26.6.2014

Näillä mennään



Pääsiäisenä saatu viimeinen agisertikin on nyt vihdoin vahvistettu myös SKL:n konttorissa, joten Nalpero on nykyään ihan virallisesti FI AVA FI AVA-H Yokotai Blue Moon. Sitä voisi alkaa tähyillä kisoja vaikkapa tuolla etelänaapurissa, joskos lähtisi seuraavaksi vaikkapa voittoa sieltä hakemaan.

Viime aikoina meillä on otettu aikamoisen iisisti. Juhannus oltiin mökillä vaihtelevaa säätä uhmaamassa ja sekös karvanaamareita miellytti. Nippens on kantanut käpyjä ja keppejä, joilla on näppärä teljetä joko a) puuceen b) saunan tai c) mökin ovi niin, että heittäjä on sisäpuolella. Ja sitten onkin hyvä pällistellä ulkona, notta mikä on kun ei mitään lennä. Java on enimmäkseen ollut kaikessa mukana. 

Tehiskausi 2013-2014 saatiin myös päätökseen Jennan MM-viimeistelytreeneillä. Ihan huikean hauska ja opettavainen kausi ollut meillä huippukoulutuksen parissa ja ennen kaikkea porukka on ollut ihan ässää! Sen kunniaksi kasattiin "pienet" nyyttärit kentän laidalle, jotta juoksutreeneissä kadonneet grammat saadaan äkkiä takaisin. Itse treenit meni oikein putkeen ja ihan luvan kanssa. Naureskelin rataantutustumisessa, että jumalauta jos Java kieltää yhdenkin putken, niin myyn sen - ei tarttenu myydä :D

MM-viimeistely muistin syövereistä



Nalpero <3

Tänään lähdemme Mikkelin kautta Rovaniemelle ja viikonlopun jälkeen mahdollisesti vieläkin pohjoisempaan lomailemaan. Toivotaan nättejä Norjan maisemia :)

Ainiin, pakko vielä onnitella Javan ensimmäisen pentueen nelikkoa 2-vee synttäreistä: Elmo, Ela, Emmi ja Elton. Upea katras mahtavia koiria niistä kasvanut ja ennenkaikkea mahtavaa nähdä miten tyytyväisiä omistajat ovat koiriinsa olleet. Ertiyiset onnittelut vielä Elmo -poijjaalle, joka riipaisi itsensä jo kesäkuussa nollavoiton kera kolmosiin. Syksyllä samoissa geimeissä siis isi ja poika ja tunnistatte kyllä ;) Onnittelut mahtiduunista Katja & Epe, teistä kuullaan vielä!

20.6.2014

Mahtavinta juhannusta!

Mitä mahtavinta ja rentouttavinta juhannusta! Me relaamme jo ja ohjelmassa on lähinnä ei-mitäänniä :)






18.6.2014

Fileis - fileis - fileis

Sm-kisaviikonloppu takana ja ihan huikeissa tunnelmissa. Siihen ei meidän osalta tarvittu niinkään mitään menestystä, vaan ylipäätän koko kisafiilis oli niin tarttuvaa ja Nalpertti niin kovin noheva, että painaisin ihan eniminit tykkää -nappia, jos tässä sellainen olisi.

Paula Häkkisen ottamia kuvia sunnuntailta <3


Perjantainailtapäivällä starttasin kohti Tamperetta iltakisoihin ottamaan vähän tatsia pohjaan. Siitä kun oli etukäteen tihkunut kovin säästeliäästi ja tiedossa on, että pehmeä pohja aiheuttaa ongelmia esim. A:n rytmityksessä. Koska harrastamme spektaakkeleita, ajattelimme aloittaa sm-viikonlopun myös sellaisella. Toki hyvään viihteeseen kuuluu loppuhuipennus, joten mikäpä olisi parempi paikka pienelle säätämiselle, kuin toka vika hyppy.

