25.4.2010

Koira, jolla oli liian pitkä häntä

Vahtikoira kyttää

Heitetäämpä kärkeen muutama foto viime viikonlopulta, kun käytiin pistämässä järjestystä uusiksi Rajamäen metsissä Hannan ja Sarin laumojen kanssa. Nati sai kovin ihailevia hännänheilutuksia jälleen Zeniltä ja Jalmupalmu tohotti tehdä omiaan. Siinähän se kolme tuntia metsäilyä hujahtikin, kiitos jälleen seurasta :)

Äispääää, painitaan vähän!

Kauniit linssiluteet Dea & Nati ovat saaneet seurakseen myös Jalmun

Ihanku jossain ois nakkia jaolla!

Nipster kirmaa

Sitten sitä draamaa ja Natin järjestämänä. Mulla alkaa ihan just horjua usko sheltin älykkyyteen, etenkin kun näitä on tässä katsellut jo muutaman vuoden ja sitten tämäkin vielä. Nipster onnistui ilmeisesti metsässä tällä viikolla juostessaan tallomaan oman häntänsä päälle (!!!) ja herkkiksenä sitten säikähti syvästi, kun metsänpeikot tulevat häntää kiskomaan. En edes aluksi tajunnut mitä se hauva mahtaa jännittää ja vielä seuravaan päivän lenkillä muutaman kerran se säikähti uudestaan. Sittenhän se ilmeisesti keksi, että solenkin minä, joka sitä häntää talloo, kun siinä hihnan etäisyyden päässä tallustelen!

Touhu meni ihan käsittämättömäksi ja kaksijalkaisellakin sormi suuhun: hauva kimpoilee yhtäkkiä häntäkoipien välissä pusikkoon ja loppulenkin hiihtää sitten tienpientareita pitkin. Kotona äkkiä johonkin turvalliseen koloon kököttämään. Seuraavana päivänä keksin sitten ottaa Fiskarsit kauniiseen käteen ja parturoida ensihätään pisimpiä karvoja hännästä. Se tuntuu nyt auttaneen. Harvemmin oon nähny Stilwell, Milan yms. koiraohjelmissa käytöshäiriöitä ratkaistavan saksilla ;) Sen verran vahinkoa tuo pieni herkkishauva kuitenkin ehti kehittää, että lenkkeilyyn me totutellaan nyt uudestaan. Tämäkin "antiflexisti" hankki yhden flexin taloon, jotta Nippe voi porskuttaa tarvittaessa vaikka sen viisi metriä edellä ja jos se vielä onnistuu tunkemaan häntäänsä tassujen alle, se toivottavasti ymmärtää, että tilanteessa ei ollut muita osallisia kuin pystykorva itse. Seuraillaan tässä nyt tilannetta ja katsellaan lähdetäänkö neitiä näyttämään johonkin.

Koska Nati on kunnostunut hölmöilemisessä, Javan on pitänyt sitten pitää lippua korkealla. Jalmupalmun kanssa aloittettiin viime viikolla treenaamaan kisamielessä tokon alokasluokan liikkeitä EKK:ssa. Meillä onkin oikein lähestulkoon yksityisopetusta, kun kurssilla on kokonaista kolme koirakkoa. Java edustaan kurssillaan vauvahauvaosastoa, kun kaksi muuta onkin jo ihan aikuisia ja ilmeisesti saaneet jo aivojenkin osalta jälkilähetyksensä. Ei vaan hienosti se siellä pärjää, vaikka keskittymiskykyä ei tuolle olekaan kovin suurella lusikalla vielä annosteltu. Treenejä ois toukokuulle asti ja sen jälkeen jatkuis vapaatreeneillä kerran viikkoon.

Viikolla oli myös ESS:n kerhoilta, johon mukaan napattiin taasen Jalmu sosialistamisen kannalta. Mulle meinaa tulla ihan karmee morkkis, kun aina vaan Java pääsee messiin, mutku sille ois nyt tässä ikävaiheessa selkeesti hyötyä uusista kokemuksista (iltalenkeillä saatetaan mm. topakasti komentaa jotain epäilyttävää kiveä, jonka pitäisi väistää mahti-Jalmun tieltä). Ja kaikki kurssit ym. mihin oon Nipen kanssa hakenut, ollaan saatu vaan kylmää kättä. Ollaan vaan liian huonoja jopa alkeiskursseille ;) Muttajoo, kerhoillan aiheena oli rallytoko, jota vähän kokeiltiinkin ja se voisi olla yksi varteenotettava lajivaihtoehto Natin kanssa. Pehmeyden takia en usko, että siitä on viilaamaan pilkkuja ja toistoja tokossa, mutta tuollaiseen menoon voisi mennäkin. Ja varmaan rallytokon alkeiskurssille pääsee myös koirakot, jotka eivät rallytokoa osaa. Javalle illan kohokohta taisi olla kuitenkin poikapainit kutakuinkin samanikäisen Domino -sheltin kanssa ja hännänhuiskuttaminen shelttineidoille.

