Eläinten kuukausiraportti

Vauhdikas kesä jatkui vallan kiireiseen syksyyn. Ei käy aika pitkäksi, kun tätäkin naputtelen maanantain aamulennolla Köpikseen. Yleensä nukun nämä 1,5h lennot, mutta tänään paistaa aurinko sen verran silmään, että kalenteriin ilmestyi tämän verran vapaata. Tietty ehdin jo kahvit läikyttää syliin, joten tästä tulee huikea päivä :D

Pepiinin kanssa ollaan pidetty hauskaa niin treeneissä kuin kisakentillä sen mitä ollaan sinne asti ehditty. Syksyyn sain rutistettua pienen kisakauden ja päästiin useampana viikonloppuna testailemaan juttuja kisoihin asti. Hyppärit ovat olleet meille tosi haasteellisia, kun pikkueläin on kaahottanut upeita hyllyjä enimmäkseen, mutta niillekin saatiin kisaamisen myötä sen verran tatsia, että molemmat puuttuvat hyppysertit tuli saman viikonlopun aikana.

Treenirintamalla olen viritellyt vähän erilaista talvikautta. Panostetaan määrän sijasta laatuun ja paljon tekemisen sijasta oikeiden asioiden tekemiseen. Jenna lähti mukaan valmennuskonseptiin, jossa joka toinen viikko lajitreenit ja lisäksi henkilökohtaista valkkuaikaa käytettäväksi ihan mihin kukin tarttee. Kausi alkoi lokakuussa, kahdet treenit ja yksi keskustelu takana ja suunta on ihan oikea! Emme tee ratatreeniä tänä vuonna, vaan keskitytään niiden taitojen rakentamiseen.

Ratatreeniä voi sitten käydä hakemassa tuurauksilla väliviikkoina, jos siltä tuntuu. Käytiin testaamassa Niinun uusi halli ja lisäksi pääsin Elinalle tuuraamaan. Siellä ison kentän treeneissä näkyy hyvin juurikin ne puutteet, joita pikkukoiran ja kipparin saumattoman yhteistyön tiellä vielä on, kun vauhti vie karvakuulaa. Korvien asennus ja hallinnan lisääminen esteiden ohituksissa on syksyn teema Jennankin kanssa, joten eiköhän se siitä. Vaan on se kyllä päheä hupipupiini! Tuollaisen koiran kanssa on aikamoinen ilo harrastaa.

Java käy myös humputtelemassa aksan parissa ja hän on aivan yhtä hullu kuin ennenkin. Tulee niin huippufiilis, kun yli 9v koira on noin kovassa tikissä ja selkeästi nauttii aivan 110%. Luulen, että se romahtaisi vanhukseksi aika nopeaan, jos kävisi jotain, jonka takia koko laji pitäisi lopettaa kuin seinään, joten siinäkin mielessä koen osa-aikaeläkepäätöksen aivan oikeaksi varhaisessa vaiheessa. Sille on ihan sama onko se kisakentillä vai treeneissä lelua repimässä, turvallisempaa treenikentillä, kun rimatkin voi pitää just siinä missä haluaa. Muutamasta ilmoitetusta startista olen sen jättänyt pois, jos on näyttänyt yhtään jäykältä tai kankealta treenin jälkeinen aamu, mutta onneksi ihan suotta. En vaan ota mitään riskejä.

Manageri-eläin Nati on myös sirkuksen mukana. Mumsieläin on nälkäinen ja pallojen perään, niinkuin aina, joten ei mitään uutta sillä rintamalla. 11,5v aikana se on käynyt kahdesti eläinlääkärillä rokotusten lisäksi ja kolmannen pääsi viime viikolla, kun rasvapatti näköjään tullut etujalan viereen, niin katsellaan alkaako paikka haitata. Eläinlääkäriltä tuli oikein erityismaininta, että ompa pirteä ja hyvin helppo tutkia. No mitäpä Nippe muutakaan, eläinlääkärikeikka oli kruunattu parilla raksulla vieläpä ja hirveän hyvä mieli mumsille jäi taas.

Reenarit työssään

Nalpe pääsi tuuraamaan Niinulle viime viikolla ja sehän kävi otukselle vallan mainiosti. Ohjaajalle meinasi vaan tulla aika iso soija juoksennellessa, kun hallissa oli aidosti kuuma. Luulisi, että tuossa tukkamäärässä koirallakin voisi olla kuuma, mutta eipä se otus ainakaan valittanut. Päinvastoin :D Tuurausvuoron lisäksi saimme kaupanpäälliseksi vielä videoserviisin, yllättäen ja pyytämättä kuin faksi Jäätteenmäelle konsanaan. Elisa oli pätkiä napannut videolle, joten tässäpä todistusaineistoa:

Erityisesti mieltä lämmitti otuksen valtavan hieno valssikäännös kympille, rytmittämällä tehty putki-puomierottelu ja vieläpä loppusuoran takaaleikkaus. On se hieno.

Sen lisäksi viime viikon maanantaina oli Nalpen triathlonpäivä. Lajit oli tosin tavallisuudesta poiketen 1,5h uinti, aksatreenit ja jäähkälenkki. Ihan ääneen menin pohtimaan, että mitenhän se jaksaa uinnin jälkeen aksata ja olisin voinut toki olla ihan hiljaa. Yllättäen, aksaa jaksaa. Sarin kanssa tehtiin irtoamistreeniä ja nini intopiukeana otus irtoili, että ei olisi mitään namejakaan muistanut matkalla ottaa, kun esteet oli paljon hauskempia.

Pentuapinan reenikalenteriin on uutuutena sisältynyt näytelmätreeni. Luonnollisesti Ionan jäätävä näytelmäura alkaa oikeanlaisesta blinghihnasta - ofkooooors. Ei, se ei ole näytelmäkoira (jokunen tuomari saattaa jopa ahdistua näkemästään, kun neitikoira on lähempänä 40 cm kuin 35cm) ja sen ihmishahmo on vielä vähemmän näytelmäihminen (alkaa jo siitä, että ehän minä ikinä muista KUUKAUTTA ennen mihinkään ilmoittautua - miten voi tietää mitä on tapahtumassa kuukausi eteenpäin viikonloppuna, kun nyttenkään ei juuri muusta tiedä kuin seuraavanakin viikonloppuna on aina kiire?). Mutta pitäähän se H käydä hakemassa tyylillä ja kyllähän noille kaikille muutama näytelmätulos on haettava. Yhteen pentunäytelmäänkin se voisi mennä kekkuloimaan, jos muistais sen johonkin ilmoittaa ja jos tuo merleväri ehtisi puhdistua (ei viitsisi maksaa omaisuutta siitä, että joku toteaa saman asian, jonka ihan itsekin näen, että vaiheessa on tukanvaihto).

Tarviiko näin hienoon hihnaan koiraa kiinnittääkään, eikös pelkästään tällä jo H irtoa?

Sen lisäksi pennun kanssa on naksuteltu taas epämääräistä temppusikermää. Tajusin muuten senkin, että olen todella laiska nimeämään mitään temppuja, joten siihen voisi ehkä pikkasen panostaa. Saisi jotain valmiiksi asti. Nythän se hössöttää tehdä vähän kaikkea ja se on jeeeeee. Tein myös terävän havainnon, että tällä hetkellä se pyörii takaperin asioiden ympäri huomattavasti luonnollisemmin vastapäivään, joten olisi ehkä syytä vahvistaa se toinenkin suunta nyt. Enivei, sen takajalkakoordinaatio on ihan huikea ja olenkin aikamoisen varma, että sillä on kohtalaisen pätevä käsitys missä koipeliinit milloinkin ovat. Sen lisäksi aloitin vihdoin naksuttelemaan myös seuraamista. Ipanahan on ilmoitettu seuran pentutokokurssille, mutta katsotaan mahtuuko pässikkä mukaan.

Soon kuulkaas aika söpöisä koipelo!

Eilen käytiin Touho -velipojan kanssa rallattelemassa Ojangossa ja sen jälkeen kakarat pääsivät tekemään elämänsä ekat hyppytekniikat. Varovaistenkin suositusten mukaan puolivuotiaana on ihan ok aloittaa hyppytekniikka n. kerran kuuussa muutamalla toistolla, joten kakaruusit pääsivät kirmaamaan perussarjaa. Näyttää oikein hyvälle tuo neitikoiran tekeminen, joten kovinkaan huolissani en sen tulevaisuuden hyppytekniikkaskillsien kehittymisestä ole. Lopuksi tehtiin vielä pari suoraa putkea ja naspinen oli oikein iloinen.

Myös treenirutiineja on apinaiselle opetettu siinä sivussa

Snii on jahdannut palloja, keppejä ja vesileluja. Hän on oikein onnellinen.

Fidari 6

Henkinen valkku

Huhtikuun alkupuolella olikin kalendaariossa kuutosleiri, joten reippaasti perjantaina taas ampaistiin luennoille työpäivän päätteeksi. Tällä kertaa henkisen valkun sessiossa paneuduttiin itseluottamukseen ja sen vahvistamiseen.

Mihin sitä urheilija tarvitsee? Tässä muutamia:

• Selkeä käsitys itsestä ja tekemisestään
• Valmius kuunnella palautetta
• Pettymysten sieto
• Tiedostaa omat vahvuudet 
• Fokus omassa tekemisessä ja kehittymisessä

Mitä sitä voi vahvistaa?

