31.8.2015

Reenarit työssään

Nalpe pääsi tuuraamaan Niinulle viime viikolla ja sehän kävi otukselle vallan mainiosti. Ohjaajalle meinasi vaan tulla aika iso soija juoksennellessa, kun hallissa oli aidosti kuuma. Luulisi, että tuossa tukkamäärässä koirallakin voisi olla kuuma, mutta eipä se otus ainakaan valittanut. Päinvastoin :D Tuurausvuoron lisäksi saimme kaupanpäälliseksi vielä videoserviisin, yllättäen ja pyytämättä kuin faksi Jäätteenmäelle konsanaan. Elisa oli pätkiä napannut videolle, joten tässäpä todistusaineistoa:


Erityisesti mieltä lämmitti otuksen valtavan hieno valssikäännös kympille, rytmittämällä tehty putki-puomierottelu ja vieläpä loppusuoran takaaleikkaus. On se hieno.

Sen lisäksi viime viikon maanantaina oli Nalpen triathlonpäivä. Lajit oli tosin tavallisuudesta poiketen 1,5h uinti, aksatreenit ja jäähkälenkki. Ihan ääneen menin pohtimaan, että mitenhän se jaksaa uinnin jälkeen aksata ja olisin voinut toki olla ihan hiljaa. Yllättäen, aksaa jaksaa. Sarin kanssa tehtiin irtoamistreeniä ja nini intopiukeana otus irtoili, että ei olisi mitään namejakaan muistanut matkalla ottaa, kun esteet oli paljon hauskempia.

Pentuapinan reenikalenteriin on uutuutena sisältynyt näytelmätreeni. Luonnollisesti Ionan jäätävä näytelmäura alkaa oikeanlaisesta blinghihnasta - ofkooooors. Ei, se ei ole näytelmäkoira (jokunen tuomari saattaa jopa ahdistua näkemästään, kun neitikoira on lähempänä 40 cm kuin 35cm) ja sen ihmishahmo on vielä vähemmän näytelmäihminen (alkaa jo siitä, että ehän minä ikinä muista KUUKAUTTA ennen mihinkään ilmoittautua - miten voi tietää mitä on tapahtumassa kuukausi eteenpäin viikonloppuna, kun nyttenkään ei juuri muusta tiedä kuin seuraavanakin viikonloppuna on aina kiire?). Mutta pitäähän se H käydä hakemassa tyylillä ja kyllähän noille kaikille muutama näytelmätulos on haettava. Yhteen pentunäytelmäänkin se voisi mennä kekkuloimaan, jos muistais sen johonkin ilmoittaa ja jos tuo merleväri ehtisi puhdistua (ei viitsisi maksaa omaisuutta siitä, että joku toteaa saman asian, jonka ihan itsekin näen, että vaiheessa on tukanvaihto).

Tarviiko näin hienoon hihnaan koiraa kiinnittääkään, eikös pelkästään tällä jo H irtoa?
Sen lisäksi pennun kanssa on naksuteltu taas epämääräistä temppusikermää. Tajusin muuten senkin, että olen todella laiska nimeämään mitään temppuja, joten siihen voisi ehkä pikkasen panostaa. Saisi jotain valmiiksi asti. Nythän se hössöttää tehdä vähän kaikkea ja se on jeeeeee. Tein myös terävän havainnon, että tällä hetkellä se pyörii takaperin asioiden ympäri huomattavasti luonnollisemmin vastapäivään, joten olisi ehkä syytä vahvistaa se toinenkin suunta nyt. Enivei, sen takajalkakoordinaatio on ihan huikea ja olenkin aikamoisen varma, että sillä on kohtalaisen pätevä käsitys missä koipeliinit milloinkin ovat. Sen lisäksi aloitin vihdoin naksuttelemaan myös seuraamista. Ipanahan on ilmoitettu seuran pentutokokurssille, mutta katsotaan mahtuuko pässikkä mukaan.

