Ekstraperjantai

Minunhan piti olla tälläkin hetkellä 8. Fidarileirin luennolla ja muissa hurvitteluissa, mut kävipä vaan niin, että Piipaan pötsi meni yöllä sekaisin. En viitsi järjestää itselleni potentiaalista suursiivousiltaa jättämällä tälläisen koiran illaksi itsekseen kotiin tai edes autoon työstämään yllätystä, joten parempi vaan itsekin asemoitua kotiasentoon. Olin sopivasti vielä päättänyt alkuviikosta tehdä perjantain etänä töistä, joten mistä ne aina tietääkin, että nyt voi tuplasti paremmalla syyllä valvottaa yön... Eipä silti, ylimääräinen vapaailta on vallan tervetullut ja toisaalta hyvä tsäänssi näin viimeisen leiriviikonlopun alla vihdoin läpikäydä sitä edellistä.

Toukokuun leirillä halusin vielä toisaalta lepuuttaa omaa jalkaa, Javaa, mutta en myöskään myydä leiriä, kun paikalla oli varsin timanttinen koutsikattaus: Juha, Jenna, Silas Boogk ja Zeljko Gora. Nooooh, onneksi on siispä kaksi agilityaiheista koiraa, vaikka kyllä mietin kovasti miten Piipaa jaksaa treenata kaksi täysmittaista treeniä samaan päivään, kun pentuapina treenannu oikeasti sen kymppiminsan tyyliin kerran viikossa aiemmin. Lähdettiin siispä kokeilemaan ja kyllä vaan voi olla ylpeä pienestä koirantaimesta! Näkyi, et alkoi väsyttää, mutta niin hienosti se jaksoi yrittää ja lelussa roikkua. Sen lisäksi ihan uusi treenipaikka ja aika vahva häiriö kentän laidoilla ja viereisillä kentillä.




Aloitettiin Silas Boogkin kuvioista. Siellä olikin aikamoinen estesoppa ja niihin Silaksella oma ajatus mitenkä haasteet selätetään. Mä jopa luulen, että treeneistä saattoi saada enemmän irti tuollaisen vauvakoiran kanssa, kun oikeesti päästiin tekemään juttuja perusteista keskieuroopan malliin. Esim. toi koiran puoleisen käden pakkovalssi tulee meillä ohjelmistoon. Oli oikein kiva ja perusteellinen treeni, tykkäsin!

Illalla oli Zeljkon treeni, jossa samaan hengenvetoon otettiin tekniikkatreeniä radan sijasta. Alkuun treenattiin takaakiertopäällejuoksun lukitusta, sitten takaakiertoja täydestä vauhdista ja loppuun vähän putkilta takaakiertoja. Videoita meillä ei tainnut tästä olla, kun treeni oli moniosainen ja oikeastaan kokoajan piti olla joko rataantutustumisessa, verkkaamassa, pitämässä koiraa lämpimänä tai radalla. Piipaa meinaa tarttua liikeeseen sen verran nohevasti, että nollakulmainen takaakierto jää ottamatta ja toisaalta taas kipparille jälleen kerran hyvä oppitunti askelta vähemmän suomalaisesta aksasta.

En siis halua tehdä päällejuoksuja takaakiertoon, ellei kyseessä ole saksalainen ja siitä vaan pitäisi päästä eroon - helpompaa koirallekin. Valtavan hienosti pikkutursas jaksoi yrittää ja tsempata, vaikka jouduttiinkin vähän hinkkaamaan! Kävi sitten vielä loppuun kunnon törmäysepisodi, kun Ionahan ei todellakaan radalla väistä ja päsäytti putkesta ihan suoraan mun jalkoihin. Itse vetäisin sellaiset megalipat siinä, että sai itseään kasailla ja juuri samalla hetkellä sattuivat isolla räminällä sulkemaan hallin nosto-oven. Meinasi vähän Piipaan korvat pyöriä, että mitähän täällä tapahtuu, kun jäätävä törmäys, maassa pyörivä hattuuntunut kippari kämmenenkokoisen luumustelman kanssa ja sitten vielä räminäshow. No, reipas penpu tuumasi, että mama ota sylkkään ja siitä hetkisen maailmaa katseltuaan olikin jo episodit täysin unohtuneet ja jatkettiin agilityä. Hirveän herkkis se ei siis tosiaan ole ja onneksi suurimmat vauriot tärskystä tuli kippariin, eikä koiraan :D

Sunnuntaille onneksi ihana Heli osti Juhan treenit meiltä, kun jalka otti aika pahasti rasituksesta ja törmäyksestä itseensä. Me mentiin Piipaan kanssa sitten iltapäiväaksaamaan vaan Jennan treenit ja olipahan vaan mukavaa. Eikä apina muistanut mitään edellisen illan törmäilyistäkään, vaan huusi suoraa huutoa, että nyt sitä agilityä tänne kiitosnam! Vai miltä tää meno näyttää? :D




Se on kyllä ihan huikee, näihin treeneihin oli aivan mahtavaa päättää seiskaleiriviikonloppu. Nuoren koiran kanssa tuolta saa kyllä niin paljon, kun koulutuksessa ei voi lipsua "tuota ja tuota ja tuota pitää vielä treenata" -osastoon, vaan niitä juttuja sitten ihan oikeasti treenataan. Rankkaa toki, mutta uskalsin Piipaan kanssa lähteä, kun tiesin, että sen vire ja draivi riittää väsyneenäkin työskentelyyn. Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus sitten molempien koirien kanssa päästä treenaamaan, katsotaan miten saa treenejä jaettua :)

Maailmanmestarin opissa - Martina Klimešová

Tämän kauden fidarin osalta vitosleiri on paketoitu ja aivan mahtavissa fiiliksissä. On se kyllä vaan niin jäätävän tehokasta viettää noita intensiiviviikonloppuja lajin ympärillä, kun yksittäisten treenien sijasta se on kokonaisuus, jossa opitaan tekemällä, katsomalla ja juttelemalla. Ja luonnollisesti huippukoutsien silmien alla.

Koko kauden eniten odotettu kouluttaja oli luonnollisesti mediohjaajalle Martina Klimešová ja Martinan treeniin päästiinkin heti lauantai-illan ratoksi. Sen verran myöhään tosin, että meinasi ilta kääntyä jo yöksi, kun Martinan aikataulut vähän repsotti tai niitä ei oikeastaan edes ollut. Niimpä meidän ryhmä pääsi tosi toimiin noin pari tuntia aikataulusta myöhässä, klo 22 lauantai-iltana. Silloin sitä on aikalailla parhaimmillaan, luonnollisesti - tosin tämä paljon parempi minulle, kuin esim. klo 7.