1. Valmistautuminen
2. Tavoitteet & vertailutavat
3. Tiedostaminen & aktivointi
4. Suhtautuminen omiin virheisiin
5. Negatiivinen >> positiivinen, rakentava ajattelu
6. Huomio omiin vahvuuksiin
7. Fokus nauttimiseen

Christinan slideissä oli myös Hanna-Maria Seppälän kommentti asiasta, jossa oli oikein asiallinen kohta "Voitan muut vahvuuksillani, en häviä heille heikkouksieni takia" - siitäpä ohjenuoraa myös tähän lajiin. Silloin kun kisataan kelloa vastaan, monesti fokus on herkästi muissa ja niiden tekemisissä, eikä niinkään siinä missä itse on hyvä (vaan missä "pitäisi" olla parempi). Kontaktit taitaa olla klassinen esimerkki tästä. Pitäisi olla yhtä nopea kuin joku toinen - tai nopeapi, vaikka tosiasiassa panostamalla koirakon omiin vahvuuksiin toisella vahvuusosa-alueella saman verran saisi ehkäpä jopa enemmänkin kelloa tikistettyä. 

Jennan treenit

Lauantaina kipaistiin iltapäiväksi Akatemialle, jossa Jennan treenin teemana oli vauhti ja kääntyminen. Javan kanssa koitan nyt hakea tatsia kelloa vastaan, joten pelkän nollaratatreenin sijasta keskityttiin miettimään niitä voittavia ratkaisuja. Alun serpentiini oli esim. snadisti nopeampi pidempää kautta kuin lyhemmän siivekkeen ympäri, vaikka lähtökohtaisesti olisin voinut veikata lyhemmän puolesta. Putken kulma teki tässä paljon.

Noin muuten olin vallan iloisesti yllättynyt, miten näyttävästi turkis putkiin irtoili, vaikka oikein tyylipuhtaasti jarruttelin sitä ennen edelliseen putkeen menoa. Jotain hyötyä joskus siitäkin, että tuo ei juuri putkijarruihin reagoi? :D Loppuun vielä mallailtiin renkaan jälkeen käännöstä, kun vaihtoehdoissa meinasi itse olla myöhässä tai koira lukita jo väärän esteen. Kyllähän se valssikin sinne sitten lurahti, kun oikein pisti poposiin liikehdintää.

Juhan treenit

Juhan teemana oli rohkeus ja itsevarmuus ohjausvalinnoissa. Vaikka nättiä se ei ollut, niin kyllähän tuo ekalla rykästy nolla yli 30 esteen baanalta lämmitti ohjaajaa ja erityiskiitos aplodeista treenikamuillekin :) Yllättävän vähällä viilaamisella toinen nollaveto olikin jo tosi paljon parempi ja sujuvampi, vaikka joku olikin laittanut ohjaajan kenkiin lyijyä. 

Teemun treenit

Sunnuntaina tartuttiin sitten Teemun maltti -aiheiseen keitokseen ja aloitettiin koko harkka pohtimalla sanaa fokus ja mitä se tarkoittaa tekemisen kannalta. Harmi, kun ei oo videolla koko treenejä, koska oltiin kyllä Jalmarin kanssa kerrankin varsin pätevä duo. Alkuun otettiin kisaa, jossa parina pitää tehdä maaliin asti superpitkä ja koukeroinen rata vaihtamalla vuoroja lennosta joko Teemun käskystä tai virheestä. Siinähän sitä olikin aikamoisen hektistä menoa, kun piti muistaa miten rata jatkuu aina mistäkin kohtaa ja lennosta hypätä toisen saappaisiin. No, taidettiin me Outin kanssa tehdä siihen mennessä pohja-aika, kun oltiin vika ryhmä tässä treenissä. Sen jälkeen ko rata piti vielä tehdä nollaratatreeninä ja deeem, nollallahan me se paukautettiin Nalun kanssa ihan ykkösellä.

Tän jälkeen tehtiin sittten eri tekniikkapätkiä vielä, jossa eräs ratatyöntekijä käytti energiaansa häiriön luomiseen. Esteet vaihtoi paikkoja, siellä käveltiin tiellä, seisottiin tiellä, huudeltiin koiraa, huudeltiin ohjaajaa jne. Harmi kun itse lankesin ihan just ennen vikoja esteitä Teemun käskytykseen lopettaa justnytheti ja siitä tuli sitten vähän sapiskaa, että fokus ei sittenkään ollut ihan täydellinen :D Lopuksi vielä vähän ansaesteiden ohittelua. 

Niinun treenit

Niinulla oli tällä kertaa kisamainen treeni, jossa jokaisen piti laittaa euro panokseksi. Ja kahdella vedolla eniten esteitä suorittanut saisi sitten potin itselleen. Lyhyt rataantutustuminen ja Java heti ekana lauteille: hyvin päästiin 19 esteelle, mutta sitten koira livahti hypylle keppien sijaan. Tokalla kepit koitui sitten kohtaloksi heti vitosesteenä, kun en vaan ottanut tarpeeksi hyvin koiraa lapaseen edelliseltä hypyltä ja otus sujahti kakkosväliin. Suoritus ei sinäänsä ollut huono, mutta voihan video - muistaa nyt ainakin huolellisesti tilanteesta riippumatta noi keppilähetykset :)

Videota ei näistä treeneistä ole, kun oltiin viimeisenä sunnuntai-iltana tätä paahtamassa. Sinäänsä ehkä hyväkin, koska tässä vaiheessa lonkka oli jo varsin kipeä ja muutenkin koko viikonlopun tepastelut alkoi tuntua jo koko ruhossa. Meillähän oli vielä juuri ennen tätä treeniä nopeuskestävyysketteryysfysiikkatreenit, jossa ohjaajat vedettiin kyllä ihan puhkipoikki ja se koski kyllä minuakin. Ei paljoa jalka enää noussut, mutta onneksi koiraa juoksututti vielä näissäkin harkoissa. 

Sen verran oli takki tyhjä tämänkin toiminnan täyteisen viikonlopun jälkeen, että pidettiin Jalmarin kanssa pitkää lepoa tämän jälkeen. Tosin oma lepo nyt on sattuneesta syystä jatkunut vielä näin kolmatta viikkoa, mutta ompa toisaalta koirallekin tarjottu kunnon palauttavat neljän aksatreenin viikonlopusta. Niin rankkaa, mutta vaan niin siistiä. Ja erityinen iso käsi kyllä ihan huikeelle ryhmälle ja tsempille, jota on aina jaossa kentän laidalla. Kummasti sitä jaksaa rutistaa, kun joku huutaa vieressä, että JUOKSE :D Kiitos myös kuvaajille, ihanaa, että jengi viitsii auttaa tälläkin saralla, vaikka meillä kaikilla on luonnollisesti omat aikataulut ja omatkin koirat huolellettavana. 

Reilun viikon päästä pärähtää taas, seiskaleirin merkeissä! 

Fidari vitonen

Pari viikkoa sitten vietettiin taas viikonloppua varsin agilitypitoisissa merkeissä, kun FitDogin viides leiriviikonloppu oli kalenterin täytteenä. Perjantai startattiin tuttuun tapaan henkisen valmentautumisen pläjäyksellä, jossa tällä kertaa oli teemana mielikuvaharjoittelun ja syvähengitysten kombon ottaminen osaksi rutiinia. Tavoitteena siis muodostaa itselleen henkinen harjoitteluohjelma.

Tämän jälkeen pistettiin koutsit Niinu, Jenna, Teemu ja Juha paneeliin teemalla "Treenauksen ja kilpailemisen valmistautuminen ja jaksottaminen". Nämä on vallan mielenkiintoisia, koska kuulee miten eri tapoja näilläkin aksaajilla on ja kuitenkin tulokset ovat hyvinkin päteviä kautta linjan. Muutamia keskustelusta mieleenjääneitä asioita ja niistä omaa pohdintaa:

• Niinu jakoi Reiskan harjoitteluohjelman kahdelta viikolta ja huomioitavaa oli lajitreenien vähyys vs. muun palauttavan liikunnan suuri osuus. Huipputason koira ei tarvitse kuin parit lyhyet, hyvin suunnitellut treenit viikkoon ja loppu onkin sitten huolellista palauttelua ja kunnon nostamista.
• Nollapäivien tärkeys! Harrastuskoirilla pitää olla viikottain muutamia ihan täysin vapaapäiviä, jolloin on vaan pienet lenkit
• Muutamilla koutseilla oli tauko ajoitettu kylmimpään kauteen, jolloin helposti saa riittävän pitkän breikin treeneistä ja kisoista. 
• Kauden jaksottaminen: Syksyllä tehdään uutta, kokeillaan + perustaitokausi, talvella voidaan levätä huolella, keväällä vakioidaan huippusuoritusta ja kesällä haetaan se huippukunto arvokisoihin. 
• Itsenäisyyden ja yhteistyön tasapaino koiran koulutuksessa
• Fokus on oman tason parantamisessa ja tulokset tulee perässä
• Kontaktien jatkuva vahvistus
• Ohjaajan pitää pystyä tekemään kisoista treenit koiralle
• Perustaitoja nuorelle koiralle: flatwork, oppimaan oppiminen, palkkaus, yhteistyö. 

Yhteenvetona minusta oli oikein mukavaa kuulla, että nuorella koiralla ei ole mikään kiire esteille, vaan tärkeämpää on perustaidot. Se on aikalailla linjassa omankin tekemisen kanssa ja hyvä, että maltillinen tie mahdollistaa hyvät tulokset ja toivottavasti pitkän uran koiralle. Sen lisäksi oli helpottavaa tietää, että lajitreenejä ei ihan oikeasti tarvita muutamaa enempää viikkossa ja silläkin voi kehittyä. Avainsana on suunnitelmallisuus. 

