29.7.2012

Pentukuvavaroitus



Viikko sitten kävin palluttelemassa Käpylaaksossa niitä neljän viikon ikäisiä Jalmineja ja voi hyvää päivää sentään. Mahtavia olentoja! Erityisen tyytyväinen pitää olla niiden luonteisiin, kun ottivat hyvinkin relasti siitä huolimatta, että olivat juuri samaisena päivänä muuttaneet olohuoneeseen. Sillonku ei nukuttu, niin reippaasti mentiin ottamaan uudet neliöt haltuun ja erittäin kivasti antoivat myös käsitellä itseään. Ja kyllähän sieltä löytyi se omakin suosikki - Elastinen <3 Ihan mahtava kakara, jossa on todella paljon iskänsä elkeitä samassa iässä. Kaiken lisäksi se meni mun laukkuun nukkumaan.. awww! Ja tämä ko. pentu olisi vielä vailla aktiivista kotia, joten *vink* ;)

Koko kööri <3
Elastisen yllättävä unihetki kesken tutkimusmatkailun
Veli ja sen sisko 
Kuinka onnellinen voi koiravauva olla

Pieni suloinen Emmi

Joku taisi murjaista vitsin

Poikien pitää tietty painia (ja huomatkaa Elmon supersoma musta häntä <3)

Emmi pistää järjestystä

No pitihän ne tietty vetolelullakin testaa ;)
Elmo ottaa relasti

Merlepoijjaat

Mitä tiiviimpi paketti sen parempi

Pienet tassut

Elastisen naamakuva - iskän negatiivi

Ihan katollaan

Nenikkäin
Vielä kerran, awwwh! Poijat oli neljän viikon kohdalla 1200-1300g ja mv-tyttönenkin alkoi jo tuhannen rajaa hipoa. Oikein hyvän kokoisiakin näyttäisi siis olevan ja nuo merlevärit on varsin silmää miellyttävät. Iskä on kovin ylpeä katraastaan! Ja jonkunverrran kun noita kyselyjä penneistä on minullekin tullut, niin voipi olla suoraan Satuun yhteydessä, mikäli tuollainen supersuloinen merlepoika kiinnostaa.

24.7.2012

Lomailu on rankka laji

Kaksijalkainen on tässä oikein sujuvasti tuhlannut lomaviikkojaan koko heinäkuun ja kovin uhkaavasti alkaa häämöttää väistämätön töihinpaluu. Voipi tietty olla, että karvanaamaritkin lähestulkoon huokaisevat helpotuksesta, kun saa vihdoin nukkua päikkärinsä ilman, että joku niitä häiritsee liikkumalla ympäriinsä. Ollaan joo enimmäkseen oltu saamatta mitään aikaiseksi, whoop whoop :D

Herra J vietteli puolisentoista viikkoa totaaliaksatonta sesonkia, joka katkaistiin näpskästi Mikkelin kisoilla 14.-15.7.. Jos olisin tiennyt, että keli on aikalailla perbaalista jo ilmoittautuessa, olisi listoilla ollut yksi koira vähemmän. Vettä tuli ja vieläpä molempina päivinä. Eikä silleen ihan pikkuriikkisen vaan ihan oikeesti kaatamalla. Tulosrivikään ei meidän osalta ollut sinäänsä kummoinen (hyl - hyl - 10 - 5), mutta siitä huolimatta niihin mahtui kaksi tosi hyvää rataa.

Ekan päivän hyllyt saattoivat hyvinkin johtua aksattomasta ajanjaksosta kisaa ennen ja sitku toi knääpiö näki pitkästä aikaa esteet, ni ei vaan pystyny kuuntelee. Eka ratakin olisi ollut oikein näppärää, mutta hauveli ei lähtenytkään kakkosesteen pakkovalssiin, vaan halusi välttis suorittaa sen väärinpäin. Lauantain toka rata olikin sitten ihan plörinää, kun putkesta se vesseli ampui ansaesteelle ihan muina koirina edes vilkaisematta kipparia, joka yrittää epätoivoisasti vihjailla koikkulille, että eikäkö tänne. Tällä kertaa siis selvittiin jopa esteelle numero kolme.

Toi hullu katse kuuluu niin ton koiran aksaradalle (Kuva: Kepeä taival)

Tässä vielä myös epäonnistunut takaaleikkaus ikuistettuna - koirankin ilme kertoo jo paljon :D (Kuva: Kepeä taival)

Harmittaa aikalailla, ettei tota meidän kymppirataa saatu teknisten ongelmien vuoksi ikuistettua, koska siinä ei ollut mitään muuta vikaa, kuin kaksi ekaa rimaa takaakierroista alas. Loppu olikin sitten oikeeta agilityä, kun vedettiin hyvällä tatsilla esteestä kolme etiäpäin. Niinkin hyvällä, että etenemäksi saatiin 4,35m/s, joka on oikein kelpoinen kolmen kontaktin aksaradalle (ja puomilla tunnetusti annetaan sekuntti tasoitusta). Sunnuntain vikalle radalle sitten vielä ihan tyhmä ja turha keppivirhe maailman helpoimmasta kulmasta vieläpä niin, että jätti ekan kepin oikeelle puolelle.

