Reeniä pukkaa

Nalpero on ollut viime aikoina reeneissä niin tulessa, että mun tekis vaan mieli hihittää mennessäni, kun on vaan niin siistiä. Naamikseenkin olis huikea tarve tunkea kokoajan <3 <3 <3 -viestejä, kun kerrankin koira toimii kuin ajatus ja vieläpä useasti. Olen pidättäytynyt kuitenkin vuodattamasta siellä, mutta sen sijaan laitankin tänne täyslaidallinen, koska käsittääkseni ja uskoakseni lukijat ovat täällä vapaaehtoisesti :D

Ajoittain omat suoritukset tuntuu olevan sarjaa tikku paskaan -imitaatioita, joten niistä lähtökohdista onnistuminen niin nelijalkaisen KUIN kaksijalkaisen tontilla on aikamoinen rykäys. Huijaisin toki, jos sanoisin, että pelkkää nollarataa paukutellaan menemään, mutta naurattaa kyllä molempien mogailut. Syyskauden kouluttaa siis tehiksessä Janne Karstunen, joka passaa meille hyvin. Etenkin kun ollaan oltu liiton Training to Compete tms. aluevalmennuksessa Nalperon uran alkualkoina ja en olisi kamalan hämmästynyt, jos jatkuva mogailu olisi aiheuttanut tarvetta koutsille mennä välillä paukuttamaan päätä hallin seinään. Ja nyt se toimii kuin automaagi!

30.9. treenattiin vastakäännöksiä erikoisesteille. Nalperolle tuotti tuskaa jättää hyvät esteet suorittamatta, jos niitä näkökenttään sopivasti sattui. Esimerkiksi pituuden suorittaminen muurin vastakäännöksen jälkeen mitä erilaisista kulmista alkoi saada jo snadisti koomisia piirteitä. Jouduin tekemään ihan törkeänä töitä, että koira lähti samantien mukaan, eikä jäänyt sooloilemaan vaihtoehtoista baanaa. Kirsikkana kakun päälle päästiin sitten vielä tempomaan tuota ratatreeniä ja kyllähän siinä soijjaa pukkasi jo ennen pitkää, mutta loppuun se taisteltiin.

Samalla viikolla käytiin Juhalla tuuraamassa. Kenttä olikin pienentynyt sitten edellisestä visiitistä, josta johtuen ratapohja olikin ylllättävän tiivis. Ei sillä, että tuolla olisi ehtinyt vaan seisoskelemaan ja ohjeita huutelemaan koiralle, vaan tossua joutui kyllä toisen eteen. 6-7 oli aikamoisen hauska paikka. Leijeröinti + rytmitys, jolla putken ohitus. Thih. Aikamoisen tiiviiseen tahtiin sai itse tehdä töitä, jotta kaikki tarvittava tuli oikea-aikaisesti suoritettua ja informaatiota riittävästi koiralle, joka mielellään menisi kyllä sinne putkeen, jos mahdollisuus vaan tulee. Kepit oli kanssa sarjaa haastava, kun 11 piti ottaa haltuun, heittää kepeille ja leikkaa takaa. Pussin suoritusta jouduttiin kanssa pohtimaan, kun koiraeläin olisi halunnut suorittaa ihan yhden hypyn vaan ennen putkea ja kippari joutuikin yllättävän kantavalla äänellä ja paikallaan seisomalla kertomaan, että tännepäin pliis. 20-21 leijeröinti meni yllättävän kivuttomasti, kunhan vaan itse malttoi olla rynnimättä. Kaiken kaikkeaan siis hyvä ja hikinen treeni, taas :)

Eka veto

Toka veto

Maanantaina tuli tarjolle kaverin treenit Niinulle, joten enempiä asiaa pohtimatta tai Nalulta kysymättä nappasin meille nekin. Siellähän odotti taasen rata teemalla "täbääääääh!" ja sehän nelijalkaiselle sopi oikein hyvin. Muutenkin oli just Nalperon tyyppinen harjoite, kun sai kipittää menemään sen minkä tassuista lähti. Mä oon niin tulessa, että siitä on tullut niin itsenäinen ja rataalukeva olento, ettei irtoaminen tuota päänvaivaa. Ekalla rundilla treenattiin parin kerran kakkosputken lukitusta ja 11 riman pysymistä, kun meinasi oma persjättö olla snadisti myöhässä. Tokassa harjoitteessa oikeastaan ainut haastava paikka oli saada se kääntymään suorasta putkesta 17 putkeen 18. Se kun niin mielellään olis hypänny taas 15 hypyn ohimennen ja jos sen sai olemaan hyppäämättä, niin ei se mitenkään luotisuoraan kääntynyt uuteen suuntaan. Noooh, sellainen tuwkis se on :) Mutta oman liikkeen ja rintamasuunnan salaisuuksiahan tämäkin taas oli.


Ja jottei viikko nyt ihan keskenloppuisi, niin tiistaina oli taas vakio-Jannet. Saatesanoilla "No täähän on nyt tälläinen helppo rata ja leijeröitte vaan, niin pääsee helpolla" ja lisämausteella "Virheestä alkuun" voin kertoa, että lämmin tuli, eikä siellä nyt lopun kädessä niin paljoa leijeröity. Mutta yksikin rima tarkoitti siis sitä, että peli seis ja takaisin lähtöruutuun kulkematta vankilan kautta. Muutenhan Javalle ei rata ollut vaikea, mutta muutamat rimat meinasi lennellä.

Henkilökohtaisesti suurin sulka hattuun oli puomilta kepeille 17 joka kerta oikein! Ja viimein kun se nolla taiottiin tittelillä "Se oli muuten päivän nopein nolla ja kova aika muutenkin" oli hyvä lähteä jäähkälenkille. On tolla otuksella kyllä ihan käsittämätön agilitymoottori. Tässä harjoituksessa koirakin vietiin tarkoituksella vähän äärirajoille peruskuntokauden nimissä, jotta väsyneenäkin ne pystyy keskittymään ja suoriutumaan ja sillä on kyllä niin mahtava yritys päällä ihan loppuun asti.

Heitetäämpä loppuun vielä irtoamistaidonnäyte reippaan shewtin edesottamuksista. Nohevana aksaajana oon käyny siis todistetusti jopa kerran ulkona vapaatreenaa hallikauden alkamisen jälkeen, wuhuu! Ulkokentät taitaa meillä olla jotain reilu 20m leveitä ja niin se vaan irtoaa putkeen vallan ihan itse. Mahtista! Ja älkää välittökö tuosta ohjaajasta, ei sillä ole mitään hätää, vaikka vinkuukin noin karmivasti. Äänet vaan pois niin ei iske niin pahasti korvaan :D

Viikonloppuna onkin sitten ensimmäinen FitDog -leirirutistus ja tiedossa on lähtötasotestejä monellakin osa-alueella niin koiralle kuin ohjaajalle ja muutama 2,5h klinikka edellispäivän suoritteiden pohjalta sunnuntaina. Aikamoisen fantastillista, tästä se lähtee :)

Plokitekstigeneraattori

Sellain olis tosi pätevä, kun voisi vaan copypasteta nämä turhanpäiväiset hölinät syöttämällä muutamat avainsanat ja loppu tulis kuin itsestään :D Tai sitten alan vaan kopiomaan noita omia edellisiä tekstejä. Tässä on ehditty kolata pitkää viikonloppua Lontoossa, järjestää juhlia, työn puolesta kaikkea jännää jne. jne., oikeeta lomaa odotellessa!

Viime aikoina on ollut niin huikean kiire niin työ- kuin koiramaailman ulkopuolisessa omassa elämässä ja onkin itseasiassa ollut ihan fressiä katsella vähän ulkopuolelta tätä hauvatouhua, joka meinaa aina joskus lipsahtaa hitusen intensiiviseksi.

Siitäkin huolimatta...

Usain Boltkin tekee näin

Silakkana messissä!