Soon kuulkaas aika söpöisä koipelo!

Eilen käytiin Touho -velipojan kanssa rallattelemassa Ojangossa ja sen jälkeen kakarat pääsivät tekemään elämänsä ekat hyppytekniikat. Varovaistenkin suositusten mukaan puolivuotiaana on ihan ok aloittaa hyppytekniikka n. kerran kuuussa muutamalla toistolla, joten kakaruusit pääsivät kirmaamaan perussarjaa. Näyttää oikein hyvälle tuo neitikoiran tekeminen, joten kovinkaan huolissani en sen tulevaisuuden hyppytekniikkaskillsien kehittymisestä ole. Lopuksi tehtiin vielä pari suoraa putkea ja naspinen oli oikein iloinen.


Myös treenirutiineja on apinaiselle opetettu siinä sivussa


Snii on jahdannut palloja, keppejä ja vesileluja. Hän on oikein onnellinen.

27.8.2015

Päivän haastemenu

Saimme haasteen Sonialta Sulon ja Stellan elämää -blogista. Kiitos ja anteeksi, piuhat ovat pitkät ja saimme vasta nyt aikaiseksi tämänkin :D

Säännöt:

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille. 


1. Millainen oli ensikosketuksesi koiriin ja koirien kanssa harrastamiseen?

Luna demonstroi tässä nyt Minniä :)
Aikana ennen ajanlaskun alkua, vuonna -93 taloon tupsutteli pitkällisen kinuamisen tuloksena japaninpystykorva Minni. Minni oli varsin haastava pystykorvaneitokainen, jolla oli omia mielipiteitä pystykorvamaisen riittävästi ja sen lisäksi vielä jännitti monet asiat ympäröivässä maailmassa. Tästä oikeastaan alkoi oma kipinä koirankoulutukseen: miten koira oppii, mikä niitä motivoi, mitä siellä pään sisällä liikkuu ja miten sitä muutetaan. Samalla tiellä ollaan yhä: minulle kouluttaminen ei ole vain teknistä suorittamista, vaan myös koirankoulutuksen ja koiranlukemisen lisäämistä hihnan toisessa päässä.  Varsinaisesti koiraharrastus itsessään alkoi sitten Natin myötä ja viimeistään Nalperon päättäessä tomerasti tulla meille asumaan "väärästä sukupuolesta" huolimatta, vei tuo aksa ihan mennessään.

2. Mikä on mielestäsi koiraharrastamisessa parasta ja mistä siinä et luopuisi mistään hinnasta?

Yhteys koiran kanssa on absoluuttisen hienointa. Tässä Java on kyllä ollut ihan huikea ja opettanut mulle niin paljon koiran sielunelämää, etä tuskin toista tuollaista koiraa tulen ikinä saamaan. Sen tapa tehdä töitä yhdessä on vaan niin aitoa ilman mitään nöyristelyä, mielistelyä, tekemistä sen takia kun käsketään, vaan yksinkertaisesti sen takia, että yhdessä tekeminen on fantastillista.

3. Jos koiria ei olisi olemassa, mihin käyttäisit vapaa-aikasi, joka nyt kuluu koirien kanssa?

Matkustaisin paaaaaaaaaaaaaljon enemmän! Kai sitä urheilisi, näkisi kavereita ja siivoaisi kotona :D

