28.4.2015

Fidari 6

Henkinen valkku


Huhtikuun alkupuolella olikin kalendaariossa kuutosleiri, joten reippaasti perjantaina taas ampaistiin luennoille työpäivän päätteeksi. Tällä kertaa henkisen valkun sessiossa paneuduttiin itseluottamukseen ja sen vahvistamiseen.


Mihin sitä urheilija tarvitsee? Tässä muutamia:
  • Selkeä käsitys itsestä ja tekemisestään
  • Valmius kuunnella palautetta
  • Pettymysten sieto
  • Tiedostaa omat vahvuudet 
  • Fokus omassa tekemisessä ja kehittymisessä
Mitä sitä voi vahvistaa?
  1. Valmistautuminen
  2. Tavoitteet & vertailutavat
  3. Tiedostaminen & aktivointi
  4. Suhtautuminen omiin virheisiin
  5. Negatiivinen >> positiivinen, rakentava ajattelu
  6. Huomio omiin vahvuuksiin
  7. Fokus nauttimiseen

Christinan slideissä oli myös Hanna-Maria Seppälän kommentti asiasta, jossa oli oikein asiallinen kohta "Voitan muut vahvuuksillani, en häviä heille heikkouksieni takia" - siitäpä ohjenuoraa myös tähän lajiin. Silloin kun kisataan kelloa vastaan, monesti fokus on herkästi muissa ja niiden tekemisissä, eikä niinkään siinä missä itse on hyvä (vaan missä "pitäisi" olla parempi). Kontaktit taitaa olla klassinen esimerkki tästä. Pitäisi olla yhtä nopea kuin joku toinen - tai nopeapi, vaikka tosiasiassa panostamalla koirakon omiin vahvuuksiin toisella vahvuusosa-alueella saman verran saisi ehkäpä jopa enemmänkin kelloa tikistettyä. 

Jennan treenit

Lauantaina kipaistiin iltapäiväksi Akatemialle, jossa Jennan treenin teemana oli vauhti ja kääntyminen. Javan kanssa koitan nyt hakea tatsia kelloa vastaan, joten pelkän nollaratatreenin sijasta keskityttiin miettimään niitä voittavia ratkaisuja. Alun serpentiini oli esim. snadisti nopeampi pidempää kautta kuin lyhemmän siivekkeen ympäri, vaikka lähtökohtaisesti olisin voinut veikata lyhemmän puolesta. Putken kulma teki tässä paljon.

Noin muuten olin vallan iloisesti yllättynyt, miten näyttävästi turkis putkiin irtoili, vaikka oikein tyylipuhtaasti jarruttelin sitä ennen edelliseen putkeen menoa. Jotain hyötyä joskus siitäkin, että tuo ei juuri putkijarruihin reagoi? :D Loppuun vielä mallailtiin renkaan jälkeen käännöstä, kun vaihtoehdoissa meinasi itse olla myöhässä tai koira lukita jo väärän esteen. Kyllähän se valssikin sinne sitten lurahti, kun oikein pisti poposiin liikehdintää.


Juhan treenit

Juhan teemana oli rohkeus ja itsevarmuus ohjausvalinnoissa. Vaikka nättiä se ei ollut, niin kyllähän tuo ekalla rykästy nolla yli 30 esteen baanalta lämmitti ohjaajaa ja erityiskiitos aplodeista treenikamuillekin :) Yllättävän vähällä viilaamisella toinen nollaveto olikin jo tosi paljon parempi ja sujuvampi, vaikka joku olikin laittanut ohjaajan kenkiin lyijyä. 


Teemun treenit

Sunnuntaina tartuttiin sitten Teemun maltti -aiheiseen keitokseen ja aloitettiin koko harkka pohtimalla sanaa fokus ja mitä se tarkoittaa tekemisen kannalta. Harmi, kun ei oo videolla koko treenejä, koska oltiin kyllä Jalmarin kanssa kerrankin varsin pätevä duo. Alkuun otettiin kisaa, jossa parina pitää tehdä maaliin asti superpitkä ja koukeroinen rata vaihtamalla vuoroja lennosta joko Teemun käskystä tai virheestä. Siinähän sitä olikin aikamoisen hektistä menoa, kun piti muistaa miten rata jatkuu aina mistäkin kohtaa ja lennosta hypätä toisen saappaisiin. No, taidettiin me Outin kanssa tehdä siihen mennessä pohja-aika, kun oltiin vika ryhmä tässä treenissä. Sen jälkeen ko rata piti vielä tehdä nollaratatreeninä ja deeem, nollallahan me se paukautettiin Nalun kanssa ihan ykkösellä.