Mm-voittaja 2014

Martinan oma systeemi on ihan täysin päinvastainen siitä, mitä me noin niinkuin yleisesti ollaan täällä totuttu tekemään, joten aikalailla kaikki tungettiin sinne kuuluisalle epämukavuusalueelle näissä treeneissä. Koiratkin oli välillä aikamoisen kysymysmerkkejä, että mitäääääääää, ohjeitaaaaaaa! Mutta tärkein oppi ehkä tästä kaikesta on, että löydä ne omat vahvuudet ja pelaa niillä. Sillä mitä ne on, ei ole merkitystä, jos ne toimii just teillä koirakkona.

Martinan peruspilarit

• Katkeamaton kontakti. Ei siis mitään vastakääntöjä tms. vaan kokoajan pitää olla koiraan yhteys.
• Vahva esteosaaminen koiralla
• Jojo -periaate: energian siirto koiran ja ohjaajan välillä. Lukitaan jojona esteelle ja energia palautuu esteenjälkeen, kun koira tulee lähemmäks ohjaajaa: hypylle ei mennä kääntämään tiukasti.
• Käännöskäskyt. Martinalla on yhdeksän (9!!!) erilaista käännöskäskyä erilaisille suoritukselle, jotka vahvistavat koiran suoritusta muiden ohjeistuksien lisäksi.
• Martinan mallissa koiran on helpompi olla täydellinen ja oikea-aikainen agilityssä kuin ohjaajalla. 
• Kaikessa on kyse ajasta ja koiran laukoista. Sinäänsä ei ole väliä hyppääkö koira supertiukasti vai vähän flaikkaamalla, kunhan se on koiralle optimaalinen tyyli. Ja ohjaajan tehtävä on minimoida turhat laukat esteiden välissä, jotta koira tietää 2-3 estettä eteenpäin (tässä siis tulee noi ohjauskäsky ja ohjauskombot)
• Puomille on pysärit ja juoksukontaktit (taaksepäin menoissa pysäyttää)
• Kädet tekee suurimman osan ohjauksesta (!). Esim. pelkästä vastakädestä koira tietää tulla esteen sisäpuolelta.

Minulle tuli ainakin uutena infona, että Kiki on hyvin pehmeä koira, joka on varsinainen mielensäpahoittaja ja saattaa hupi loppua vaikka äkilliseen käsien läpsäytykseen. Niimpä Martina yrittää olla koiralle mahdollisimman reilu ja huolehtia siitä, että koiralla on riittävästi infoa tulevista esteistä, jotta koiruus voi itsevarmasti suoritttaa tehtävät.

Treeni tehtiin kahdessa osassa 1-15 & 14-30. Se mikä tuli vähän yllärinä oli koulutuksen tavoite: kaikki treenaa nimenomaan Martinan tyyliä, eikä ehkä mietitä mitkä osat olisi sopivia omaan settiin. Oli vähän vaikea saada koira ymmärtämään pelkkiä käsiä, kun aiemmin sen perusohjaus on rakennettu nimenomaan jalkoihin, liikkuvaan ohjaajaan ja rytmiin. Mutta toki me parhaamme yritettiin, ei se ihan yhtä ylvästä ollut kuin itse maailmanmestarin meno ylemmällä pätkällä :D

Vapaa tulkita radasta 

Mulle oli tosi vaikeeta olla liikkumatta ja kun kaikki ajatus piti laittaa omien askelien säästöön, sitä oli vähän skillsien äärirajoilla sitten muun kanssa. Koitin muistaa vatkata käsiä ja miettiä omia etäisyyksiä plus säilyttää kokoajan kontaktia koiraan. Harmillisesti kakkospäitkää ei ole videolla, jossa oltiin enemmän sitten omalla tontilla, kun sai liikkua ja sen yhteydessä oli helpompi sitten suorittaa näitä samoja periaatteita. 17-18 väliin sipastiin sokkari ja vastakädellä koira ohjattiin 18 sisäpuolelle ja siitä sulavasti valssi keinun suuntaan. Liikkeelle täbää, koira haltuun pituudelta vastakädellä ja painonsiirrolla lähetys hypylle 22 vippaustyylisesti. 24-25 väliin ehti sitten sokkarin ja pyöräytyksellä lähetys 26:lle. Loppupätkässä kontaktilta haltuun oikeella kädellä, siitä vaan heitto 28 ja loppusuora. 

Mielenkiintoista matskua siis! Ja ennenkaikkea se, että asiat voi tehdä niin monella tapaa. Kyse on vaan vähän siitä mikä sopii kenellekin ohjaajana ja koiralle. Minusta esim. tuo vastakäden merkkauksen opettaminen on ihan kutkuttava asia, jota luultavasti pohdiskelenkin tässä tulevaisuudessa. Sen lisäksi Martina palkkaa lähestulkoon aina treeneissä keinun etupalkalle vahvistaakseen eteenpäin fokusta myö sniissä kisatilanteissa, joissa lähdetäänkin taaksepäin. Niinjoo, ja palkka aina maahan. Siitä hän oli tosi tarkka ja halusikin toimia palkkaajana. Plus parempi esteosaaminen työn alle!

Marraskuu-buuuu

Marraskuu ei ole missään nimessä lempparikuukausia. Se on vähän niinkuin kuukaudessa olisi 30 maanantaita. Ihan yhtä lystikästä. Kaikesta näköjään selviää, kun nyttenkin on jo joulukuu. 16 päivää töitä ja sitten onkin kesän jälkeen eka pieni loma, jolloin ohjelmassa ei-mitäänniä. Jej.

Marraskuun kärkeen vedettiin ruuhkaviikonloppuna myös pikainen Fidari. Kiire ja hässäkkä vaikutti toki vähän omaankin valmistautumiseen, ettei ratapiirroksia ehtinyt juuri etukäteen tuijotella ja sitten sitä vaan ryysäsi paikan päälle ihmettelemään. Tällä nyt on ehkä tietty lineaarinen vaikutus siihen loppusuorituksen laatuun, mutta kaikesta huolimatta meni olosuhteisiin nähden vallan kivatsusti.