Esittelenkin nyt ihan uuden ohjauksen, jota voi vapaasti soveltaa omaan ohjaukseen. Takuita onnistumisesta ei ole, mutta saahan sillä aina viihdearvoa lisättyä. Ohjaus tunnetaan nimellä "sätkivä muuri" ja sen peruselementtejä on paikallaan seisominen ja raajojen vinha heiluttelu. Ei ole niin tarkkaa mihin niitä huiskii, kunhan pitää myös pään mukana liikkeessä. Tällä siis blokataan koiralta täysin mahdollisuus suorittaa este väärästä suunnasta ja odotetaan kärsivällisesti, että koira alkaa tarjota esteen oikean puolen suoritusta. Operantti koulutus on muutenkin pop, niin tämä on ihan vaan käytännön sovellus. Ja ohjaus voidaan päättää antamalla koiralle suorituslupa siirtymällä pois edestä ja jatkamalla matkaa ihan muina ankkoina.

Hupaisinta tässä kaikessa on kuitenkin ehkä se, että tuolla puomin kontaktin odottelulla ja parin sekuntin seisoskelulla oltiin tällä nollalla sijoituksella 9./128 tuloksella -9.86. Alle kolme sekunttia esim. kakkospaikasta. Tirsk! Hyppäri oli ihan nastaa tekemistä myös koiralta, mutta yhden riman se sai alas ja kepeiltä lähti ennakoimaan liikkeeseen ja sen jälkeen itseltä unohtui yksi este välistä, joten HYL. Mutta kaikenkaikkiaan erittäin nätti startti viikonlopulle :)


Sen verran muuttui sitten sunnuntain suunnitelmat, että sain kuin sainkin innokkaan aksan ystävän houkuteltua kaikkeen hölmöön ja yhteispäätöksellä otimme Sarin kanssa vieläpä Edenistä majoituksen la-su. Niimpä pienen hengenvedon jälkeen starttasin uudelleen kohti Tamperetta lauantai-iltapäivänä, mutta tällä kertaa matkaseuralaisen kanssa. Ensi töiksemme aloitimme valmistelut sunnuntaita varten ja kyllähän siihen pieni marinadi kuuluu. Huolellinen tankkaus ja siitä luontevasti spa:n puolelle. Kyllähän pieni kylpylälillunta sopii lauantaihin ja kuten uhkasin, niin siellä sitä vedettiin vesiliukumäessä hippulatvinkuen ihan koko rahalla :D

Urheilijan evästä

Hotellieläin-Nalpero
Täytyykin antaa propsit hyvästä serviisistä Edenille. Standard -huoneet olivat jo kaikki varattuja siihen mennessä ja koska superioreihin ei saanut koiraa ottaa, upgreidasivat jonkun standardasukin parempaan, jotta meille saatiin lemmikkiystävällinen huone. Ja sen lisäksi tarjolla oli myös oikein maittava aikainen aamiainen klo 6:00 saatesanoilla "Paljon kahvia", kun satuimme asiasta vitsailemaan vastaanottotiskillä. Koko termari oli siis varattuna ihan vaan meille loppasuille.

Ei hassumpaa maisemaa :)

Siinähän me sitten iltaa istuskelimme ja koiran kanssa tepasteltiin ulkona upeassa säässä. Kyyyllähän nyt pienet skumpat sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen, joten mikäpäs siinä oli noissa ylläolevissa maisemissa istua skumppamuki kourassa kaverin kanssa juttelemassa niitä näitä ja Herra Jalmari hihnan päässä. Ja ylipäätään koko reissu saa ihan toisenlaista lihaa luiden ympärillä, kun ei ole tarvinnut vain tulosten perässä lähteä Tampereelle asti kolaamaan. Oli siis totaalisen mahtia ja luonnollisesti nukkumaanmenokin venyi aikamoisen pitkälle.

Kisapaikalla ei kauaa ehtinyt koiran lämppäämisen päälle henkseleitä paukutella, vaan rataantutustuminen alkoi varsin täsmällisesti. Viisi minuuttia oli lyhyt aika ja lähtönumero viisi myöskin aidosti persesteristä. Se on totta, että pro:t nyt vetää vaikka silmät kiinni, takaperin ja tutustumatta sm-voittoon lähtöpaikalta yksi, mutta minäpä en olekaan pro. Keskittyminen jäi todella minimaaliseksi, kun lähtökarsinaan piti suunnata kutakuinkin heti. Onneksi oli pätevä kety koiraa ojentamassa samantien radan ulkopuolella, joka vähenti käytännön ressiä eksponentiaalisesti. Jatkossa jätän mieluusti nämä arpakukkaset muille, jotka voivat todeta, ettei lähtönumerolla ole heille väliä. Ainakin tällä radalla nimittäin oli ja sain ihan huikeasti apuja siitä, että näki mihin nopeat koirat hyllyttää ja missä tulisi olla milloinkin tai mitä tehdä, jos koittaa plan b).