Hirveen paljon tiukempaa ei okseria voi tehdä

Sanna Piirosen ihania kuvia karvanaamarista IHAHin syyskuun kisoista :P

Paljon on silti harrastusrintamallakin tässä ehtinyt viimeisen kuukauden aikana, kun on vedellyt menemään tuli hanurissa ja hännän alla. Tehiskausi on alkanut kaksilla Jannen treeneillä ja oon kyllä ollut todella tyytyväinen lentävän karvalakin esityksiin. Vahvaa rataosaamista yleisesti ja erityinen mielenlämmittäjä oli viime tiistain perusasiatreeni, jossa kaverina oli sekunttikello. Me ollaan tehty pari kertaa aiemminkin tämä sama treeni mm. aluevalmennusryhmässä ja koomisin mielin sai muistella sitä muutaman vuoden takaista, kun esim. takaaleikkauksista ei tullut yhtään mitään, kun koira pää pyöri kuin tuuliviiri. Nyt tilanne oli vähän toinen, kun valsseilla, sokkareilla ja takaaleikkauksilla koira täräytti ajan samalle sekuntille ilman yhtään kieltoa, rimaa, väärää hyppyä tms. Jotain on siis selkeästi tarttunut meidän molempien kaaliin :P

Tänä syksynä olen myös lupautunut kouluttamaan aiempaa enemmän, joka nyt on tietty omalta treenaamiselta pois, mutta toisaalta taas ihan oma juttunsa. Se on vaan niin hieno fiilis itsellekin, kun koulutettava saa sen aidon ahaa -elämyksen, ohjaus toimii, koira toimii ja saa jotain uutta tekemiseen. Joskus ne jutut on tosi pieniä ja joskus sitten vähän pidemmän tähtäimen korjattavaa, mutta aina mahtavaa päästä kouluttamaan motivoituneita koirakkoja. Oman seuran koirakoiden lisäksi vietän nyt syksyllä useamman illan Porvoon suunnalla ja yhden workshopinkin olen lupautunut vetämään. Kivatsua!

Ja ehdimpä käydä vielä 7,5 viikkoisia Jalmineja ihailemassa Kotkassa ennen niiden lentämistä uusiin kotihinsa samalla kun kävin tuomaroimassa A-KOT:ien seuramestaruusgeimitkin. Länsirannikon uusin Muru -asukki oli harmillisesti lähtenyt jo edellisenä päivänä, mutta eiköhän siitä kuulla vielä! Mahtava pentue kyllä. Niin touhukkaita, reippaita, iloisia. Muutenkin oli superkiva nähdä samalla kahden pentusen osalta uudet omistajat ja heillekin loistotilaisuus nähdä livenä niin isukki kuin mummokin. Näyttihän tuo vakuuttavan :) Hienot kodit lapsukaisilla ja toivottavasti saadaan kuvia niistä matkan varrella. Ja musta pieni Metsänpeikko aka Pekuhan jäikin sitten kasvattajan omistukseen, joten tätä ainakin tulee nähtyä.

Tässä muutama foto ihanuuksista. Näissä siis Villanillan Metsänkeiju & Villanillan Metsänpeikko äiteineen:

Isukilla pieni flirtti päällä :DD

Villanillan Metsänvelho

Näillä mennään

Pääsiäisenä saatu viimeinen agisertikin on nyt vihdoin vahvistettu myös SKL:n konttorissa, joten Nalpero on nykyään ihan virallisesti FI AVA FI AVA-H Yokotai Blue Moon. Sitä voisi alkaa tähyillä kisoja vaikkapa tuolla etelänaapurissa, joskos lähtisi seuraavaksi vaikkapa voittoa sieltä hakemaan.

Viime aikoina meillä on otettu aikamoisen iisisti. Juhannus oltiin mökillä vaihtelevaa säätä uhmaamassa ja sekös karvanaamareita miellytti. Nippens on kantanut käpyjä ja keppejä, joilla on näppärä teljetä joko a) puuceen b) saunan tai c) mökin ovi niin, että heittäjä on sisäpuolella. Ja sitten onkin hyvä pällistellä ulkona, notta mikä on kun ei mitään lennä. Java on enimmäkseen ollut kaikessa mukana. 

Tehiskausi 2013-2014 saatiin myös päätökseen Jennan MM-viimeistelytreeneillä. Ihan huikean hauska ja opettavainen kausi ollut meillä huippukoulutuksen parissa ja ennen kaikkea porukka on ollut ihan ässää! Sen kunniaksi kasattiin "pienet" nyyttärit kentän laidalle, jotta juoksutreeneissä kadonneet grammat saadaan äkkiä takaisin. Itse treenit meni oikein putkeen ja ihan luvan kanssa. Naureskelin rataantutustumisessa, että jumalauta jos Java kieltää yhdenkin putken, niin myyn sen - ei tarttenu myydä :D

MM-viimeistely muistin syövereistä

Nalpero <3

Tänään lähdemme Mikkelin kautta Rovaniemelle ja viikonlopun jälkeen mahdollisesti vieläkin pohjoisempaan lomailemaan. Toivotaan nättejä Norjan maisemia :)

Ainiin, pakko vielä onnitella Javan ensimmäisen pentueen nelikkoa 2-vee synttäreistä: Elmo, Ela, Emmi ja Elton. Upea katras mahtavia koiria niistä kasvanut ja ennenkaikkea mahtavaa nähdä miten tyytyväisiä omistajat ovat koiriinsa olleet. Ertiyiset onnittelut vielä Elmo -poijjaalle, joka riipaisi itsensä jo kesäkuussa nollavoiton kera kolmosiin. Syksyllä samoissa geimeissä siis isi ja poika ja tunnistatte kyllä ;) Onnittelut mahtiduunista Katja & Epe, teistä kuullaan vielä!

Kevyttä viikonloppuviihdettä

Errmm.. not :D Oltiin viime viikonloppuna tuuraamassa vanhassa aluevalkkuryhmässämme ja keitoksena olikin sitten aikamoinen säkkärä Jannen tyyliin. Ainekset oli siis kasassa aikamoiseen vääntämiseen, kun 36 estettä, linjaamista, rytmittämistä, oikeaan aikaan oikeiden asioiden tekemistä.

Mutta nou hätä, hyvinhän siitä rupesi saamaan otetta, kun pääsi tekemisen touhuun. 10 hypyn takaakierto oli Javalle haasteellinen, kun yhden kerran se putkeen lipesi, se paahtoi sinne ihan kokoajan uudestaan. "PUTKEEEEEN!" tuumasi vaan pieni pilkullinen, vaikka mä tein mitä. Varsinainen putkiaivo toi otus kyllä, kun se toistaa samaa virhettä aikalailla mielellään, jos siihen liittyy lujaa meneminen, vaikka mä korjaisin miten omaa ohjausta. Ensin pitkää katkaista väärin tekemisen malli hyvin voimakkaalla haltuunotolla ja sen jälkeen pääsee taas kokeilemaan miten se oma ohjaus nyt toimiikaan.

Kisatilanteissa nää on pahoja paikkoja, kun pitää bongata kaikki ne mestat, jossa se voi lukita putkelle. Koska sen jälkeen kun sinne on päätetty mennä, vaihtoehdot on kipparilla aika vähissä. Niimpä linjat pitää yrittää rakentaa näitä vältellen, koska rytmin muutoksiin se ei meinaa reagoida tarpeeksi hyvin. Kymppihypyn ohiveto putkelta putkelle oli mielenkiintoinen, koska toi väli oli ihan superlyhyt. Käytännössä siis haltuunotto, ohikuljetus ja putkelle lukitseminen piti tehdä silmänräpäyksessä ja myöntänen, että siinä koimme pientä tuskaa. Mutta reeniä reeniä... :)

Seuraava haaste tuli 13 hypyn ohittamisessa 19 putkeen mentäessä. Javan mielestä jos on oikein nopea, niin hyvin voi napata yhden ekstrahypyn matkalla. Ei sitä kukaan huomaa. 18 hypylle piti koira törkäistä ja samantien vaihtaa persjättö valmiiksi, jotta kurssi kääntyi pois ylimääräisiltä hypyiltä ja sitten saikin juosta eniten lujiten vetämään ohi tyrkyllä olevan 26 hypyn. Haaste siinä oli se, että suorassa putkessa koira näkee heti sen edessä olevan hypyn, joten mitkään pikkuhyssyttelyt ei paljoa auta, kun koira on jo putkessa. Minäkin sain suurinpiirtein ajaa yksipyöräisellä ja jonglööraa marsuilla, jotta Java edes viitsi vilkaista mitä asiaa mahtaa kipparilla olla. Muutaman kerran sai revetä kyllä ihan huolella, kun elämöinnistä huolimatta se vaan paahtoi putkesta putkeen hypyn kautta ja vaivautui kysymään kipparilta ohjeita vasta putkesta tultuaan.

