Jos joku on rankkaa, ni managerointi

Nippertonhan on meillä viimeisen päälle validoitu, managerointitutkinnon suorittanut poikansa virallinen koutsaaja. Ja mä en voi sille mitään, että on naurussa pitelemistä, kun rouva Pikkumusta kotiutuu kisareissulta tsemppaamasta jälkikasvuaan, toinen on niiin poikki. Aivan totaalinen väsy iskee, kun hommia joutuu tekemään ihan kokoajan. Java kantaa vielä leluja ja koittaa kertoa, ettei kolme starttia tunnu missään, mutta Nati luovuttaa hyvin pian ja matkaa untenmaille duunipäivänsä päätteeksi.

Sen lisäksi, että Nipi on kovin taitava manakeri ja kulinaristi, hää on myös lanseerannut syksyn kuumimman laihdutuskurssin. Ja sen nimi on heijastinliivi. Natilla jostain syystä kaikki karvat kasvaa ihan suoraan ulospäin ja se saa tuon eläimen näyttämään todella tankilta. Monet onkin hämmästellyt, että onkos se vähän muodokas, mutta ihan oikeesti - ei se ole pläski :) Toki hintsusti vähemmän voisi olla, mutta heijastinliividietin myötä totuus paljastuu:

Siltähän häviää 15cm halkaisijasta - miten tää sama saadaan toimimaan muhun :D

Ja sama toiseen suuntaan :)

 Sellaista. Harmi, että mulle ei mahdu toi heijastinliivi, kun näyttäis olevan kohtuullisen tehokas ;) Noin muuten mennyt viikko onkin ollut koirille erittäin mieluisa, kun Kaius oli ensin saikulla ja sitten tupsahtikin Mikkelin delegaatio kylään, joten tylsää ei ole päässyt tulemaan. Lunakin pääsi pitkästä aikaa moikkaamaan kavereita ja asiaa tuntui olevan. Uliuliuluuuuuuviuuuuuwufhauuuuuuuu! En tajunnut, mutta toivottavasti nelijalkaiset ymmärsivät toisiaan paremmin.

Treenirintamalla ei mitään spektaakkelimaista tänä(kään) viikkona. Maanantaina päätettiin ulkokausitreenit ryhmän sisäisiin epiksiin, joihin oli valikoitunut Porvoon kisoista kakkosten agirata. Harmillisesti Jalmarille hylly hiuksenhienosti huonosta ohjauksesta välistävetoon ajautuminen, kun olisi takaakiertona menty, mutta muuten superhienosti virheittä päästiin ulkokausi pistämään pakettiin. Perjantaina helppoa ratapätkää, johon kuitenkin koitin tehdä niitä vaikeampia tai epäloogisempia ohjauksia harjoituksen vuoksi. Jalmari oli kyllä hieno ja jaksoi tehdä töitä, vaikka hinkattiinkin jotain kohtia enemmänkin lailla. Lauantain vapaatreeneissä taas sitä kuuluisaa höntsäilyä; takaaleikkausta, muutamat kontaktit, parit keppikulmat, rengaskulmia.

Tästä sitten viikko kulminoitui sunnuntain kisoihin, jotka meidän osalta taitavat nyt tosiaan olla ne vuoden viimeiset. Aamuherätyksiin olen ihan vallan kypsiintynyt, kun viikolla saa herätä töihin epäinhimillisiin aikoihin jo kuitenkin ja sitten vielä viikonloppuna. Byääärrrggghhhhh. Mutta, aina se on yhtä kivaa, kun pääsee kisapaikalle asti. Tällä kertaa siis Kari Jalosen varsin -eh- mielenkiintoiset ykkösen radat noin niinku ykkösten skaboihin. Oli tulokset, saati sitten nollat todella kivenalla. Javalle jälleen turha riman tiputus heti kakkosesteelle, muuten supermageeta menoa ja tällä vitosella 2. sija.

Hyppäri oli nopealle koiralle tosi epäreilu, koska siinä vedettiin pitkää suoraa edestakaisin ja siihen päässä sitten jotain syheröä. Kun ei omat taidot ja vauhti vielä riitä ohjaamaan tuota eläintä, kun se tulee niin stanan lujaa jokaikinen kerta. Rataantutustumisessa kyllä ehdin miettimään upeat valssit sinne tänne, mutta todellisuudessa se onkin sitten keksittävä jotain muuta, kun koira menee jo :D Niinkuin joku onkin todennut, tuollaiset koiran ohjaaminen ykkösissä on kuin formulan ajaminen ilman ajokorttia. Lähtee niinq lapikkaasta.