Koska spektaakkelit ovat kuitenkin enemmän meidän juttu, Jalpertti päätti suorittaa radan kaikesta huolimatta hitusen eri tavalla mitä tuomari oli kuvitellut. Tai edes itsekään villeimmissä mietteissäni arvannut. Blokkasin vitosen siivekkeen, kun jäin yhdellä askeleellä jumiin kolmoselle, joten koiran oli se vaikea nähdä ilman puuttuvaa niistoa (paras vaihtis tähän olisi ollu poispäinkäännös, mut empä luottanut siihen ohjaukseen kisatilanteessa).

Sitten alkoi Nalushow! Vitoselta ysiputken väärään päähän, jejjjjjjjjjjjjjj! :D 15-20 metriä ihan omatoimista irtoamista, vaikka tuomari seisoi putken suun edessä. Ei haittaa, kun haluan putkeeeeen! Tässä vaiheessa jo itseäkin nauratti sen verran, että loppurata meni vähän hassutteluksi. Hyviäkin pätkiä siellä toki oli, mutta ihan omaa löysäilyä mm. keppien aloitusvälistä läpituleminen.

Pelle Hermanni, silvuplee:


Että sellainen keikka :D Ihan täysin oli rata tehtävissä ja vauhtiakin oikein  passelisti, mutta minkäs sitä voi jos putkiaivo näkee vallan käyttämättömän putken tai tuomari vaan suunnitellut koiran mielestä vääränlaisen radan. Vaikka nyt vitsaisinkin pilkullisesta hattumateriaalista, niin lähinnähän tämän vaan koomista ja kovin Nalua. Harvemmin sheltti on noin röyhkeä ja itsevarma, joka itseasiassa tekee siitä aikamoisen päheän agilitykoiran. Tuota kun opin hallitsemaan oikeissa paikoissa, niin tuosta koirasta tulee kyllä superhieno :) Tykkään siitä kovin, vaikka joskus onkin ässiä hihassa ja huumoria matkassa.

Vaikka oma osuus oli paketissa jo 8:30 mennessä, vierähti kisapaikalla kuitenkin miltei koko päivä. Ihan huikean kiva tunnelma ja mikä siinä katsellessa huippuaksaa ja kannustaessa seurakavereita & muita tuttuja upeisiin suorituksiin. Ihan parasta oli kuitenkin nähdä kavereita ympäri Suomen ja erityisen kiva, kun juttusille tuli myös Javan tulevasta pentueesta kiinnostuneita tutustumaan ihan eläväisenä persoonana isukkikandidaattiin. Mä meinasin muutenkin olla jatkuvasti suustani kiinni jossain nurkalla, että harkitsimme jo pään pussittamista siksi aikaa, että päästään alueelta ulos asti ja syömään ;)

Kuljetus hämmensi: kanoja takakontillinen :D
Jäimme jännittämään vielä maxien finaalit ja mineistäkin ehdittin top20 nähdä. Olipahan vaan hieno tunnelma! Toki olisi toivonut esim. jotain pikkukivaa katsomoa, jotta tälläinenkin teletappi jotain näkisi, mutta onnistuihan se näinkin. Ensi vuonna ehkäpä mekin tuolla :)

Finaalit!
Takana siis huikean mahtava kisaviikonloppu, josta isot kiitokset pätevälle Sari -ketylle. Sen lisäksi oli ihan mahtavaa nähdä kaikkia teitä tuttuja ja ehtiä jopa muutama sana vaihtamaan. Karsinnoissa siis seuraavan kerran tai vuoden päästä Oulussa uudelleen!


