8. Ja sitten voidaan alkaa keskittyä kasan sijasta asettelemaan palikoita eri tavoin näkyville kohti kokonaista tunnaria, kunhan ensin on kärsä saatu tajuuksille näköelimien sijaan
Mä sain kyllä ihan suu auki katella tuon koiran työskentelyä, ihan mahtavaa! Mä en todellakaan uskonu, että ekalla kerralla me kokeillaan jo kohtaa numero kuusi ja silti se nostaa oman. Toki kotitreenissä fokustetaan tuohon kolmoskohtaan, mutta nyt mä alan ihan oikeesti uskoa, et tunnari on helppo liike koiralle, jos ne vaan tietää mitä niiltä haetaan. Ja koiralle hajut on yhtä yksinkertainen asia, kuin meille kaksilahkeisille värit. Kaveri kävi jopa yhdessä välissä merkkaamassa puskan, kun mailia pukkasi, mutta jatkoi samantien sen jälkeen nenäduunia kohti omaa palikkaa. Nuorimies, huoh! Taisi toimia aikamoisena tunnari-inspiraationa myös muutamalle muulle tämän näkeminen :)

Toisessa erässä otin sitten ruutua nähdäkseni mihin se muutama viikko jäi, kun silloin aloitettiin kahdella leluruudulla ja yhdellä näyttöruudulla. Tänään lisättiin yks pykälä vaikeusastetta samantien ja tein kaksi onnistunutta näyttöruutua ja yhden tyhjän pelkällä käskyllä. Ja hyvänen aika, sinne se meni :o Ruutua tehty öööö, alle kymmenen kertaa? Riittakin kommentoi, että koska koira näyttää noin paljon diggaavan juoksemisesta, kannattaisi treeni alottaa muutamalla ruutuvedolla, niin saa hyvän fiiliksen hauvalle vähän niinkuin ilmatteiks.

Loppuun sitten hitusen paikkamakuuta, kun se vähän tuppaa joskus pällistelemään ympäristöä. Nytten oli kivasti häiriötä tarjolla, kun vieressä tehtiin noutoa ja muutenkin tila täynnä ihmisiä ja shelttejä. Jatketaan siis jo valittua linjaa (merkkaamalla väärät ja kehumalla oikeat) ja välipalkkaamalla oikeasta mielentilasta. Siinähän se kolmituntinen sitten taas vierähti ihan vahingossa tokon parissa touhuillessa ja taas on uusia treenivinkkejä yllinkyllin pimeisiin syksyn iltoihin, kun muuta ei jaksa tehdä. Edes sitten hitusen tokoa :)

2.11.2012

Yhdentoista verran

Heidi Cardiwe's blogista tuuppasi haastaen. Tässä siis sitä itseään:

1. Miksi päädyit hankkimaan koirasi sieltä mistä sen hankit?

Snii tuli meille vähän vahingossa. Olin laitellut tiedusteluja tulevista shelttipentueista ympäriinsä ja yhdestä sitten vastattiin sen lisäksi, että hänellä ollisi mahdollisesti yksi reilun vuoden ikäinen kotia etsivä. Alkuun ajateltiin, että eikäkö ihan vaan pentua, mutta lähdettiin kuitenkin "rotuun (ja tietty kasvattajaan) tutustuman", kun Kaiukselle ei sheltti sanonut yhtään mitään. Niinhän siinä sitten kävi, että koira kainalossa lähdettiin kotia kohti, kun Snipperton hurmasi meidät molemmat ja piti selvittää sopeutuuko se kerrostaloelämään omakotitalosta. Tässä kävi siis ihan klassiset, että "katsomaan vaan" :D

Herra J ei välttämättä ollut ihan niin yksioikoinen tarina, kun voisi kuvitella. Vaikka se oli Nipin kakara ja upeanvärinen, tiesin jo tässä vaiheessa etsiväni järkisyillä oikeanluonteista pentua. Niimpä rampattiin Sarin luona viikottain "Enska-Penskaa" ja Nipiä paijjaamassa ja lopulta me ei voitu muutakun hakea Jalmarikin kotiin. Se nyt vaan oli juuri oikeanlainen kakara; aktiivinen, reipas, omatoiminen. 