Radalla keppikulma oli taas sen verran jännittävä ja joku aivopieru iski kesken radan ja jäi valsssi tekemättä, jonka takia sitten koiralle tosi epäreilu keppiohjaus. Korjailtiin siinä hässäkkä ja jatkettiin matkaa kunnes iski aivopieru numero 2 ja ohjasin koiran väärälle esteelle. Voi hyvän tähen sentään, kaikkea sitä :D Kaikesta huolimatta, paljon hyviä pätkiä ja hyvä fiilis ja koira oli taas ihan uskomattoman upea. Kunhan tässä koiran ja ohjaajan taidot + kokemus karttuu, ni me ollaan kuulkaas ihan pitelemättömiä ;)

Loppuun vielä kuva työlinjaisesta paimenkoirasta. Se nimittäin osallistuu mielellään myös verhonompeluun :D Ei siitä kamalasti kyllä apua ollut, mutta tärkeintä on luonnollisesti osallistua!

Akilitii-iiiiih!

Sanoo Herra J. Tai ei se sano, se huutaa. Ollaan siis taas jälleen kerran hallilla hengailtu ja harrastettu sitä ykkösjuttua. Eipähän meidän elämään juuri muuta kyllä mahdukkaan, kun on kylmää, pimeetä, märkää ja yyyyh - missä kesä!? Käydään siis töissä, lenkillä ja treenaamassa. Siinä se viimeaikojen kalenterin kova kolmikko.

Maanantaina meillä ei ollutkaan ohjattuja, kun kaikki vetivät henkeä viime viikonlopun kisojen jälkeen (oumai, vapaailta, wuhuu ;D). Kävin kuitenkin Mösjöö Pilkukkaan kanssa Ojangossa vähä treenailemassa takaaleikkauksia, renkaan hakemista haastavista kulmista ja putkiohjauksen seuraamista. Oli niin superhyväfiuwis treenailla, ku ajoittain se koira toimi ku ihmisen mieli! Me vaan niinku mentiin ja tehtiin ja kaikki oli niin iisibiisi. Nää on näitä helmihetkiä tässä agilitymatkalla, kun en mä niinkään nauti siitä perillepääsemistä (nollat, luokkanousut ym. vaikka kivoja nekin varmasti on), mutta eniten sykähdyttää nää hyvät treenit tai kisaradat, kun homma toimii, vaikkei ihan täydellinen veto oliskaan.

Perjantaina Kali viihdytti meitä leijeröintiharjoituksilla, joissa ko. tekniikkaa sovellettiin yhdellä radalla kolmeen otteeseen. Ja Jalmarihan meni kuin vanha tekijä! Mun liikkeeseen ja rintamasuuntaan kun se lähtee hyvin mukaan, eikä paljoa haitannut, vaikka välissä olikin puomi-putki -rykelmää. Jopa keppien leijeröinti hypyn takaa onnistui jokaikinen kerta. Kiva huomata tässä vaiheessa, että meidän projekti "kepit on ekstrajeee!" on tuottanut tulosta (mähän opetin kepit vasta loppukesästä tekemällä lyhyitä vetoja useasti megapalkalla) ja se mielellään lähteekin keppejä tekemään, vaikka rakettivauhtia joutuu siinä säätämään pykälää alemmalle.

Vapaatreeneistä en ottanut taaskaan kovin suurta painetta, vaan ajattelin treeniä miettiä sitten hallilla vähän sen mukaan miten siellä esteet mahtaa olla. To do -listalla lähinnä putkikulmat ja backlap, jossa kaveri ei ois millään tahtonut yksissä treeneissä lähteä kauempaa siivekettä kiertämään, ku mamma on tosa. No, sieltä sai sitten hyvän kontaktitreenit kasailtua, takaaleikkauksia/-kiertoja, keppikulmia ja uuden opiskeluja sitten backlapia namitargetilla. Tällä kertaa vaikeuksia zero - jokaikinen kerta se lähti oikeeseen suuntaan, kun vaan itse maltoin olla ryysimättä edelle. Jei, hieno Jalmarsson!