12.6.2014

Numero 5

Yksilösm:ien lähtölista-arvonnassa meille jäi käteen hitusen musta pekka. Nalu starttaa siis viidentenä sunnuntaiaamuna heti ekan rataantutustumisryhmän kärjessä. Itselle olisi sopinut mikä tahansa edes yli 15 oleva numero, jotta saisi rauhassa hakea koiran ja käydä radan läpi ajatuksen kanssa, mutta no can do. Sekin on myönnettävä, että erityisesti tuntemattomampana tuomarina Marekovicin radoilla siitä tulee olemaan etua, että näkee mogapaikat. Arvonnan lopputulokseen emme voi vaikuttaa (paitsi toivomalla, että tulevina vuosina onni olisi ehkä vaihteeksi myös meidän myötä), mutta onneksi omaan tekemiseen voimme.

"Remember that not getting what you want is sometimes a wonderful stroke of luck. –Dalai Lama"

Vaikka lähtöpaikka hatuttaa, menemme paikan päälle tekemään juurikin sen mihin paukut tällä hetkellä riittää. Mitään hävittäväähän tässä ei kuitenkaan ole. Tavoitteena siis tehdä juurikin se, missä ollaan päteviä varmistelematta ja tuloksia miettimättåä ja se riittää mihin riittää.

Piirimestikset 2013


Paljon myös kysytään "Jännittääkö?". Toki kisa-aamuna on varmasti kiva kutkutus päällä, mutta ei ainakaan näin etukäteen. Etenkään, kun asetelmat on vähän "against all odds". Viime aikoina kisoissa Java on ollut huikean hyvä ja ainoastaan ohjaajan pienet feelut/myöhästymiset ja Lohjan maailman ärsyttävimmät nopeimmat rimavitoset on tuloksellisesti olleet kivenä kengässä. Se, että tuloslistat näyttää miltä näyttää, ei kerro sitä miten huikea toi karvanaattori on kisakentillä ollut.

Eilisten Jennan sm-valmistautumistreenien jälkeen naamikseen päivittelin Javasta:  "Sen tekemisessä aksabaanoilla ei ole mitään pikkusievää tai kilttiä, eikä se ole helpoin eikä täydellinen nollakone kuten ei ohjaajansakaan, mutta sissos laji on hauska juurikin tuon otuksen kanssa! Järjetön draivi ja into paistaa läpi ihan kaikessa." ja tänäänkin olen ihan samaa mieltä. Aina ei minun taidot riitä tuon reikäpäisen saippuapalan kanssa tai jalat saisi olla tuplasti pidemmät, mutta siitäkin huolimatta yhdessä tekeminen on vaan jotain niin ässää.

Pääsiäiskisat 2013?

Työt ovat oikein mallikkaasti häirinneet valmistautumista, joten kovin paljoa ei asian eteen olla tehty. Seurakaverin kanssa ostin puokkiin Niinun & Teemun arvokisavalkkuryhmäpaikan, jonka treenit omalta osaltani alkoi pari viikkoa sitten Teemun henkisen valmennuksen pläjäyksellä. Olikin taas huikean hyvä muistutus siitä, että tässä vaiheessa kautta kaikki on mentaalia. Omien vahvuuksien tietämistä, heikkouksien ymmärtämistä ja työvälineistä niiden ratkontaan. Niimpä tiukkaan Teemu -tyyliin Jorvaksessa odotti WAO -karsintarata lisättynä 33 esteenpituiseksi konseptina tutustuminen 5 min ilman numeroita piirrustuksesta, suoritusvuorojen arvonta ja lupa suorittaa rataa virheeseen asti. Koska olemme erikoistuneet paalupaikkoihin, pääsi Javakin numerolla kaksi työn touhuun.

Tässä ratapiirros aikalailla hatusta

Ja ei ollenkaan huono, posotettiin nollaa esteelle 25 asti! Siellä otus lipsahti esteen väärälle puolelle, mutta olihan se jo todentotta enemmän kuin yksikään virallinen rata. Palkintoja pisimmälle vedolle oli suklaapatukka, joka kuitenkin sitten annettiin yhden riman aiemmin pudottaneelle ja radan loppuun asti vetäneelle koirakolle. Muuten se oli tosiaan pisin nolla tuosta poppoosta, joten radan voi arvella olleen varsin haastava.Toisella vedolla käskityttiin sitten enemmänkin kellottamiseen ja nopeimpien ratkaisujen löytämiseen ihan ensimmäisellä kymmenellä esteellä.