Mä en ole itse koskaan kuulunutkaan himotreenaaja kerhoon ja yritänkin tarkasti katsoa, että koiralle ei tulisi viikkoon paria treeniä enempää ja siltikin haluaisin nyt jo alkaa tiputtaa Javan treenimääriä, jotta vähemmällä rasituksella se pysyisi huippukunnossa vielä useita vuosia. Ihan hyvä koira siitä on tullut turhia stressaamattakin :)

Näillä eväin startattiin siispä lauantaiaamuna Masalaan Jerryn piiskattavaksi 2,5h pikku treenirykäisyyn, jossa ohjaajat pistettiin hikoilemaan ja koirat sai vetää lonkkaa. Kyllä, tuli lämmin ja välikuolema. Pikkujuoksenteludrillit ja kuntopiiri vielä päälle, niin alkaa olla kohtuullinen aamuherätys.

Välissä ehdin kipaista kotosalla päiväkahvin juonnissa ja saimpa mukaan myös ekstrashelttivahvistusta. Meillä kun on eletty tässä muutenkin nyt pari viikkoa yhden koiran elämää, kun kunnianarvoisa managerieläin Nati laitettiin Mikkeliin horoilemaan juoksujensa kanssa, niin olipahan kotoisaa saada triplasti hulinaa taas. Java mielellään toivottaa kaikki daamit tervetulleeksi matalaan majaansa :D

Camouflage-sheltti

Iltapäiväksi kirmasin sitten auto täynnä shelttejä Kirkkonummelle Niinun ratatreeniin, jossa aiheena oli selkeästi jännittävät keppikulmat ja hyppypyörittely. Nalperolla oli vallan hauskaa ja sitä ei haitannut, vaikka vähän esteet kaatuili välillä ja ratakuviot sai uusia vivahteita oman elämänsä ratamestarin toimesta. Ja positiivinen yllätys kaiken rallattamisen päälle oli kyllä hyvin toimivat keppikulmat! Muutenkin enimmäkseen pätevää menoa ja ylimääräisistä esteistä huolimatta suurimmaksi osaksi samalla radalla.


Sunnuntai startattiin sitten taas lempeästi lihaskuntotesteillä, kun edellisenä päivänä oli hengityslihaksetkin saatu jumiin. Sinäänsä positiivista, että pienestä pohjarääkistä huolimatta kaikki osa-alueet koki huomattavan parannuksen, vaikka ei tässä nyt ole miksikään salipirkoksi muututtu puolessa vuodessa. Ja uskalsin jopa tehdä kyykkyosionkin, vaikka viimeeksi polvi siitä suuttui ja tälläkin kertaa paukkui varsin ikävästi. Ainakin sillä on pystynyt aksaamaankin vielä tämänkin jälkeen, joten so far so good.

Kevään merkkejä Akatemialla

Akatemialla ohjaajarääkkiä jatkettiin kaksin juoksutreenein; ensin Jennan toimesta ja kirsikkana kakun päällä Juhan viritelmät. Jennan treenissä punaisena lankana oli selkeästi linjat ja niiden voittavien linjojen löytäminen. Linjojen välillä piti toki juoksennella jonninverran, mutta eipähän siinä muutakuin töppöstä toisen eteen. Kellolla päästiin kanssa tsekkaamaan viimeisen putken jälkeinen kuvio ja yllättävää kyllä nopeampi reitti oli tällä(kin) kertaa nopeampi.


Siinä vaiheessa, kun oli Juhan treenien aika, alkoi viikonloppu olla jo aika pitkällä. Ja ainakin omissa reisissä tuntui jo varsin tuimasti parit fysiikka treenit ja parit aksatreenit. Tuntumisen lisäksi se jo näkyi.Kovin ärsyttävää, kun pää sanoo, että tee näin ja kroppa tuottaa jotain sinnepäin ja tuumaa eiköhä tää riitä. Juhakin jo totesi, että on nähnyt aika paljon parempaa rytmittämistä aiemmin :D Rytmityksissä ja sitä kautta esteen lukituksissa oli petrattavaa, mutta väsyneenä ei vaan pystynyt enää omaan huippusuoritukseen.


Parasta oli vielä, kun shetlanninkeppikoirani keksi renkaan jälkeen lukita kepit. Javan putkiaivoisuuden kanssa on lievää ongelmaa, kun jos Herra Karvalakki tekee virheen kahdesti, se toistaa sen myös kolmannen kerran koska ratahan menee just siitä, vaikka itse muuttaisi ohjausta. Ei ehkä ihan tyypillistä shelttiä ängetä kepeille, vaikka Juha seisoo ekassa keppivälissä... Kävinkin sitten pientä vääntöä aiheesta, koska minun mielestäni tuota kohtaa ei ollut tarpeellista hinkata (koska ei se opi enää, kun ajatus on vaan mennä kepeille ja treeni pitää tehdä ihan muualla) ja Juha halusi tän onnistumaan. Nooooh, teimme sitten kompromissin aiheesta ja enempää hinkkaamatta matka jatkui. Taisteltiin kuitenni loppuun tämä baana, vaikka väsymys oli jo hiipinyt joka soluun.

Parin viikon päästä taas lisempi!

KuntoKoira nelonen paketissa

Perjantai alkoi paperiin piirretyllä ympyrällä, jonka sisään piti kirjoittaa "Mitä mielessä?". Tällä hetkellä ainakin seuraavaa:

• Ihan huikea koiraeläin koko viikonlopun!
• Lihakset huutaa hoosiannaa 
• Jonninasteinen kokovartaloväsy
• Huippuryhmä!
• Mahtava tsemppi päällä
• Onnistumisia
• Haasteita ja niiden selättämistä
• Kehuja
• Hyvää fiilistä :)

Ei siis hassumpi viikonloppu. Nyt voi ehkä sanoa, että väsynyt, mutta onnellinen. Ja veikkaan tuon karvaotuksen tuumaavan samaa, mikäli se nyt nukkumiseltaan mitään ehtisi kommentoida :)

Mistä lienee saanut lempinimiosastoon myös kutsumakoodin Turkis....

Perjantaina hilpaistiin taas Sörnäisiin heti duunipäivän jälkeen ottamaan osastoon hieman henkistä valmentautumista sekä tietoutta urheilukoirien vammoista. Christinan osuudessa tällä kertaa tutustuttin MBB -metodiin, jossa tarkoitus on saada aivot stressialueelta ns. luonnollisen toiminnan alueelle niinkin yksinkertaisesti, kuin käymällä tietoisesti läpi aistit ja niiden tuottamat aistimukset. Ilmeisesti aivot ovat joskus hyvinkin yksinkertaista huijattavaa :)

Karoliina Nyyssönen luennoi oman settinsä sitten eläinlääkärinäkökulmasta. Muistuteltiin kisaolosuhteiden, koiran ominaisuuksien huomiointia, tarvittavaa huoltoa, oikeanlaista sapuskaa. Ainakin näiden valossa Nalperolla pitäisi olla ihan hyvät kotiolot, kun parhaani mukaan koitan tarjoilla monipuolista, laadukasta safkaa ja siihen kylkeen riittävästi purkeista kyytipoikaa. Sen lisäksi vammapuolelta käytiin läpi muutamien jenkkitutkimusten valossa harrastuskoirien yleisempiä vammoja lajin parissa ja lista aiheutti varsin vilkasta keskustelua. Olihan siellä toki kymppinä mukana shelttienkin ikioma koipiprobleemi, kinner, mutta sitäkin vähän ihmettelen, koska ei nuo Suomessa yleensä aksassa pauku, vaan ihan pihalla kirmatessa. Enivei, etuosa siellä on vammatilastojenkin valossa kovimmilla ja sitä seuraa sitten takaosan isot lihakset ja paukkuvat polvet (lumpiot ja ristarit). Selkäkin saa osansa osumista.

Lauantaina meidän ryhmällä olikin sitten aamuksi raahautuminen Masalaan. Reippaasti aloitettiin ysiltä Teemun treenikombolla ja ilokseni on kyllä todettava, et Java oli kyllä huikean hyvä! Takaaleikkaukset ei ikinä oo ollu sen vahvinta osaamista, kun kippari ei niitä aina ole oikein osannut ohjatakkaan, mutta ehkä tämä videokin todistaa, että jotain on aksan peruselementeistä jäänyt hattuun, kun liike toimii käännöksissä? Sen lisäksi se lähti niin mageesti irtoamaan lopun loivissa leikkauksissa putkeen, että meinasi itselle tulla ihan kiire ehtiä mukaan.



Aikalailla pikaisen jäähkän jälkeen olikin sitten Niinun ratakummajainen, 40 estettä! Voi yikes. No, onneksi ajatus olikin tehdä se neljässä osassa ja käytännössä edetä sinne asti, kun nyt pätkiä sitten loppukädessä ehtii. Jalmari jatkoi vallan päteviä otteita myös tässä treenissä ja erityisesti mieltä lämmitti keppiosaaminen. Sen lisäksi aidon wau -fiiliksen sai tuo sen nykyinen estehakuisuus, kun sen pystyy lähettämään ja itse pitäisi ihan oikeasti mennä ajoissa niitä valsseja tekemään, jotta pieni otus ei lurahtele kaikenmaailman putkiin matkan varrella. Sen verran jäi vielä aikaa ylikin, että ehdittiin Niinun kanssa vähän kellotella esim. lopun kuviota, että meneekö sukkelammin sylkkärillä vai valsseilla. Jälkimmäinen voitti, mutta tulipa testattua tuo hätävaraohjauskin.