Hyppy 26 oli meille paha, kun minulla on projekti luopua takaakierto-päällejuoksu-persjättö -kombossa siitä päällejuoksusta. Kun piski käsketään takaa, niin sen pitää suorittaa este ilman sitä päällejuoksuakin, koska oikeesti mulla on ihan tarpeeks kiire tehdä se persjättökin valmiiksi. Iiihanasti kun mun liike veti sitä 27 hypylle, kun ei millään olis malttanu 26 ottaa välissä. Näitä pitää nyt vaa omassa treenissä muistaa tehdä ja palkata, niin eiköhän se siitä. Loppu olikin sitten aikalailla iisiä ja oikeestaan ainut mitä piti katella oli linjaus pituudelta loppusuoralle.

Erittäin hauska treeni siis, jossa oivaltamalla vaikeita paikkoja pystyi hanskaamaan hyvin pienillä jutuilla ja perusohjauksella. Ja ei kentällä ollenkaan niin mahdoton miltä se vielä paperilla näytti :P

Käytiin tänään hakemassa puomin alastulovitonen (ilmeisesti?) muuten hyvältä radalta ja sen lisäksi Karstusen tuomaroimalla toisella agiradalla halusin kokeilla juuri tuota 26 hypyn ohjausta ilman päällejuoksua - yllättäen juoksu ohi täysiä kohti keinua ;) Mutta muilla aspekteilla oikein hyvä rata! Hyvä fiilis tehdä aksaa yhdessä ja samalla radalla ja kun pystyy luottamaan koiraan monessa kohtaa, niin Nalukin kiittää. Vaikkei tuloksilla juhlittu, niin fiilis hyvistä yhtenäisistä kisaradoista kantaa kyllä.

Kolmen J:n tiistai

Resepti on varsin helppo: Java + Janita + Jenna = <3 

Meillä oli siis varsinainen toimintatiistai, kun samalle päivälle sattui niin kaukoryhmän treenit Kaarinassa kuin tehistreenit. Ensin ajattelin luopua tuosta tehistelyistä Turun eduksi, mutta asiaa toistamiseen ajateltuani päätinkin testata turnauskestävyyttä, kun nuhastuskin älysi siirtyä sivummalle. Sinäänsä tiesin kyllä etukäteen Jalmarin lähinnä vaan innostuvan ajatuksesta, että "aksaa -tuplana!" ja tassujen kyllä liitelevän kevyesti, kun viime talvena tehtiin Next Level -tuurausviikonloppu, johon sisältyi 2x2h treeniä viikonlopun molempina päivinä. Huoli oli siis enemään ohjaajaan suunnattu ;)

Janitan kaukoryhmäbaana

Niimpä pakkasin koiruudet autoon ja köröteltiin tiistain ratoksi Purina Centeriin. Tämän päivän teema oli "hurlumhei" eli kaasu auki ja baanalle. Nyt ei siis saanut harmitella lentäviä rimoja tai muita pikkufiboja, vaan piti vaan kisanomaisesti suorittaa. Tavoitteena vähän työstää omia ja koiran rajoja ja pyrkiä siihen nopeimpaan aikaan nopeimmilla ratkaisuilla. 

Kerrankin on jopa ihan videoevidenssiä, josta kiitos ryhmäkamuille! Mahtista, kun on kerrankin Janitan kommentteja myöten kaikki tallessa, niin voi näin jälkikäteen käydä vielä läpi vinkkejä eri kohtiin. Paljon siis saatiin ekasta vedosta työstettyä linjoja paremmaksi ja meno paikoitellen jopa aika jees! Ajoitusta, linjoja, rytmiä... Peruskauraa, mutta niiiiin hyödyllistä.

Jotta tässä ei olisi vielä kaikki, kaukoryhmätreenien jälkeen köröteltiin suorinta tietä Ojankoon, jossa meitä odotti Jennan tehistreenit. Jalmari sanoi tähän jeeeeee, joten ei kai siinä sit kipparillakaan auta muu, kuin pistää tassua toisen eteen. Olisin kuvitellut pääseväni näissä tiistaitreenit vol. 2 helpommalla, mutta kuinka väärässä sitä voi ollakaan. Vai näyttääkö videolta siltä, että näihin kahden treenin välillä on pari tuntia? Ohjaajan osalta kyllä, mutta koira senkun vipeltää :D

Jennan tehistelyt 4.2.

Erityisen paljon mua naurattaa toi selän takaa putkeen lipeäminen. Siitä on vaan tullu aikamoinen possukka, kun ei se aiemmmin olisi ikipäivänä moista tehnyt :D Soon kuitenkin sheltti, jonka pitäisi aina kysyä rasittavuuteen asti ohjeita. Ni höpönlöpö, putki, minä menen! Samaa oli vähän muillakin esteillä, kun se kakkoshypyltä ampui suorittamaan takana olleen hypyn ihan muina ankkoina, jos yhtään rintamasuunta oli sinne päin. Samaa oli vähän kepeillä, kun sitä himotti NIIIIIN paljon mennä mustaan suoraan putkeen, että nenä meni vahingossa kakkosväliin. Ja useasti. Nalu! :))

Olipas itselle mahtavaa saada samana päivänä kahdelta huippukoutsilta samantyyliset kommentit, että vaikka osattaisiin niitä pikkukivoja nollia tehdä, meidän tehtävä on nyt viedä omaa aksaa uudelle tasolle. Koiralla kun paukkuja siihen riittää ja nykyään kun senradanlukeminen, estehakuisuus ja varmuus ovat lisääntyneet, työstetään sitä vauhtia ja irtoamista. Maaliskuun loppuun asti tulemme siis kisoissa kokeilemaan hyvinkin eri juttuja ja hyllyränni saattaa hyvinkin saada sinne asti jatkoa. Keväällä aletaan sitten työstää vahvuuksia kuntoon ja palataan nolla-ajatuksiin taas lähempänä kesää.

Jennalta olikin ihan hyvä pointti, että noita kestävyystreenejä kannattaakin joskus tehdä. Ihan noin niinkuin etukäteisvalmisteluna, jos joskus on messissä karsintojen 4. ja 5. radoilla, kun jalat painaa tonnin ja silti pitäisi puristaa. Jalmarilla oli kaksi lepopäivää ennen tiistaita ja kolme sen jälkeen, eikä näköjään mitään palautumisongelmaakaan, vaikka treenit oli rankat. Mutta enivei, loistoreenit, näitä lisää!

Nollarataterapiaa

Mahtava fiilis päättää tämä tehissyksy onnistuneisiin treeneihin. Meillähän tuo nollaratojen paukuttaminen ei ole aina ihan itsestäänselvyys ja Jannella on yleensä vieläpä ässä tai kaksi hihassa noissa ratasuunnitelmissa. Mitään helppoja rallatteluja ei olla viimeaikoina tehty, eikä siis poikkeus tämäkään. Ihan ykkösellä ei kyllä nolaa päksäytetty, kun karvaotus tuppasi olemaan hitusen ylilatautunut ja mm. pisti renkaan palasiksi (jota nyt yleensä sheltit ei kovin tee, mutta tämän pässin mielestä niinkin voi tehdä, jos haluaa mennä oikein lujaa :D).

Videolla siispä vika veto (kiitos Minnalle kuvaamisesta :), jossa kaksijalkaisen lenkkarit alkaa jo vähän painaa ja gasellimaisen etenemisen sijaan enemmänkin lyllertämistä, mutta nolla mikä nolla! Yayyyy! Ja vieläpä 45cm rimoilla. Jos nyt jotain haluaa nillittää, niin vähän oli ehkä ohjaustehostin liikaa itsellä päällä, kun less is more, mutta noin muuten pitää olla kyllä tyytyväinen. Maltoin olla jopa itse hiljaa, niin helpompi keskittyä ohjaamaan oikein, kuin selostamaan radan kulkua.