Javan kanssa lähdettiin myös sunnuntaina ihan vallan extempore Viikin mätsäriin pyörähtämään, joka oli pyörähdyksestä aika kaukana. Menikös siellä nyt neljä tuntia peräti hengaillessa, vaikka pikkupentuja ei ollut kun jotain reilu 30. Mainittavaa menestystä ei tullut tällä kertaa, mutta erittäin hyvää kokemusta sitäkin enemmän. Meidät käteltiin toisiks vikana ulos ennen sijoittuneita ja karvakasaa kehuttiin loistavasta jaksamisesta ikään nähden. Huomaa jo selkeästi miten pikkupilkun esiintyminen on parantunut, eikä niin paljon tarvitse hulinaan ympärillä kiinnittää huomiota. Kopelointitreeniähän tuo tarvitsee, se selvä. Ei siis pöydällä väistä, eikä vedä häntää koipien väliin, mutta alkaa murjottamaan (rassukkailme kehiin). Antaa nätisti katsoa hampaat ym., mutta saisihan tuo olla samalla vaivalla hauskaakin. Sen verran väskä päivä taisi kuitenkin olla, että pienet kauneusunet näyttävät päivän päälle maistuvan.

11.4.2010

Koirakavereita ja hännänheiluttelua


Anna nakki! by Pulsuneiti-Nippe *mamma tykkää*

Johan se on taas vierähtänyt tovi edellisestä päivityksestä ja ilmeisesti myöskin vuodenaika ehtinyt sillä välin vaihtua. Kevät kelpaa kyllä meille oikein hyvin ja jaksaishan tuota aurinkoa katsella enemmänkin. Se on vaan koirillekin koittanut taas arki pääsiäisen jälkeen, niimpä pääasiallisesti valoilmiö on näyttäytynyt ikkunan välityksellä päiväsaikaan. Tosin huomasi kyllä miten tehokkaita nuo pitkät pyhät on hauvojen väsyttämisessä, kun zetoria vetivät tiistaina enemmän kuin tavallisesti.

Mut meidän pieni toopepoika Jalmu-Palmu olikin sitten alkanut aktivoitua loppuviikkoa kohden ja kun on unihiekka loppunut, pieni mies kaipaa puuhaa. Päivän aikana tämä pilkullinen herramies oli ensin käynyt kaivelemassa paperiroskista siinä toivossa, että siellä olisi vähän talouspaperia silputtavaksi. Muutaman arkin saaliiseen pettyneenä (silppuamisen jälkeen luonnollisesti) kekseliäs shelttipoika suuntaakin vessaan silmät loistaen: "siellä tulee seinästä niin paljon paperia, kun jaksaa pistää palasiks :OO" Java oli siis keksinyt vessapaperirullan ja keksintö oli sitten miehekkäästi levitelty tuhannen silpuksi pitkin kämppää.

Terminaattori pääsikin sitten purkamaan höyryjä samantien miltei 5kk mittelipoika Lanin kanssa. Mikä muuten sopisikaan Otaniemeen paremmin, kuin nörttipojat Lani ja Java ;) Lania meinasi puikkonokkien vauhti välillä pelottaa, mutta voi jumpe, kun toi riehuminen olisi sittenkin niin hauskaa. Ja pakkohan se oli sitten mukaan mennä, vaikka saikin vähän varoa. Kaksipäinen lauma tasmaanialaisia on pienille koirille varsin hyvä indikaatio siitä kenellä on etuajo-oikeus.


Pojat duunissa

Komea tasmaanialainen (on muuten omasta
mielestä ehkä paras Javasta otettu kuva, koska se näyttää
kerrankin älykkäältä ja siltä, että sillä olisi turkki ;)

Poikain kesken

Viikonloppu oltiinkin sitten nelistään; minä, hauvat ja gradu. Vähemmän hyvä kaveri gradu oli kehissä yleensä silloin, kun nelijalkaiset oli nukkumassa ja muuna aikana koitettiinkin keksiä jotain ihan muuta. Sitäpaitsi kun toi Iso A muistutteli säännöllisesti olemassa olostaan, olihan se pakko hyödyntää. Lauantaina täräytettiinkin tassutella Tapiolaan ihan sillä ajatuksella, että Javallekin esitellään vähän maailman ihmeitä. Siellä olikin paljon porukkaa liikenteessä, lastenvaunuja, fillareita, lenkkeilijöitä, katusoittajia, lapsia jne. Natihan käyttäytyy julkisilla paikoilla aivan moitteettomasti ja näköjään sama käyttäytymismalli tarttuu äitiltä pojalle, ainakin silloin kun äiskä on paikalla.

Sunnuntai otettiin myöskin vastaan ilolla jo heti aamutuimaan ampaisemalla metsäriehuntoihin. Tällä kun saa sitten vähän peliaikaa ehkä sen G:llä alkavan kaverinkin kanssa. Jotain sunnuntaispeciaalia piti koiruleille vielä saada ja onneksi saatiinkin Piña & Zico koirapuistotreffeille meidän kanssa. Siellä sitä sitten pistettiin kuivaa ruohoa pölisemään, kun Duo Älykkäät kohtaa pitkästä aikaa Piña -neidin. Heitetään muutama foto siitäkin, vaikka kuvanlaatu onkin paikoitellen ahterista, kun oltiin illempana liikenteessä. Ja sitäpaitsi oon vakaasti sitä mieltä, että tossa kittilinssissä piirto on vaan huonompaa, kun esim. zoomissa.