4. Mikä on ollut tähänastisista hetkistä haasteellisin koiriesi kanssa ja miten selvisit siitä?

Päätös Ionasta. Ihan vielä ei ollut pentua taloon ajatellut, vaikka pohdintaprosessi oli käynnistetty ja sitten menin katsomaan noita viisiviikkoisia, kuten kaikkia Javan mukuloita olen käynyt katsomassa henkilökohtaisesti. Jo silloin mä sanoin heti, että nyt on makee merle ja vitsailin, että eihän meille voi narttua tulla. Seitsemän viikkoisena se oli vielä upeampi ja nyt jo harmittelin, että harmikun on väärää sukupuolta. 8,5 viikkoisena halusin vielä kerran mennä katsomaan, että olenko päässäni nyt tehnyt siitä niin upean sen takia, etten voi sitä saada vai onko se oikeesti juuri se mitä olen tilauslistaan kirjoittanut: isänsä kopio isommalla moottorilla. Niimpä kymmeneltä illalla maanantai-iltana tein päätöksen Kotkassa, että tätä pentua en vaan voi laskea käsistäni ja nyt on pakko luottaa tunteeseen. Vaikka tällä ratkaisulla yllättäen aiheutin näköjään mielipahaa muille ihmisille, en ole katunut tippaakaan naspisen pyörremyrskyilyä meidän kotona.

5. Jos pystyisit antamaan itsellesi ohjeen tai vinkin menneisyyteen ennen ensimmäisen koirasi hankintaa, mikä se olisi ja miksi antaisit juuri sen ohjeen/vinkin?

Nipi oli ensimmäinen varsinaisesti oma koira ja sekin tuli tunteella: pentua haluttiin ja rotuun mentiin tutustumaan, kun vuotias Nati oli omaa kotia etsimässä. Sen sijaan, että olisin nimenomaan pitäytynyt ajatuksella haluta pennun välttämättä, halusin teh koiran. Ja sitähän Nipsterissä on yllinkyllin <3 Tälläkin taustalla siis mun vinkki vaan on se, että tärkeintä koiranhankinnassa ei ole ne ulkoiset speksit (ikä, turkinväri, sukupuoli) vaan se oikea match, luonne ja terveys.

6. Mikä sai sinut kirjoittamaan blogia koirien kanssa harrastamisesta?

Kolmekin syytä löytyy näin nopeasti:

  • koirat on jotenkin niin huikeita omanlaisia persoonallisuuksia, että tietyllä tapaa sitä niiden riemua haluaa jakaa laajemmallekin yleisölle
  • blogi on helppo (treeni)päiväkirja.  
  • monia ihmisiä kiinnosti mitä meille kuuluu, joten iisimpää tsekkaa yleisjorinat blogista

7. Mikä on blogin kirjoittamisessa mielestäsi parasta?

Ihan ehdottomasti kaikki ne huiput tyypit, jotka ovat kisoissa ym. tullet juttusille, että ovat blogin lukijoita ja kuinka meidän tyhmät jutut on naurattaneet sielläkin osoitteessa. Miten paljon teitä onkaan ollut, ihan huimaa! Etenkin siihen nähden, että meidän arki ei kyllä itsessään ole mitään normaalikoiranomistajan arjesta poikkeavaa, eikä tuloksiltakaan olla mitään tähtiryhmää :D

8. Mikä hieno hetki koiriesi kanssa harrastamisen parissa tulee juuri nyt ensimmäisenä mieleesi?

Tän vuoden karsintojen sunnuntain kaks vikaa rataa. Eivät olleet virheettömiä, mutta se fiilis oli niin täydellisen oikea. Ratojen jälkeen käveltiin Javan kanssa keskenämme pururadalla ja todettiin, et vitsi me ollaan kova pari. Mua ei harmittanut virheet ollenkaan, koska koin saaneeni jotain paljon isompaa ja suurempaa kuin nollaradan. Ja minkälaisten lupauksen tulevasta ja potentiaalista koiruus paukautti tiskiin, jos parin sekuntin ohjaajanradanunohduslenkistä huolimatta rata olisi ollut 30 pisteen veto.

9. On vuosi 2020, mitä toivot ehtineesi tähän vuoteen mennessä koiriesi kanssa?

Happy dog?
Tähän kai pitäisi vastata, että maajoukkueessa ja maailmanmestari ja universumin kovin. Mutta silti koen tärkeimpänä, että myös 2020 minun ykköstavoite on "happy dog". Meillä otukset eivät ole harrastusvälineitä, eivätkä sellaiseksi saa tullakaan, vaan meillä asuu ensisijaisesti onnellisia koiria. Ne harrastavat sitä mitä parhaimmaksi näkevät ja kokevat, eikä agility ole itseisarvo. Ja toki toivon siihen mennessä olevani taas taitavampi koirankouluttaja ja ymmärtäväni omiakin otuksia paremmin.