Juhan treenien videota en ole näköjään puhelimesta edes purkanut, joten tässä nyt sentään kärkeen sitten Jounin, Jan-Egilin ja Annan kirmailut. Olisi kyllä kieltämättä ihan asiallista käydä treenien anti läpi samantien tuoreeltaan viikonlopun jälkeen, mutta ehkä tämä vaan sopii tuohonkin kaavaan, että vedetään riittävällä kaaoksella loppuun asti. No, hauskaa oli enivei, sen verran ainaki muistan. Ja Nalpe oli hilpeä.

Muutama viikko sitten pikkuapina Piippi nappasi itselleen myös varsinaisen marraskuun kiusauksen: kennelyskän. Iso buu sillekin. No, onneksi meillä se oli sitten vallan lievänä kylässä ja pari päivää riitti pärskettä, eikä myöskään muu lauma sairastunut. Toki se on sitten tarkoittanut pari viikkoa karenssia koko porukalle, joten lienee Javakin sitä mieltä, että marraskuu on ihan tyhmä juttu. Kaikki Fidarin kotiläksytreenit vallankin tekemättä ja tietty kaikki muutkin treenit holdissa. Ollaan siispä otettu koko poppoo aikamoisen iisisti tämä kuukausi. Josko se tästä?

Fidari 6

Henkinen valkku

Huhtikuun alkupuolella olikin kalendaariossa kuutosleiri, joten reippaasti perjantaina taas ampaistiin luennoille työpäivän päätteeksi. Tällä kertaa henkisen valkun sessiossa paneuduttiin itseluottamukseen ja sen vahvistamiseen.

Mihin sitä urheilija tarvitsee? Tässä muutamia:

• Selkeä käsitys itsestä ja tekemisestään
• Valmius kuunnella palautetta
• Pettymysten sieto
• Tiedostaa omat vahvuudet 
• Fokus omassa tekemisessä ja kehittymisessä

Mitä sitä voi vahvistaa?

1. Valmistautuminen
2. Tavoitteet & vertailutavat
3. Tiedostaminen & aktivointi
4. Suhtautuminen omiin virheisiin
5. Negatiivinen >> positiivinen, rakentava ajattelu
6. Huomio omiin vahvuuksiin
7. Fokus nauttimiseen

Christinan slideissä oli myös Hanna-Maria Seppälän kommentti asiasta, jossa oli oikein asiallinen kohta "Voitan muut vahvuuksillani, en häviä heille heikkouksieni takia" - siitäpä ohjenuoraa myös tähän lajiin. Silloin kun kisataan kelloa vastaan, monesti fokus on herkästi muissa ja niiden tekemisissä, eikä niinkään siinä missä itse on hyvä (vaan missä "pitäisi" olla parempi). Kontaktit taitaa olla klassinen esimerkki tästä. Pitäisi olla yhtä nopea kuin joku toinen - tai nopeapi, vaikka tosiasiassa panostamalla koirakon omiin vahvuuksiin toisella vahvuusosa-alueella saman verran saisi ehkäpä jopa enemmänkin kelloa tikistettyä. 

Jennan treenit

Lauantaina kipaistiin iltapäiväksi Akatemialle, jossa Jennan treenin teemana oli vauhti ja kääntyminen. Javan kanssa koitan nyt hakea tatsia kelloa vastaan, joten pelkän nollaratatreenin sijasta keskityttiin miettimään niitä voittavia ratkaisuja. Alun serpentiini oli esim. snadisti nopeampi pidempää kautta kuin lyhemmän siivekkeen ympäri, vaikka lähtökohtaisesti olisin voinut veikata lyhemmän puolesta. Putken kulma teki tässä paljon.

Noin muuten olin vallan iloisesti yllättynyt, miten näyttävästi turkis putkiin irtoili, vaikka oikein tyylipuhtaasti jarruttelin sitä ennen edelliseen putkeen menoa. Jotain hyötyä joskus siitäkin, että tuo ei juuri putkijarruihin reagoi? :D Loppuun vielä mallailtiin renkaan jälkeen käännöstä, kun vaihtoehdoissa meinasi itse olla myöhässä tai koira lukita jo väärän esteen. Kyllähän se valssikin sinne sitten lurahti, kun oikein pisti poposiin liikehdintää.

Juhan treenit

Juhan teemana oli rohkeus ja itsevarmuus ohjausvalinnoissa. Vaikka nättiä se ei ollut, niin kyllähän tuo ekalla rykästy nolla yli 30 esteen baanalta lämmitti ohjaajaa ja erityiskiitos aplodeista treenikamuillekin :) Yllättävän vähällä viilaamisella toinen nollaveto olikin jo tosi paljon parempi ja sujuvampi, vaikka joku olikin laittanut ohjaajan kenkiin lyijyä. 

Teemun treenit

Sunnuntaina tartuttiin sitten Teemun maltti -aiheiseen keitokseen ja aloitettiin koko harkka pohtimalla sanaa fokus ja mitä se tarkoittaa tekemisen kannalta. Harmi, kun ei oo videolla koko treenejä, koska oltiin kyllä Jalmarin kanssa kerrankin varsin pätevä duo. Alkuun otettiin kisaa, jossa parina pitää tehdä maaliin asti superpitkä ja koukeroinen rata vaihtamalla vuoroja lennosta joko Teemun käskystä tai virheestä. Siinähän sitä olikin aikamoisen hektistä menoa, kun piti muistaa miten rata jatkuu aina mistäkin kohtaa ja lennosta hypätä toisen saappaisiin. No, taidettiin me Outin kanssa tehdä siihen mennessä pohja-aika, kun oltiin vika ryhmä tässä treenissä. Sen jälkeen ko rata piti vielä tehdä nollaratatreeninä ja deeem, nollallahan me se paukautettiin Nalun kanssa ihan ykkösellä.

Tän jälkeen tehtiin sittten eri tekniikkapätkiä vielä, jossa eräs ratatyöntekijä käytti energiaansa häiriön luomiseen. Esteet vaihtoi paikkoja, siellä käveltiin tiellä, seisottiin tiellä, huudeltiin koiraa, huudeltiin ohjaajaa jne. Harmi kun itse lankesin ihan just ennen vikoja esteitä Teemun käskytykseen lopettaa justnytheti ja siitä tuli sitten vähän sapiskaa, että fokus ei sittenkään ollut ihan täydellinen :D Lopuksi vielä vähän ansaesteiden ohittelua. 