Siitä sitten taasen pikapikaa koiran kanssa tekemään reilu lenkki ja itse ahertamaan fysiikkatreeniin. Voi sissos nuo nopeuskestävyystreenit on rankkoja! Silkkaa intervallia ja spurttia ja voin kertoa, että tunnin ahertamisen jälkeen tiesi jotain tehneensä. Ilmeisesti mun pääkopalle se oli liikaa, kun sain sitten vaivoikseni fysiikkatreenien jälkeen iloisen migreenin. Voi ruutananruutana. Aika liukkaasti sai lähteä kotia kohti ajelemaan ja toivoa parasta, ettei ihan mahdottomaksi ylly tuo ihanainen silmien takainen jomotus. Riittävän doupattuna sukelsin sitten nukkumaan päikkäreitä ja jos jotain, niin mukana oli toki uskollinen ystäväni, Herra Migreeninparantaja <3 Tai ainakin kova yrittäjä :)

Sunnuntaiaamuna en ehkäpä herännyt mitenkään erityisen virkeänä, mutta kyllähän tuo raikas -10 herättää, kun tietää viettävän päivän varsin viileissä Akatemian olosuhteissa. Heti ysiltä olikin ohjelmassa Juhan tiukkaa pyöritystä ja kirmailua sisältävä 33 esteen pikkulämpimät. Tässä treenissä hain ihan tarkoituksella vähän rajoja, että miten paljon pitää lähettää, mistä lukitsee hypyn, mitkä vaihtoehdot mahdollisia vs. omat kisavaihtoehdot.

Early morning agility

Ready for the day!

Jostain kumman syystä Javalle tuli vähän keppistipluja, kun meinasi jäädä tuijottamaan mua. Menee siis ihan oikein sisään ja sitten alkaa kommentoida ohjaajalle päivän polttavia asioita. Hmmh, no palkkailtiin sitten näitä muutamat, niin otukselle tulee hyvä mieli. Sen lisäksi meinasi olla vähän liian hanakka menemään takaakiertoihin ilman käskemättäkin, joten piti hyvin tarkkaan katsoa oma linja riman puolenvälin paremmalle puolen ja sivuttaisliikkeessa antaa enemmän tilaa. Mutta muutenhan se teki kyllä hienosti duunia, hieno karvalakki!


Kuvaus olikin näköjään mennyt iLuurin "Hidastuksella", joten tottakai sitä piti sitten vähän matskua hyödyntää tuossakin videossa. Kultakylkinen Nalpero hyppelehtii oikein slowmotion! Pitääkin kontaktitreeneihin muistaa toi, että noi tuplaframet tekeekin aika nättiä jälkeä vs. normimenon hidastaminen.

Aurikoisessa pikkupakkasessa olikin oikein mukava verkata koiraa ja jutella niitä näitä, joten meinasikin olla lopun kädessä yllättävän kiire sitten seuraaviin treeneihin. Viikonlopun viimeisenä meillä oli Jennan viritelmä, jossa aiheena oli irtoaminen/leijeröinti ja kontaktit. Ja radalla oli myös Nalun arkkivihollinen, kepittelijälle huuteleva suora putki! Näitä siis lisää ja lisää treeniin, putket on pahoja vihulaisia, kun ne niin pontevasti nuorta miestä houkuttelee sisuksiinsa. Noooooh, eipä hätää, muutaman kerran kun palkkailtiin oikeat, niin johan lähti ja saatiin jopa se nollakin tiristettyä tältä baanalta. Tosin ohjaaja oli jo aikamoisen finaalissa ja käytti kyllä hyödykseen nuo tilanteet, jossa sai laiskotella - esim. yks keinu :D No taisteltiin silti ja hienoja pätkiä!



Sunnuntain iltapäivän täytteeksi oli vielä yhdet fysiikkatreenit, jossa itseasiassa kellotettiin taas meitä ohjaajia. Pääjumin takia mun oli pakko vetää drillit vaan juosten ilman hyppyjä ja kuperkeikkoja, mutta ihan riittävän pahalta se lähestulkoon pari sataa metriä kiihdyttämistä, 180 asteen kääntymistä, peruuttamista, tötsien koskettelua tuntui. Kiva, mutta rankka viikonloppu siis taasen aksan parissa takana. Paljon treenattavaa, mutta paljon onneksi myöskin tehty duuni alkaa näkyä. Kohti uusia seikkailuja!

Täällä taas!

Noniin, lomat on lusittu ja arki on alkanut ihan kaksin käsin :) Täytyy kyllä myöntää, että tuollainen parin viikon totaalibreikki ihan kaikesta palmun alla saa kummasti asiat aina oikeisiin mittasuhteisiin ja akut ladattua. Tällä kertaa kun lomakin oli suunniteltu täysin siitä perspektiivistä, että mitäpäs jos ei tehtäisiin "yhtään-mitäänniä" ja se onnistui kyllä Mauritiuksella aikamoisen mainiosti all-inclusiven äärellä.

Nelijalkaiset viettivät sillä välin oikein leppoisaa lomaa Mikkelin huudeilla lenkkeillen, syöden ja nukkuen. Ja Natille pitää tietty palloa heittää, niin pieni koira on maailman onnellisin pieni koira. Ja Nalun pitää päästä välillä sylkkyyn tai lähituntumaan, koska noin julmasti hyljätyn karvalakin on tärkeää ladata läheisyysmittarit. Jännintä lomaohjelmaa turkiksille taisi olla saukon kohtaaminen jäällä (Nalun piti hipsutella salaa ihan katsomaan lähempää, että mikäs hiippari se tälläinen läpsyttelijä on) ja perjantaipäivää läsnäolollaan ilahduttanut nuohooja. Pitihän se toki pihalla haukkua huolellisesti ensin, koska katolla kävely on vähintäänkin epäilyttävää ja siitä pitää tiedottaa, mutta sieltä alastullessa voikin sitten kohteen vaikkapa esim. suuteloida. Nati luonnollisesti näki täsä hyvän uuden uhrin myös lelun heittelijäksi.

Mutta olipahan vaan talo tyhjä ja hengetön kotiinpalatessa, kun turkikset tulivat kotiin vasta viime viikonloppuna! Missä on tassujen teputus, kosteat kuonotökkäisyt, tiukat tuijotukset, jalan päällä nukkujat. Sinäänsä toki parempi näin, kun työ otti kyllä omansa ihan sulavasti niiltä lämpimiltä ja sain tehdä 12-14h päiviä loppuviikosta, mutta silti. Kyllä talossa koira pitää olla, nih! Ja olihan se aikamoisen iloisa hetki koikkuleille saapua kotiin <3

Loman aikana sain myös tuplaten loistavia uutisia, kun ultra vahvisti Jalmineita olevan tulossa niin Outin Hipsulle (yhdistelmä) kuin Käpylaaksoonkin Satulle (yhdistelmä) . Aivan mahtavaa, niinkuin eräs k-kauppias sanoisi sinne maitokaappiin :D Molemmat erittäinkin mielenkiintoisia, ensimmäinen ei vähiten siksi, että Hipsun sisko sattuu olemaan hienoimpia shelttejä tällä hetkellä Suomen aksabaanoilla ja jälkimmäinen siksi, että Javan ensimmäinen pentuehan on ko. nartun äiteen kanssa ja siitä saatiin todella hieno, harrastuspotentiaalinen kattaus kakaroita (kaksi oon nähny aksassa ja Elmollahan on jo valiokellot käymässä). Eikä tässä vielä kaikki, yhtä uutista jännätään vielä huomenna ultrassa!

Pikkuhiljaa päästy palailemaan siispä ihan koiralliseen arkeen ja jopa ehditty käydä aksa(treeni)ton tammikuukin jättämässä taakse. Niinulle sain maanantaiksi tuurausvuoron, joten karvanaattoi pääsi päästelemään höyryjäå rytmitys/irtoamisbaanalle oikein lahjakkaasti. Harvemmin siinä vartissa ehtii oikeesti käydä koko 37 esteen baanan koukeroineen läpi ja kokeilla eri vaihtoehtojakin jopa. Menohalujahan turkiksella oli siitäkin huolimatta, että olin käynyt maanantaiaamuna vähän höntsäämässä Ojangossa ja hakemassa tatsia.

Sen lisäksi tiistaina päästiin 1,5kk tauon jälkeen vihdoin myös tehistreeneihin, jossa aloitellaankin kevätkautta Jennan tarkan silmän alla. Tällä kertaa katottiin vähän tekniikan tilannetta: erottelut, takaatyönnöt, keppien itsenäinen avokulma, kontaktit, välistävedot, serpentiini. Java oli ihan törkeän taitava! Näissä harkoissa sen kyllä näkee miten paljon se on kehittynyt taidollisesti viimeisen vuoden aikana. Ykkösellä oikein sisään esim. tuohon putken jälkeiseen avokulmaan. Sen lisäksi kotitreeniin saatiinkin liikehäiriön ja leikkauksen vahvistaminen kepeillä estehäiriöin, jotta saan rynniä päälle vähän voimakkaammin, kun vähän modattiin treeniä.