10. Mikä on lempi mottosi koiraharrastuksen parissa?

Ei se päämäärä, vaan matka.

11. Laita loppuun kuva, josta välittyy jokin tunne koiraharrastamisessa!


Koirakuvat.fi, julkaistu luvalla
Oman ohjausvirheen takia meni tuosta esteestä ohi niin, että heilahti, mutta se ei himmentänyt ollenkaan sitä fiilistä maalissa, kun tiesin muuten meidän tehneen yhden parhaan radan ikinä. Nalpe <3


Haastan kaikki! 

Ohjeiden seuraaminen on minusta vähän tylsää, joten haluankin nyt antaa kaikille mahdollisuuden blogin täytteeksi näiden kysymysten myötä. Myöskään yhteentoista en osaa laskea. Odotan innolla vastauksia, joten linkkailkaahan niitä tänne!
  1. Elämäsi koira - kuka ja miksi?
  2. Suurin pettymyksesi koiraharrastuksessa ja mitä siitä opit?
  3. Rotusi paras puoli?
  4. Mitä elämästäsi puuttuisi ilman koiria?
  5. Minkälainen on hyvä ja kiinnostava blogi?
  6. Jos koirasi olisi ihminen, minkä ammatin edustaja hää olisi?
  7. Minkälainen on hyvä (agility)kouluttaja?
  8. Kuva, jossa näkyy koirasi persoonallisuus
  9. Tärkein asia, jonka olet oppinut koiriltasi?
  10. Tarina koirasi (koiriesi) nimen takana?

26.8.2015

How do you like your falls?


Onkohan tämä nyt kesän 2015 viimeinen kuva? Ja seuraava onkin sitten jo virallisesti syksyä?


Onhan syksyssä toki monia hyviä puolia: värikkäät lehdet ja punaviini. Just nyt en keksi enempää :D

24.8.2015

Kuusi vuotta täyttä timanttia

Ajatuksenjatkeeni, Herra Nalpero täytti perjantaina kuusi (6!!!) vuotta. Aikamoisen huikeaa. Mitään muuta en toivo, kuin monia vuosia vielä näitä seikkailuja yhdessä :)



Java juhlisti viikonloppuna perhepiirissä. Aamuruuaksi tuunattiin siispä maksalaatikkokakkua ja kesteille oli kutsuttu Nati -äiti, sekä myös tietyin varauksin Iona -kakara (pitää käyttäytyä, nih!). Kuten kuvasta näkyy, ruuan odottaminen on kovin, kovin vakavaa. Ja sellainen insidentti kävi Natille, että nakkikynttilä hyppäsi pahaa-aavistamattoman pikkukoiran suuhun haukotellessa! Voitteko kuvitella, ihan yhtäkkiä! 



20.8.2015

Agilityä huipulta ja sen vierestä

Nalpe kattoo streamia vähän lähempää. Mun piti vaan muistuttaa, että herra vois olla ruudun toisella puolella mikäli rimat ei olis lennelleet karsionnoissa :D
Mitä isot ensin, sitä pienet perässä?

Viikonloppuna kisattiin pohjoismaiden mestaruuksista Turkkusessa ja pitihän se nyt hyvänen aika paikan päälle raahautua, kun kerrankin taas nämä geimit jopa tällä puolella Itämerta. Alkuperäisen sunnitelman mukaisesti minun piti tosin olla parisataa kilsaa pohjoisempana, mutta koska Tuusulan kisojen aikataulut olivatkin keikauttaneet medit viimeiseksi, näin näppärästi vapautui yksi sunn untai agilitylle.