Tehiskauden korkkaus

Janne aloitti sitten tehiksenkin koutsailut pienellä testisessiolla. Siihen kuului siis kaikkien kontaktien kellotus, serpentiini/takaakierto/välistöveto -kombot viiden suoralla edestakaisin ja keppikulmien testaus erilaisilla leikkauksilla. Aloitettiin kontakteilla ja meille se tuntuu olevan aina hitusen haastavaa, kun piski vallan kiehuu jo pelkästä ajatuksesta, et kohta tehdään. A ja keinu ihan ok, mutta puomilla varianssia. Eka veto huikeat alle neljä sekunttia hypyltä hypylle (itse itsensä vapauttaen) ja sitten kolmas yli reilusti sekunnin hitaampi. Tosin vaadin ne etutassut maahan asti siitä huolimatta, että otetaan aikaa ja sitä sai vähän odotella.

Mutta tuo puomi ja keinu on ylipäätään nyt pakko ottaa syksyn projektiksi. Keskimääräinen pelkän puomin suoritusaika taitaa liikkua jossain 3,5s-4s ja kolmeen olisi mahdollisuudet. Paikkatreeniähän sille on nyt ylläpitona tehty, mutta pitäisi kyllä päästä asiaa vähän analysoimaan itseäni viisaampien kanssa. Ja sittenhän meillä on tämä toinenkin puoli asiassa, että kun se käy erityisen kuumana, niin se paukuttaa täydellisiä juoksukontakteja. Mulle kelpais vaatimattomasti täydelliset 2on2offit tai täydelliset juoksukontaktit :D En viitsisi olla noteeraamatta niitä läpijuoksuja, mutta kun on pakko pitää kriteeristä kiinni, enkä voi alkaa palkkaa juoksukontaktista, jos on 2on2off käskyllä lähdetty.

Viiden hypyn edestakaisin suoritettava pläjäys olikin mielenkiintoinen (2,5m estevälit). Serpentiini tosi hyvä, vaikka tuo vitoshypyn käännös meinasi aiheuttaa itselle pientä harmaata hiusta - ehdin kuin ehdinkin persjättö-valssiin. 8,2s taisi olla suoritusaika ilman feeluja. Takaakierroissakaan ei mitään ihmeellistä, kunhan vaan vitoskäännöltä lähdin itse tarpeeksi vauhdikkaasti liikenteeseen. Välistävetoja piti vähän jännää, kun koskaan en oo viittä estettä putkeen tehny (neljä kyllä) ja siihen päälle vielä käännös ja samalla takaisin. Muutaman kerran kosautin itse 7-8 hypyille, kun huono käännöksen liikkeelle lähtö kertautui kutakuinkin siinä kohdassa. Mutta voihan videofilmi mikä voittajafiilis, kun sen 8 välistävetoa teki puhtaasti putkeen! Eikä siihen suttaantunut kuin joku 11,6s. Jeh, en olis heti uskonut :)

Tylsää! T: Koirat Ps. Loppuu se näpyttely ja alkaa agility

Mikä fiuwis!

Jenna Caloanderin tehistreenit oli taas taattua fiilistreenikamaa. Ja sen lisäksi nenäeläin Herra J oli äärimmäisen pätevä! Vaikka se ei pysynyt pelihousuissaan kentälle päästessä ja sinkoillessaan ympäriinsä aiheutti tasaisia naurunpurskahduksia, starttiviivalle asettuessa oli kuitenkin Tosi Kyseessä. Kun tehdään aksaa, niin se todellakin vaatii pienen karvaeläimen täyden keskittymisen, koska se on niin kovin tärkeää tuolle eläimelle. Ja tällä kertaa jopa videolla tulos.

Java paukautti nollan radalta jo ihan ekalla kierroksella ja loppuaika käytettiinkin sitten asioiden hiomiseen ja hienosäätöön. Etenkin noi valssien ja takaakiertojen niistot oli ohjelmassa, jotta saadaan käännöksiä vieläkin nopeammaksi. Sen lisäksi otettiin loppuun vielä sylkkäritsekki, kun tätähän me treenattiin ensimmäisen kerran shelttien aksakoulutuksessa ja edellisen kerran Jennan talven tehiksessä. Joku tiedonmuru on selkeästi selkärantaan tarttunut, kun sekin saatiin kerralla maaliin.

Parasta oli kuitenkin kuulla, että jo muutaman kuukauden takaisesta ollaan menty silmin nähden eteenpäin. Toki keväällä ensimmäisen kerran itselläkin alkoi olla sellainen fiilis, että jotkin palaset ovat paikoilleen naksahtaneet jo tuloslistojenkin puolesta, mutta erityisen mieltä lämmittävää, että se jopa sitten on havaittavaa. Luonnollisesti paaaaaaaaaaljon työtä on jäljellä ja koskaan ei tässä lajissa valmistu, mutta onhan se jo jotain, kun tehdään tuon pilkullisen karvanaattorin kanssa jopa samaa rataa. Ja ei nyt ihan mitään kauheaa pelastelujumittelua, vaan ihan vauhdikasta aksaa.

Vaikka tämä kausi on ollut meidän osalta hyvinkin epäonnen sävyttämä ja rikkonainen, toivotaan onnen kääntyvän meille myötäiseksi ensi kauteen (viimeisin tapahtuma viime viikonlopun kisoista: Herra J nirhaisi etutassun anturansa joko IHAHin puu-A:han verkatessa tai ylipäätään kentän pohja ei otukselle sovi. Näiden kaikkien keskellä voisi jo alkaa hatuttaa, jos sisällä ei asuisi pieni optimisti ;). Ainakin tältä pohjalta sinne on suorastaa kihelmöivän mielenkiintoista lähteä, kun ollaan aika paljon taitavampia kuin vuosi sitten. Ja nyt kun saatiin vielä Jennalta aikamoinen tsemppipläjäys tuollaisten treenionnistumisten päälle, ni täältä tullaan!
 

Reenikatsaus (vai treenittömyyskatsaus... :D)

Tässäpä vaihteeksi lyhyt katsaus huhtikuun hyvin, hyvin vähäisiin treeneihin. Läväytän siispä muutaman ratapiirrosta oman hataran muistin tueksi eetteriin. 

8.4. Jaanalla oli tällä erää tulilla vähän ratatreeniä edellisen viikonlopun kisojen pohjalta. Javalle nämä meni näköjään hyvänä nollatreeninä, kun päräytettiin sitten heti ekalla kierroksella baana nollalla läpi, vaikka kippari teki parhaansa, ettei näin tapahtuisi. Sattui tuolla 15-16-17 jonkinsortin aivopieru pesiytymään päähän ja olinkin sitten iiihan väärällä puolella ohjaamassa 16 hyppyä. Onneksi koiruudella oli korvat auki ja meni sitten sitä huolimatta putken sijasta puomille ihan vaan suullisella käskyllä hieman epäreilusta kulmasta.

Päästin onneekkasti samalla viikolla Teemu Linnan tehistreeneihin paikkaamaan, kun muutenhan työt ja lomat häiritsee omia tehistreenejä. Tällä kertaa Teemun agendalla oli perusohjaus, jonka tosiaan pitäisi olla tässä vaiheessa kautta erittäinkin kunnossa. Tätä rataa varioimalla neljään eri rataan saatiinkin äärimmäisen mielenkiintoisia harjoituksia, joista jo itsekin pystyi palautteen omasta tekemistä näkemään ja sen lisäksi vielä kuulemaan :D

Alkuun ihan normivalssiharjoite tuolla neljän hypyn suoralla viivajuoksutyyliin. Yhteensä siis 25 estettä ja 12 valssia.Yhden riman Java tiputti, kun hieman häiriköin sitä ja yhden kerran se komenti mua surkeasta ohjauksesta, mutta kirotessaan kyllä suoritti annetun tehtävän loppuun (se ei siis hauku ikinä muuten suorittaessa, mutta paskaa ohjaus se kyllä kommentoi ja siinä vaiheessa tiedän aina missä syy ;). Ihan lopussa meinasi omista koivista jerkku loppua, mutta hyvin koira tämänkin paikkasi. Teemun sanoin siinä oli päivän ensimmäinen suoritus, jonka hän hyväksyy nollaksi ja se oli ihan hyvin noin niinkuin toka vikana koirakkona. Pieniä kauneusvirheitä matkalla, mutta kaikenkaikkiaan koira paikkasi niitä hyvin ja ohjaaja yritti kuitenkin ihan pontevasti.

