16.9.2016

Nakit ja muut ojennukseen!

Käytän palkkaamisessa vähän tilanteen vaatiessa joko lelua tai nameja. Pääasiassa Javalla treenit nyt menee lelulla, mutta kun pikkutursas opettelee vielä agilityn teknisiä kulmia, on noiden namien kanssa pitänyt pelata enemmänkin. Minähän nyt olen muutenkin klikkeri-intoilija aksan kouluttamisessa ja siihen ajatteluun ruoka on vallan toimiva palkka, kun saa vähän kierroksia alaspäin ja samalla toivottavasti aivotoimintaa ylöspäin.

Meillä taloudessa asuu kuitenkin ultimaattisen nälkäinen mummokoira, jonka ruokareseptorit on viritetty aikalailla äärimmilleen. Se siis kyllä huomaa, jos joku nappula on sohvan alle lentänyt aktivointilelusta tai mikä pahinta, jos joku ruokaamuistuttava on jäänyt treenitakin - tai housujen taskuun. En edes oikeasti tiedä kuinka monet taskut tuo allaolevassa kuvassa näkyvä musta pikkupeto on mahdollisesti pistänyt ilmastoiden, koska ruoka on ihan riittävä tekosyy tehdä muutama lisäreikä vuoreen. 

Uusin ase taskujen puhtaanapitoon on siis Viewtainer! Jenkkiläinen maailman yksinkertainen säilytyskeksintö kaikelle pienelle tavaralle: purkki, joka ei tarvitse kantta. Se on siis ohutta pehmeää muovia kauttaaltaan ja puristamalla vastapuolelta sieltä voi ravistella sitten sisältöä esiin. Voisihan tuota varmaan heittäkin koiralle vähän niinkuin namimunatyyliin ja mennä sitten itse rutistelemään koiran kanssa sisältöä, mutta minun suurinongelma oli tosiaan taskut likaavat namit. Sinne siis nakit ja naksut!




Tämä pieni Viewtainer 2''x4'' saapui about 7 eurolla Ebaystä, joten ei nyt ihan ole hinnallakaan pilattu. 

15.9.2016

Pikkunokkelo tuli tuolta, oli tässä ja tonne se meni

Ensinnäkin nokkelon huikea modelointiura on nyt lähtenyt varsinaiseen nousukiitoon ja otukseen voikin törmätä vallan vahingossa monessa nettikaupassa :D Näitä Pomppakuvia otettiin aikamoisen hikisenä kesäkuun perjantai-iltapäivänä Kivikon hiihtohallissa, jolloin sisätilojen pakkaskontrasti oli aikamoinen ulkoilmaan verrattuna. Pikkutursas veti kyllä hienosti kuvaukset, vaikka oli salamavaloa ja räpsettä ja menoa ja meininkiä ja tuo ns. lumi oli niin jäinen kumpare, että siinä meinasi pannuttaa kaksijalkainen ihan jatkuvasti. Mutta kyllä se fuksia ja merle on vaan jäätävän näyttävä kombo, eikö?


Kävi tuuri ja sain napattua Ionalle kahden viikon Jennan treenit Akatemialle. Nämä kun olivat sitten sattumoisin meidän tämän vuoden viimeiset treenit, niin jäädään ainakin määrättömälle tauolle loistavin mielin. Viime viikko oli aikamoisen teknistä rallia, jossa putkien houkutus oli ilmeisesti isukin geeneissä saatua ja Jenna vaati siihen oikeanlaisen suorituksen, jossa koira menee putkeen vasta ratapiirroksen mukaisessa järjestyksessä. Tällä viikolla vaihteeksi saatiinkin sitten vauhtirallia, joka oli jatkuvaa järkytystä kipparille: Miten voi kokoajan olla näin paljon myöhässä :D

Ja pikkaisen putketkin huuteli taas pikkukoiralle. Loppuun hyödynsin vielä mahiksen treenaa erilaisilla kontakteilla, kun tuolla Akatemialla valot osuu aina vähän erilailla kontaktien sijoittelusta riippuen, niin loistotsäänssi työstää yleistämistä. Ja tällä viikolla puomi oli myös ihan suoraan seinään kuutisen metriä, jota ei ole treenattu ollenkaan, kun ulkokentällä ei tule seiniä vastaan, vaan hyvinhän tuo kipsutteli.



Ompa vaan mahtava fiilis treenata tuon pikkuotuksen kanssa, se on niin makee! Ja mokailun määrä on jotain eksponentiaalista, mutta siitähän sitä oppii. Niin koira kuin kaksijalkainenkin. Pitkä on vaan vielä tie, ennenkuin se on ihan oikeesti kisatasoinen osaamiseltaan, mutta aihio on ainakin vallan lupaava. Nokkelo kun tykkää niin kamalasti juosta :) Ja totean sen vielä kerran, kannattaa oikeasti varoa mitä toivoo, sen voi todellakin saada. Mullehan oli alusta alkaen selvää, että "jalmini" sen olla pitää, siis sitä samaa huikeutta mitä isukkikoiran kanssa tekeminen on ollut ja jos jotain lisää, niin pistetään yks vaihde. Sitä todellakin on saatu!


6.9.2016

Pennusta varsin näppäräksi nuoreksi

Kaiken muun hässäkän lisäksi myös pikkukoira on käynyt silloin tällöin reenaamassa. Sitä on hyvin maltilla treenattu ja hyvä jos kerran viikkoon on jotain touhuttu, joten siihen nähden olen kyllä ihan huikean tyytyväinen sen osaamistasoon. Puomilla en ole käännöksiä vielä tehnyt ja muutenkin toistot aika vähissä, kun oma juokseminen on vähän niin ja näin. Sen sijaan olen panostanut kontaktien erotteluun tekemällä samassa treenissä kaikki kolme kontaktia, jotta vahvistuu eri kriteeristö ja toisaalta koira taas ymmärtää ennen esteelle menoa mitä siltä odotetaan.