Mutta, koiralla oli oikein hauskaa ja niin oli omistajallakin - mikä on kuitennii tärkeintä. Pitkästä aikaa ehti jutella ihmisten kanssa ja käydä rapsuttelemassa kaikkia ihania shelttivaaveja, joita kentän laidalle oli eksynyt jopa useita. Kiitämme siis kaikkia kuvausassitentteja ja seuraneitejä! Videoita on muutamia, mutta koska lomalainen on jokseenkin epästabiili muistiltaan, se ei vaan tiedä missä on puhelimen ja tietskan piuha tällä hetkellä - tyydymme siis toteamaan, että katsellaan ku jaksellaan :D

Kisoissa oli se hyvä puoli, että meillä oli hienoinen "kotikenttäetu". Mökiltä taisi kokonaista kymmenen minuuttia tulla matkaa kisapaikalle, joten ainakaan ei kukonlaulun aikaan pitänyt lähteä mihinkään ajelemaan. Niimpä suunnattiin vielä sunnuntai-iltanakin mökille takaisin säitä pitelemään, ennen alkuviikon kotiinpaluuta. Kotonahan luonnollisesti odotteli sen sata proggista ja siihen päälle vielä treeniplänejä, joten ei ole aika pitkäksi käynyt näin viimeisilläkään lomaviikoilla.

Sen verran ollaan itsestämme saatu irti, että jopa vapaatreenaamaan asti oon Jalmarin kanssa ehtinyt joitain kertoja. Sekin on kyllä ollut aika hasardia touhua, kun mukaan päivän treeneihin on lähtenyt kaksi vasenta jalkaa. Erityisenä fokuksena nuo kepit. Aavistuksen verran turhasta femmasta sisuuntuneena sain siis viimeinkin aloitettua erittäinkin pitkän projektin itsenäisistä kepeistä. Koira sais ihan itse kattoo oikeen keppivälin ilman, että siiinä tarttee olla itse pakkaa sekottamassa, joten katsellaan mitä tästä ny tulee ja milloin :) Tavoite on siis se, että voin vaikka ottaa mahalaskut ja koira jatkaa keppejä asiasta häiriintymättä - toistaiseksi se on vielä tullut tarkistamaan, että mitä löysit maasta.

Muutenkin tulevasta aksavuodesta on tulossa kaikin puolin mielenkiintoinen. Sen lisäksi, että jatketaan viikkotreenejä seurassa, Java nostettiin tulevalle kaudelle potentiaalisten arvokisakoirakkojen haastajatehotreeniryhmään, joten joka toinen viikko treenataan ulkopuolisten silmien alla. Siihen päälle vielä kevääseen asti jatkuva aluevalmennus n. kerta kuukauteen, vapaatreenit ja muu aksaan läheisesti liittyvä treenaus tulevat kisojen lisäksi viemään aika paljon aikaa. Ensi kesänä voidaan olla jo aika paljon viisaampia taas omassa tekemisessä.

17.7.2012

Jalminit kolme viikkoa

"Elmo, Elton John, Elastinen ja Emmi" Kuva: Satu Airaksinen

Siinä ne nyt on, Käpylaakson Jalmini nelikko kolmen viikon kypsässä iässä <3 Tupu-Hupu-Lupu  -poikakolmikko ja yksi pippurinen pikkudaami pitämässä korstot ojennuksessa. Viikonloppuna pääseekin sitten kakaroita lällyttämään ihan omin kätösin, aww!

Ja pssst, siellä saattaisi olla jokin pojista vailla omaa aktiivista kotia ;)

14.7.2012

Frouva Hefner 5vee!

Tänään juhlistettiin Nippertonin viisi vee synttäreitä varsin tutuin seremonioin. Kakku tuunattiin maksalaatikosta ja kutsut kekkereille oli lähtenyt Javalle & Lunalle. Nipi oli luonnollisesti hyvin tärkeänä juhlallisuuksissa ja piti mm. huolen siitä, ettei Luna alkanut jo maistella kuormasta.

Paljon onnea rakas Natiainen <3

Tässäpä siis muutamat tunnelmafotot kännykameran tyylin:

3.7.2012

Joko se juhannuskin jo oli?