KuntoKoira vol. 2

Huh, johan oli taas intensiivinen FitDog -leiriviikonloppu. Perjantai-ilta vietettiin mestarillista harjoittelua pohtien ja lauantaina päästiin taas itseasiaan. Onneksi oman ryhmän treenit alkoi vasta puolenpäivän jälkeen, joten kerrankin ehti lahota pitkää lauantaiaamua omalla soffalla. Tosin Juhan harjoitteesessa pääsi aika nopeasti unohtumaan sellaiset relailut, koska ikinä en oo noin puhki ollut aksarääkin jälkeen. Ei luovutettu keskenkaiken, vaikka pahaltahan se kyllä tuntui ajoittain. Kuten filmistä näkee. 

Mutta huikean hyvät treenit karvalakin kanssa! Teemana oli ohjaajafokus ja erityisen hauskaa se on tuollasen oman elämänsä ratamestarin kanssa. Vaikka taipumuksia Herra Karvakorvalla on omien ratkaisujen tekemiseen, olin kyllä varsin positiivisessa mielessä yllättänyt miten hienosti se oikeesti tulee ohjauksiin, KUN ne vaan ladotaan pöytään ajoissa. Haastava treeni, fyysisesti erittäin rankka, mutta ei mitään mitä ei oltais hanskattu. Tällä suorituksella sai Juhaltakin yläfemmat, kunhan ohjaaja vaan raatonsa sai nurmelta kammettua :D

Juhan treeneissä mukavasti lämpimäksi saadut muskelit pääsivät uudelleen duuniin Jennan valvovan silmän alla lauantai-illan ratoksi. Tällä kertaa koiria laitettiin kääntymään ja sen lisäksi radan loppuun oli kasattu kontakteja, jos niitä hotsittaa treenailla. Ei paljon kirmailut näköjää pilkkuhanurin tassuissa paineet, mutta kaksijalkainen osoitti tuskaa jokaisen sprintin päätteeksi molempien edestä. Tää oli kyllä oikein aidot tsemppitreenit, kun taisteltiin jopa ne sylkkärit perille asti. Sen lisäksi oli oikein hyvä juttutuokio Jennan kanssa siitä mihin haluan nyt panostaa ja mikä on seuraava kehitysaskel, jota lähdetään rakentamaan. Mietintämyssyn sijaan tosin meidän tiimi harkitsee aasihattua... :D

Leirin jälkeen mulla oli pikkuinen aikatauluhaaste ehtiä ravintolaan lauantai-illaksi, mutta näköjään e on ihan mahdollista ehtiä 25 minuutissa siitä, kun tulee rähjäisenä kotiin suihkun kautta muuntautua ihmiseksi ja napottaa takaisin autossa. Saattoi olla ehkä Rekolan paikallinen ennätys. Tottakai mestarilliseen harjoitteluun kuuluu hyvin syöminen, juominen ja sosialisointi yötä myöten, jotta seuraavana päivänä on sitten täyslataus energiaa!

Sunnuntai vietettiin siispä Masalassa. Päivä alkoi Teemun perusrytmitys flatworktreenillä, joka jostain syystä oli los turkikselle ihan ylivoimainen juttu. Kyllähän se kiihdytyksiin ampuu lelun perään, mutta ei se ressukka ymmärrä jarrutuksiin reagoida, jos ei ole niitä esteitä. Tai kyllä se reagoi, mutta aina yhden laukan liian myöhään ja se ei nyt miellyttänyt koutsia laisinkaan, thih. Kuten esim. ylläoleva Jennan video todistaa, kyllä se osaa esteillä kääntyä ihan peruskäännökselläkin, jos vaan viitsii, mutta flätillä ei ilmeisesti viitsinyt.

Niinun treeniaihiona oli sitten samaa perusohjausteemaa ja rytmitystä. Olipahan vaan onnellinen karvamaakari treenikaverina, kun naama nauraa, räkä lentää ja häntä toimii jarrutuksessa ilmanvastuksena. Mikähän siinäkin on, että edellisenä päivänä Juhan treeneissä koira vaan heitettiin sulavasti yli viidestä metristä esteelle, mutta tässä treenissä sitä taas ajautui nenä kiinni rimaan. Voisi siis lopettaa siivekkeiden halailun ja keskittyä olennaiseen.

Kirsikkana kakun päällä meidän ryhmälle oli sitten vielä Jerryn fysiikkatreenit. Ja täytyy kyllä myöntää, että edellispäivän Juhan treenien jälkeen tuo tuntui lähinnä kevyeltä loppujuoksentelulta, vaikka tehokas kolme varttinen puuhasteltiin lämppäliikkeitä ja juoksutekniikkaa kohdalleen. Toki iloisen lämmin siitäkin tuli ja eniten meinasi kuolema korjaa kotimatkalla, kun puolituntia istui autossa ja sen jälkeen yritti poistua kiesistä, kuin notkea banaani. Tosin motivoin itseäni menemällä kaupan kautta, kun myöhäisestä fysiikkatreenin ajankohdasta ei oikein mitään lounasta voinut kiskoa iltapäivällä - ihan urheilijan evääthän sieltä tarttui mukaan:

Jep, tärkeetä otta tooooooosi vakavasti tämä touhu :D Mutta olipahan taas viikonloppu. Mahtava ryhmä, maailman hienoin koira ja paljon taas pohdittavaa ensi leiriin! Huikea tsemppi ja kannustus kentänlaidalla ja sen ulkopuolella. Kiitos kuvaajille isosta avusta :)

KuntoKoira kuulumisia

Ensimmäinen FitDog -viikonloppu paketissa ja voin kyllä ihan rehellisesti sanoa, että kaksijalkainen on ainakin ihan puhki. Erittäin intensiivisesti on lajin parissa vietetty perjantai-illasta sunnuntai-iltaan niin laji-, fysiikka- ja mentaalivalkkutreenien parissa - ja kaiken tämän jälkeen olen todellakin ansainnut jättimäiset läjät nougatjädeä ja sohvarötväämistä :D

Mitä jäi päällimmäisenä mieleen? Tulossa on ainakin aikamoisen mielenkiintoinen matka lajiin huippukoutsien silmien alla ja mahtavassa porukassa. Rankkoja viikonloppuna, epämukavuusalueella oleskelua, lyhyitä yöunia, kumisaappaita, kipeitä lihaksia, ehtaa mäkkimättöä. Mutta samaan hengenvetoon myös fiilistreenejä, oivalluksia, onnistumisia, huonoja vitsejä, kahvia, paljon kahvia, mahtityyppejä. Selkeästi plussalla siis!

Perjantaina startattiin käytännön asioilla ja henkisen valmennuksen luennolla. Tuolla puolella en ehkä koe mitään massiivisia heikkouksia itsellä olevan, mutta tiesvaikka sieltä saisi sorvattua systemaattisella työskentelyllä ihan uusia vahvuuksia. Se mikä oli hauska huomata, niin pari vuotta sitten tilanne olisi ollut aikalailla erilaisempi ja näitä "sisäisiä kampittajia" olisi ollut enemmänkin. Mutta hauskahan näitäkin juttuja on työstää siltäkin varalta, että jossain vaiheessa keksin sen apinan selkään ;)

La-aamu

Lauantai olikin sitten kaikkien jännityksellä odottama testipäivä. Ja niiin upea sää! Ihan fiiliksissä tepasteltiin Olarinluomassa Nalperon kanssa aamupakkasessa auringonpaisteessa, kun ainut ääni oli pakkasen takia haapojen oksilta maahan rapisevat lehdet. Javaa ei paljoa tietty luonnonihmeet kiinnostaneet, kun se olisi vaan hihna suorana sinne halliin vaan halunnut :D Aloitettiin Niinun keppitestillä. Tehtiin kahdeksan eri keppiharkkaa, joissa oli erilaiset lähestymiskulmat, putkihäiriöt ja leikkaukset. Karvalakki oli tasaisen varma kepeillä ja Niinunkin kanssa keskusteltiin, että eipä näissä sen ihmeempää. Putkihäiriöitä pitäisi vaan päästä enemmän volyymillä treenaamaan, kun pitkä nenä sujahtaa putkeen niin kovin helposti.

Olarissa oli kanssa lihaskuntotestien vuoro seuraavaksi. Siellä sitä Steinerkoulun liikuntasalin lattialla vedettiin sekunttikelloa vastaan mm. olemattomilla rintalihaksilla jotain punnerruksia ja kyykkytestistä taisi omat polvet suuttua. Sellainen rutina kävi nivelistä, että vieressä seisseen Annenkin korvissa soi. Saiskohan jostain varaosia? Jerryn session jälkeen luontevin seuraava etappi olikin Niittarin mäkki, koska eihän urheilija tyhjällä pötsillä mitään jaksa ;)

Iltapäiväksi oli meidän ryhmällä sitten kirsikkana kakun päällä kolme treenipistettä Akatemialla. Juhalla oli rytmitys/perusohjausratatreeni, joka tehtiin kahdessa pätkässä. Tässäkään ei mitään ihmeempää, yhden saksalaisen kanssa meinasin vaan vähän hätäillä, mutta muuten Nalpero vipelti menemään tuttuun tyyliin. Koska Juhan osalta aikataulut oli vähän myöhässä ja oma suoritusvuoro tokavika, Teemun treeniin emme saaneet ollenkaan rataantutustumista, koska siinä vaiheessa oli jo eka koira radalla.

Nooooooh, tämänhän emme suinkaan anna päästä ihon alle, vaikka meinasikin ärsyttää. Tein sitten tehokasta mentaalitreeniä irrottamalla tunteen asiasta Teemun tarkoitusperät tuntien, koska selkeästi taasen koeteltiin stressinsietokykyä: neljä eri treeniä kahden putken, kahden hypyn, pituuden ja renkaan kombolla, joista pisin 15 estettä ja lyhyin 9 ja aikaa tasan kahdeksan minuuttia "kerrasta poikki" metodilla. Sehän meni olosuhteisiin nähden oikein hyvin, kun ilman rataantutustumistakin kaks ekaa treeniä nollalla läpi ja kahdessa vikassa tuli muutama putkikielto, mutta nekin sain menemään oikein ja taputin itseäni oikein runsaasti olkapäälle tämän päätteeksi.

