Siinä sitä mun elämää nyt sit. Pahoittelen :D Pikkumusta homsantuusa palasi siis meidän arkeen oikein kotiinkuljetuksella torstaiaamuna ja hyvinkin emännän elkein se otti taas talouden haltuunsa. Ja pisti luonnollisesti vallattoman poikansakin ojennnukseen asiaa enempää aprikoimatta. Johan se alkoi elämä käydä tylsäksi, kun kertaakaan lenkillä ei ole hihnat solmussa tai toinen halua välttämättä mennä nuuskuttelemaan just toiselle puolelle tietä.
Perjantai-ilta me vietittiin ihan yllättäen Taiteiden yön sijasta ihan vaan kotoisasti aksahallilla. Siitä ei ainakaan tuu seuraavana päivä paha olo ;) Päästiin tällä viikolla Helin tarkan silmän alle tekemään aikamoista irtoamis/kääntymistreenirataa, jossa suurin vaikeus näytti tällä kapasiteetilla olevan radan muistaminen. Koirahan teki ihan törkeen upeaa jälkeä, kun mä olin varma mihin päin rata jatkuu. Ja loppukommentteina saatiikin rohkaisevat lausunnot, että ollaan menty tosi paljon eteenpäin. Kyllähän se siltä tuntuukin koiraa ohjatessa, kun se menee ihan käsittämättömän upeasti kauempaakin käskyttäen, eikä ihan oikeasti tartte olla aina nenästä vetämässä.
Ja vapaatreenipuolikkaalla tehtiin erityisesti puomia. Keskiviikkona kun ystäväni pikku-pilkku teki puomilla Ertin treeneissä pienen arviointivirheen alustan pitävyydestä ja tuli mukkelismakkelis puomilta alas. Pieni nootti pitää antaa kyllä puomista, ku siinä on karhennusmaalilla maalattu koko ylösmeno ja alasmeno, mutta jätetty sitten puomin keskiosa liukkaaksi. Siinä sitten koira luulee ylös kiivetessä, että pitoahan on ja hups, ei ookkaan. Toikin räpiköi pari kertaa reunan yli, josta sitten päätyi tutustumaan maanvetovoimaan lähemmin. Noh, onneksi itse tajusin olla hössöttämättä, vaan kehuin ja tungin namia naamaan ja käveltiin uudestaan radan alkuun. Mikä parasta kuitenkin huomata, että tuon pää kestää epämiellyttäviäkin tilanteita + niiden nollaamista ja puomista ei tullut minkäännäköistä episodia putoamisen jälkeen, vaan tehtiin rataa ihan muina naisina ja koirina sen jälkeenkin. Ei ne kaikki sheltit tosiaan ole mitään herkkiksiä ja tässä yksi esimerkki :)
Viikonloppuhupina meille oli varattuna EKK:n rallytokoa ja aksaepiksiä. Mä mietin pitkään tuon Natin viemistä edes koko karkeloihin, kun juoksut aiheuttaa sille suuria mullistuksia elämässä ja kaikkea pitää miettiä/nuuskia/haaveilla/ihmetellä myös niiden loppumisen jälkeen. Ilmomaksukin meillä oli maksamatta perjantaihin asti, mutta ajattelin sit kuitenkin viedä senkin, kun Javan kanssa paikan päällä ollaan joka tapauksessa. Noh, se oli aika turha reissu :D Nipster oli tosiaankin hyvin haahuileva, vaikka radan se aloittikin ihan mukavasti ja päästiin puoleen väliin asti. Liikaa sille oli tällä kertaa kehän laidalla oleva valokuvaaja, jolta se päätti lähteä tarkastamaan nakkitilanteen ja tästä hyvästä sitten HYL :)))) Keskeytin suorituksen, vaikka olisi saanut loppuunkin tehdä, kun ei siinä ihan oikeasti ole järkeä, jos toisen keskittymiskyky on luokkaa miinus nolla. Kaikki Natin aiemmissa rallyissä nähneet kun tietää myös miten upeasti se tekee silloin, kun ei hormonit häiritse ja siihen ei tänään ollut saumaa. Tästä oppineena juoksujen tulemisen ja jälkeisenä aikana ei tulla kisaamaan -> eli laskee siitä sitten paljon jää kisakuukausia vuoteen, jos pariin otteeseen juostaan ;)
Poikansa Herra J oli kuitenkin tutussa tikissä ja erittäinkin pursuileva energiansa kanssa. Koska kentän toisessa päässä oli rallytokot ja toisessa epikset, otin Javalle lisäksi pari aksastarttia. Muuten se katselisi vaan koko rallyradan aksakentille päin, että "mammahei, meilä on väärä suunta" :D Niimpä ensin päästiin kirmaamaan medimölleissä ja hyvin kirmattiinkin. Jotain se vesseli jäi putken suulle arpomaan, kun olisi pitänyt itse käskyttää se aiemmin, mutta muuten hienoa tekemistä. Tämä riitti medimölliluokan voittoon ja täytyypä ihan julkisesti kehaista EKK:ta wau mitkä palkinnot :O Siis vaikka kyseessä mölliepikset, niin voittaja sai ruusukkeen (mä itse karsastan rumia pokaaleja, mut nää on kivoja muistoja), 4 kg RC:n Sensibleä, Kermansaven kupin, jossa pohjassa EKK -logo ja vieläpä 20e lahjakohtin Pet Pointiin. Muutenkin ESS:n agikurssien shelteillä kiva päivä; mineissä 2. sija ja medeillä 1. & 3. Go sheltit!