2. Oletko katunut hankkimaasi koiraa/rotua? Miksi?

Ei ole kyllä tullut moisia ajatuksia mieleen :) Molemmat koirat on ihan mahtavia persoonia ja niiden kautta olen myöskin tutustunut kymmeniin ja kymmeniin uusiin mahtaviin ihmisiin. 

3. Mikä on turhin kouluttamasi asia koirallesi? Entä hyödyllisin/tärkein?

Nati osaa tehdä aaltoja. Aika turhaa ;) Hyödyllisin on ehkä yleiset käytöstavat, että jos komentokeskuksestä käskyjä tulee, niin olisi suotavaa niiden mukaan toimia. Mikään natsikuri meillä ei tosiaan ole ja saavatkin elellä vähän "pellossa", mutta tarpeen mukaan pitää osata käyttäytyä.

4. Millaisena näet elämäsi koiranomistajana 5 vuoden päästä?

Tuskin mitään kovin mullistavia uutuuksia. Muonavahvuuteen on silloin toivottavasti liittynyt kolmas koira ja itse olen taas hurjasti viisaampi koiran koulutuksessa ja sielunelämässä.

5. Turhin koiriin liittyvä ostoksesi? Entä hyödyllisin?

Turhaa meillä taitaa olla nurkat pullollaan. Pitäähän BusterCube löytyä myös limen värisenä ;) Ja hyödyllisin on ehkä toi Furminator, joka pelastaa karvanlähtöaikaan aika monta imurointikeikkaa.

6. Koirasi tekemä tuhotyö, jota et ikinä unohda?

Meillä on kovin vähän tehty mitään tuhmaa. Mutta ehkä kirkkaimpana muistona on Jalmarin tuunaamat aurinkolasit, jotka oli ihan pitänyt kassista kaivaa ja linssit pureskella. Mitäs läksitte niin.

7. Mikä on ollut paras hetkesi koiranomistajana?

Vaikka näinkin lyhyessä ajassa ollaan saavutettu aika paljon ja on ruusuketta ties minkälaista kannettu kotiin, en koe, että nämä hetket palkintopallilla olisi parhaimpia. Olihan se hieno fiilis pokata voittonollalla ensimmäinen hyppyserti, mutta vielä upeampi fiilis on silloin, kun koira toimii kuin ajatus. Ne on niitä hetkiä, kun koira ei tarvitsisi edes mitään palkkaa, koska se palkkaantuu jo pelkästä minun kanssa tekemisen ilosta. Näitä hetkiä onneksi koiranomistajan elämässä tuppaa tulemaan treenikentillä ja niiden ulkopuolella ja jokaikinen kerta mun sydän sulaa. 

8. Onko mahdollisesti seuraava koirasi samaa rotua kuin nykyinen? Miksi/miksi ei?

Sheltti tulee varmaan aina olemaan talossa. Sen löytyminen voi vaan olla aika haastavaa, kun omat kriteerit on tässä vuosien varrella tiukentuneet aikalailla ja vain pieni osa tehdyistä pentueista lähtökohtaisesti miellyttä, joten voikin olla, että pieni harha-askel on mahdollinen seuraavan koiran kohdalla. 

9. Milloin sait ensimmäisen koirasi? 

Vuonna '93 taloon tepsutteli japsineiti Minni ja sillä tiellä ollaan :)

10. Omistaako koirasi jonkin mittatilauksena tehdyn / käsintehdyn tarvikkeen?

Molemmilla on käsityönä tehdyt nahkapannat, jotka vaan on niin päheet.

11. Koiraharrastuslaji, jota et ole kokeillut, mutta haluaisit?

PK-puolen lajit on korkkaamatta, joten pitäisi päåästä tutustumaan :)

Mäpäs en haasta ketään, vaan kaikki! Hah! 