Niinun treenit

Niinulla oli tällä kertaa kisamainen treeni, jossa jokaisen piti laittaa euro panokseksi. Ja kahdella vedolla eniten esteitä suorittanut saisi sitten potin itselleen. Lyhyt rataantutustuminen ja Java heti ekana lauteille: hyvin päästiin 19 esteelle, mutta sitten koira livahti hypylle keppien sijaan. Tokalla kepit koitui sitten kohtaloksi heti vitosesteenä, kun en vaan ottanut tarpeeksi hyvin koiraa lapaseen edelliseltä hypyltä ja otus sujahti kakkosväliin. Suoritus ei sinäänsä ollut huono, mutta voihan video - muistaa nyt ainakin huolellisesti tilanteesta riippumatta noi keppilähetykset :)

Videota ei näistä treeneistä ole, kun oltiin viimeisenä sunnuntai-iltana tätä paahtamassa. Sinäänsä ehkä hyväkin, koska tässä vaiheessa lonkka oli jo varsin kipeä ja muutenkin koko viikonlopun tepastelut alkoi tuntua jo koko ruhossa. Meillähän oli vielä juuri ennen tätä treeniä nopeuskestävyysketteryysfysiikkatreenit, jossa ohjaajat vedettiin kyllä ihan puhkipoikki ja se koski kyllä minuakin. Ei paljoa jalka enää noussut, mutta onneksi koiraa juoksututti vielä näissäkin harkoissa. 

Sen verran oli takki tyhjä tämänkin toiminnan täyteisen viikonlopun jälkeen, että pidettiin Jalmarin kanssa pitkää lepoa tämän jälkeen. Tosin oma lepo nyt on sattuneesta syystä jatkunut vielä näin kolmatta viikkoa, mutta ompa toisaalta koirallekin tarjottu kunnon palauttavat neljän aksatreenin viikonlopusta. Niin rankkaa, mutta vaan niin siistiä. Ja erityinen iso käsi kyllä ihan huikeelle ryhmälle ja tsempille, jota on aina jaossa kentän laidalla. Kummasti sitä jaksaa rutistaa, kun joku huutaa vieressä, että JUOKSE :D Kiitos myös kuvaajille, ihanaa, että jengi viitsii auttaa tälläkin saralla, vaikka meillä kaikilla on luonnollisesti omat aikataulut ja omatkin koirat huolellettavana. 

Reilun viikon päästä pärähtää taas, seiskaleirin merkeissä! 

Fidari vitonen

Pari viikkoa sitten vietettiin taas viikonloppua varsin agilitypitoisissa merkeissä, kun FitDogin viides leiriviikonloppu oli kalenterin täytteenä. Perjantai startattiin tuttuun tapaan henkisen valmentautumisen pläjäyksellä, jossa tällä kertaa oli teemana mielikuvaharjoittelun ja syvähengitysten kombon ottaminen osaksi rutiinia. Tavoitteena siis muodostaa itselleen henkinen harjoitteluohjelma.

Tämän jälkeen pistettiin koutsit Niinu, Jenna, Teemu ja Juha paneeliin teemalla "Treenauksen ja kilpailemisen valmistautuminen ja jaksottaminen". Nämä on vallan mielenkiintoisia, koska kuulee miten eri tapoja näilläkin aksaajilla on ja kuitenkin tulokset ovat hyvinkin päteviä kautta linjan. Muutamia keskustelusta mieleenjääneitä asioita ja niistä omaa pohdintaa:

• Niinu jakoi Reiskan harjoitteluohjelman kahdelta viikolta ja huomioitavaa oli lajitreenien vähyys vs. muun palauttavan liikunnan suuri osuus. Huipputason koira ei tarvitse kuin parit lyhyet, hyvin suunnitellut treenit viikkoon ja loppu onkin sitten huolellista palauttelua ja kunnon nostamista.
• Nollapäivien tärkeys! Harrastuskoirilla pitää olla viikottain muutamia ihan täysin vapaapäiviä, jolloin on vaan pienet lenkit
• Muutamilla koutseilla oli tauko ajoitettu kylmimpään kauteen, jolloin helposti saa riittävän pitkän breikin treeneistä ja kisoista. 
• Kauden jaksottaminen: Syksyllä tehdään uutta, kokeillaan + perustaitokausi, talvella voidaan levätä huolella, keväällä vakioidaan huippusuoritusta ja kesällä haetaan se huippukunto arvokisoihin. 
• Itsenäisyyden ja yhteistyön tasapaino koiran koulutuksessa
• Fokus on oman tason parantamisessa ja tulokset tulee perässä
• Kontaktien jatkuva vahvistus
• Ohjaajan pitää pystyä tekemään kisoista treenit koiralle
• Perustaitoja nuorelle koiralle: flatwork, oppimaan oppiminen, palkkaus, yhteistyö. 

Yhteenvetona minusta oli oikein mukavaa kuulla, että nuorella koiralla ei ole mikään kiire esteille, vaan tärkeämpää on perustaidot. Se on aikalailla linjassa omankin tekemisen kanssa ja hyvä, että maltillinen tie mahdollistaa hyvät tulokset ja toivottavasti pitkän uran koiralle. Sen lisäksi oli helpottavaa tietää, että lajitreenejä ei ihan oikeasti tarvita muutamaa enempää viikkossa ja silläkin voi kehittyä. Avainsana on suunnitelmallisuus. 

Mä en ole itse koskaan kuulunutkaan himotreenaaja kerhoon ja yritänkin tarkasti katsoa, että koiralle ei tulisi viikkoon paria treeniä enempää ja siltikin haluaisin nyt jo alkaa tiputtaa Javan treenimääriä, jotta vähemmällä rasituksella se pysyisi huippukunnossa vielä useita vuosia. Ihan hyvä koira siitä on tullut turhia stressaamattakin :)

Näillä eväin startattiin siispä lauantaiaamuna Masalaan Jerryn piiskattavaksi 2,5h pikku treenirykäisyyn, jossa ohjaajat pistettiin hikoilemaan ja koirat sai vetää lonkkaa. Kyllä, tuli lämmin ja välikuolema. Pikkujuoksenteludrillit ja kuntopiiri vielä päälle, niin alkaa olla kohtuullinen aamuherätys.