Tästä me laskettiinkin sitten kierrokset suitsaitsukkelaan rallytokomoodiin ja moni vois hämmästyä, kun näkisi minkälainen kiljukaula ko. koira on ollut 15 min aiemmin omaa starttivuoroa odotellessa ja minkälainen keskittyminen sitten rallytokossa heti perään. Rallyssä upeaa tekemistä ja ainut virhe olikin sitten tehtävän uusiminen, kun herra Touhukas pläjäytti liikkeestä maahan kun istuminen olisi riittänyt. Tästä siis ALO 97/100 Jalmarille! Tänään taso oli aika kova, kun näillä pisteillä ei palkintosijaa, mutta ei sillä väliä, kun tulokseen ja ennenkaikkea tekemiseen oon niin törkeän tyytyväinen.
Päivän päätteeksi oli vielä kirsikkana kakun pohjalla kisaavien episstartti, johon mentiin lähinnä keppien takia. Niitä teki mieli päästä kokeilemaan ihan tositoimissa ja ei pettänyt Java tälläkään kertaa. Tulokseksi valitettavasti HYL kolmesta kiellosta, kun ei oikein meinannut putkiin irrota ja itse sitten sähläsin ne hyllyiksi, kun olisi voinut rauhassa ottaa pari askelta taaksepäin ja uudelleen lähettää ennemmin kuin survoa esteen vierestä. Tästä siis note to self, ei näin :D Kymppiin olisi siis koiralla ollut täydet saumat (jolla olisi ollut 3.) ja nekin olisi saanut huolellisemmalla ohjauksella pois. Ja mikä parasta, kaikki vaikeammat kohdat meni kuin vettä vaan! Superrrr! Rata ei tosiaan ollut ykkösen rata profiililtaan, joten siihen nähden täytyy olla hyvinkin tyytyväinen miten lähellä ne nappiradat on tuollaisillakin. Täytyy katsoa, jos jostain löytyisi ratapiirros, kun olis aika hauska rata muuten.
Näin ollen meillä siis erittäin kiva päivä ja taas opittu omista koirista vaikka mitä! Ja huipuinta, että me lähdetään ensi lauantaina ihan hyvillä mielin Javan kanssa kokeilemaan menoa ensimmäisiin virallisiin agikisoihin Janakkaalaan kolmen startin verran. Ei lähdetä nollajahtiin verenmaku suussa, vaan näitä kivoja onnistumisia hakemaan lisää :) Kiitos kaikille mukavasta koiramaisesta päivästä Niittykummussa!