Sitten lähdettiin varioimaan kolmea erilaista rataa ja niistä kaksi oli sellaisia, että niihin ei saanut rataantutustua, vaan opiskelu ja ohjaussuunnitelma tehtiin paperin perusteella. Näissä vähän testattiin sitä miten homma toimii paineen alla ja miten hyvin tuntee koiransa ja itsensä ohjauksien suhteen. Sen lisäksi radalla oli yksi tai kaksi pientä jekkukohtaa, jotka piti tajuta tai sitten näyttävästi mogata. Lähinnä siis ajoitukselisia seikkoja, että edellinen este piti ohjata huolella ja silti lähteä ajoissa liikkeeseen, jotta ehtii seuraavalle. Ja jos oli myöhässä, niin kysyttiin henkistä kanttia ratkaista tilanne pragmaattisesti fokusoimalla seuraavaan esteeseen.

Ihan superhyvät treenit ja paljon hyvää palautetta! Etenkin se positiivinen palaute, joka saatiin jaksaa todellakin lämmittää. Teemukin on nähnyt mikä ero meidän rytmityksessä on jo parissa kuukaudessa tullut, kun sitä ei juuri aiemmin edes ollut ja nyt saadaan homma pyörimään jo radalla. Paljon jäi toki vielä treenattavaa, mutta toisaalta valmiiksihan tässä lajissa ei tule ikinä kuitenkaan. Ei käy aika pitkäksi treenikentillä :D

22.4. päästiin taas seuratreeneihin ja nyt aiheena oli estesumput ja pimeät putkikulmat. Ahtaista väleistä piti siis koiransa kipparoida oikeille esteille ja olipahan vaan rytmityksellisesti hankalaa, kun ylipäätään estevälitkin oli normaalia kaahotusta lyhyemmät. Sen lisäksi sitten vielä noita Kalmarin ällöämiä pimeitä putkikulmia, jotka on sen mielestä ihan persiistä ko äitee ei voi tulla mukaan. Tosin, sanottakoon koiran krediitiksi, että aika paljon on vuoden takaisesta kyllä menty eteenpäin ja se todellakin noita pimeitä putkia poimii kaukaakin lähettäen, jos vaan itse malttaa saattaa tarpeeksi pitkälle r-a-u-h-a-s-s-a. 

A oli tällä kertaa vaikea, kun en ole sille juoksu-A:n käännöksiä vielä opettanut ja tämä rataprofiili vaati sen, että koiran piti tulla A.lta tosi tiukasti käteen, ettei ajautunut 15 väärälle puolella. Nythän siis aikataulullisesti olen tehnyt ratkaisun, että tässä vaiheessa kautta ei lähdetä enää opiskelemaan mitään uutta, vaan hiotaan vanhaa ja ollaan siinä hyviä. Radallakin A:n jälkeen käännökset on siis sitä, että koira laskeutuu A:lta suoraan ja kääntyy sitten vasta maassa (aikaa palaa juu, mutta nou kän duu). Tärkeämpää kuitenkin on pitää se neljän laukan rytmi ja tarpeeksi ojennettu viimeinen kontaktialueelle tuleva laukka, jotta sille rakennetaan ensin varma suoritus ja sitten vasta aletaan vaatia, että viimeistä laukkaa ei tosiaan saa lyhentää, vaikka käännös on tulossa.

Pitkästä aikaa meillä oli myös Jannen aluevalmennustreenit. Onkohan se tammikuuta, kun viimeeksi itse ollut mukana ja helmikuun jälkeen ei ole sitten ollutkaan, joten olikin jo ehkä vähän aika tsekkailla missä mennään. Rata oli aikalailla hauska, vaikkakin muutamasta kohtaa hyvinkin kinkkinen. Siinä hyvin huomasi missä on menty eteenpäin ja mitä laitetaan taas sinne kuuluisalle treenilistalle. Tämän osalta treenilistalle: tyrkkäämällä keppien sisäänmenot oman rytmityksen kannalta, koira 30 senttiä edemmäs keinulla laskemaan sitä, A:n kontaktille saisi osua hitusen alempana. Nyt se kyllä osui joka ikinen kerta, mutta 15 senttiä alemmaksi olisi ideaali, kun kuitenkin tavoite on osua keskelle kontaktialuetta.

Kepeille vienti oli varsin haasteellinen, kun sen linja oli putkelta ulos tullessa enemmänkin toiseen putkeen kuin koko kepeille. Ja oman rytmityksen kanssa oli kanssa vähän katsomista, että jättää tilaa riittävästi. Kokeilinkin tähän eri vaihtoehtoja, joista valssi ajautui tunkemaan koiran kakkosväliin, liian paljon rynnitty takaaleikkaus teki saman, liian hätäinen tyrkkäys työnsi ekan kepin väärältä puolelta. Mutta oikein ajoitettu takaaleikkaus oli tosi hyvä ja samoin tyrkkäys. Ihastuttavaa huomata, et 2x2:lla vahvistetut sisäänmenot selkeesti toimii ja koiralla on itseluottamusta siihen ykköskeppivälin hakemiseen ihan itse.

Noin muuten ei mitään ihmeempää. Lopun kontaktiputki -erottelu meinasi olla haastava, jos yhtään kädet oli alhaalla jo A.lle käskytettäessä tai jos lähti rynnimään koiran mukana. Siinä liikkeellä vetäisi koiran putkeen suorastaan sulavasti ja tärkeintä olikin vaan tehdä siisti valssi ja käskyttää koira kontaktille ajoissa tekemättä mitään muuta. Koiran piti siis tehdä ratkaisu ennen kuin itse lähtee mihinkään liikkeelle. Kaikenkaikkiaan siis hyvät treenit ja paljon ilonaiheita. Javahan on tupannut aiemmin tietämään paremmin serpentiinit, välistävedot ja takaatyönnöt sen perusteella miten ne alkaa, mutta tällä kertaa ei ehtinyt ennakoimaan, kun annoinkin itse tarpeeksi ajoissa välistävetosignaalit. Putket se haki tosi kivasti vaan lähettämällä, kontaktien erottelu onnistui (joka kerta puomille 2on2off, vaikka A:lta juostaan).

Aluevalkut oli meidän osalta aika nopea rykäys, kun pitikin lähteä sitten puolessa välissä jo viemään koiraeläimiä Lahteen. Koikkulit lähtivät siispä Mikkeliin hoitoon reiluksi viikoksi, kuin kaksijalkaiset karkaavat lepuuttamaan töissä ylikuumenneita hermonystyröitään Kreikan aurinkoon hetkisesti heti huomenaamulla. Ja kylläpä oli vaan tyhjä talo eilisen illan ilman koiria! Etenkin kun minun pilkullinen varjoni ei ole jossain aina stalkkaamassa sinisellä kyttäyssilmällään...

Palaamme siispä viikonlopun PetExpoiluun ym. hässäköintiin siispä myöhemmin!