Jälleen kerran sunnuntaiaamuna kello pärähti aivan way tooooo early, koska kisat ja jälleen kerran kävin itseni kanssa syvällistä keskustelua tämän harrastuksen mielekkyydestä. Siinä debatissa ei oikein päässyt mihikään lopputulokseen, kun sitä huomasi kuitennii nousevansa kahvinkeittoon... Tällä kertaa me saatiin reissuun mukaan myös kepo ensimmäistä kertaa ikinä, joten meilä olikin sitten kisapaikalla serviisi kunnossa sitten koko päivän :D Lähdettiin Porvooseen kokeilemaan miltä maneesi ja Viitasen radat tuntuu noin niinkuin yhteen ympättynä ja täytyy myöntää, että aika jees. Vaikka päivän tuloslitanja ehkä henkii itsessään jotain muuta, ni me ollaan kyllä itse suorituksiin toooooosi tyytyväinen.

Ekalta radalta jälleen kerran se turha femma, kun toisiks vika rima piti hauvelin tiputtaa. Jotenkin se hätäili sen takakoivillaan alas, mutta siitä huolimatta se oli ihan törkeeeeeen hienoa menoa! Tämä riitti sitten luokan voittoon, kun Java tuli ja lujaa. Etenemä jotain yli 4m/s ja siltä se tuntui sielläkin ohjatessa ;) Niimpä Jalmari hoiteli kotiintuomisia jokaiselle; kaksi jalkaisille Brunbergin suukkoja, Natille kassillisen herkkuja ja itselleen se pokkasi vielä ilmaisen startin. Ilmeisesti ajatteli varmistaa, että mamma kisaa sen kans jatkossakin ;) Toka rata hajosi sit muuten vaan, kun vesselillä kierrokset oli taas punaisella ja se poimi kaikki mahdolliset esteet mitä silmäkulmaan sattui. Saimpas sitten napattua hyllyn jälkeen vielä valuneen kontaktin jälkeen hauvan kainaloon ja radalta pois, joten tuli päivän opettavainenkin anti siinä samalla. Hyppäri oli meiltä hyppäriksi tosi mahtavaa menoa, kun itse olin siellä missä pitikin, enkä jäljessä jo heti ensi rykäisyillä :D Se meni kuitenkin valittevaksi hyllyksi tokavikalla esteellä, kepeillä, kun ensin sujahti kakkosväliin ja sit ajatteli vielä kertoa mammalle, että osaan mä nää molempiin suuntiin. Mutta nou hätä, korjattiin hässäkkä ja hauvalle isot palkat hienosta radasta!

Meillä on joka kisoissa hiuksen hienosti ne nollat karanneet, mutta ne tulee sitku on tullakseen :) Loppuun vielä muutama kuva parin viikon takaa, kun Jalmarin suurin fani ikinä (samanikäinen suloinen soopelipoika Kajo) taas pikkusen mielisteli tuota WNB-machoa jäähdyttelylenkillä. Siinä on ihan hyvä oppitunti kahdesta hyvin erilaisesti kehonkielestä :D

Putkiaivosimulaattori

This week I have been mostly sick. Ja soon kuulkaas aikalailla hanuristosta. Etenkin ku ei oo ollu kipeenä oikeesti piiiiitkiin aikoihin, ni ei ois tarvinnu nyttenkään. Noh, muutama päivä piti olla sitten työpaikalta evakossa ja siitähän nuo karvakkaat vallan ilostuivat. Mähän olin siis jäänyt niiden kanssa leikkimään kotiin ihan koko päiväks! Ei mennyt pieniin sheltinkaaleihin millään jakeluun, että mamma on nyt ihan oikeasti raato, eikä sitä leikitytä. Javan mielestä oli ainakin tuplasti epistä, että maanatain treenitkin jäi tällä huonolla verukkeella väliin, eikä pieni poika ponteva päässyt sitten liitelemäänkään.

Onneksi loppuviikkoa kohden alkoi veto palautua osittain ja uskalsinkin sitten perjantaina mennä treeneihinkin. Ei välttis olis kyllä tarttenu. Voi elämä sentään. Se on ihan ku agilityvideo slowmotionilla :D Sen lisäksi, kun jalat ei liikkuneet, niin ei paljoa aktiviteettia näköjään tapahtunut hatun sisälläkään. Ihan sujuvasti siispä kutsuin keppejä, putkia ja pahimmillaan myös hyppyä renkaaksi ja tein parhaani sabotoidakseni Javan suoritusta. Ei mennyt kaveri lankaan, vaan oikeaoppisesti se luki sitten rintamasuuntaa ja päätteli siitä ihan itse mihin pitäisi mennä, kun apuja ei vaan kipparilta tule. No, nyt ainakin tiedän mieltä tuntuu olla mies, kun kokeilin tuota putkiaivosimulaattoria, jossa hädin tuskin tehtiin yhtä asiaa kerrallaan ;)