Tehiksen sm-viimeistelyt oli pitkästä aikaa Jennan treenit. Ja Nalu oli ihan törkeän hyvä! Yksi väärä keppialoitus, pari kertaa ilman lupaa lähti keinulta (kuitenkin loikkaamatta), yhden kerran 16 ja 19 putkesta ohi ja 21 rima, kun seisoin edessä. Ja siinä kaikki feelut koko treenikerrasta kaikista vedoista. Erityisesti jäi mieleen ihan huikean nätti putkileijeröinti 16:sta ja siitä superhieno irtoaminen putkelta 18-19.


Eilinen ilta menikin sitten Jorvaksessa Linnojen kotikentällä samoissa merkeissä. Valkkuryhmän vikat treenit koostui henkisen valmentautumisen pläjäyksestä ja ratatreenistä. Tulipahan taas hyvään saumaan muistutus tuostakin, että millä ne erot lopun kädessä tehdään! Selkeästi siinä on osa-alue, jota ensi kaudella pitää lähteä systemaattisemmin työstämään "kyläkisoissa", jotta vuoden päästä olisi jo ihan eri rutiinit. Treenaamassa oli tällä kertaa myös Unkarin moninkertainen mm-kisaedustaja Z. Biro, joka myöskin kommentoi panostavansa ennen isoja kisoja nimenomaan henkiseen valmentautumiseen, jotta aivot on rutinoituneita "huijaamaan" kroppaa toimimaan halutulla tavalla.

Jälleen tee-se-itse ja revi hatusta rataviritelmä, jossa kakkonen on väärällä puolella :P
Itse ratatreenissä haastavaa oli keppikulma ja kontaktiputkierottelu. Kepeillä meinasin muutamaan otteeseen tehdä itselle tyypillisen päällerynnimismogan, jolloin Naamari lipsahti ykkösestä kolmosväliin ja kerran myös kakkosväliin, mutta kun vaan antoi sille tilaa ihan itse hakea ja jarruttaa kepeille, niin sissos se oli upea. Note to self, ei tartte päälle ajaa. Radalle Teemu ripotteli haravoita nojaamaan siivekkeisiin ym. muita yllätyksiä häiritsemään omaa ja koiran keskittymistä, mutta hienoa oli huomata, että mm. 7 hypyn takaakierron koiran puoleiselle siivekkeelle kenalleen jätetty harava ei häirinnyt laisinkaan koiraa.

Erottelu oli tosi vaikea, kun musta putki oli ihan kiinni kontaktissa ja vielä metrin siitä ulkona. Sen lisäksi varjot osui juurikin tuohon ylösnousulle, joten hitusen päästiin tätä kohtaa hiomaan. Kisatilanteessa näihin ainut vaihtoehto olisi vastakäännös, mutta saatiin tämä toimimaan ihan jo selkeällä rytmityksellä. Tosin kerran kun Java menee putkeen, niin se menee sinne myös viisi kertaa sen jälkeen tein minä mitä tahansa. Huoh, ilmeisen tyypillistä paimenkoiraa. Kun putkiralli saatiin katkaistua siirtämällä putkea, otus viitsi kuunnella ohjausta myös alkuperäisessä asetelmassa ja kuvio onnistui peräkkäinkin putkeen ja puomille.

Oli kyllä tosi hyvät treenit ja ennen kaikkea hienoa päättää valmistelut onnistuneeseen nollavetoon. Paljon mietittävää ja pohdittavaa loppuviikoksi, kun lepäillään ja katsotaan mihin se sitten riittää. Ensi vuonna ollaan aika paljon kokeneempia enivei tämän jälkeen. Perjantaina käydään iltakisat Tampereella tsekkaamassa pohjan kunto ja sitten sunnuntaina kukonlaulun aikaan tositoimiin. Jej!

Tuossa joukossa kolmospodiumi ei oo kauhea tappio (Pääsiäiskisat 2014) ;)
(Kaikki kuvat koirakuvat.fi ja julkaistu luvalla)