Sainkin jo uunituoreen kuvan perillesaapuneista otuksista. Java tuumaa, että "äiti, tuletko jo hakemaan pois", Snii sanoo "anna nakki" ja Luna hiihtää taustalla :D

Jaaamali

Meillä oli tosi kivaa Sari Vähäniityn tehistreeneissä tiistaina. Jalmari oli niin innosta soikeana, että ei meinannut pelihousuissaan pysyä ko aksaa. Muutenkin se oli tosi pätevä ja tässäpä yksi ratapätkä lopputreeneistä ihan videoituna:

Ihastuttava työmotivaatio sillä kyllä, että jaksaa ratatreeniäkin paahtaa tuolla innolla vielä noin loppuvaiheessakin. Puomin konktakti oli huono, mutta se onkin nyt ollut tehokuurilla kontaktien erottelussa: puomille PITÄÄ pysähtyä, vaikkei A:lle tartte, niint tehdään treeneissä noita hieman tehostetusti. Kovin montaa kertaa ei jaksaisi ottaa koiraa kainaloon kesken radan kisoissa ;)

Varmempi ohjaus tuohon kepeille olisi ollut valssi ja toiselle puolelle jääminen, mutta halusimpas nyt testata kerrankin miten hyvin se a) hakee tuolta etäisyydeltä avokulmaa b) kestää aika jyrkän takaaleikkauksen. Ja niinku kuvasta näkyy, niin hyvin kesti, kunhan vaan itse pidin yllä tasaista liikettä. Karvaeläin kun reagoi hyvin vahvasti isoihin rytminmuutoksiin, niin taas oli hyvä paikka takoa omaan hattuun, että liike, liike, liike.

Sari Vähäniitty oli tällä kertaa tehnyt muutenkin oikein etenevän radan, jolla pääsi liikkumaan niin ohjaaja kuin koirakin. Jalmarille pienen blondimomentin aiheutti tuo putki 19, kun alkuun ajattelin mennä ulkokaarteen kautta. Mutta vaikka mitä teki, se aina kääntyi väärään suuntaan putkelta ja siinä tuli sitten turha lenkki, jos olisi suoraan kääntynyt viiksikarvat vasenta reunaa nuollen. Niimpä suunnitelmaksi vaihtui edellisellä saksalainen, joka loppupeleissä olikin paljon fiksumpi ja jouhevampi jatkonkin kannalta.

Ehkä upein kohta koko baanalla oli tuo esteen 23 poispäinkääntö, koska mä en olis heti uskonut, että se oikeesti lähtee vetoon. Ja jokaikinen kerta se lähti ja teki tosi tiukkoja ja varmoja poispäinkäännöksiä. Soon kovin hauska eläin <3 Jossain vaiheessahan nämäkin oikeasti alkaa olla kisarepertuaarivahvuudessa, joka itsessään on kovin kiva, niin alkaa olla enemmän työvälineitä käytettävissä.

Linnaa.

Eikä edes Samppa Linnaa, vaan Teemua. Minulle aiemmin täysin tuntematon kouluttaja, joten ihan mielenkiinnolla tutustuin etukäteen lähetettyyn ratapiirrokseen. Joka ei varsinaisesti ollut rata, vaan neliasteinen järjestelmä, jossa harjoitukset tehdään tietyssä vaikeutuvassa järjestyksessä ja jotta pääsee jatkamaan, edellinen steppi pitää olla hallussa. Aina luonnollisesti arvostan treenejä, joissa on ajatus ja fokus takana. Päivän teesit: takaaleikkaus, rytmitys, ajoitus, esteen lukitseminen.

Ja miten muuten sattuikaan, että juuri julkaistussa Dog Sport Magazinessa on artikkeli Teemusta ja hänen Total Agility Methodista, jota tässä juuri päästiin ihan itse kokeilemaan. Voipi tsekkaa tältä.

Tällä erää kohteena siis takaaleikkaukset. Se on ehkä vähän itselle sellainen ohjaus, joka otetaan käyttöön vaan silloin, kun ei ehdi tehdä muuta. Ja tänään ei tosiaan annettu vedättää (olisi kyllä ehtinyt sulavasti), eikä mitään valssailuja tai persjättöjä, vaan ihan aitoja takaaleikkauksia. Startti aina ykkösesteeltä ja putkeenlähetykset suoraan eteenpäin.

Harkka nro 1: Vauhtiympyrä

Käytössä siis koko 30m kenttää, U-putket päihin ja kolme hyppyä väliin. Ja tietty hämyesteet putken sisäkaarelle, jotta huolimaton ohjaaja saa koiransa sinne putken sijasta. Näin luonnollisesti tein ekalla vedolla, kun oma lead out oli ihan liian lyhyt ja samalla käsi karkasi taivaisiin. Ja kun ohjaus katoaa putkesta, ni ei se vesseli kyllä sinne mene.

Pieni tuumaustauko ja ajatusta peliin. Mun pitää kunnolla kiihdyttämällä edelliselle esteelle saada koiran  laukka pitkäksi, joka laakahyppynä tarkoittaa suoraan eteen suorittamista ja näin ollen helpottaa aika lailla esteen lukitsemista. Ja ihan huikea ero jo pelkästään tällä rytmityksen korjaamisella näinkin yksinkertaisessa harkassa.

Harkka nro 2: 2 takaaleikkausta

Nyt kun oli saatu koiralle tehtyä eteenpäinmenoa ja irtoamista, otettiin mukaan U-putkien väliin neljä hyppyä (kaksi suoraan, yksi keskeltä ja takaaleikkaus "toiselle puolelle" ja suoraan putkeen). Aiemmin kun riitti ympyrän aikana kaksi rytmitystä, nyt pakkaa sekoitettiin kääntävällä rytmityksellä, kahdella takaaleikkauksella ja siitä vielä piti saada koiralle hyvä putkeenlähetys rytmityksellä. Ja luonnollisesti se kaksi kierrosta peräkkäin, niin saadaan kivasti virheet kertautumaan.

Ihan käsittämätöntä miten pieni rytminmuutos kertoi Jalmarille, et hei nyt käännytään, vaikka just aiemmin oli ollut lupa posottaa putkesta putkeen. Sen jälkeen kiihdytys ja jarrutus takaaleikkaukseen ja taas kiihdytys ajoissa, jotta saadaan putki lukittua. Ja sama takaisin päin. Paluukierroksella otus meinasi pikkuisen flaikkaa ennen takaaleikkausta, kun en vaan saanut ihan ajoitusta nappiin, mutta tämäkin oli nopeasti korjattu pistämällä jerkkua reisiin. Tästä siirryttiin sitten varsin sukkelasti seuraavaan harkkaan.

Harkka nro 3: 4 takaaleikkausta

Äskeisessä harjoituksessa ehti ajatella sen yhden suoraan tulevan hypyn kohdalla, mutta nyt putkeen lukitsemisen jälkeen käännösmerkkaus piti olla valmiina ja siitä spurtti/jarrutukset tuplasti edelliseen verrattuna. Näkyy oma toispuoleisuus siinä, että taas paluukierroksen jälkimmäinen takaaleikkaus oli haastavampi ja siinä pikkasen koira karkasi optimaaliselta linjalta, mutta noin muuten niiin wau! Mä olin itse ihan todella positiivisesti yllättynyt miten mageesti toi eläin liikkui takaaleikkausradalla, kun sitä ohjasi oikein rytmittämällä :D

Nelostreeniä ei ehditty nyt tekemään, kun ei jaksanut alkaa räpeltämään muutamassa minuutissa uutta juttua. Etenkin kun nyt sai lopetettua noin upeaan onnistumiseen. Ja ensi viikollakin ollaan tuuraamassa Teemun treeneissä, niin jatketaan sitten jollain samaan rataan pohjautuvalla jatkotreenillä.

Mä niiiiiiin tykkään treeneistä, jossa käteen jää se pieni ajatuksen muru, jolla fiksataan jotain tiettyä palasta. Esimerkiksi Anu Rajaheimon persjättösulkeisissa sain kiinni ensimmäistä kertaa siihen liittyvää ajoitustematiikkaa, Jenna Caloanderin treeneissä sylkkärin mahdollisuudet aukesivat, Timo Liuhdon kanssa valssien liikettä tahkottu. Hyvin mietitty treeni yhdestä aiheesta antaa niin paljon enemmän kuin ratatreeni, johon on sullottu kaikki mahdolliset ansat ja sudenkuopat ja josta käteen jää vaan lentävä lausahdus "tätä ja tätä ja tota pitäisi vielä treenaa...".