1.11.2012

Ihan pimeetä touhua


Jokaikinen vuosi tuo tehokkaiden tuntien riistäminen mun kalenterista on shokki. Tämä vuosi ei tee poikkeusta. Sitä on jotenkin ihan totaalisen raato, kun ensin käy päivän duunissa katselemassa ikkunan takaa päivänvaloa ja sillä hetkellä, kun itse astuu taas ulkoilmaan, valot onkin jo sammutettu ja alkaa virallisesti ilta. Siinä kun sitten ruokkii itsensä, puoliskonsa ja koiransa ja käyttää karvanaamarit vielä lenkkeilyllä, niin aikalailla mun päivä on jo lusittu. Mielelläni luopuisin duunivelvoitteesta, niin johan olisi aikaa tehdä vaikka mitä, mutta ilmeisesti asuntolaina ei maksa itse itseään :D

Sen lisäksi, että ulkona keli on persiistä, pimeänä on myös läppärin akku. Niimpä päivityksiä tai kuvia ei tuu oikein blogiinkaan tehtyä ennen kuin mun hongkongilainen vara-akku joskus saapuu. Tai voi se olla, että laturikin on taas rikki. Ja tässä syyttävä sormi osoittaa yhden pilkullisen nelijalkaisen suuntaan. Maceissa on toi magneettiplugi laturissa ja se aina venyy ja paukkuu ja vääntyy, kun eräs nimeltämainitsematon eläin tulee änkeemään syliin siitä huolimatta mitä siinä oli ennen sitä. Vaikka itse presidentti istuis mun sylissä, niin Javaa ei juuri koskettelis. Se siis oikein puskee läppärit sylistä ja rojahtaa itse siihen tilalle ”tadaaah!”. Tosin voishan sitä läppärinsä siirtää joskus pöydällekin, mutta nääääh…

Pimeää porukkaakin tuolla on. Sen lisäksi, että osalta puuttuu yhä heijastimet (grrrr!), osalla ei pysy koirat lapasessa. Eilen lenkillä sattui livahtamaan labradori kätösistä vastaantulijalta ja ihan oli joo vaan leikkimään tulossa, mutta kun se nyt ei käy päinsä. Meillähän ei vastaantulijoita jäädä lenkeillä nuuskuttelemaan koska 1) en halua mitään isoa sesseä omien niskaan ja 2) en halua yhtään kennelyskää meille kylään. Sillonku Java on hihnassa, se saattaa ajatella tarpeelliseksi puolustaa mammaa toisilta hurtilta ja en taas halua jäädä katselemaan miten siinä käy, jos toinen ei haluakaan ”vaan leikkiä”.

Javahan suhtautuu toisiin koiriin tosi kivasti, eikä ongelmaa tuota koko tai toiset urokset, vaikkakin se machoilee menemään hännällään. Mutta jos joku käy päälle, niin ei se kyllä kipitä äiskän helmoihin, et yyyyyy toi sano pahasti :D Niimpä lasken sen aina mielummin irti tutustumaan koiriin, jolloin se vastaa vain yhden koiran joukkueesta. Nippe ei taas oikein isoista mustista koirista välitä, vaan alkaa käsilaukku herkästi heilua. Mutta tällaiset lenkkiepisodit päättyy siihen, että nappaan koirat mun taakse ja joudun sitten hätistelemään kovaäänisesti tunkeilijat omalle tontilleen. En siis huuda omistajille, vaan ihan vaan koiralle ;)

Niimpä meillä horrostetaan nyt. Sillai kevyesti. Jalmari on kisatauolla ja muutenkin aika kevyellä treenillä, joten ongelmia ei juuri korjailla, vaan kunhan kasvatetaan vikalistaa. Snii manageroi ahkerasti, mutta vähemmän silläkin nyt manageroitavaa, kun poika ei ole ruokapalkinnoista kisaamassa. Tästä sitten jatketaan peruskuntokaudelle ja ensi vuoden puolella sitten vahvemmin taas lajitreenin kimppuun. Meillä aluevalmennuksessa on nyt ollu vahvasti teemana kauden jaksottaminen, joten senkin kannalta hyvään saumaan sattui tämä meidän löysäily. Pitäisi seuraavalle kerralle rustata ihan paperille asti vuosisuunnitelmaa kuukausi- ja viikkotasolla. Siinähän sitä onkin taas pohdittavaa.