Vikana sitten Jennan kontaktipisteellä, johon Java oli ilmeisesti säästellyt ässää hihassa. Kellotettiin kaikilta kontaktiesteiltä vedätysaika ja taaksejäämisaika niin, että omat räpylät eivät saaneet ylittää kolmannesta ko. kontaktiesteestä. Jalmarsson teki kolmen sekunnin puomin 2on2offilla ja 3,5s taaksejäännin, siis apua ihan huikeaa! Puolen sekunnin ero itsenäisessä loppuunmenemisessä on jo huikean hyvä pieneltä shelttispeltistä ja tähän päälle vielä täydelliset A:n kontaktit (1,2s) jätti kyllä meidät molemmat Jennan kanssa vähän hämmästyneeksi, että mistä tää oikein nyt tuli. Ilmeisesti Herra Huumorikoira osaakin yhtä sun toista :) Keinun ekalla vedolla se vähän haahuili, kun oli ilmeisesti menossa puomille sen sijaan, mutta vedättämällä hyvä keinu ja itsenäisestikin se sinne loppuun lompsutteli nätisti, kun muisti vaan käskyttää.

Su-aamu

Sunnuntaille meille oli sitten valittu Juhan ratatreeni ja Niinun keppiklinikka Jerryn fysiikkaponnistusten lisäksi. Voin kertoa kyllä lajin mietityttäneen sillä hetkellä, kun 5:50 sattuu heräämään vahingossa sunnuntaiaamuna 40min ennen kellon soittoa ja intopiukeat koiratkin jo sitä mieltä, että nyt voi jo herätä. Kasilta sitä oltiin vetisestä säästä huolimatta Akatemialla rataantutustumisessa ja täytyy myöntää, että Juhan valssi-päällejuoksu -henkisellä radalla unenrippeet aika nopeasti karisi. Radalta meille vaikeimmaksi kohdaksi arvelin rataantutustumisessa 18 hypyn jälkeisen elämän, koska taustalla on putki huutelemassa pienen koirani nimeä. Jaaaaaa kuten videolta näkyy, niin sinnehän sen kyllä survoin. En yhtä, enkä kahta kertaa vaan vähän useammin ennenkuin tajusin, että asiassa auttaa aika paljon jo se, että sitä koiraa ei ohjaa putkeen, vaan 19 takaakiertoon... Mutta hei, KOLME VALSSIA putkeen ja kukaan ei edes kuollut tai loukkaantunut! Siitä vatkauksesta olen kovin tyytyväinen :P

Aksaleirille on pakko lähteä peräkärryllä ens kerralla... Tässä siis demonstraatio pelkästään sunnuntain iltapäivältä mitä ei ollut päällä, kun oli juoksukamat niskassa: Treenihousut, treenihuppari, treenipaita, juoksutakki, sadetakki, toppatakki, juoksupipa, treenikengät ja kumpparit :D

Akatemialta huristelin sitten kiesilläni lämppärit täysillä kohti Espoota ja Jerryn 2x300m testiä. Puolituntinen lämpimässä autossa vaatteita kuivatellen oli sen verran luksusta, että tarvittiin mielen lujuutta juoksenteluhaasteeseen motivoitumiseen. Vettähän tuli siis ihan vaakatasossa, oli kylmää ja tuuli. Ihanata. Tälläinen antisyksyihminen ahdistuu noin persesäästä ja vieläkun sinne pitää mennä trikoissa hillumaan, niin avot! Taktisesti olin ottanut mukaan täysin erillisen vaatekerran juoksenteluun, jotka voin kastella täysin ilman huolta loppupäivän paleltumisesta. No, alkuasetelmista huolimatta juoksu meni ihan kivasti, vaikka pahaltahan se tuntui: kun käsketään vetää täysillä urku auki, ni minähän vedän. Eka taisi mennä 58-59s ja viiden minuutin palauttelun jälkeen tokasta rykäisystä ei itseasiassa aikaa ole edes tiedossa. Kyllä siinä olisi vaan perkelettä mieli tehnyt tirvoa tokan vedon viimeisellä puolikkaalla ;)

Tästä toivuttua oli vikana vielä Niinun keppiklinikka, jossa Javan kanssa pohdittiin tuota putkihakuisuutta ja pieni eläin pääsikin demonstroimaan miten upeasti se putki löytyy, vaikka joutuisi vähän etsimään sisäänpääsyä. Kisoissa tai treeneissä keppistipluja sille ei tuu juurikaan, koska se on niin liikeorientoitunut koira (ellei liike osoita suoraan putkeen, niin kuuluu vaan slurps kun pieni koira sinne katoaa :D), mutta nyt sitten treenattiin vaan käskyllä esteen valintaa. Muutaman kerran meinasi alkaa naurattaa, kun siitä niin näki kuuhun asti, että se kyllä kuuntelee ja miettii mennessään, et kepeille joo... muttakun.... muttakun... putki!!!!!!!!!!!!!!! ja sitten se tempaisee itsensä putkeen ensin ja sieltä tullaan sitten ihmettelemään, että noni nyt niitä keppejä. Putkihäiriötä siis ilman liikettä ohjelmistossa.

Nalpero sanoi, että olipa kiva viikonloppu, aksaa ja shelttityttöjä! Ja kippari sanoo, notta maailman pähein Jalmari <3

Ja tämä näky oli kotona, kun itse just ja just jaksoi raahautua sisään.
Lammaskoiraa olisi leikittänyt vielä viikonlopun päätteeksi!

Viikonloppu oli siis huikean antoisa ja rankka lajin parissa ja mikä parasta, näitä on vielä seitsemän jäljellä ennen arvokisoja!

Kaikeksi hienoudeksi viikonlopun kruunasi Javan Elmo pojan eka SERT-A. Se on nimittäin sellain juttu, että Nalperolla on vuoden päästä eka valiojälkeläinen ja isukki on erittäin tyytyväinen jälkikasvunsa otteisiin tälläkin saralla ;)

Reeniä pukkaa

Nalpero on ollut viime aikoina reeneissä niin tulessa, että mun tekis vaan mieli hihittää mennessäni, kun on vaan niin siistiä. Naamikseenkin olis huikea tarve tunkea kokoajan <3 <3 <3 -viestejä, kun kerrankin koira toimii kuin ajatus ja vieläpä useasti. Olen pidättäytynyt kuitenkin vuodattamasta siellä, mutta sen sijaan laitankin tänne täyslaidallinen, koska käsittääkseni ja uskoakseni lukijat ovat täällä vapaaehtoisesti :D

Ajoittain omat suoritukset tuntuu olevan sarjaa tikku paskaan -imitaatioita, joten niistä lähtökohdista onnistuminen niin nelijalkaisen KUIN kaksijalkaisen tontilla on aikamoinen rykäys. Huijaisin toki, jos sanoisin, että pelkkää nollarataa paukutellaan menemään, mutta naurattaa kyllä molempien mogailut. Syyskauden kouluttaa siis tehiksessä Janne Karstunen, joka passaa meille hyvin. Etenkin kun ollaan oltu liiton Training to Compete tms. aluevalmennuksessa Nalperon uran alkualkoina ja en olisi kamalan hämmästynyt, jos jatkuva mogailu olisi aiheuttanut tarvetta koutsille mennä välillä paukuttamaan päätä hallin seinään. Ja nyt se toimii kuin automaagi!

30.9. treenattiin vastakäännöksiä erikoisesteille. Nalperolle tuotti tuskaa jättää hyvät esteet suorittamatta, jos niitä näkökenttään sopivasti sattui. Esimerkiksi pituuden suorittaminen muurin vastakäännöksen jälkeen mitä erilaisista kulmista alkoi saada jo snadisti koomisia piirteitä. Jouduin tekemään ihan törkeänä töitä, että koira lähti samantien mukaan, eikä jäänyt sooloilemaan vaihtoehtoista baanaa. Kirsikkana kakun päälle päästiin sitten vielä tempomaan tuota ratatreeniä ja kyllähän siinä soijjaa pukkasi jo ennen pitkää, mutta loppuun se taisteltiin.

