Sitten kippari sai jäätävän taudin, joka hyydytti sohvan pohjalle useammaksi päiväksi tekemään kuolemaa. En edes muista millon viimeeksi olisi ollut kuumetta, mutta nyt oli koko kattaus ja siinä ei sitten tosiaan muuta tehty kuin nukuttu. Toipuminen otti myöskin aikamoisen siivun, kun jo pelkkä kävely pisti hengästyttämään ja mietin pitkään uskallanko edes mennä KAT:in kisoihin 20.12. No, olin luvannut Herra Jalmaria käydä näyttämässä mahdollisille tuleville pennun omistajille, joten raahauduin paikalle.
Fiksua tai ei, kisasuoritukset itsessään oli kyllä niin alavireisiä, kun omat reaktiot on täysin puolitehoisia ja ohjaaminen myös sen sekuntin jälkijunassa. Koira suoriutui siitä huolimatta oikein kivasti ja sillä oli vallan mukavaa, vaikkei kuski nyt mitenkään loistanut. Koskaan ole oikeasti ollut noin kuolemaa tekemässä yhden radan jälkeen, mutta hengissä selvittiin tästäkin koettelemuksesta. Eerika oli ystävällisesti kuvannut ekan baanan, jossa tämä ongelma on varsin ilmeinen - Nalperolla on silti hauskaa :) Taisi muutenkin olla vähän ajatukset hajallaan, kun mulla oli auton ovet selällään parkkiksella ja rataantutustumisesta kadoksissa, niin että piti perään soitella ja minä aina jossain väärässä paikassa ja ja. Kiitos siis teille ihanille ihmisille mun jeesaamisesta, ko soiteltiin perään ja tultiin hakemaan ja sain koirat jättää parkkiin jne.!
Jos ei tässä vielä kaikki, niin Piippi aloitti vielä juoksut 10kk kunniaksi! Voi hyvän tähären.... Onneksi itse juoksu ei meillä aiheuta pientä asian huomiointia kummallisempaa, mutta joulun pyhiksi ajoitetut tärpit ei todellakaan jää Javalta huomaamatta. Siinä sitä sitten pelattiin koira-Tetristä eri huoneilla ja osoitteilla ja kokoonpanoilla. Tänään teh Päivät ovat nyt ohi, joten toivottavasti tästä alkaa paluu normiarkeen. Toivomme siis vähän vähemmän tapahtumarikasta ensi vuotta ja josko sitä pääsis ihan lajinkin pariin!
Sen verran joulukuussa ehdittiin aksaa treenata Fidarin lisäksi (josta pitäisi taas videot purkaa seuraavassa postauksessa), kun sain Nalpelle joulun alle tuurauksen Jennalle ja myös eilen onnekkaasti saimme mennä tuuraushommiin Sannin silmien alle. Siinäpä Javalle joululahjaa! Pienellä tukkaeläimellä oli niin kivaa ja erityisesti jäi mieleen sairaan hyvät puomit, josta avokulmaan kepeille. Eilen oli omat koordinaatit vähän hukassa ja esteitä tupsahteli kuskin eteen mitä kummallisemmista paikoista, mutta hienostipa koira siitä huolimatta suoritti rataa, vaikka ohjeistus oli vähän puutteellista ajoittain. Sen minkä kuski sählää, koiran kokemus korjaa sanon minä :D