Koska viime vuoden mm-kisat vietin streamin ääressä sairaalassa lääkehouruissa, tilanne tuli korjata ensi tilassa tämän vuoden suhteen. Niimpä Liberecin hotelli lähti varaukseen jo viime syksynä ja lennotkin tuli viimeisteltyä tammikuussa, jotta suurimmat muuttujat raivataan tieltä sitä odotellessa. Huvittavaa toki oli, että ehdin juuri aloittaa uudessa duunissa, kun ensi töikseen piti hollantilaispomolta pyydellä vapaita "koska agilityn MM-kisat".
Pepi ei tänä vuonna lähde mukaan ;) |
Ampaisimme siispä Helin kanssa matkaan torstai-iltapäivänä kohti Prahaa ja sinne olin buukannut kyydin lentokentälle sujuvaa Liberecin siirtymää varten. Pääsimme varsin kivuttomasti torstai-illaksi vallan pelipaikoille, jotta perjantaina olimme sitten tuorein silmin aamuvarhaisella Suomen ekana starttaavaa medijoukkuetta kannustamassa. Tosin taksin saaminen ottikin yllättävän haastavaa ja saimme kuskiksi jonkun paikallisen Mäkisen, joka veti nilkka suorana hallille, vaikkei me sanottu yhtään mitään aikataulusta. Siinä meinasi matkalla kolarikin olla aika close call, mutta hengissä selvittiin kaikki!
Spektaakkelimainen kisakooste videona:
Ehdottomasti kannatti lähteä, otimme reissun aikalailla löysin lahkein rennosti huumorilla ja muistettiin pitää nesteytyksestä ja ruokailusta hyvä huoli. Kyllähän se katsomon tunnelmastakin huomasi, että saa "keittolounaat" sinä missä muutkin ruuat roudata omalla jakkaralle asti. Voi olla, että kisaturisteilla tulee aikamoisen kova paluu arkeen kahden seuraavan vuoden kanssa, kun kisat Ruotsissa ja Suomessa - ei ole enää puolen litran bisse 1,5e ja kaikki on ainakin aivan totaalisen kiellettyä, koska säännöt. Tosin myönnettäköön, että todennäköisesti suomalaisella stadikalla ei jää invavessan kahva käteen sisäpuolella, että puolensa ja puolensa! Voi olla, ettei välttämättä Ruotsin kisoja tule lähdettyä paikan päälle katsomaan, vaan ehkäpä suuntaa sen sijaan Norwegian Openiin tai ISAC:iin kisaamaan?
Perjantaiaaamusta sunnuntai-iltaan oltiinkin hyvin tiiviisti sitten Home Credit Arenalla huippuaksan parissa. Välillä kipaistiin päiväkävelyhengessä hakemaan vähän evästä Kaufmanista, mutta aikalailla muuten oli joko hanuri penkissä yleisön puolella tai yleistä haahuilua taukojen aikana. Aika hullua kyllä miten se aikakin lentää nopeaan ihan vaan aksaa kattoessa! Yllättävän vähän siellä oli shoppailtavaa, mutta Zero DC:t löytyi Javalle & Natille oikein kilpailukykyiseen hintaan, juoksuhihnaa ja vähän leluja. Jäipä rahaa enemmän virvokkeisiin? :D
Itse kisasuoritusten osalta hämmentävin havainto oli tason kirjavuus. Minusta on todella eriskummallista, että kaikista pikkumaista maailman ympäri lähetetään joukkue ilmeisesti sitä kuuluisaa "kokemusta hakemaan", kun koirien ja ohjaajien taidot on välistä vähän hasardikin yhdistelmä. Eipähän siinä mitään, jos jossain on siihen rahaa, kun ei nyt ihan edullisimmasta päästä Euroopassa kisaaminen. Olihan nuo Ukrainan beagletkin vallan suloinen esitys, vaikkei hekään nyt varmaan ihan voittamaan olleet lähteneet. Tai mistä sitä tietää :D Etelä-Amerikasta oli myös makseissa labbis, joka taisi tehdä useamman puhtaan radankin ja hänkin sai kyllä isot aplodit yleisöltä, vaikkei aikaan riittäisikäään. Iloisella fiiliksellä kisaavia oli mukava katsella, toisin kuin niitä pipo tiukalla pinkojia, joiden maailma kaatuu johonkin pikkumokaan - molempaa kastia kun näytti mahtuvan menestysspektrumin molempiin päihin.
Yllättävän palljon huonosti liikkuvia koiria, joiden ohjaajien mielestä siinä ei ollut ilmeisesti mitään outoa. Teki ihan pahaa katsoa joitakin koirakoita lähinnä mielessä vaan kysymys "miksi", kun selkeästi koiralle liikkuminen tai hyppääminen vaikeaa ja ohjaaja senkun vaan jatkaa, kun niin ollaan mm-kisoissa. Myös rakenteellisesti huonoa ja tehotonta liikettä + hyppytekniikkaa näkyi. Luultavasti näiden teemojen käytäntö ko. maissa vielä täysin lastenkengissä, eikä välttämättä koiran huoltokaan ihan yhtä massiivisissa mittaluokissa kuin täällä.
Mutta vaikka monet koirat on hyvin huollettuja ja treenattuja, niin kylläpä vaan oli kylmää kyytiä kärjen osalta! Suorastaan silmiä avaava kokemus nähdä taitavia koiria, jotka uskaltaa liikkua ja tehdä ratkaisuja ilman tarvetta tuijottaa kipparia. Ja nämä saksalaisten "hand" pelastukset siivekkeen takaa, wau! Siinä on kyllä huikea määrä taitoa takana, kun koira luopuu estefokuksesta, kun rima on suurinpiirtein nenän edessä. Facebookissa tuli muuten vastaan muistaakseni Carlo Magnolin tekemä pikatilastointi viimeisten neljän MM-kisojen mitalisaaliista ja eipä tuo kärki lienee kenellekään yllätys.
1. Germany 8-1-2
2. Czech Republic 5-2-0
3. France 2-2-4
4. Slovenia 2-2-3
5. Italy 2-0-1
6. Austria 1-2-0
7. U.K. And Slovakia 1-1-0
9. USA and Russia 1-0-1
11. Poland 1-0-0
12. Switzerland 0-3-2
13. Sweden 0-3-1
14. Finland 0-1-2
15. Belgium and Estonia 0-1-1
17. Spain, Argentina and Hungary 0-1-0
20. Lithuania and Brasil 0-0-2
22. Norway 0-0-1
Muutamia hajatelmia: Puolalaiset nosti profiiliaan kyllä isosti näissä kisoissa, UK:ssa näyttää olevan tulossa todella makeita minicockereita, saksalaiset juoksee käsittämättömän lujaa taitavien koiriensa kanssa. Slovenian show on yhä Silvian varassa, ranskalaisten oma shelttituotanto on varsin näpsäkkää brittimallia. Terezan ylivoima on kyllä upeaa katsottavaa, kun tekemisessä ei ole mitään erikoista - se on vaan hemmetin tehokasta ja taitavaa. Niin ja ne kontaktit. Olipa erinomaiset rataprofiilit, joissa hyvät pysärit oli aikalailla yhtä hyvät kuin hyvät juoksarit. Toki muutamissa profiileissa juoksarit antoi mukavasti etumatkaa, mutta niillä tuurijuoksareilla ei kuitenkaan ratkottu mitaleja.
Kuvailin omaksi riemukseni vähän referenssimatskua maailmalta, joten kisakoosteita tulossa myöhemmin :)