Parasta oli ehkä se, että Teemu oli hyvin aidosti otettu mun kyvystä muuttaa omaa liikettä, rytmitystä, ohjausta ohjeiden mukaan ja tiedustelikin sitten, että mikä joukkueurheilulaji mulla on pohjana tuohon koordinaatioon, kun tiesi, että lajia takana mulla vasta varsinaisesti kaksi vuotta (Erttiä ei lasketa ;). Tirsk! Ei mikään. Sehän onkin ollut komiikan lähde jo pidempään, että en tosiaan ole mikään koordinaation ihmelapsi ja liikeratojen korjaaminen vaatii kuivaharjoittelua. En siis ole aiemmin pystynyt ihan noin dramaattisesti kuuloelinten kautta lähettämään raajoille täsmäviestejä, mutta laji näköjään opettaa ja piuhat lyhenee pikkuhiljaa.

Mitä jäi siis tällä viikolla käteen? Paljonkin.

• Rytmitys omalla tempolla
• Koiran ohjaus ihan oikeasti jaloilla ja liikkeellä (meillä Jalmari jopa protestoi häiritsevää kättä sanomalla "räyh" ottamalla siitä radalla ohimennen kiinni, niin että kuolat vaan jää :D), kun sen näkökenttä on käytännössä noin 80 astetta
• Tietoisuus siitä milloin koira on ihan oikeasti lukinnut esteen, eikä vaan menossa sinne päin. Erityisesti meillä putkilla. Uutta ohjausta ei voi tehdä valmiiksi ennen tätä.

Tekniikkapläjäys

Johan oli reenit tiistaina. Anu Niemi oli kasannut kolme eri tekniikka pätkää samalle radalle, joista sitten ajatuksena oli valita yksi tai kaksi, joita nimenomaan haluaa treenata. 4/5 oli valinnut yhden saman radan, niin käytettiin sitten sen läpikäymiseen enemmän aikaa. Ilahduttavan paljon sitä saakin tekniikkahärpellystä tungettua radalle, kun oikein koittaa :D Väsäsin nopsaan videokoosteen, kun en nyt jaksa mitään vartin pläjäystä nettini tunkea, silvupleeeee!

Omat ohjausvalinnat oli oikein hyvät, vaikka alkuun ohjasinkin väärän radan. Dough! Jotenkin toi kentän laidalla vuoron odottelu ei vaan oo mun heiniä, ku pää ehtii tyhjetä sitä mukaa mitä siinä seisoskelee. Nooo, tajusin sen kyllä itsekin, että ihan helppo veto oli noin päin, joten uutta matoa koukkuun. Putken jälkeen oli paljon erilaisia vaihtoehtoja, mutta Jalmarin kanssa halusin tehdä persjätön 4-5 ja 5-6 välistävedon. Puomin jälkeisen elämän olin piirrustuksessa suunnitellut seinän puolelta, mutta koska tosielämässä ne olikin pari metriä lähempänä, oli paljon fiksumpaa vaihtaa plänit päällejuoksuun ja poispäinkäännökseen.

Päivän opetus oli taas jälleen kerran se, että kuski voisi ihan oikeesti tehdä ohjaukset loppuun asti. Homma toimi niinku junanvessa poispäinkäännökselle asti ja sit meinas vähän lipsua. Käsi irtoo, eikä ite tee käännöstä loppuun, niin ei se koirakaan sitä kyllä tee. Tai jos tekee, se leiskauttaa eteen ristiin ihan niinkuin on opetettu. Keskity nainen! Ihan turhaan mä mitään nillitän, etteikö koira osais. Niinko videolta näkyy, ni kyllä se osaa, jos vaa viitsitään ohjata.

Koska omalla ohjausvalinnalla noi esteet 4-5-6 meni liian iisisti, vaihdettiin suunnitelmaa japanilaisen tahkoamiseen. Vissiin yhden (1) kerran ikinä sitä tehnyt aiemmin ja toi väli mihin se piti runnoa vielä hitusen ahdas pitkälaukkaiselle koiralle, niin haastetta kivasti. Japanilainen aka feikkipersjättö väliin 5-6 ja kyllähän se sieltä tuli, kun muutaman kerran seisoin koiran tiellä työntämässä väärälle puolelle. Ei tartteis aina välttämättä jäädä mietiskelemään ja seisomaan tielle.

Ekan radan haasteet oli selätetty, niin Anu ehdotti toisen ratapätkän tekemistä. Ihan kiva, en vaan tosiaan ollut tehnyt minkäänlaista rataantutustumista tai vaivautunut juuri toista opettelemaan, kun ajattelin vajaan parikymmentä minuuttia keveästi ensimmäisen parissa käyttäväni. Niimpä siinä pikaisesti sitten otettiin ratapiirros kouraan ja opeteltiin pintapuoleisesti plan B. Siinä päästiin alkuun vähän vääntämään ja sitten sama kolmen esteen kuvio toiseen suuntaan. Jalmari oli kovin hassu eläin, kun ensimmäisestä välistävedosta se päätteli, et ihan sama mitä sää teet, seuraavaankin tulee välistäveto. Niimpä se puski siivekkeen välistä vaikka miten pienestä raosta, jos oli yhtään myöhässä työntämässä viskileikkaukseen. Ei huomaa ollenkaan, että välistävetoja treenattu lähiaikoina...

Saatiin me onneks sekin kuvio sitten toimimaan, vaikkei nyt ihan maailman eniten sujuvin ollukkaa. Kaikenkaikkiaan siis oikein kiva paluu treenikentille ja tästä on kiva lähteä kevättä rakentamaan. Vähän huolellisuutta lisää, niin hyvä siitä tulee. Ja kiva nähdä, että tuossa koirassa on vielä piilossa se kutosvaihde, joten ei tässä vielä kaikki ;)

Kuula kuntoon

Torstai-illaksi tehiksen toimesta oli järkätty Vappu Alatalon henkisen valmentautumisen luento ja pitihän sinne tietty itsekin mennä. Kerran aiemmin oon ollukkin Lotta Vuorelan samaa teemaa liippaavalla luennolla ja oli ilo huomata, että sisällöltään nämä setit oli aika erilaisia. Hieman eri kulmasta siis lähestyttiin tuota kuulan kestävyyttä kisatilanteissa. Tässä siis muutamia pointteja:

• Oman vireystilan hallinta olennaista. Jotta päästään sinne suoritukseen otolliseen vireystilaan (joka siis sekin yksilöllinen - joku matalammassa, joku korkeammassa), sitä pitää osata tarvittaessa nostaa (suoritukseen) ja toisaalta taas laskea (suoritusten välille)
• Itsetuntemus + työ = hallinta. Tää on mun mielestä äärimmäisen tärkeä juttu jännittäjille. Mä oon itsekin huomannut sen, että kun tietää itse ja koiran osaavan tietyt asiat, niitä ei tartte jännittää. Mut jos sinne koekentille pitää ryysätä hirveellä kiireellä sillä ajatuksella, että "eihän se nyt vielä tätä ja tätä osaa, mutta mennään kokeilemaan!", niin saattaahan se olla, et puntti alkaa tutista. Tästä samasta syystä me ei esim. tokokokeisiin olla menossa ennen ensi vuotta, koska mulla ei ole vielä luottoa siihen, että koira tai minä hanskaa kaikissa mahdollisissa häiriöissä kaikki ALO-liikkeet.
• Jännitys vaikuttaa etenkin tarkkaavaisuuteen monella tapaa. Itse en oo onneks mikään kisajännittäjä, mutta sellainen pieni kiva kutkutus adrenaliini on aina oikein tervetullutta ja sen kanavointi tärkeää.
• Jännityksen voi saada hallintaan. Keskeistä on varhaisten merkkien tulkinta; mielikuvaharjoittelua, fyysistä tekemistä, tapahtumaketjujen hyödyntäminen, kisa-analyysit rutiiniksi jne.
• Oikeat tavoitteet on sellaisia, jotka on mahdollista saavuttaa ja riippuvaisia vain omasta tekemisestä. Ei siis pitäisi tähyillä sinne kilometrien päähän vuoren huipulle, vaan keskittyä aina siihen pieneen steppiin kerrallaan. Esim. voittaminen ei ole tässä mielessä oikea tavoite, koska ei voi vaikuttaa siihen miten lujaa muut juoksee.
• Itseluottamus rakennetaan systemaattisesti kisa ja treenianalyysilla. Listataan siis vähintään yhtä paljon hyviä ja huonoja asioita, josta saadaan buustia ja tehtävälista tulevaisuuteen.
• Epäonnistuminen = mahdollisuus kehittyä. Tästä juteltiin paljon ja Vapun mielestä koko sana pitäis poistaa aakkosista. Virhe saa harmittaa, mutta siihen pitäisi suhtautua analyyttisesti. Omaa tekemistä pitää ennakoida onnistumista ja virheitä ei saa pelätä.
• Itseluottamus on realistinen käsitys omista taidoista. Korostuu siis myös siinä, että tavoitteet pitäisi tehdä tähän peilaten, koska itseluottamus auttaa hyväksymään myös ne virheet. Myöskään ei pitäisi ajatella "omaa tasoa" vaan keskittyä tekemiseen kisoissa. Kokemus on valtavan iso osa itseluottamusta, joten ihmsiten ei pitäis aina kiirehtiä niin paljoa.