Iiiiihan käsittämätöntä. Töiden puolesta joutunut taas riekkumaan maailmalla, jonka takia kotona olo aika on vähentynyt ja samaan syssyyn myös kalenterin ymmärrys heikontunut. Niimpä se taas tänäkin vuonna tuli ihan puskista, että juhannustakin juhlitaan Suomen kamaralla yleensä ihan jokainen vuosi siinä puolen välin jälkeen.

Niimpä pakattiin häthätää itsemme ja karvanaamiot autoon ja suunnattiin tuonne juhannusruuhkien mekkaan, Mikkelin huudeille. Sitä ennen vannoutunut koiraurheilija halusi luonnollisesti mennä treeneihin - ihan siis vaan, jotta ei tartteis sit ihan niin pahoissa ruuhkissa seisoo, että hätäisimmät pääsevät alta pois. Nih. En taas ollu ees fiksuna daamina edes ajatellut, että torstaihan on luonnollisesti myös juhannuksen aatonaatto ja pk-seutulaisten joukkopako kehä kolmosen ulkopuolelle. Muutama reipas sissi meitä silti saatiin kasaan treenaroimaan teemalla käännökset ja ennakointi.

Javahan on siitä jännittävä piski, että se on itseasiassa törkeen lahjakas kääntymisessä. Se niinku paikkaa vaikka kesken ilmalennon kipparin erittäin alaluokkaisen ja myöhästyneen ohjauksen, eikä edes hyppää ranteeseen kiinni palautteen muodossa. Toinen niin kovin yrittää <3 Sinäänsä siis meille ei tämän workshopin teema ollut se ykkösongelma, mutta sitäkin paremmalla syyllä pääsi sitten palkkaamaan kunnolla hienoista suoritteista. Ja aina sitä vaan oppii vaikka mitä! Vieläkun se saa itsevarmuutta lukita esteet aiemmin, siitä tulee aika hieno vesseli aksaradoille. Ja vieläkun kippari oppii ohjaamaan, niin ai että! :D

Juhannuksen viettoon lähti siis hiljainen takakontti ja henkisesti ruuhkaan valmentautunut etupenkki. Muutamaa tuntia aiemmin tuohon oikeesti alle parin tunnin matkaan meni viisi tuntia, mutta treenaamalla myös juhannuksen aatonaattona istuttiin autossa vaan 2,5h - tadaaah! Siinä ihan tälläin ilmainen vinkki kaikille ruuhkiin kypsyneille. Reenatkaa enempi ja jonottakaa vähempi.

Ensimmäinen yö vietettiin Mäntyharjulla hääjärjestelyiden keskellä ja siitä sitten jatkoin hauveleiden kera matkaa Mikkeliin yöttömän yön juhlintaan. Oli nimittäin ihmisellä sen verran univelkaa, että aamuyöhön kukkumisen sijaan valitsin 12h nukkumisen ja voin kertoa, että ihan tarpeeseen tuli jokainen minuutti. Koirat sitä vastoin käyttivät päiväsaikaan minuutteja erittäinkin tehokkaasti, jotta uni tuli ihan pyytämättä ilta-aikaan - armas managerikin ihan vaatimalla vaati päästä mökin makkariin oven taakse nukkumaan.

Tässäpä vähän koiramaisia tunnelmia juhannukselta:











Juhannuksen jälkeen piti taistella vielä viikon verran töitä ja samalla myös seuran iltakisat. Mun oli pakko ottaa kolmen vartin nokoset duunin päätteeks, että jakso ees lähtee koko kisoihin. Tuloksena ei siis jälkipolville juuri kerrottavaa, kun muuten paahdettiin oikein nättiä ja sulavaa nollaa, mutta tehtiin sitten VIISI (vai jopa enemmän...) keppivirhettä kahdella radalla. Huoh. Ja tämä siis koiran kanssa, joka on kolmosissa ottanut vissii yhden vitosen kepeiltä ja nyt siitten veteli ihan koko rahalla. Myönnettäköön toki, että keppikulma oli erittäin ongelmallinen jo rataantutustuessa ja oikein hyvin tiesin, ettei täysillä paahdettuun avokulmaan takaaleikaten toi vielä välttis osaa, mutta iloista oli, että Muotka oli tunkenut sen saman sitten molemmille radoille. Hiphei :D Javalla on vielä vähän haasteita koota itseään avokulmasta kääntymiseen, kun se vaan meni kyllä oikein sisään, mutta veti sitten vaan seuraavan kurvin pitkäksi. Ja sitten ratakiihkossaan tunki itseään siinä korjatessa ihan jokaiseen mahdolliseen keppikoloon, paitsi ekaan. Tiedetäämpä ainakin mitä reenataan. Kaikkien muiden satojen asioiden lisäksi :))