Tän jälkeen tehtiin sittten eri tekniikkapätkiä vielä, jossa eräs ratatyöntekijä käytti energiaansa häiriön luomiseen. Esteet vaihtoi paikkoja, siellä käveltiin tiellä, seisottiin tiellä, huudeltiin koiraa, huudeltiin ohjaajaa jne. Harmi kun itse lankesin ihan just ennen vikoja esteitä Teemun käskytykseen lopettaa justnytheti ja siitä tuli sitten vähän sapiskaa, että fokus ei sittenkään ollut ihan täydellinen :D Lopuksi vielä vähän ansaesteiden ohittelua. 


Niinun treenit

Niinulla oli tällä kertaa kisamainen treeni, jossa jokaisen piti laittaa euro panokseksi. Ja kahdella vedolla eniten esteitä suorittanut saisi sitten potin itselleen. Lyhyt rataantutustuminen ja Java heti ekana lauteille: hyvin päästiin 19 esteelle, mutta sitten koira livahti hypylle keppien sijaan. Tokalla kepit koitui sitten kohtaloksi heti vitosesteenä, kun en vaan ottanut tarpeeksi hyvin koiraa lapaseen edelliseltä hypyltä ja otus sujahti kakkosväliin. Suoritus ei sinäänsä ollut huono, mutta voihan video - muistaa nyt ainakin huolellisesti tilanteesta riippumatta noi keppilähetykset :)

Videota ei näistä treeneistä ole, kun oltiin viimeisenä sunnuntai-iltana tätä paahtamassa. Sinäänsä ehkä hyväkin, koska tässä vaiheessa lonkka oli jo varsin kipeä ja muutenkin koko viikonlopun tepastelut alkoi tuntua jo koko ruhossa. Meillähän oli vielä juuri ennen tätä treeniä nopeuskestävyysketteryysfysiikkatreenit, jossa ohjaajat vedettiin kyllä ihan puhkipoikki ja se koski kyllä minuakin. Ei paljoa jalka enää noussut, mutta onneksi koiraa juoksututti vielä näissäkin harkoissa. 



Sen verran oli takki tyhjä tämänkin toiminnan täyteisen viikonlopun jälkeen, että pidettiin Jalmarin kanssa pitkää lepoa tämän jälkeen. Tosin oma lepo nyt on sattuneesta syystä jatkunut vielä näin kolmatta viikkoa, mutta ompa toisaalta koirallekin tarjottu kunnon palauttavat neljän aksatreenin viikonlopusta. Niin rankkaa, mutta vaan niin siistiä. Ja erityinen iso käsi kyllä ihan huikeelle ryhmälle ja tsempille, jota on aina jaossa kentän laidalla. Kummasti sitä jaksaa rutistaa, kun joku huutaa vieressä, että JUOKSE :D Kiitos myös kuvaajille, ihanaa, että jengi viitsii auttaa tälläkin saralla, vaikka meillä kaikilla on luonnollisesti omat aikataulut ja omatkin koirat huolellettavana. 

Reilun viikon päästä pärähtää taas, seiskaleirin merkeissä! 

26.4.2015

Kuin kaksi marjaa


Ehkämeibijees?

Hiekkaa koneistoon

Viimeaikoina meidän agilityt ovat olleet jokseenkin jäissä ja vähän mollivoittoista. Kipparilla kun on ilmeisesti jonkinsortin rasitusvamma toisessa lonkassa ja se hatuttaa niin, ettei sanotuksi saa. Käytännössä viime Fidarin jälkeen ei ole juuri juoksenneltu (eikä pahimpaan saumaan edes juuri kävelty) ja silloinkin kun käyty vähän mallaamassa lenkkaria tekonurmeen, köpöttely on ollut aikamoista konkkaamista ja ko. iltana kotosalla meno kuin seittemänkymppisellä.