27.8.2011
22.8.2011
Yhden koiran elämää
2v ja vuotta aiemmin |
Meidän taloudessahan on nyt sitten vietetty viikon verran jo yhden koiran arkea ja se ei ole pelkästään ihmeellistä meille. Naapurikin oli yksi aamu kommentoinut pelkästään Javaa ulkoiluttavalle unenpöpperöiselle Kaiukselle, että hei sulta puuttuu toinen :D Vaikka Nipa onkin ehkä maailman kiltein ja helpoin koira, joka ei vaadi muutakun vähän hellyyttä ja ruokakupin täytön säännöllisesti, kyllä sen puuttumisen huomaa. Nippertonhan on oikein täysihoidossa nyt juoksuinensa horoilemassa Mikkelissä ja onkin jo siellä olo aikanaan ehtinyt ihastuttaa monia. Meinaa olla jo vaikeaa saada koira takaisin hoidosta, kun "eikös se nyt voisi olla vielä vähän pidempään, kun ei siitä ole vaivaakaan" :))
Pihanvahti |
Herra J:kin kaipaa ihan selkeästi enemmän ihmiskontaktia ja tekemistä, kun ei voi edes äitinsä korvaa repiä. Se pistää hyvinkin horisontaalisesti ulottuvan nokkansa sohvan reunalle, tuijottaa muutaman minuutin ihan hiljaa ja jos siinä vielä esittää, ettei tätä performanssia telkkarin edessä huomannut, kuuluu jokseenkin vihjaileva "nau". Notta alappa liikutella hanuria harkkojen suuntaan! Jos jotain hyvää, ni on tässä ainakin tullut muutamia tokotreenejä tehtyä, kun muuten ei saa telkkaa kattoo. Paikkamakuuta iltaruokaa odotellessa, noutoa klikkerillä, seuraamispätkiä, liikeeestä maahan/seiso -erotteluja ym. Skidisti ois sellain tokokipinäkin ilmassa, mut kertokaa mulle mistä saan ostettua ylimääräisiä tunteja vuorokauteen?!
Seuran harkoissa käytiin viime maanantaina vetämässä tehotreeniä, kun meillä oli puoltoista tuntia aikaa ja paikalla kaksi koirakkoa. Hyvin ehti siis vääntää parikin erilaista rataa ja siihen pöytätreenit, pimeät mutkaputkikulmat, flipit, backlapit, kontaktit jne. Oli aika haastavat treenit, mutta ihan törkeenä onnistumisia. Vitsit, et mulla on hieno koira <3 Keppien avokulmakin vaan sujahti sisään, vaikka sinne piti paahtaa hyppysuoralta. Keskiviikkona mentiin sitten Anniina Myllyahon komennuksessa ratatreeniä, johon olikin ripoteltu aikamoinen kattaus kinkkisiä juttuja. Lähtöön ihmisnuoli, keinu radan aitaa päin, kontaktilta rengas, josta persjättö/takaaleikkaus, väärille esteille syöttäviä mutkaputkia, keppien avokulma suoralta putkelta, mutkaputken umpikulma näin niinkun kepeästi muistellessa. Ja Herra J vaan meni ja teki ja hienosti tekikin! Perjantain Heli Kallioniemen setit meiltä jäi väliin, kun työmatkalta palasin vasta pe-iltana, joka luonnollisesti ottaa ohimoon, kun duuni häiriköi mun vapaa-aikaa ;) Mutta toisaalta, onhan tässä tehokkaasti edellinen viikko reeenattukin.
Seuratreenit meillä siirtyikin sitten HAU:n epiksiin, kun olisivat menneet päällekäin ja kivahan se on välillä käydä vähän kisaamistakin kokeilemassa pitkästä aikaa. Ja vieläku ei jää reenitkään välistä :) Vaikka Jalmarsson oli ihan mahdoton vuoroaan odotellessa "MÄ HALUUUUUUUN!!", se kuitenkin näköjään pystyy sitten tosipaikan tullen taas ottamaan kuuloreseptoreihin niitä käskyjä ja tekikin varsin mukavaa rataa. Tällä vedolla oltiin sitten medimöllien toisia. Otin siihen toisenkin startin, jossa vahvistin kontakteja, kun meinasi tulla läpi. Ja ilmeisesti ihan hyvä näin, kun kerran piti palauttaa ja sitten pysyi niin hienosti 2on2off. Hmm... millonhan sitä tohtis niihin virallisiin.... :)
Loppuun vielä Natipläjäys <3 Torstaina sitten kotiin!
Nipa <3 |
21.8.2011
Jalmari 2v.!
10.8.2011
Iiiiiih, jännää!
M <3 J |
Viikonloppuna Herra J saikin sitten erittäin mieluisia daamivieraita, kun Minni -neitokainen tupsahti pihaan. Javahan ei tosiaan jättänyt tilaisuutta käyttämättä, vaan hoiteli tilanteen varsin ammattilaisen ottein, kun ei niitä joka päivä noin innokkaita neitejä nurkissa pyöri. Niimpä toiveikkaana siis odottelemme saadaanko Yokotai -kenneliin ensimmäiset pikku-Jalmarit viikolla 40 :)
Peukut ja varpaat pystyyn!
