Henkinen valkku
Mihin sitä urheilija tarvitsee? Tässä muutamia:
- Selkeä käsitys itsestä ja tekemisestään
- Valmius kuunnella palautetta
- Pettymysten sieto
- Tiedostaa omat vahvuudet
- Fokus omassa tekemisessä ja kehittymisessä
Mitä sitä voi vahvistaa?
- Valmistautuminen
- Tavoitteet & vertailutavat
- Tiedostaminen & aktivointi
- Suhtautuminen omiin virheisiin
- Negatiivinen >> positiivinen, rakentava ajattelu
- Huomio omiin vahvuuksiin
- Fokus nauttimiseen
Christinan slideissä oli myös Hanna-Maria Seppälän kommentti asiasta, jossa oli oikein asiallinen kohta "Voitan muut vahvuuksillani, en häviä heille heikkouksieni takia" - siitäpä ohjenuoraa myös tähän lajiin. Silloin kun kisataan kelloa vastaan, monesti fokus on herkästi muissa ja niiden tekemisissä, eikä niinkään siinä missä itse on hyvä (vaan missä "pitäisi" olla parempi). Kontaktit taitaa olla klassinen esimerkki tästä. Pitäisi olla yhtä nopea kuin joku toinen - tai nopeapi, vaikka tosiasiassa panostamalla koirakon omiin vahvuuksiin toisella vahvuusosa-alueella saman verran saisi ehkäpä jopa enemmänkin kelloa tikistettyä.
Jennan treenit
Lauantaina kipaistiin iltapäiväksi Akatemialle, jossa Jennan treenin teemana oli vauhti ja kääntyminen. Javan kanssa koitan nyt hakea tatsia kelloa vastaan, joten pelkän nollaratatreenin sijasta keskityttiin miettimään niitä voittavia ratkaisuja. Alun serpentiini oli esim. snadisti nopeampi pidempää kautta kuin lyhemmän siivekkeen ympäri, vaikka lähtökohtaisesti olisin voinut veikata lyhemmän puolesta. Putken kulma teki tässä paljon.
Noin muuten olin vallan iloisesti yllättynyt, miten näyttävästi turkis putkiin irtoili, vaikka oikein tyylipuhtaasti jarruttelin sitä ennen edelliseen putkeen menoa. Jotain hyötyä joskus siitäkin, että tuo ei juuri putkijarruihin reagoi? :D Loppuun vielä mallailtiin renkaan jälkeen käännöstä, kun vaihtoehdoissa meinasi itse olla myöhässä tai koira lukita jo väärän esteen. Kyllähän se valssikin sinne sitten lurahti, kun oikein pisti poposiin liikehdintää.
Juhan treenit
Juhan teemana oli rohkeus ja itsevarmuus ohjausvalinnoissa. Vaikka nättiä se ei ollut, niin kyllähän tuo ekalla rykästy nolla yli 30 esteen baanalta lämmitti ohjaajaa ja erityiskiitos aplodeista treenikamuillekin :) Yllättävän vähällä viilaamisella toinen nollaveto olikin jo tosi paljon parempi ja sujuvampi, vaikka joku olikin laittanut ohjaajan kenkiin lyijyä.
Teemun treenit
Sunnuntaina tartuttiin sitten Teemun maltti -aiheiseen keitokseen ja aloitettiin koko harkka pohtimalla sanaa fokus ja mitä se tarkoittaa tekemisen kannalta. Harmi, kun ei oo videolla koko treenejä, koska oltiin kyllä Jalmarin kanssa kerrankin varsin pätevä duo. Alkuun otettiin kisaa, jossa parina pitää tehdä maaliin asti superpitkä ja koukeroinen rata vaihtamalla vuoroja lennosta joko Teemun käskystä tai virheestä. Siinähän sitä olikin aikamoisen hektistä menoa, kun piti muistaa miten rata jatkuu aina mistäkin kohtaa ja lennosta hypätä toisen saappaisiin. No, taidettiin me Outin kanssa tehdä siihen mennessä pohja-aika, kun oltiin vika ryhmä tässä treenissä. Sen jälkeen ko rata piti vielä tehdä nollaratatreeninä ja deeem, nollallahan me se paukautettiin Nalun kanssa ihan ykkösellä.
Tän jälkeen tehtiin sittten eri tekniikkapätkiä vielä, jossa eräs ratatyöntekijä käytti energiaansa häiriön luomiseen. Esteet vaihtoi paikkoja, siellä käveltiin tiellä, seisottiin tiellä, huudeltiin koiraa, huudeltiin ohjaajaa jne. Harmi kun itse lankesin ihan just ennen vikoja esteitä Teemun käskytykseen lopettaa justnytheti ja siitä tuli sitten vähän sapiskaa, että fokus ei sittenkään ollut ihan täydellinen :D Lopuksi vielä vähän ansaesteiden ohittelua.
Niinun treenit
Niinulla oli tällä kertaa kisamainen treeni, jossa jokaisen piti laittaa euro panokseksi. Ja kahdella vedolla eniten esteitä suorittanut saisi sitten potin itselleen. Lyhyt rataantutustuminen ja Java heti ekana lauteille: hyvin päästiin 19 esteelle, mutta sitten koira livahti hypylle keppien sijaan. Tokalla kepit koitui sitten kohtaloksi heti vitosesteenä, kun en vaan ottanut tarpeeksi hyvin koiraa lapaseen edelliseltä hypyltä ja otus sujahti kakkosväliin. Suoritus ei sinäänsä ollut huono, mutta voihan video - muistaa nyt ainakin huolellisesti tilanteesta riippumatta noi keppilähetykset :)
Videota ei näistä treeneistä ole, kun oltiin viimeisenä sunnuntai-iltana tätä paahtamassa. Sinäänsä ehkä hyväkin, koska tässä vaiheessa lonkka oli jo varsin kipeä ja muutenkin koko viikonlopun tepastelut alkoi tuntua jo koko ruhossa. Meillähän oli vielä juuri ennen tätä treeniä nopeuskestävyysketteryysfysiikkatreenit, jossa ohjaajat vedettiin kyllä ihan puhkipoikki ja se koski kyllä minuakin. Ei paljoa jalka enää noussut, mutta onneksi koiraa juoksututti vielä näissäkin harkoissa.
Sen verran oli takki tyhjä tämänkin toiminnan täyteisen viikonlopun jälkeen, että pidettiin Jalmarin kanssa pitkää lepoa tämän jälkeen. Tosin oma lepo nyt on sattuneesta syystä jatkunut vielä näin kolmatta viikkoa, mutta ompa toisaalta koirallekin tarjottu kunnon palauttavat neljän aksatreenin viikonlopusta. Niin rankkaa, mutta vaan niin siistiä. Ja erityinen iso käsi kyllä ihan huikeelle ryhmälle ja tsempille, jota on aina jaossa kentän laidalla. Kummasti sitä jaksaa rutistaa, kun joku huutaa vieressä, että JUOKSE :D Kiitos myös kuvaajille, ihanaa, että jengi viitsii auttaa tälläkin saralla, vaikka meillä kaikilla on luonnollisesti omat aikataulut ja omatkin koirat huolellettavana.
Reilun viikon päästä pärähtää taas, seiskaleirin merkeissä!