Välissä ehdin kipaista kotosalla päiväkahvin juonnissa ja saimpa mukaan myös ekstrashelttivahvistusta. Meillä kun on eletty tässä muutenkin nyt pari viikkoa yhden koiran elämää, kun kunnianarvoisa managerieläin Nati laitettiin Mikkeliin horoilemaan juoksujensa kanssa, niin olipahan kotoisaa saada triplasti hulinaa taas. Java mielellään toivottaa kaikki daamit tervetulleeksi matalaan majaansa :D

Camouflage-sheltti

Iltapäiväksi kirmasin sitten auto täynnä shelttejä Kirkkonummelle Niinun ratatreeniin, jossa aiheena oli selkeästi jännittävät keppikulmat ja hyppypyörittely. Nalperolla oli vallan hauskaa ja sitä ei haitannut, vaikka vähän esteet kaatuili välillä ja ratakuviot sai uusia vivahteita oman elämänsä ratamestarin toimesta. Ja positiivinen yllätys kaiken rallattamisen päälle oli kyllä hyvin toimivat keppikulmat! Muutenkin enimmäkseen pätevää menoa ja ylimääräisistä esteistä huolimatta suurimmaksi osaksi samalla radalla.


Sunnuntai startattiin sitten taas lempeästi lihaskuntotesteillä, kun edellisenä päivänä oli hengityslihaksetkin saatu jumiin. Sinäänsä positiivista, että pienestä pohjarääkistä huolimatta kaikki osa-alueet koki huomattavan parannuksen, vaikka ei tässä nyt ole miksikään salipirkoksi muututtu puolessa vuodessa. Ja uskalsin jopa tehdä kyykkyosionkin, vaikka viimeeksi polvi siitä suuttui ja tälläkin kertaa paukkui varsin ikävästi. Ainakin sillä on pystynyt aksaamaankin vielä tämänkin jälkeen, joten so far so good.

Kevään merkkejä Akatemialla

Akatemialla ohjaajarääkkiä jatkettiin kaksin juoksutreenein; ensin Jennan toimesta ja kirsikkana kakun päällä Juhan viritelmät. Jennan treenissä punaisena lankana oli selkeästi linjat ja niiden voittavien linjojen löytäminen. Linjojen välillä piti toki juoksennella jonninverran, mutta eipähän siinä muutakuin töppöstä toisen eteen. Kellolla päästiin kanssa tsekkaamaan viimeisen putken jälkeinen kuvio ja yllättävää kyllä nopeampi reitti oli tällä(kin) kertaa nopeampi.


Siinä vaiheessa, kun oli Juhan treenien aika, alkoi viikonloppu olla jo aika pitkällä. Ja ainakin omissa reisissä tuntui jo varsin tuimasti parit fysiikka treenit ja parit aksatreenit. Tuntumisen lisäksi se jo näkyi.Kovin ärsyttävää, kun pää sanoo, että tee näin ja kroppa tuottaa jotain sinnepäin ja tuumaa eiköhä tää riitä. Juhakin jo totesi, että on nähnyt aika paljon parempaa rytmittämistä aiemmin :D Rytmityksissä ja sitä kautta esteen lukituksissa oli petrattavaa, mutta väsyneenä ei vaan pystynyt enää omaan huippusuoritukseen.


Parasta oli vielä, kun shetlanninkeppikoirani keksi renkaan jälkeen lukita kepit. Javan putkiaivoisuuden kanssa on lievää ongelmaa, kun jos Herra Karvalakki tekee virheen kahdesti, se toistaa sen myös kolmannen kerran koska ratahan menee just siitä, vaikka itse muuttaisi ohjausta. Ei ehkä ihan tyypillistä shelttiä ängetä kepeille, vaikka Juha seisoo ekassa keppivälissä... Kävinkin sitten pientä vääntöä aiheesta, koska minun mielestäni tuota kohtaa ei ollut tarpeellista hinkata (koska ei se opi enää, kun ajatus on vaan mennä kepeille ja treeni pitää tehdä ihan muualla) ja Juha halusi tän onnistumaan. Nooooh, teimme sitten kompromissin aiheesta ja enempää hinkkaamatta matka jatkui. Taisteltiin kuitenni loppuun tämä baana, vaikka väsymys oli jo hiipinyt joka soluun.

Parin viikon päästä taas lisempi!

KuntoKoira nelonen paketissa

Perjantai alkoi paperiin piirretyllä ympyrällä, jonka sisään piti kirjoittaa "Mitä mielessä?". Tällä hetkellä ainakin seuraavaa:

• Ihan huikea koiraeläin koko viikonlopun!
• Lihakset huutaa hoosiannaa 
• Jonninasteinen kokovartaloväsy
• Huippuryhmä!
• Mahtava tsemppi päällä
• Onnistumisia
• Haasteita ja niiden selättämistä
• Kehuja
• Hyvää fiilistä :)

Ei siis hassumpi viikonloppu. Nyt voi ehkä sanoa, että väsynyt, mutta onnellinen. Ja veikkaan tuon karvaotuksen tuumaavan samaa, mikäli se nyt nukkumiseltaan mitään ehtisi kommentoida :)

Mistä lienee saanut lempinimiosastoon myös kutsumakoodin Turkis....

Perjantaina hilpaistiin taas Sörnäisiin heti duunipäivän jälkeen ottamaan osastoon hieman henkistä valmentautumista sekä tietoutta urheilukoirien vammoista. Christinan osuudessa tällä kertaa tutustuttin MBB -metodiin, jossa tarkoitus on saada aivot stressialueelta ns. luonnollisen toiminnan alueelle niinkin yksinkertaisesti, kuin käymällä tietoisesti läpi aistit ja niiden tuottamat aistimukset. Ilmeisesti aivot ovat joskus hyvinkin yksinkertaista huijattavaa :)

Karoliina Nyyssönen luennoi oman settinsä sitten eläinlääkärinäkökulmasta. Muistuteltiin kisaolosuhteiden, koiran ominaisuuksien huomiointia, tarvittavaa huoltoa, oikeanlaista sapuskaa. Ainakin näiden valossa Nalperolla pitäisi olla ihan hyvät kotiolot, kun parhaani mukaan koitan tarjoilla monipuolista, laadukasta safkaa ja siihen kylkeen riittävästi purkeista kyytipoikaa. Sen lisäksi vammapuolelta käytiin läpi muutamien jenkkitutkimusten valossa harrastuskoirien yleisempiä vammoja lajin parissa ja lista aiheutti varsin vilkasta keskustelua. Olihan siellä toki kymppinä mukana shelttienkin ikioma koipiprobleemi, kinner, mutta sitäkin vähän ihmettelen, koska ei nuo Suomessa yleensä aksassa pauku, vaan ihan pihalla kirmatessa. Enivei, etuosa siellä on vammatilastojenkin valossa kovimmilla ja sitä seuraa sitten takaosan isot lihakset ja paukkuvat polvet (lumpiot ja ristarit). Selkäkin saa osansa osumista.