Samalla viikolla käytiin Juhalla tuuraamassa. Kenttä olikin pienentynyt sitten edellisestä visiitistä, josta johtuen ratapohja olikin ylllättävän tiivis. Ei sillä, että tuolla olisi ehtinyt vaan seisoskelemaan ja ohjeita huutelemaan koiralle, vaan tossua joutui kyllä toisen eteen. 6-7 oli aikamoisen hauska paikka. Leijeröinti + rytmitys, jolla putken ohitus. Thih. Aikamoisen tiiviiseen tahtiin sai itse tehdä töitä, jotta kaikki tarvittava tuli oikea-aikaisesti suoritettua ja informaatiota riittävästi koiralle, joka mielellään menisi kyllä sinne putkeen, jos mahdollisuus vaan tulee. Kepit oli kanssa sarjaa haastava, kun 11 piti ottaa haltuun, heittää kepeille ja leikkaa takaa. Pussin suoritusta jouduttiin kanssa pohtimaan, kun koiraeläin olisi halunnut suorittaa ihan yhden hypyn vaan ennen putkea ja kippari joutuikin yllättävän kantavalla äänellä ja paikallaan seisomalla kertomaan, että tännepäin pliis. 20-21 leijeröinti meni yllättävän kivuttomasti, kunhan vaan itse malttoi olla rynnimättä. Kaiken kaikkeaan siis hyvä ja hikinen treeni, taas :)

Eka veto

Toka veto

Maanantaina tuli tarjolle kaverin treenit Niinulle, joten enempiä asiaa pohtimatta tai Nalulta kysymättä nappasin meille nekin. Siellähän odotti taasen rata teemalla "täbääääääh!" ja sehän nelijalkaiselle sopi oikein hyvin. Muutenkin oli just Nalperon tyyppinen harjoite, kun sai kipittää menemään sen minkä tassuista lähti. Mä oon niin tulessa, että siitä on tullut niin itsenäinen ja rataalukeva olento, ettei irtoaminen tuota päänvaivaa. Ekalla rundilla treenattiin parin kerran kakkosputken lukitusta ja 11 riman pysymistä, kun meinasi oma persjättö olla snadisti myöhässä. Tokassa harjoitteessa oikeastaan ainut haastava paikka oli saada se kääntymään suorasta putkesta 17 putkeen 18. Se kun niin mielellään olis hypänny taas 15 hypyn ohimennen ja jos sen sai olemaan hyppäämättä, niin ei se mitenkään luotisuoraan kääntynyt uuteen suuntaan. Noooh, sellainen tuwkis se on :) Mutta oman liikkeen ja rintamasuunnan salaisuuksiahan tämäkin taas oli.


Ja jottei viikko nyt ihan keskenloppuisi, niin tiistaina oli taas vakio-Jannet. Saatesanoilla "No täähän on nyt tälläinen helppo rata ja leijeröitte vaan, niin pääsee helpolla" ja lisämausteella "Virheestä alkuun" voin kertoa, että lämmin tuli, eikä siellä nyt lopun kädessä niin paljoa leijeröity. Mutta yksikin rima tarkoitti siis sitä, että peli seis ja takaisin lähtöruutuun kulkematta vankilan kautta. Muutenhan Javalle ei rata ollut vaikea, mutta muutamat rimat meinasi lennellä.

Henkilökohtaisesti suurin sulka hattuun oli puomilta kepeille 17 joka kerta oikein! Ja viimein kun se nolla taiottiin tittelillä "Se oli muuten päivän nopein nolla ja kova aika muutenkin" oli hyvä lähteä jäähkälenkille. On tolla otuksella kyllä ihan käsittämätön agilitymoottori. Tässä harjoituksessa koirakin vietiin tarkoituksella vähän äärirajoille peruskuntokauden nimissä, jotta väsyneenäkin ne pystyy keskittymään ja suoriutumaan ja sillä on kyllä niin mahtava yritys päällä ihan loppuun asti.

Heitetäämpä loppuun vielä irtoamistaidonnäyte reippaan shewtin edesottamuksista. Nohevana aksaajana oon käyny siis todistetusti jopa kerran ulkona vapaatreenaa hallikauden alkamisen jälkeen, wuhuu! Ulkokentät taitaa meillä olla jotain reilu 20m leveitä ja niin se vaan irtoaa putkeen vallan ihan itse. Mahtista! Ja älkää välittökö tuosta ohjaajasta, ei sillä ole mitään hätää, vaikka vinkuukin noin karmivasti. Äänet vaan pois niin ei iske niin pahasti korvaan :D

Viikonloppuna onkin sitten ensimmäinen FitDog -leirirutistus ja tiedossa on lähtötasotestejä monellakin osa-alueella niin koiralle kuin ohjaajalle ja muutama 2,5h klinikka edellispäivän suoritteiden pohjalta sunnuntaina. Aikamoisen fantastillista, tästä se lähtee :)

Reenilätinää vol. 1308975

Mä alan jo pikkuhiljaa epäillä, että pilkullinen karvalakkini ehkä käyttää minun työpaikalla viettämäni ajan reenaamiseen. Ajoittain kun tulee sellainen fiilis, et miten se voi osata tän ja tän, ko ei sille ole a) opetettu ja b) treenattu. Ehkä mun pitää jotain perunajauhoa tupsutella iPadin näytölle, ni se jää kiinni jauhoisine tassuineen sitten itse teosta ;)

Otus oli nimittäin ihan superpäheä viime viikon Niinun treeneissä! Rata oli jokseenkin haastava, mutta meille äärimmäisen hyvin sopikin taas vaihtelun vuoksi sellainen baana, jossa saa ihan oikeesti jopa mennä eteenpäin, eikä tartte kikkailua kikkailun perään. Ja Jalbert kiitti ja kuittasi mahdollisuudesta ja oli ihan huikean hyvä. Meidän onneksi lepakkovuorosta puuttui pari koirakkoa, joten aikaakin oli vallan ruhtinaallisesti. Ehdittiinkin käydä koko rata läpi ja vähän testailla eri vaihtoehtojakin.

Kepeille asti ei tarvinnut itse pygätä muuta kuin yksi valssi ja takaaleikkaus. Koiruus sai sitten tehdä loput duunista. Kepeiltä tein poispäin käännöksen muurille, jonka Java haki joka kerta ihan superupeasti. Hyvin pystyi leijeröimään kepit, kun se ei edes vilkaissut missä kippari tepastelee, kun hänellä on the Tehtävä työn alla. Seuraava hämmennyksen paikka oli pätkällä 10-19, kun ajattelin ihan huvin ja urheilun vuoksi leijeröidä putken, että jos se menisi. Ja tsiisus, sehän meni :o 10 päällejuoksu ajoissa ja 14 takaaleikkaus. Sen jälkeen hauvalla olikin urku auki pituuden vastakäännökselle asti ja täytyy todeta, että jopa leijeröimällä putki sinne teki tiukkaa ehtiä, kun niin nohevasti Herra Ihanitse päätti esteitä poimia. 

20-26 välillä sen pystyi todella kaukaa lähettämään putkelle 23, jotta itsepääsi merkkaamaan 24 putken. Kepeillä nou probleemos, kunhan vaan itse pysyi liikkeessä, jotta takaaleikkaus oli selkeä. Puomin jälkeen olin itse vähän epäselvyyden partaalla, että miten 27-30 kannattaisi ohjata. Kokeilin siihen ensin 28 lähetystä pimeään putkikulmaan, mutta siinä itselle tuli maailman isoin kiire ohjata enää 29 putkea ulkokautta, joten suunnitelma B esiin. Niinulla olikin hyvä vinkki, että miksipä en ohjaisi 28 putkea itseasiassa leijeröimällä ko. putken pakkovalssiin ja siinähän sitä hämmästelinkin, että miksipä en, koska koira meni sen ihan törkeän upeasti. Oppisi itse vielä nuo paikat hahmottamaan kisoissakin, koska leijeröinnit ei tuolle koiralle näytä tuskaa tuottavan, kunhan ohjaaja viitsii vaan liikkua oikeaan suuntaan.

On se kyllä vaan makea aksaeläin tuo Herra Kalmari, tykkään!

Ainiin, viikonloppuna käytiin katkaisemassa miltei parin kuukauden kisatauko Hyvinkäällä yhdellä startilla. Olin unohtanut, että Hyvinkään hallissa on ihan kamalan liukas puinen A ja oikein pahaa teki kuunnella, kun parit maksit lähti nolla vauhdista sitä ylöskiipeämään suurinpiirtein kynnet kipinää iskien. En oo päässy kertaakaan juoksu-A:ta tekemään puisella kammotuksella, koska oman seuran välineistö on "liian hyvää" ja ulkonakin nykyään joka kentällä kumirouhepäällysteiset a-esteet. Niimpä odotetusti kontaktivitonen radalta ja ihan lopussa vedin otuksen yhden esteen ohi, kun vekkaamalla koira kääntyi superhienosti ja vähän liian voimakkaasti lähdin vetämään seuraavalle ohjaamatta edellistä.

En kuitenkaan lähtenyt korjaamaan, koska koiraa ei voi omista mogista rangaista ja toisaalta taas tärkeämpää saada se sujuva rata, kuin tulos. Samaa jankutan noille omille koulutettavillekin, että ei ole mitään järkeä jäädä jotain väärää putken päätä korjaamaan kisoissakaan, jos koiran on sinne itse ohjannut (ja jos asiaa pitää edes alkaa miettiä, niin silloin vika on yleensä kaksijalkaisessa), kun mitään se ei siitä opi ja voipi käydä ennen pitkää päinvastoin. Koira oppiikin, että ei kannatakkaan edes koettaa tulkita kipparin ohjeistuksia, kun ei kelpaa kuitenkaan. Niimpä maailman paras Jalmari rallatteli maaliin kohti kanafilepalkkaa ja käytiin Hyvinkäällä asti yhden hyllyn takia :)

Viikonloppuna duo pääsi myös taasen raunioille etsimään maalimiehiä, mutta palataan siihen vähän myöhemmin. Kivempi tää blogi on kuitenkin niin, että kuulumiset lagaa vähintään viikon-pari siihen pisteeseen, että unohtaa jo itsekin mitä piti laittaa ylös ;)

JUOKSE!

Olipahan vaan huikaisevan hauskat treenit eilen Niinulla, kun sinne parin viikon breikin jälkeen taas päästiin. Tällä kertaa menuu tarjoili varsin pontevasti raajan toisensa eteen asettelua ja sehän sopii meille kyllä. Zalmaarhan joka tapauksessa pelmahtaa aina Univetinkin pihaan henkselit paukkuen, että missä sitä aksaa on ja saipa lentävä karvalakki kerrankin päästellä menemään täydellä höyryllä.