Niimpä Allun kanssa startattiin retkiryhmä erittäin epäeettiseen aikaan klo 7 Vantaalta. Tosin onneksi varsin nopeasti tuo matka taittuu motaria pitkin ja oltiinkin täysin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti klo 8:25 Liedossa, joka kyllä kannatti, kun saatiin hurrata, jännittää ja taputtaa ihan koko rahalla. Kyllähän nyt yhden sunnuntain voi huippuaksalle uhrata! Oli kyllä kiva nähdä tuttujen lisäksi pohjoismaista läpileikkausta mitä lajille kuuluu ja parasta ehkä tajuta sekin, että eipä olisi Nalpen kanssa tarvinnut noissa geimeissä läsnäoloaan anteeksi pyydellä. Turkissilakka olisi sujahtanut porukkaan vallan luontevasti.

Pohja oli vaan valitettavan liukas. Aiemmin ATT:lla kisatessa en ole moista huomannut, mutta näköjään vähänappulaisella kengällä sopivasti painopisteen ollessa takana sai hakea pitoa ihan tosissaan. Näytti kumirouhe olevan ruohosta irti ja se kasaantui sitten läjiksi käännöspaikkoihin. Kurja juttu, onneksi koirilla ei ollut sentään pito-ongelmia. Toinen pointti oli kontaktivirheiden jäätävä määrä. Siellä oli opetettuja juoksareita ja "juoksareita" sekä hyviä että epäonnisia pysäreitä. Turhia vitosia siis, kun sivuirrotukset ja ansaesteet edessä oli aikamoisen pahoja kaikissa kokoluokissa. Myös keinulla oli vähän vaihtelevaa kontaktituomarointia, kun samanlainen rajatapaussuoritus oli välillä vitonen ja välillä ihan jees. Lisäksi takaaleikkausten käyttöä välteltiin pienemmikssä kokoluokissa erityisen runsaasti ajoittain, vaikka sillä olisi sen "voittavan linjan" saanut helposti.

Sekin ajatus konkretisoitui, että noihin kehiin haluaa ehdottomasti itsekin! Sitä vaan en tiedä onko se tämän koiran, sitä seuraavan tai ties kuinka monennen kanssa, koska kyse ei ole siitä, että "mä haluuuuun" vaan siitä, että ollaan valmiita. Näkisin, että pakolla vääntämällä nykyisellä systeemillä kympin sakkiin pääseminen on karsinnoissa vallan mahdollista, mutta totuus on ainakin omalla kohdalla se, että mielummin vedän täysiä ja opitaan virheistä kuin lähtisin käsijarru päällä varmistelemaan. Siinä vaiheessa kun meidän lujaa pitää rimat ja kontaktit, ni avot, silloin voin lähteä hyvillä mielin isompiin ympyröihin :)

Kuva: Sanna Piironen
Sitä odotellessa olemme käyneet parit kisat kirmaamassa ihan vaan pientä tatsia hakien. IHAHilta yksi kolmossija hyppäriltä siitäkin huolimatta, että Nalpella oli takakaarteessa pieniä pito-ongelmia ja joutui vähän hakemaan hyppyjä ja JAU:n perinteikkäissä elokuun geimeissä kolmossija niin ikään, vaikka kontaktilla sain odotella herra Hässäkän tassuja maahan asti sen verran pitkään, että olisin eväät ehtinyt syödä. Hyppärillä liideltiinkin sitten aika näyttävään voittoon radalla, josta olen itseasiassa aikamoisen tyytyväinen. Sieltä ei monesta paikkaa olisi enää saanut nipistettyä aikaa pois, kun ohjaus oli mukavasti ajoissa ja koira toimi valtavan hyvin (kerran se vilkaisi minua radalla, joten siitä sais muutaman kymmenyksen kyllä :D).

Näitkö, otin kontaktin? Kuva: Ida Alexandersson
Satu ystävällisesti kuvasi, joten tässäpä siis JAU:n voittohyppäri viime viikonlopulta. Kiitos kuvaajalle!