Huoh. Koska Burana -kuuri ja klassinen lepoilu ei asiaa fiksannut mihinkään suuntaan, kävin hakemassa kunnon hevoskuurin tulehduksen taltuttamiseksi. Tällä viikolla kivut ovatkin pysyneet poissa ja fiilis on ollut vallankin erikoinen. Painetta siellä toki tuntuu, mutta se ei onneksi vaikuta liikkumiseen.

Uskalsinkin sitten käydä Kotkassa kipaisemassa pari rataa torstaina ja vaikka tuloksiltaan ei nyt mitään kummoista, niin se fiilis, kun pääsi taas tekemään jotain! Eka rata oli vähän hapuilua ja tatsin hakemista (lähti ihan hyvin, mutta sitten alkoi pelastelua pelastelun perään :D), mutta siitä onneksi loppua kohden alkoi koneisto lämpenemään ja vikan hyppärillä alkoi jo meno maistua. Voiton ja meidän välissä oli vaan se yks rima.... huoh. No, empä jaksa asiaa synkistellä, kun ylipäätään aksan tekeminen oli jo se teh juttu ja niiin siistiä. Ehkäpä vaan hyväksyn sen, että se olis sairaan magee koira, jos samaan pakettiin mahtuis toi vauhti, kääntyminen ja rimat. Totuus kuitenni on se, että ei mulla voittamista ole ollut ikävä, vaan ton karvalakin kanssa kiitämistä <3


Ens viikolle on ilmoitettu Pyhtään geimeihin, mutta katsellaan mikä kunto kuurin loputtua.

23.4.2015

I want to play a game

Viime perjantaina törmättiin Niinulassa sattumalta Marin shelttipentusen kanssa, joten kakarat pääsivät siinä treenien lomassa pikaisesti tutustumaan.

Shokki 8vk vs. Iona 9vk. Toisesta tulee mini ja toisesta medi, Arvaatko kumpi on kumpi? :D

21.4.2015

Kuinkas siinä sitten kävikään?

Taloudessamme onkin elelty nyt kiireistä pentuarkea jo viikon verran ja siltikin tuntuu, että tuo pehmoiseen turkkiin kääritty krokotiili olisi ollut aina messissä. Hän on kyllä aikamoisen ihana <3 Ja ihan järjettömän energinen, turboahdettu termiitti. Viimeeksi eilen seisoin puolisen tuntia pihalla keskiyön maissa iltapisuja odottamassa, mutta kakaraapa ei ihan vielä nukuttanutkaan. Se veti sitten puoli tuntia ihan omaa pikkukivaa hepulirallia. Jaha.


Moni on kysynyt ihan ihmeissään, että "Ai sulle tuli pentu, en tiennykkää! Hyvin oot pitänyt salaisuuden" ja siihen ei oikein voi todeta muutakuin, että en minäkään tienny :) Kyllähän tämä meni läpi kuin väärä raha jo neliviikkoisena, et miten miten makea pentu. Harmittelin kovin, että pitääkin olla tyttökoira, koska eihän meille sellaista voi tulla. Nythän minulla oli vallan ainutkertainen tilaisuus muutenkin, kun upeita jalmineja oli useita ja mihin tahansa olisi valinta osunutkin, timanttia olisi tassuun saanut.


Kävin maanantai-iltana sitten vielä pikaisesti katsomassa kakaraa Kotkassa, kun alkoivat olla jo 8,5 viikkoisia ja päätöksiä piti tehdä. Kyllä se vaan oli niiiiiin pikku-Java, että tein sitten päätöksen kymmeneltä illalla kaapata koira kainaloon ja lähteä kotiin. Mitenkään en ollut pennun tuloon valmistaunut lähtiessä, joten siinä sitä sitten yöllä kasailtiin pentuselle oivaa nukkumapaikkaa ja onneksi penturepun sisältö oli niin kattava, että sillä päästiin monessakin suhteessa vauhtiin :D Impulssiostokseni oli onneksi superreipas matkustaja, kun kontista ei kuulunut pihaustakaan kotimatkalla ja kotiintullessakin se vaan lähti tutkimaan mestoja ja ravisteli tielle sattuneet lelutkin siinä sivussa ennen uniaikaa.