Lauantaina meidän ryhmällä olikin sitten aamuksi raahautuminen Masalaan. Reippaasti aloitettiin ysiltä Teemun treenikombolla ja ilokseni on kyllä todettava, et Java oli kyllä huikean hyvä! Takaaleikkaukset ei ikinä oo ollu sen vahvinta osaamista, kun kippari ei niitä aina ole oikein osannut ohjatakkaan, mutta ehkä tämä videokin todistaa, että jotain on aksan peruselementeistä jäänyt hattuun, kun liike toimii käännöksissä? Sen lisäksi se lähti niin mageesti irtoamaan lopun loivissa leikkauksissa putkeen, että meinasi itselle tulla ihan kiire ehtiä mukaan.



Aikalailla pikaisen jäähkän jälkeen olikin sitten Niinun ratakummajainen, 40 estettä! Voi yikes. No, onneksi ajatus olikin tehdä se neljässä osassa ja käytännössä edetä sinne asti, kun nyt pätkiä sitten loppukädessä ehtii. Jalmari jatkoi vallan päteviä otteita myös tässä treenissä ja erityisesti mieltä lämmitti keppiosaaminen. Sen lisäksi aidon wau -fiiliksen sai tuo sen nykyinen estehakuisuus, kun sen pystyy lähettämään ja itse pitäisi ihan oikeasti mennä ajoissa niitä valsseja tekemään, jotta pieni otus ei lurahtele kaikenmaailman putkiin matkan varrella. Sen verran jäi vielä aikaa ylikin, että ehdittiin Niinun kanssa vähän kellotella esim. lopun kuviota, että meneekö sukkelammin sylkkärillä vai valsseilla. Jälkimmäinen voitti, mutta tulipa testattua tuo hätävaraohjauskin.


Siitä sitten taasen pikapikaa koiran kanssa tekemään reilu lenkki ja itse ahertamaan fysiikkatreeniin. Voi sissos nuo nopeuskestävyystreenit on rankkoja! Silkkaa intervallia ja spurttia ja voin kertoa, että tunnin ahertamisen jälkeen tiesi jotain tehneensä. Ilmeisesti mun pääkopalle se oli liikaa, kun sain sitten vaivoikseni fysiikkatreenien jälkeen iloisen migreenin. Voi ruutananruutana. Aika liukkaasti sai lähteä kotia kohti ajelemaan ja toivoa parasta, ettei ihan mahdottomaksi ylly tuo ihanainen silmien takainen jomotus. Riittävän doupattuna sukelsin sitten nukkumaan päikkäreitä ja jos jotain, niin mukana oli toki uskollinen ystäväni, Herra Migreeninparantaja <3 Tai ainakin kova yrittäjä :)

Sunnuntaiaamuna en ehkäpä herännyt mitenkään erityisen virkeänä, mutta kyllähän tuo raikas -10 herättää, kun tietää viettävän päivän varsin viileissä Akatemian olosuhteissa. Heti ysiltä olikin ohjelmassa Juhan tiukkaa pyöritystä ja kirmailua sisältävä 33 esteen pikkulämpimät. Tässä treenissä hain ihan tarkoituksella vähän rajoja, että miten paljon pitää lähettää, mistä lukitsee hypyn, mitkä vaihtoehdot mahdollisia vs. omat kisavaihtoehdot.

Early morning agility

Ready for the day!

Jostain kumman syystä Javalle tuli vähän keppistipluja, kun meinasi jäädä tuijottamaan mua. Menee siis ihan oikein sisään ja sitten alkaa kommentoida ohjaajalle päivän polttavia asioita. Hmmh, no palkkailtiin sitten näitä muutamat, niin otukselle tulee hyvä mieli. Sen lisäksi meinasi olla vähän liian hanakka menemään takaakiertoihin ilman käskemättäkin, joten piti hyvin tarkkaan katsoa oma linja riman puolenvälin paremmalle puolen ja sivuttaisliikkeessa antaa enemmän tilaa. Mutta muutenhan se teki kyllä hienosti duunia, hieno karvalakki!


Kuvaus olikin näköjään mennyt iLuurin "Hidastuksella", joten tottakai sitä piti sitten vähän matskua hyödyntää tuossakin videossa. Kultakylkinen Nalpero hyppelehtii oikein slowmotion! Pitääkin kontaktitreeneihin muistaa toi, että noi tuplaframet tekeekin aika nättiä jälkeä vs. normimenon hidastaminen.

Aurikoisessa pikkupakkasessa olikin oikein mukava verkata koiraa ja jutella niitä näitä, joten meinasikin olla lopun kädessä yllättävän kiire sitten seuraaviin treeneihin. Viikonlopun viimeisenä meillä oli Jennan viritelmä, jossa aiheena oli irtoaminen/leijeröinti ja kontaktit. Ja radalla oli myös Nalun arkkivihollinen, kepittelijälle huuteleva suora putki! Näitä siis lisää ja lisää treeniin, putket on pahoja vihulaisia, kun ne niin pontevasti nuorta miestä houkuttelee sisuksiinsa. Noooooh, eipä hätää, muutaman kerran kun palkkailtiin oikeat, niin johan lähti ja saatiin jopa se nollakin tiristettyä tältä baanalta. Tosin ohjaaja oli jo aikamoisen finaalissa ja käytti kyllä hyödykseen nuo tilanteet, jossa sai laiskotella - esim. yks keinu :D No taisteltiin silti ja hienoja pätkiä!



Sunnuntain iltapäivän täytteeksi oli vielä yhdet fysiikkatreenit, jossa itseasiassa kellotettiin taas meitä ohjaajia. Pääjumin takia mun oli pakko vetää drillit vaan juosten ilman hyppyjä ja kuperkeikkoja, mutta ihan riittävän pahalta se lähestulkoon pari sataa metriä kiihdyttämistä, 180 asteen kääntymistä, peruuttamista, tötsien koskettelua tuntui. Kiva, mutta rankka viikonloppu siis taasen aksan parissa takana. Paljon treenattavaa, mutta paljon onneksi myöskin tehty duuni alkaa näkyä. Kohti uusia seikkailuja!