Paavo Pesusieni pannalla ei voi hävitä :D
Se kyllä toimii aika kivatsusti näin lomaperunamoodissa, vaikka treenejä ei ole viiden viikon latauksen jälkeen kovin montaa. Pari kertaa päästy Jaanan treeneihin ja yhden tuurauksen sain ostettua Juhalle, jossa oli kyllä niin Jalmarin baana. Siellä sai todellakin vetää lujaa ja kääntyä ohjaajan lähellä ja kaukaa ja sehän sopi Nalperolle erityisen hyvin. Välillä se tosin irtoili vähän vallattomasti, eikä sitä kiinnostanut mun huutelot tai pysähtymiset, kun "meninjo!", mut sei kyllä sheltin kanssa haittaa. Mielummin meno maistuu, kun on maistumatta. Niin ja arvokisanollien suhteen tilanne on varsin kiva jo näin elokuussa uusien kriteerienkin kanssa. Tuplanollia on jo kaksin kappalein, voitto löytyy ja irtonollista ollaan vaille enää yhtä aginollaa, johon uskoisin tässä tulevan kauden aikana meidän pystyvän ehkä just ja just.

Peräsin pystyssä, ni kepeillekin löytyy täydellinen rytmi! Kuva: Ida Alexandersson


15.8.2015

Pentupilami jo vuoden puolikkaan



Ja sehän alkaa näyttää jo ihan koiralta! Hieno aasilapsi :) Strategiset mitat 6,8kg ja n. 38cm. Toiveissa olisi, että se muutaman sentin vielä ainakin venyisi vaikka noista kilometrisääristä, niin kelpaisi sitten isona tyttönä kirmailla agilityn parissa. 

Mitä tulee agilityyn, niin sen aloittamisen olen ihan suosiolla jättänyt myöhemmäksi. Kakaralla on niin paljon tärkeimpiä ja hyödyllisempiä asioita opeteltavana kuin joku estehyppelö, joten meiltä ei tosiaan tulla näkemään mitään pentuaksafilmejä - koska niitä ei vaan ole :D Se on tehnyt kolme kertaa putken kentällä ja cik-cap -treeniä on käyty siivekkeelle yleistämässä. Muuten se on käynyt vaan leikkimässä siellä sillä ajatuksella, että opetan sitä fokusoimaan tarmonsa minuun ja yhteiseen tekemiseen, eikä esim. viereisen kentän aksaavien koirien jahtaamiseen. Saalisviettiähän tällä on, joten työsarkaa jo siinäkin. Ensimmäisen 2x2 portin sheippaamisen voisin seuraavaksi aloitella.

Ionaa ei ole myöskään ilmoitettu mihinkään pentuagilityihin tms. Talvikaudella siitä tosin tulee Javan tuuraaja HSKH:n ryhmään sillä ajatuksella, että se pääsee leikkimään ja hassuttelemaan hallihäiriöön silloin tällöin. Pentutokoa voisin sille haluta, mutta harmillisesti sopivia kursseja ei ole vielä sattunut kohdalle. 

Lapsikoiran duuni on tällä hetkellä leikki, pentupainit ja temputtelu. Uskoisin sen olevan oikein tyytyväinen tähän agendaan.

7.8.2015

Sussa on voimaa

Sussa on voimaa


ja sä olet kaunis



ja sä olet vapaa



kuin Metsäkauris



tää hetki on ikuisuus



ja sussa kaikuu avaruus



sä olet kaikki



sä olet kaikki



(Valovuosi - Aurinkokuningatar)

Mun pieni merlemurunen, karvainen aurinkokuningatar kohta 6kk. Mihin tää aika vaan menee? <3

4.8.2015

Loma. Mikä hieno ajanjakso elämässä.