Vaikka rata oli pitkä, se oli tosi looginen ja siitä sai jo ensimmäisellä rataantutustumisella selkeän ajatuksen mitkä pätkät ovat rytmillisesti yhtä kokonaisuutta. Ja koska ohjaaja on tässä viikon sisään syönyt ja tarjoillut valiokakkua kahteen eri otteeseen, niin oli ehkä ihan sopivaa tehdä kakkukertymillekin jotain. Omana pläninä oli olla kääntämässä silloin kun tarvitsee ja muuten vaan linjalla lukita koira ajoissa seuraavalle. Ja luonnollisesti aikamoinen kiire oli sitten jo seuraavaankin paikkaan.

Eka pätkä oli 1-10. Siinä ei oikeastaan muuta ongelmaa, kun kerran tuli kolmosen rima alas ohjaajan jäätyillessä. Se ei kaivannut mitään muuta kuin selkeän lähetyksen ja ajoissa liikkeelle ihan vaan liikkeellä vetämään oikeaan putken suuhun. Ekalla kierroksella keppien sisäänmenossa sain räkytystä, kun en kunnolla lähettänyt takaaleikkaukseen ja Jalmari ei vaan tiennyt, että mennäänkö vai eikö mennä. Kun millään vaan viitsin lähetyksen tehdä, niin se oli sukkana sisään kepeille.

Seuraavana työn alle 11-17. Ekalla vedolla mallasin vastakäännöstä 13-14, joka koira tekikin sitten niin tiukasti, että mulle tuli maailman isoin kiire ehtiä ohjaamaan oikea putken pää 16. Vaihdettiin siis suunnitelma ihan vaan peruskäännökseen, joka jätti mulle henkäyksen enemmän aikaa mennä päällejuoksuun ajoissa ja siitä sitten näpskästi yhdellä askeleella putkeen lähetys. Kepit se teki joka kerta ihan törkeän upeasti loppuun, vaikka menin 18 hypylle ottamaan vastaan.

18-23 olikin oikeastaan vaan järjettömän vauhdin kasaamista pituudelle ja siitä seuraavalle käännökselle. 21 + 22 oli puhtaasti takaaleikkausmateriaalia ja nyt täytyy kyllä kehaista, että ne leikkaukset kun olisi videolle saanut! Todella oppikirjamaisen upea käännös Javalta 22:lle hidastamatta ja kyselemättä yhtään ja käytännössä ainut sulava tapa kääntää koira tiukasti tuollaisesta vauhdista. Jeee, hyvä minä! Askel eteenpäin siis ollaan menty takaaleikkauksienkin ohjaamisessa, joissa olin vielä vuosi sitten niin poskettoman huono, että oksat pois.

23-30 päästiin taas sopivasti vauhtiin ja meinasi kyllä soijaa pukata. 27 putkesta tullessa koiralla oli vaivaiset kolme estevaihtoa, johon liiike ja rintamasuunta voi sen ohjaa. Javan kanssa kokeiltiin toki kaikki vaihtikset :D Ihastuttavasti sen estehakuisuus on lisääntynyt niin paljon, että se uskaltaa tehdä ratkaisuja, vaikka ohjaus olisi epäselvä. Sain siispä pari hassua kertaa juosta täysiä hallin päästä päähän, koska asiahan ei ole ollenkaan sama ilman tuota vauhtia, jonka se matkan varrella kerää.

31-35 olikin sitten ihan helppoa kauraa, kun oli sinne asti selvinnyt. Heitto putkeen, sokkari putken jälkeen ja "päällejuoksuhko" ajoissa 34 hypylle linjaamaan oikeeseen putken päähän. Että näinkin paljon voi ehtiä kymmeneen minuuttin ja sen jälkeen läähätti kyllä koira sekä kippari :D Mutta Kalmari oli kovin, kovin onnellinen!

Ja parit Niinut kanssa

[Seuraavassa tylsää treenilätinää, kiitosjaanteeks :D]

14.8.2013

Syksyn kausi päästiin aloittamaan vallan yksärihenkeen Niinulla, kun tunnilla oli viiden sijasta vaan kaksi koirakkoa paikalla. Niimpä aikaa oli yllinkyllin ja pystyi työstämään pieniäkin asioita vimpan päälle. Sehän sopii kyllä meille :)

Ennakoiva valssi neloselle oli ihan kohtuullisen hyvä, mutta siitä päästiin siihen alkuradan jännimpään paikkaan - kepeille. Hyppy oli niin tyrkyllä kepeille lähestyttäessä, että tiesinkin etukäteen, että Java ei malttaisi sitä olla hyppäämättä, mikäli mitään en tee. Luonnollisesti en ekalla sitten tehnytkään ja sinnehän se loikkasi. Daaaah. Eikä tuohonkaan kohtaan tarvinnut muuta kuin oikea-aikaisen kiihdytyksen ja rintamasuunnan lukituksen kepeille, niin johan tuli otus sukkana sisään.

Muurilla tuli sitten taas se perinteinen muistutus linjoista. En todellakaan älynnyt rataan tutustuessa, että sokkarilla keppien jälkeen sinne putkeen on ihan suora linja ja senhän se turkis lukitsi joutessaan, kun muita käskyjä ei tullut tarpeeksi ajoissa. Suunnitelmiin muutos; käännetään ajoissa valssilla, niin tadaaaah! Siitä saikin sitten pinkoa tekemään niistoa 11 hypylle ihan tosissaan. Siinä olikin sitten ajoituksen kanssa pientä viilausta, kun aikuisten oikeasti sinne oli kiire ja jotta siitä huolimatta niiston tekee kunnolla ja oikein.

14-18 pätkä oli sitten taas silkkaa rintamasuunnan hallintaa. Niistolla liikkeelle (jos ei olis juoksu-A:ta niin pakkovalssi olis myös ihan toimiva) ja 16-17 piti vaan ohjaa huolellisesti, kun esteet oli näpskästi laitettu niin, että käytännössä 16 syötti 17 hypyn väärälle puolelle, jos siinä alkoi jotain tempomaan. 22-23 väli oli ihan tasan yhtä ahdas mitä tuo kuvakin antaa ymmärtää, ei lähellekään neljää metriä, mutta kylähän tuo medieläin siihen taipuu. Ja koska Herra J on niin taitava esteiden lukija, vähän huolimaton veto vei sen suoraan muurin yli ja sieltä kepeille. Menee ehkä tovi ennenkuin sisäistän tämän uuden itsenäisen Kalmarin radalla :D

28.8.2013

Tuorein keskiviikon pläjäys Olarinluomasta oli meidän osalta varsin sujuvaa menoa ja kaikenkaikkiaan joutuu olemaan tosi tyytyväinen. Eläin oli vaan niin täpinöissään, että hanuri meinasi sheikkaa hyvinkin pontevasti siinä istuskellessa ja lähtölupaa odotellessa. Ja jos Javalta kysytään, ni hän ei tehnyt mitään, vaan joku vetää mattoa hänen perberinsä alta ja sen takia se näyttää siltä, että peba olisi 10 senttiä lähempänä kuin lähtötilanteessa.

Ekassa pätkässä kakkoselle pakkovalssi ja neloselle niistosokkari. Erityisesti toi niistosokkari oli meidän tekemäksi äärimmäisen hyvä, niissä kun kaksijalkainen meinaa joskus olla tiellä. Mutta paljonpa sitä näköjään saa aikaan, kun viitsii keskittyä tekemään asiat mieluiten oikein kuin sinnepäin. 6-7 väliin persjättö ja päällejuoksulla vastakäännökseen pituudelle. Jostai ihmeen syystä mun jalat teki tähän valssin kahdesti, vaikka ihan tasan olin kyllä vastakäännöksen suunnitellut. Tyhmät koivet, ko ei kuuntele mitä niille sanotaan :) Kyllähän se valssillakin kääntyy, mutta huikeasti paremmin vastakäännöksellä.

Seuraava pätkä oli sitten 11-12, johon testasin puolivalssia vetoon ja toisella kierroksella ihan vaan rytmin muutosta ja liikkeen suuntaa. Ja jälkimmäinen oli ihan huikea! Todella pienestä kulmasta Jalmarsson lähti 12 hyppyä hakemaan ihan ilman huolen häivää, josta pääsi hyvin renkaalle ja lähettämään takaakiertoon. 15 + 18 päällejuoksuna.

Puomin jälkeinen elämä olikin mielenkiintoinen, kun ekalla vedolla se lähti 21:lta suoraan keinulle. En yhtään edes miettinyt tuota mahdollisuutta rataantutustuessa, joten hyvä muistutus taas - ne linjat! Se korjaantui pienellä vedolla jo ennen ponnistusta. Tehtiin myös pieni kellotustesti 23 hypylle sisäkaarteen ja ulkokaarteen mukaan ja yllättävää kyllä, Java oli taas sylkkärillä nopeampi kuin valssilla ulkokautta pyöräyttäen. Se vaan kääntyy pitkälaukkaiseksi ja -selkäiseksi mediksi ihan tosi hyvin, kun kropanhallinta silllä on aikamoisen taitava ja kyllähän sitä eroa tehtiin yli pari kymmenystä tuossakin kohtaa.

Hyvät treenit siis taas. Tärkeitä perusjuttuja ja ennenkaikkea turkis teki niin hyvin duunia, että kehunsa on kyllä ansainnut :)