A:lta se pannutti itselleen elokuussa muutaman viikon lepoloman, kun vauhtia oli enemmän kuin järkeä. Itse se nyt ei ollut moksiskaan, mitä nyt hieman hämmentynyt, mutta samantien olisi jatkanut hommia, vaan kaksijalkainen suhtautuu näihin äärimmäisellä vakavuudella. Siinä syy minkä takia minulla nuori koira ei treenaa ollenkaan A:ta (eikä treenaa muutenkaan monia esteitä..) ennen kuin kroppa on valmis, kun se vaatii vain pienen arviointivirheen ja lopputulokset voi olla vakaviakin. Apina pääsi Jerry Ketolan hyppysiin ja muuta vikaa siitä ei löytynyt, kuin toinen kylki oli selkeästi jäykempi. Se mitä tulee esteiden turvallisuuteen, niin en nyt tämän takia olisi A estettä lajista kieltämässä, vaan syy oli ihan ja täysin vain minun. Olisi pitänyt osata heittää pallo paremmin, niin, ettei matkan varrelle osu houkuttelevaa A:ta. Muutenkin turvallisen ja hallitun suorituksen opettaminen ko. esteelle on se ykkösprioriteetti ennen asiassa eteenpäin hätäilyä.

Elokuussa järkkäsin Jalmini -poppoolle parit Maijun treenipäivät ja sen lisäksi vielä Jennan buukkasin iltapäiväksi. Niimpä Piipaa on päässyt ihan jopa opetuksenkin pariin! Sillähän ei ole yhäkään mitään viikkoryhmäpaikkaa, vaan käy tuurailemassa Javan ryhmässä ja lähinnä siis lyhyiden omatoimitreenien varassa. Vaan se vaan yllättää joka kerta osaamisellaan! Tässäpä Maijun treenistä pätkää, muut taitaa olla vielä puhelimessa editoimatta.


Eniten ylpeä olen ehkä sen kepeistä tällä hetkellä! Minähän opetan kaiken kunnon sekatekniikalla toimien rusinat pullasta eri tavoista sillä perusteella, että miten mun koira toimii ja mistä se milloinkin hyötyy. Talvella se teki silloin tällöin kujia ja vasta kesällä havahduin, että aivan, sillähän ikä riittää jo keppitreeniin ja tadaa, tältä näyttää neiti otuksen keppiosaaminen muutama kuukausi myöhemmin:



Ongelma suorilla kepeillä oli sen lievä kaahotus, jolloin muina ankkoina se jätti sieltä täältä välin pujottelematta ja jatkoi matkaa. Mun siis piti saada se ajattelemaan mistä se palkka oikein tulee ja ei tartte ko sen yhden lampun syttyä pikkukoiran päässä ja se yhdistää keppien eri osat (sisäänmeno, rytmi, loppuun asti pujottelu, ohjaajahäiriö/liike/sijainti jne.) sulavasti kokonaisuudeksi. Eilen pääsin testaamaan ekaa kertaa keppejä radalla ja sehän todellakin menee ne! Siitä on kehittynyt kyllä varsin taitava koira, jonka estefokus on todella vakuuttava jo nyt (esim. keppien osalta siirrymme nyt palkkaamaan enemmän muita esteitä, koska se bongailee keppejä tällä hetkellä liiaksikin, ihastuttava ongelma sheltin kanssa :D).

Satu Tuominen kävi ottamassa huikeita aksakuvia muutama viikonloppu sitten sinisestä raketista ja näitä on paljon niiin ihania, että näitä riittää blogipostauksissa viljelyyn. Suurkiitos Satu!







5.9.2016

Kisataan kuin viimeistä päivää

No teknisesti ottaen se on ehkä "viimeisiä viikkoja", mutta joka tapauksessa kesän kiireiden jälkeen olen tässä muutaman peräkkäisestä viikonlopusta napannut sen kisapäivän. Oman seuran kisaviikonlopun jälkeen kirmasimme viime viikonloppuna HAU:n kisoissa tuplanollavoiton verran, joten SM-kisasaldo olisi enää kahden aginollan päässä. Lotto on vetämässä vielä HEILU:n kisoihin ensi viikonlopulle, tosin slovenialaistuomarilla saattaa olla muutama ässä hihassa ratasuunnittelun suhteen.

Mutta ei se ainakaan yrityksen puutteesta jää kiinni ja koirahan kyllä kulkee, vieläkun ohjaajakin pysyisi kyydissä. Huvittavaa kyllä, takaaleikkauksethan tuolla on parantuneet todella paljon ja näppärästi meni hyppäri yli vitosen etenemällä lukuisilla takaaleikkauksilla, mm. renkaan takaaleikkaus 180 astetta meni ihan noin niinkuin reenaamattakin. Kokeneen koiran kanssa harrastamisen etuja, että koira pystyy suoriutumaan, vaikkei ohjaaja liikukaan ihan totuttuun tapaan.

Laitetaampas vielä Sanni Rajalan ihania kuvamuistoja HSKH:n geimeistä:

Javan tulkinta "maahan" - joo, ihan on etukoipiset maassa

Ei jääny ainakaan epäselvää sivuirrotuksessa

Rimakin pysyi!

Hirveän paljon ylimääräistä ei tuohonkaan hyppyyn jää

Lähtöloikka

Leijona varjossa? :D

Tassua lippaan, asia selvä!