Paitsi, kun se on paketoitu, niin yks iso byää :D Arki on siis koittanut jo varsin kovalla kädellä ja sitä on saanut käydä nautiskelemassa ns. aikuisten päivähoidossa eli duunissa ihan itse. Perheemme toisen kaksijalkaisen loma tosin jatkuu vielä viikon, joten koirakkeillakin on viihdytystä näin päiväsaikaan tarjolla.







Kova on muuten niidenkin arki taas loman jälkeen muuten. Siellä ne on lomasta kolme viikkoa juosseet räkä poskella saaressa ja hihnoja ovat joutuneet kesän aikana käyttämään ehkä vähemmän kuin yhden käden sormia löytyy. Pentu on ollut ihan pellossa, Nalpero on ollut ihan pellossa, Nippi on muuten vaan sekaisin. Mua ihan mietitytti, että mitä pikkukoira taas tuumaa sivistyksestä, kun ympärillä voi havaita muutakin kuin sorsia, mutta pakko se on todeta järkevän koiran olevan helppo kasvatettava.


Se mikä on myös vallan fantastista on lauman hitsaantuminen kesän aikana! Nati on vähän leikittänyt pentua ekoina kuukausina, Java ei juurikaaan, mutta kesäloman aikana näköjään pikku turkishippa alkaa maistua kaikille <3 Video on tosi pimeä, koska päästin noi otukset vaan anoppilassa vieraillessa nopeasti joskus yhdentoista pintaan iltapisulle, mut niillä olikin ihan muut jutut mielessä.







Ampaisin laumani kanssa viimeisen lomapäivän iltapäiväsateen kunniaksi Jumboon tepastelemaan pennun kanssa, ku ei ole tullut sitä moisissa paikoissa käytettyä ollenkaan. Eipä näyttänyt penneliä haittaavan, kun häntä tötteröllä se tepasteli parkkihallit, eläinkaupat, ruuhkaiset piazzat. Ei haitannut ohittavat lastenvaunut, pyörätuolit, rollaattorit. Juoksevat lapset, kuulutukset, liukuovet. Soon kyllä hauska miniturkis.

Jotta päivä ei olisi ihan naperon päivä, suuntasimme vielä Klaukkalan Kuonomäkeen senioripäivään. Nipi kun on sellainen ihan virallisesti, joka itsessään on kyllä aikamoisen humoröösiä :'¨D Seniorit saivat parin kilon pussillisen Golden Eaglen seniorievästä poseerauskuvan kera ja kyllähän Nipi tietää miten vakavaluontoinen asia ruuan kanssa poseeraus. Lähtee nimittäin aika luonnostaan. Mutta kovin kiva idea lemmikkiliikkeeltä muistaa näitä "vanhoja" (toki 8-vee sheltti nyt on lähinnä vaan keski-ikäinen).


Yleisen häröilyn lisäksi olemme myös aktivoituneet taas pentutreffienkin kanssa. Iona on päässyt kirmaamaan useasti velipoika Touhon kanssa ja sen lisäksi isommissakin laumoissa. Se on kyllä vaan niin parasta liikuntaa ja elämän opettelua pienelle pennulle, kun saa vapaana leikkiä erilaisten pentujen kanssa. Erityisesti olen koittanut blandata aina mukaan shelttien lisäksi muunkin rotuisia, koska shelttihän toki tuumaa näiden olevan ihan parasta puuhaa, mutta opettaa enemmän koiranlukua ja koiran puhumista myös niiden "omituisten otusten" kanssa paininta. Iona leikkii kyllä tosi nätisti ja erityisen hauskaa sen mielestä on ajoittainen juoksuralli.








Javan kanssa on muutaman kerran käyty kentällä ja pentu on tehnyt kolme kertaa putken. Ei siis mitään hirveää treenirynnistystä ole nykäisty heti kärkeen, mutta toivottavasti piakkoin selviää tulevan kauden treenisuunnitelmat, että missä porukassa tehdään ja mitä. Toivon mukaan siis kivaa tiedossa enivei :)