5.8.2011
Koululaisen keppifilmi
Nohevana koiranomistaja mentiin sitten perjantai-iltana ysin jälkeen Ojankoon tekemään "keputehovartti" ja ihan ei näköjään ihan suotta. Hih! Toi koira on mennyt ihan törkeenä eteenpäin kesän aikana, ku ei se osannut keppejä juuri ollenkaan ennen kesää ja ei niitä voinut tehdä radanosana oikein, kun piti ensin palkata edellisestä pätkästä ja sit orientoitua keppeilemään. Mutta ehkä mä en enää olis niin kamalan huolissani :)
3.8.2011
Takaisin kouluun
Hihih,tällä kertaa soon vaan koirat, eikä omistaja. Mehän lomailtiin koko poppoo heinäkuussa niin töistä kuin harrastuksista ja kelienkin puolesta se oli näköjään ihan oikea päätös. Nyt, kun arki on alkanut kaksijalkaisella, sama koskee myös hauvoja. Ja pienet aksasessiot harvemmin Herra J:tä haittaa. Löysin muuten Tytti Käyhkön Agirodussa napsimista kuvista myös yhden erittäin tutun ja suloisen suorittajan:
Mitään ihmeellistä ei olla tässä saatu aikaan, vaan lähinnä tehty pikkutreenejä ja palauteltu mieliin mihin jäätiin ennen breikkiä. Yhdet kaatosadetreenit ehdittiin kokea, vaikka asutaan 8 km päästä kentällä ja omalla pihalla ei ollut satanut ennen kentälle lähtöä eikä sen jälkeenkään. No, tulipa testattua miten Pilkku toimii ääriolosuhteissa ja ei meidän näköjään tartte kisoissakaan jännätä, vaikka keli ei ois meidän puolella. Hienosti se pisteli tassua toisen eteen, vaikka vettä tuli niin, että joutui itsekin silmiä siristelemään.
Sen lisäksi käytiin Elinan & Nellin kanssa sunnuntaina tekemässä täsmäharjoituksia apuohjaajaa hyödyntäen. Meillä oli työn alla kepit etupalkalla (Javalla meinaa joskus tulla kiire targetille kesken kaiken, vaikka normitilanteessa se hyvin harvoin tekee itse pujottelussa virheitä - enemmänkin työn alla on siis aloitukset ekaan, eikä tokaan väliin), kontaktit etupalkalla itse pitkälle + sivulle irtautuen ja loppuun vielä irtoamistreeniä hyppysuoralla ja mutkaputkella. Erittäin kiva fiilis jäi ja näköjään koirakin tykkäs.
Maanantaina meillä olikin sitten HSKH:n koetunti, kun saatiin treenipaikkatarjous seurasta. Ryhmässä taitaa olla möllistä kolmosluokkalaiseen ja ovat 1,5v käsittääkseni jo tuolla poppoolla treenanneet. Siitä huolimatta Java meni seassa kuin kala vedessä, vaikka tämän kerran aiheena olikin viskileikkaus, jota ei tosiaan olla kertaakaan tehty. Alkuun Herra J vähän kyseli, et ai tonnekko ai näinkö, mut johan lähti luistamaan. Hieno J! Hommia joudutaan tekemään, mutta sehän ei haittaa ollenkaan - päinvastoin. Ja mikä parasta, ohjaajankin ensimmäinen kommentti koirasta oli "Se on kyllä taitava koira". Tottakai soon, sehän on itse Herra J! Lunastettiin siispä treenipaikka nyt HSKH:n riveistä, joka on enemmän kuin bueno. Matka lyheni 45km:sta kahdeksaan ja myöskään Ertin talvitaukoa koko hallikaudelle ei nyt tarvitse kärsiä.