Rock the party

Olipahan aidosti virkistävää pitkästä aikaa ohjata kisoissakin kolme sujuvaa rataa. Nalpero ottaa ihan omaan piikkiin toisen radan riman ja toisen radan muurinpalikan, mutta henkilökohtaisesti erityisen mieltä lämmittävää oli pitää paketti kasassa kohtuullisen hyvin joka baanalla. Täydellistä se nyt ei ollut, mutta aikamoisen hauskaa :)

Päädyttiin Outin kanssa ottamaan tähän FitDogin sparrauspari -tehtävään vähän uudenlainen näkökulma ja selkeästi tulosta tulee heti. Yksinkertaisille shelttiohjaajille sopii yksinkertainen metodi: "loppuu se mogailu".

KuntoKoira vol. 2

Huh, johan oli taas intensiivinen FitDog -leiriviikonloppu. Perjantai-ilta vietettiin mestarillista harjoittelua pohtien ja lauantaina päästiin taas itseasiaan. Onneksi oman ryhmän treenit alkoi vasta puolenpäivän jälkeen, joten kerrankin ehti lahota pitkää lauantaiaamua omalla soffalla. Tosin Juhan harjoitteesessa pääsi aika nopeasti unohtumaan sellaiset relailut, koska ikinä en oo noin puhki ollut aksarääkin jälkeen. Ei luovutettu keskenkaiken, vaikka pahaltahan se kyllä tuntui ajoittain. Kuten filmistä näkee. 

Mutta huikean hyvät treenit karvalakin kanssa! Teemana oli ohjaajafokus ja erityisen hauskaa se on tuollasen oman elämänsä ratamestarin kanssa. Vaikka taipumuksia Herra Karvakorvalla on omien ratkaisujen tekemiseen, olin kyllä varsin positiivisessa mielessä yllättänyt miten hienosti se oikeesti tulee ohjauksiin, KUN ne vaan ladotaan pöytään ajoissa. Haastava treeni, fyysisesti erittäin rankka, mutta ei mitään mitä ei oltais hanskattu. Tällä suorituksella sai Juhaltakin yläfemmat, kunhan ohjaaja vaan raatonsa sai nurmelta kammettua :D

Juhan treeneissä mukavasti lämpimäksi saadut muskelit pääsivät uudelleen duuniin Jennan valvovan silmän alla lauantai-illan ratoksi. Tällä kertaa koiria laitettiin kääntymään ja sen lisäksi radan loppuun oli kasattu kontakteja, jos niitä hotsittaa treenailla. Ei paljon kirmailut näköjää pilkkuhanurin tassuissa paineet, mutta kaksijalkainen osoitti tuskaa jokaisen sprintin päätteeksi molempien edestä. Tää oli kyllä oikein aidot tsemppitreenit, kun taisteltiin jopa ne sylkkärit perille asti. Sen lisäksi oli oikein hyvä juttutuokio Jennan kanssa siitä mihin haluan nyt panostaa ja mikä on seuraava kehitysaskel, jota lähdetään rakentamaan. Mietintämyssyn sijaan tosin meidän tiimi harkitsee aasihattua... :D

Leirin jälkeen mulla oli pikkuinen aikatauluhaaste ehtiä ravintolaan lauantai-illaksi, mutta näköjään e on ihan mahdollista ehtiä 25 minuutissa siitä, kun tulee rähjäisenä kotiin suihkun kautta muuntautua ihmiseksi ja napottaa takaisin autossa. Saattoi olla ehkä Rekolan paikallinen ennätys. Tottakai mestarilliseen harjoitteluun kuuluu hyvin syöminen, juominen ja sosialisointi yötä myöten, jotta seuraavana päivänä on sitten täyslataus energiaa!

Sunnuntai vietettiin siispä Masalassa. Päivä alkoi Teemun perusrytmitys flatworktreenillä, joka jostain syystä oli los turkikselle ihan ylivoimainen juttu. Kyllähän se kiihdytyksiin ampuu lelun perään, mutta ei se ressukka ymmärrä jarrutuksiin reagoida, jos ei ole niitä esteitä. Tai kyllä se reagoi, mutta aina yhden laukan liian myöhään ja se ei nyt miellyttänyt koutsia laisinkaan, thih. Kuten esim. ylläoleva Jennan video todistaa, kyllä se osaa esteillä kääntyä ihan peruskäännökselläkin, jos vaan viitsii, mutta flätillä ei ilmeisesti viitsinyt.

Niinun treeniaihiona oli sitten samaa perusohjausteemaa ja rytmitystä. Olipahan vaan onnellinen karvamaakari treenikaverina, kun naama nauraa, räkä lentää ja häntä toimii jarrutuksessa ilmanvastuksena. Mikähän siinäkin on, että edellisenä päivänä Juhan treeneissä koira vaan heitettiin sulavasti yli viidestä metristä esteelle, mutta tässä treenissä sitä taas ajautui nenä kiinni rimaan. Voisi siis lopettaa siivekkeiden halailun ja keskittyä olennaiseen.

Kirsikkana kakun päällä meidän ryhmälle oli sitten vielä Jerryn fysiikkatreenit. Ja täytyy kyllä myöntää, että edellispäivän Juhan treenien jälkeen tuo tuntui lähinnä kevyeltä loppujuoksentelulta, vaikka tehokas kolme varttinen puuhasteltiin lämppäliikkeitä ja juoksutekniikkaa kohdalleen. Toki iloisen lämmin siitäkin tuli ja eniten meinasi kuolema korjaa kotimatkalla, kun puolituntia istui autossa ja sen jälkeen yritti poistua kiesistä, kuin notkea banaani. Tosin motivoin itseäni menemällä kaupan kautta, kun myöhäisestä fysiikkatreenin ajankohdasta ei oikein mitään lounasta voinut kiskoa iltapäivällä - ihan urheilijan evääthän sieltä tarttui mukaan:

Jep, tärkeetä otta tooooooosi vakavasti tämä touhu :D Mutta olipahan taas viikonloppu. Mahtava ryhmä, maailman hienoin koira ja paljon taas pohdittavaa ensi leiriin! Huikea tsemppi ja kannustus kentänlaidalla ja sen ulkopuolella. Kiitos kuvaajille isosta avusta :)