Se on kyllä ihan käsittämätön pentu. Oman elämänsä pieni camelboots -neitokainen. Se on utelias, rohkea, omatoiminen. Tälle ei myöskään luoksetuloa voi kouluttaa esim. menemällä piiloon, koska ei se edes varmaan huomaa mitään kaksijalkaista kadonneen näköpiiristä, koska maailmassa on niin monta asiaa, joka pitää a) katsoa b) tarkistaa c) haistaa d) maistaa. Ja se lentää. Minusta on ollut todella kummallista, että 8,5vk pennun kropanhallinta on noin huikea, että sieltä puuttuu sellainen pentumainen töpöttely ja epävarmuus täysin ja suoraan sanottuna minua vähän karmii tuo rämäpäisyys. Vakuutuksen se sai heti seuraavana päivänä.








Sanalla sanottuna olen ihan haltiossani tästä pentuprojektista. Se on just kaikkea sitä mitä pieni jalmini pitääkin olla: asennetta, vauhtia ja painonsa verran iloa <3






Ainiin, Ionan samasta puusta veistetty trikkivelipoika "Touho" etsii vielä omaa kotia. Hyvin aktiivinen pakkaus ei sovi vain sohvankoristeeksi, mutta kainaloon kyllä ja jakamaan elämän suuria seikkailuja. Voisin kuvitella tästä oikein soivan peliin moneen harrastukseen. Mainioksi mediksi näyttää hyvinkin muotoutuvan näin pentukasvun perusteella.

14.4.2015

Kun duosta tulee trio






Näin meillekin kotiutui ikioma Jalmini. Käpylaakson Ilon Tuoja, kotoisammin Iona tullee aikanaan täyttämään isukkinsa suuret saappaat <3


13.4.2015

Taisto & Pasi 6,5vk

Tape ja Pasi pääsivät ekaa kertaa isoon maailmaan ja samalla pääsin itsekin duoa moikkaamaan. Tässäpä videotodiste kakaroista ihan uusilla huudeilla ja ekaa kertaa aksahallissa:



PS. näistä ihanuuksista saattaisi olla omaa kotia etsimässä jompikumpi, Outin yhteystiedot saa minulta! Ja toki isukkikoiraa saa tulla moikkaamaan ihan livenäkin :)

8.4.2015

Pentukuvavaroitus: Vähävirtaisia Jalmineja ;)


Yks haluaa nyhtää hupparin naruja, toinen puree sillä välin varvasta ja kolmas kiskoo itsensäpainoista kameraa selän takana. Neljäs olikin jo onneksi ehtinyt lähteä omaan kotiinsa :D Käpylaaksossa olikin aikamoinen hundkarusellen, kun kolme termiittiä vipelsi pitkin poikien pentuhuonetta. Siellä jo huudeltiin kovin tomerasti, että aitauksen ovi auki NYYYYYYYT, kun itse oli vielä takkia ottamassa pois ja ollenkaan ei meno hyytynyt iltapäivän mittaan. Välillä vetäisivät kahvitauon mittaiset pikkupäikkärit ja sitten taas ralli jatkui: leluja riepoteltiin, painittiin, komennettiin kameraa, purtiin varpaasta, syötiin kameralaukkua.... En kestä, aivan mahtavaa poppoota!







Tässä vielä murmelien 7vk poseeraukset. Mustavalkoinen poika Koda tosiaan olikin jo ehtinyt lähteä ilahduttamaan perhettään pitkäperjantaina, joten kuvissa ainoastaan tehokolmikko. Satulta varmaan saankin jonkun fotosen myöhemmin tuostakin otuksesta.

Trikkijäbä

Mv-n, "Jade"
Blm-n <3<3
Kyselyjä näistä on ollut ja kotiehdokkaitakin kyllä, mutta siellä saattaa vielä joku pentunen etsiä sitä omaan "Teh Kotia" nytkun aletaan katsomaan kuka lähtee minnekin. Aikamoisen energistä sakkia, joten ihan mihin tahansa ei voi vaan tuupata. Kiinnostuneet voivat olla yhteyksissä Satuun, 045 676 4149.