Eilen illalla käytiin vielä ysin jälkeen tekemässä salamatreenit Ojangossa, kun edellisenä päivänä ei keppejä tehty. Tarkoitus oli siis treenata max vartti ja keskittyä niihin keppeihin. Jalmarihan on tunnetusti yllätyksiä täynnnä ja nytkin se yllätti aika totaalisesti. Tein keppejä hypyltä lähestyen kummaltakin puolelta ohjaten välillä pidempään putkesta kaarratten ja välillä takaakiertäen ja sinne se vaan paukutteli menemään. Tämä kaikki siis ilman ohjureita, verkkoja tai kädestä pitäen näyttämistä. Naamakirjassa ehdinkin jo hehkuttaa miten onnistumisprosentti taisi olla tällä kertaa jotain 70 luokkaa ja mun mielestä se pitää olla 90, ennenkuin virallisiin lähdetään. Ei oo kuitenkaan reiluu mennä eritavalla paineistamaan tilanteeseen vaatimaan koiralta, jotain mitä ei se osaa unissaankin. Mut siis jos kaveri tuota tahtia parantaa, mehän ihan oikeesti kohta ollaan kisakalenterin kimpussa! Nää oli taas sellaset superhyvänmielen buustitreenit, jolla jaksaa taas, vaikkei aina muut jutut ihan onnistuiskaan :)
"Ohjeitaaaaaaa!" Niin Jalmaria <3 |
Mitään ihmeellistä ei olla tässä saatu aikaan, vaan lähinnä tehty pikkutreenejä ja palauteltu mieliin mihin jäätiin ennen breikkiä. Yhdet kaatosadetreenit ehdittiin kokea, vaikka asutaan 8 km päästä kentällä ja omalla pihalla ei ollut satanut ennen kentälle lähtöä eikä sen jälkeenkään. No, tulipa testattua miten Pilkku toimii ääriolosuhteissa ja ei meidän näköjään tartte kisoissakaan jännätä, vaikka keli ei ois meidän puolella. Hienosti se pisteli tassua toisen eteen, vaikka vettä tuli niin, että joutui itsekin silmiä siristelemään.
Sen lisäksi käytiin Elinan & Nellin kanssa sunnuntaina tekemässä täsmäharjoituksia apuohjaajaa hyödyntäen. Meillä oli työn alla kepit etupalkalla (Javalla meinaa joskus tulla kiire targetille kesken kaiken, vaikka normitilanteessa se hyvin harvoin tekee itse pujottelussa virheitä - enemmänkin työn alla on siis aloitukset ekaan, eikä tokaan väliin), kontaktit etupalkalla itse pitkälle + sivulle irtautuen ja loppuun vielä irtoamistreeniä hyppysuoralla ja mutkaputkella. Erittäin kiva fiilis jäi ja näköjään koirakin tykkäs.
Maanantaina meillä olikin sitten HSKH:n koetunti, kun saatiin treenipaikkatarjous seurasta. Ryhmässä taitaa olla möllistä kolmosluokkalaiseen ja ovat 1,5v käsittääkseni jo tuolla poppoolla treenanneet. Siitä huolimatta Java meni seassa kuin kala vedessä, vaikka tämän kerran aiheena olikin viskileikkaus, jota ei tosiaan olla kertaakaan tehty. Alkuun Herra J vähän kyseli, et ai tonnekko ai näinkö, mut johan lähti luistamaan. Hieno J! Hommia joudutaan tekemään, mutta sehän ei haittaa ollenkaan - päinvastoin. Ja mikä parasta, ohjaajankin ensimmäinen kommentti koirasta oli "Se on kyllä taitava koira". Tottakai soon, sehän on itse Herra J! Lunastettiin siispä treenipaikka nyt HSKH:n riveistä, joka on enemmän kuin bueno. Matka lyheni 45km:sta kahdeksaan ja myöskään Ertin talvitaukoa koko hallikaudelle ei nyt tarvitse kärsiä.
Eilen illalla käytiin vielä ysin jälkeen tekemässä salamatreenit Ojangossa, kun edellisenä päivänä ei keppejä tehty. Tarkoitus oli siis treenata max vartti ja keskittyä niihin keppeihin. Jalmarihan on tunnetusti yllätyksiä täynnnä ja nytkin se yllätti aika totaalisesti. Tein keppejä hypyltä lähestyen kummaltakin puolelta ohjaten välillä pidempään putkesta kaarratten ja välillä takaakiertäen ja sinne se vaan paukutteli menemään. Tämä kaikki siis ilman ohjureita, verkkoja tai kädestä pitäen näyttämistä. Naamakirjassa ehdinkin jo hehkuttaa miten onnistumisprosentti taisi olla tällä kertaa jotain 70 luokkaa ja mun mielestä se pitää olla 90, ennenkuin virallisiin lähdetään. Ei oo kuitenkaan reiluu mennä eritavalla paineistamaan tilanteeseen vaatimaan koiralta, jotain mitä ei se osaa unissaankin. Mut siis jos kaveri tuota tahtia parantaa, mehän ihan oikeesti kohta ollaan kisakalenterin kimpussa! Nää oli taas sellaset superhyvänmielen buustitreenit, jolla jaksaa taas, vaikkei aina muut jutut ihan onnistuiskaan :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)