Suosittelen kyllä kaikille tuollaisella luennnolla pistäytymistä. Vaikka en oo kisajännittäjä tai muutenkaan koe omaa kuuppaa hirveän ongelmalliseksi (osa tästä työstä on varmaan tehty hevosteluaikoina herkkiä raketteja ratsastellessa, kun pollen selässä ei paljon parane jännittää tai koni on äkkiä lapasesta), nämä on kuitenkin aikalailla hyviä tilanteita miettiä omaa tekemistä. Tehiksen tiimoilta on tulossa vielä kolme pienryhmäkeskustelua aiheesta, joihin pitää kyllä ilmoittautua messiin.

Onhan se ihan hyvä fiilis huomata olevansa oikeilla raiteilla. Peilaan näitä juttuja esim. mun Tehis -hakemukseen, jossa mm. tavoitteita, taitoja, haasteita piti ruotia paperille. Sinne rustasin lyhyen aikavälin tavoitteeksi teknisen osaamisen lisäämisen ohjaajalla, röyhkeyttä koiralle tekemiseen ja sitä myöten nostaa etenemät nelosen paremmalle puolelle. Nyt asiaa katsoen, niin se on ollutkin oikein hyvä tavoite työskennellä tänä vuonna ja siitä nyt on jopa napsahtanut se eka hyppysertikin (meidän piti olla järjestään totaalisen paskoja hyppäreillä, kun ohjaaja hitailee ;). 

Parannettavaa on tuossa analyyttisessa suhtautumisessa treeneihin. Koska blogia oon nyt käyttänyt tähän, mutta tänne ei näköjään aina ehdi kirjoittaman joka treeneistä. Ja aluevalmennukseen pitäisi myös nyt palauttaa vuoden treenisuunnitelma pilkottuna eri kokonaisuuksiin ja seurata miten siinä pysytään. Ehkäpä treenikassiin pitää myös pakata perinteinen ruutuvihko tästä etiäpäin.

Intensiivisen koiran kanssa on mahtava tehdä töitä. Mä oon sitäkin jo tuossa pohtinut, että se on jännä miten multa häviää kaikki muu ympäristöstä, kun päästään lähtöpaikalle. En tosiaan ehdi miettimään tai näkemään mitään muuta kuin tuon koiran ja meidän tekemisen, koska siihen ei vaan oo varaa. Jos ajatus harhailee, niin koira meni jo. Sen kanssa vuoron venaaminen kun ei ole mitenkään erityisen seesteistä, kun se huutaa räkäposkella edelliselle koiralle "POISSIELTÄ!!!!11" ilman, että siihen saa mitään kontaktia, mutta kun mennään lähtöpaikalle, sekään ei nää mitään muuta ku mut ja esteet. J <3

Itseluottamus on kyl tärkeä juttu koiralajeissa, koska koirat kuitenkin imee meistä tasan sitä energiaa mitä meistä irtoaa. Ja mun mielestä se nimenomaan tulee siitä, että on treenattu ja tarvittaessa uskalletaan ottaa riskejä. Rataantutustumisessa harvemmin jään miettimään hyllynpaikkoja, vaan enemmänkin sitä miten siitä selviäis mahdollismman varmalla ohjauksella tai vaihtoehtoisesti joutuuko tekemään harkitun riskin vähän haastavammalla ohjauksella. Ja radalla sen kyllä tajuaa jo yleensä paria estettä ennen missä se napsahtaa, jos on vaan lähtenyt liian hitaasti liikkeelle edellisestä paikasta, mutta sekään ei ole ehkä maansurun paikka. Sitten taas treenataan ajoituksia ja rytmitystä ens kerralla!

Semmottiis :)

Saattoi tulla tänään lämmin reenatessa

Sari Vähäniitty pisti tänään taas sellaisen keitoksen naamarin eteen päivän tehistreeneissä, että ei ainakaan tarvinnut hallissa palella. Etenkin kun nämä treenit on sen 20minsaa tehointervallia putkeen, niin olo on koiralla ja ohjaajalla aika urheilullinen suorituksen jälkeen. Ja siihen päälle vielä tietty puolen tunnin hölkkäsävytteiset lämpät ja jäähkät.

Kolmosesteen suorituksella ratkaistiin miten meinaa pimeän putkikulman syöttää. Kisatilanteessa mun valinta olis ehdottomasti pakkovalssi kolmoselle ja pakkovalssi vitoselle, vaikka törkeä kiire sinne tuleekin. Mutta treenin vuoksi kokeiltiin siis myös takaakierto-päällejuoksu tyyliin kolmonen ja siitä sitten sylkkäri/poispäinkäännös putkeen. Jalmari oli vähän sitä mieltä, että en taida kyllä yksin mennä, kun kuitennii huijjaat ja lähdet aksailemaan ihan itse sillä välin! Pakkovalssilla ei mitään ongelmaa, mutta tuolla intensiteetillä näköjään pimeät putkikulmat on vielä haastavia ja sain Javaltakin siitä kommenttia, että jumalauta, en mene :D

Siitä sitten kasilla tehtiin taas ratkaisuja sen suhteen mitä tapahtuu pituudella kymppi. Kokeilin molemmat puolet seiskasta ja paremmin siitä kyllä vaan sai etumatkaa spurttiin, kun tuuppasi piskin putkeen ja pinkoi minkä koivista pääsi. Ja hiiiiitusen kiire tuli, voin myöntää. Vaihtoehtoja kepeille siis käytännössä joko takaaleikkaus kybälle, jossa kaarros kyllä joko valahtaa tai tärähtää liian tiukaksi, jolloin koira tulee kepeistä ohi. Tai sitten ehtiä jarruttamaan ennen pituutta ja tekemään valssin pituuden jälkeen. Tai olisihan sitä voinut vastakäännöksen tehdä pituudelle, mutta siinä taas vähän häiriköi sitten koira leikkauksella. Päädyimme siis jarrutus-valssaus -komboon ja oikein kivoja onnistumisia kyllä saatiin, vaikka ei mikään helpoin keppikulma kyllä tällä erää.

Sitten pääsi eläin rallattamaan ihan huolella putkelle 21 asti ja osasinkin jo rataantutustumisessa tämän kohdan bongata haastavaksi eläimelle, vaikka hypyltä 20 on varsin hyvä ja looginen linja vaikeeksi. Se kun olisi helpommin valinnut väärän putken pään ja piti törkätä suorittamaan putkea sillä välin, kun lenkkareista taas sinkosi kipinöitä, jotta ehtii saksalaista vääntämään 23:lle. Olisi voinut pakkovalssillakin tehdä, mutta se pitäisi osata aloittaa jo liikkeessä ja siitä vaan kevyt heitto esteen yli ilman oman liikkeen loppumista. Sen jälkeen ei sitten mitään muuta kuin urku auki ja hallelujaa. Hiki otsalle ja sillä tavalla.

Vaikkei nyt ihan meidän päivä tänään, vaan pieniä kauneusvirheitä etenkin putkella, mutta silti erittäin hyvä reeni. Pääsi juoksemaan ja tekemään ihan tosissaan. Tietääpähän mitä mennä sitten keskenään taas harjoittelemaan hallin kätköihin ;)