Sivistynyttä keskustelua perheen kesken


Java käy tarkastamassa Zicon


Kovaa peliä koirapuistossa! Nippe jää semisti alle ja Java tyylikkäänä kuten aina :D

Ja loppuun vielä kuva Javan uudesta kevätharrastuksesta; kerrostalokyttäämisestä!

4.4.2010

Päästäiskuvia triosta (varoitus: myös ällöjä pentukuvia ;)

Rottakoira

Näin tomera moon!

Duo Älykkäät poseeraa

Ai en oo söpö vai?!

Kellistys
Java leikittää kakaraa
Tähtisimmu <3
Nipster työnjohdossa
Poffulle kyytiä

Kehäketkuilua

Pääsiäinen onkin mennyt Jalmarilla varsin showmerkeissä, kun perjantaina käytiin MPKY:n mätsärissä ja lauantaina jatkettiin shelttierkkariin Juvalle. Mätsäri olikin varsinainen yleisömenestys, kun pelkästään pieniä pentuja (alle 1v, alle 50cm) siellä oli varmaan yli 30. Pikkuherra käyttäytyi todella reippaasti, vaikka alkuun iltapäivä oli hyvinkin sateinen ulkomätsäriksi ja koiramäärän takia aikaakin kului enemmän kuin alunperin oli ajalteltu. Esiintyminenkin sujui oikein hienosti, saldona punainen nauha. Kuitenkaan jatkokehässä ei tullut sijoitusta, mutta sitäkin enemmän taas kehäkokemusta. Oli tosi kiva mätsäri, kun kerrankin käyttivät paljon aikaa liikkeisiin ja pöydällä tarkasteluun sen sijaan, että otetaan rahat pois kassalta ja käydään vaan kehässä pyörähtämässä.



Lauantaina piti jälleen repiä itsensä ajoissa sängystä ylös ja suunnata karavaaninsa kohti Juvaa. Onneksi Mikkelistä ei aja sinne kuin puolisen tuntia, enkä varmaan olisi jostain Espoosta lähtenytkään pentukehän takia muuten paikalle. Java otti jälleen kerran tilat haltuun varsin rentoon tyyliinsä ja sen mielestä oli aivan mahtavaa heilutella häntää vanhojen ja uusien nelijalkaisten kavereiden kanssa. Etenkin Zenin kanssa olisi jälleen tehnyt mieli jatkaa siitä, mihin viimeeksi jäivät.

Javalla meinasi mennä vähän setit sekaisin, kuin juuri kehän alussa meidän takana joltain hauvalta jäi tassu pentuaitauksen rakoon kiinni ja se alkoi huutaa kuin syötävä. Java hääräsi sitten ympyrää, kun olisi pitänyt päästä katsomaan mikä siellä nyt on hätänä. Nakki voitti sitten ennen pitkää ja herrakin kehtasi keskittyä olennaiseen. Luokka oli jälleen todella iso, oliko siellä 14kpl 7-9kk ikäistä urospentua ja niimpä odotteluakin luonnollisesti tuli. Komisaario Jalmua jännitti niin kamalasti, että se vetäisi pitkäkseen juuri ennen omaa arvosteluvuoroa ;)



Hienosti hauva klaarasi ensidebyyttinsä näytelmäkehissä, vaikka tuloksena ei ollutkaan sijoitusta tällä kertaa. Arvostelu oli kuitenkin kiva ja ennen kaikkea pikkumiehen käytös luonnollisesti mieltä lämmittävää. Tuomarina siis Margaret Dobson:

"Good skull. Good reach of neck. Very good upperarm and shoulders. Would like more turn of stifle. Coat of good texture. Tail is very good length."

Vapaasti suomentaen:

"Hyvä kallo. Hyvä kaulan pituus. Erittäin hyvät olkavarret ja lavat. Tarvitsisi enemmän polvikulmauksia. Hyvä turkki. Erittäin hyvän pituinen häntä."



Java jää nyt varmaan vielä vähän kehittymään, eikä ampaista heti toukokuussa junnukehiin. Etenkin noissa urospennuissa erot kun ovat todella suuret, vaikka iässä ei olisikaan kuin se pari kuukautta eroa. Toiset oli jo ihan valmista kauraa valtaamaan maailman (mm. isojen urospentujen voittaja, wau mikä turkki ja rakenne jo tässä vaiheessa :o) ja toiset vaatii vielä vähän kaurapuuron syömistä kotosalla. Mutta kaiken kaikkiaan siis kiva startti ja eiköhän meitä vielä kehissä nähdä (tällä hetkellä veikkaisin heinäkuuta)!

Jatketaan muilla päästäiskuulumisilla myöhemmin, tässä pikainen kehäkeimailu-update!

PS. Suuret kiitokset Marjo Uimille erkkarikuvista. On se Java vaan niin kovin komea poika ;)