Lauantaina käytiin sitten Sporttikoirahallilla vielä vähän hiomassa muutamia yksittäisiä juttuja; rengasta, keppikulmia, pientä hyppypyöritystä ja putkien takaaleikkauksia. Treenien päätteksi lähdettiin KIrsin kanssa vielä tekemään pieni metsälenkki siinä Sporttiksen takamaastoissa ja törmättiinkin kummalliseen luontoihmeeseen. Luppakorvaiseen kettuun. No, se paljastuikin sitten vallattomaksi unkarinvizlaksi, joka oli lähtenyt ilmeisesti pihastaan jolkottelemaan vähän menoja katsomaan. Se olikin superkiltti ja superkiinnostunut noista shetlantilaisista, joten meidän ei sitten auttanut lähteä, kun samoilemaan koko laumalla hauvelin tulosuuntaan, kun muuten olisi itse päätynyt kotiinlähtiessä laumanpäälukumäärässä yhteen ylimääräiseen.

Löytyihän sieltä sitten koiraa etsivä kaksijalkainen ja jäätiin sitten turisemaan hetkiseksi. Tehtiin Vinski -koira kovin onnelliseksi, kun se pääsi temuamaan Javan kanssa. Kuulemma keväällä spk napannut selästä kiinni ja pelkää niin kuollakseen isoja koiria, mut haluais kuitenkin hauvoja moikata. Shetlantilaset eivät kumma kyllä menneet siihen järin pelottavaan kategoriaan ;) Ja Nipakin oli kovin onnellinen, kun setä heitteli sillekin keppiä.

Viikonlopun kruununa oli sitten HSKH:n kisat, josta ei jäänyt kovin paljoa tarinoitavaa jälkipolville. Aamuherätykset ei todellakaan oo mun juttu, etenkään viikonloppuisin, kun viikolla siitä saa nauttia ihan yllinkyllin. Ja se onkin ainut syy, minkä takia me sinne kakkosiin haluttaisiin; ei tarvi herää kukonlaulun aikaan! No, paikalle raahauduttiin ja voi elämänkevät sentään meidän 1. rata. Lähtöpaikka oli tehty TODELLA ahtaaksi, kun koiran joutui jättämään ihan kehänauhan viereen ja selän takana vilisee sitten muita koiria. Tein sen virheen, että laskin Herra Impulsiivisen hihnasta paria metriä liian aikaisin, joka sitten kostautui sillä, että kaverin piti käydä siinä joutessaan ampaisemassa kehänauhan toisella puolella. Tästä siis femma, kun se meni lähtölinjan yli siellä toisella puolella ja toinen siitä, että istutin sen uudestaan lähtöön ihan periaatteesta. Muuten rata sitten menikin ihan näytöstyyliin nollalla, mutta hieno juttu, että turattiin se sitten kympiksi jo ennen ensimmäistäkään estettä :D

Toiseen rataan kasailu ei sitten oikein onnistunut tämän jälkeen, kun piti sitä lähtöpaikkaa varmistella, enkä halunnut jättää Javaa sinne itekseen yhtään pidemmäksi aikaan kuin on pakko. Sittenhän se levisi jo nelosesteen takaaleikkaukseen ja sen jälkeen rytmi kadoksissa koko puuhasta, että räpellettiin johonkin 12. esteen paikkeilla, jossa väärinpäin hypätty estehässäkkä pisteenä i:in päälle. Siinäkin radassa toki hyviä elementtejä, mm. rengas ja kepit 180 asteen kulmassa ja renkaalle onnistunut jaakotus + keppeihin lähetys. Me tunnutaan joka kisoihin saavan yksi sellainen rata, jonka virhe harmittaa tuomariakin. Et hintsusti vielä hiomista, niin kyllähän ne sieltä sit tulee, ku on tullakseen. Mut talvella kylmällä ja pimeällä me ei kyllä herätä yksiinkää ykkösten kisoihin noin epäinhimillisiin aikoihin ;)

Loppuun voisin esitellä mun keskimääräistä hienomman remminaulakon. Kyllä siinä kelpaa eläinten hihnoja säilyttää:

Tanssii tuhtien kanssa

Tässä siis meidän valssitreenit Timo Liuhdon tahtiin viime lauantailta. Koreografia paikoin ihan toimivaa, jopa yllätyksellistä ;)