4.4.2015

Päästäispuuhia

Yhden sheltin arjesta on taas tullut tuplashelttiarkea. Rouva Nippens käytiin kotiuttamassa juoksulomaltaan viime viikonloppuna ja johan sitä höntsäilyä olikin vallan ikävä. Muutamassa viikossa Java kehitti "yhden koiran syndrooman" ja oli ihan kauhuissaan, että mukako pitäisi jakaa hänen ihmisiään. Nipen onneksi pieni musta koira ei ymmärrä laisinkaan tuollaista käytöstä ja hienovaraisia blokkauksia, vaan se puskee ihan muina koirina rapsuteltavaksi tai syliin pilkullisen mielipiteistä huolimatta. 

No en oo myllänny päiväpeittoa tai tehny pesiä sänkyyn työpäivän aikana!
Viime viikonloppuna kävin tsekkaamassa Outin pentulaatikon sisällön ja siinä samassa muutama startti kirmattiin JATtilassa. Oltiin kyllä koiran kanssa yhteistuumin niin huonoja, että ei ole tosikaan... Tosi ihmeellisiä pikkustipluja koiralle ja just kun ehdin sanomasta, että no eipä oo tullu rimoja sentään, niin tiputtipa yhden sellaisenkin sitten hyppärillä. Sen sijaan, että aiheesta olisin kirjoittanut jonkun katkerahkon avautumisen, että nyt lopetetaan kaikki ja mikään ei onnistu ja byää, ajattelin suhtautua asiaan siltä kantilta, että miten nämäkin nollataan ja käännetään voitoksi (ku en lopettais kuitenkaa :D). Radassa tai kisapaikassa ei ollut mitään vikaa ja ajoittain siellähän oli oikein loistokkaitakin pätkiä, ainut miinus kamalasta säästä. Aina ei voi voittaa, mutta ihan näin huono ei tartteis olla :)) Siinä sitä työstämistä. 

Päivän kohokohta oli enivei Pasin ja Taiston ensikohtaaminen. Nämä neliviikkoiset viikarit on kyllä vallan mainioita pakkauksia <3 Taskuun olis tehny mieli laittaa molemmat:

Pasi

Tape




Aika petoja :o
Pääsiäispyhät otettiin tänä vuonna ihan chillaamisen kannalta, joka on ollut ehkä alkuvuoden parhaimpia päätöksiä. Tässä on sen verran lennelty ympäriinsä, että ihan kiva ehtiä omassa kotonaankin joskus pyöriä ja vaikka lukea kirjaa. 

Varpaanlämmitin is back!
Ankaran hengaamisen vastapainoksi olen kerrankin päässyt hyödyntämään jopa Ojangon vapaatreenioikeutta. Pyhinä hallilla on ollut ihastuttavan paljon vapaata, joten konkreettisesti olen saanut potkaistua vauhtiin esteosaamistreenit kesää ajatellen. Treenattavaahan toki on ja lista on pitkä, mutta eiköhän se tästä ainakin petraannu ja ainakin yhden asian korjaantuessa voi rikkoa jotain muuta. Tämä sisältää mm:
  • Pysäytyspuomi
  • Juoksaria draivin vuoksi
  • Keinu: paikka, itsenäinen suoritus, sivuetäisyys, lähtökäsky
  • Kepit: itsenäinen suoritus loppuun, keppikulmat, tiukat leikkaukset, leijeröinti, lähetyksen lukitus
  • Hypyt: Hyppyhäiriöt, erikoisesteet (kääntyminen, seinään päin sijoittelu), koiralta parempaa takakoipikoordinaatiota (kaikki rimat tulee todella pienestä varvashipauksesta), lukitukset
  • Kulmankierrot itsenäiseksi
  • Serpentiini - välistäveto - takaakierto -erottelu
  • Esteiden ohitukset: Haltuunottokäskyn vahvistus
Tältä listalta sitten lyhyissä vapaatreenissä on 2-3 teemaa plus ohjaaja koittaa ihan itse keskittyä katseen paikkaan ja varpaidensa suuntaan siinä sivussa, jotta informaatio olis koiralle oikeanlaista. Paljon duunia siis erilaisilla perusgrideillä :)




Tässä näky, jota hyvin harvoin kohtaa Ojangossa - tyhjä parkkis lauantaiaamupäivällä :o

Eihä me nyt vielä voida olla valmiita... pari vielä, joooooooko?

Viittisiks heittää palloa?

Akkujen lataus <3