Läksyjä

Puolitoista viikkoa kun tuossa veteli menemään tuli hännän alla, niin vapaailta alkaa olla aikamoisen kovaa valuuttaa. Ekaks vähän leiriä pe-la, maanantaina duunin puolesta illallistamisesta, tiistai-ilta kouluttamista Porvoossa, keskiviikon aamulennolla Lontooseen, josta lauantain puolella takaisin kotiin, samantien la-aamusta klo 7 kisatöihin, iltapäivä kisaamaan ja sunnutaina vielä brunssille. Ei paljoa siis ole ehtinyt muuta kuin vaihtaa vaan vaatteita ja kammata naamaansa :D

Sunnuntai-iltana olinkin sitten ihan löydää spagettia koko nainen, mutta ylitin itseni ja raahauduin sateisesta kelistä huolimatta kisojen jälkeen nykäisemään aidot pikatreenit ennen nukkumaanmenoa. Ohjelmassa siis Juhan kaikille FitDogilaisille antamat pikku kotiläksärit teemalla takaatyönnöt/välistävedot. Olisihan se nyt ihan noloa myöntää, että ei ole tehnyt mitään ennen seuraavaa leiriä, joten pulma piti käydä paikkaamassa senkin uhalla.

Silvuplee, siinä Nalpero siis esittää takaatyönnöt ja välistävedot kahteen malliin. Ohjaajalle on iin kovin paljon luontevampaa mennä lenkkarit menosuuntaan (tiukat käännökset oli pakko ottaa puolivalsseina, ettei lähde Nalun mopedi lapasesta) ja vaikka kuinka yritän Juhan malliin jälkimmäisellä välistäveto -treenillä peruutella, niin ne vaan kengät meinaa väkisinkin kääntyä sojottamaan ihan väärään suuntaan tai siis oikeeseen, jos multa kysytään. 

Kun sitä oikein vauhtiin pääsee, niin aloittettiin myös maanantaiaamu aksalla. Viikonlopun tuomari Ton Van Der Laar oli rekrytoity kouluttamaan pari päivää kisojen päälle ja tokihan se mukaan piti päästä, joskos saisi vähän ajatuksia keskieuroopan menosta. Teemat oli selkeesti hyvin perusasioita: linjoja, sijoittautumista, estelinjan ymmärtämistä ohjaamisen ajoituksessa. Tehtiin kolme eri harjoitusta ja niihin testailtiin erilaisia ohjausvaihtoehtoja. Saksalainen ja vastakäännökset olivat yllättävänkin kovassa huudossa ja pääpaino oli ohjauksilla, jotka tehtiin esteen siltä puolelta, johon matka jatkuu höystettynä ajatuksella itsenäisestä koirasta. Oikein kiva koulutus siis ja jäi ajatuksia kokeiltavaksi jatkossakin!

Seuraavaksi sitten matematiikan läksyjä lukijoille. Minusta ainakin oli aikamoisen huvittavaa, että alla olevassa kuvassa vasen läjä ruokaa ja ruokapussi oikealla ovat samanhintaisia. Piti käydä pikatankkaamassa pakastinta työmatkan ajaksi ja alle 20 eurolla sinne sai ladattua 1,5kg broiskunkauloja, pari kiloa rintarustoa, 500g kanajauhelihaa, ja 1,5kg lihamixejä.

Sitä vastoin kahtakymmentä euroa en tuosta RC:stä ja maissijauhosta oikeesti maksaisi, mutta piti käydä käyttämässä Nalperon lahjakortteja pois, kun en ihan kaikkia viitsi poiskaan lahjoittaa ja niillä saa näpskästi nameiksi aina pari pussia noita höpönapuja. Ja tottakai mun piti ottaa tätä uutuustuottetta Sporting Life AGILITY, kun pussissa oli sheltin kuva :DD Kaveriksi siihen yhtä uskottava Mini Exigent, pienille nirsoille koirille jotain erityisen maistuvia napuja. Näille nälkäisille ny menis varmaan vaikka pienet kivet, mutta lähtökohtaisesti kivempi ehkä kuitennii jotain paremmin sulavaa valmistetta. Näillä eväillä on sitten intopiukeena kiva tokoilla tai heitellä nurmikolle murkinaa etsittäväksi.

Ja kolmas osittain matemaattinen yhtälö on kesällä ostettu Asics, josta paistaa nyt päivä läpi. BUUUUU. Ei jatkoon!

KuntoKoira kuulumisia

Ensimmäinen FitDog -viikonloppu paketissa ja voin kyllä ihan rehellisesti sanoa, että kaksijalkainen on ainakin ihan puhki. Erittäin intensiivisesti on lajin parissa vietetty perjantai-illasta sunnuntai-iltaan niin laji-, fysiikka- ja mentaalivalkkutreenien parissa - ja kaiken tämän jälkeen olen todellakin ansainnut jättimäiset läjät nougatjädeä ja sohvarötväämistä :D

Mitä jäi päällimmäisenä mieleen? Tulossa on ainakin aikamoisen mielenkiintoinen matka lajiin huippukoutsien silmien alla ja mahtavassa porukassa. Rankkoja viikonloppuna, epämukavuusalueella oleskelua, lyhyitä yöunia, kumisaappaita, kipeitä lihaksia, ehtaa mäkkimättöä. Mutta samaan hengenvetoon myös fiilistreenejä, oivalluksia, onnistumisia, huonoja vitsejä, kahvia, paljon kahvia, mahtityyppejä. Selkeästi plussalla siis!

Perjantaina startattiin käytännön asioilla ja henkisen valmennuksen luennolla. Tuolla puolella en ehkä koe mitään massiivisia heikkouksia itsellä olevan, mutta tiesvaikka sieltä saisi sorvattua systemaattisella työskentelyllä ihan uusia vahvuuksia. Se mikä oli hauska huomata, niin pari vuotta sitten tilanne olisi ollut aikalailla erilaisempi ja näitä "sisäisiä kampittajia" olisi ollut enemmänkin. Mutta hauskahan näitäkin juttuja on työstää siltäkin varalta, että jossain vaiheessa keksin sen apinan selkään ;)

La-aamu

Lauantai olikin sitten kaikkien jännityksellä odottama testipäivä. Ja niiin upea sää! Ihan fiiliksissä tepasteltiin Olarinluomassa Nalperon kanssa aamupakkasessa auringonpaisteessa, kun ainut ääni oli pakkasen takia haapojen oksilta maahan rapisevat lehdet. Javaa ei paljoa tietty luonnonihmeet kiinnostaneet, kun se olisi vaan hihna suorana sinne halliin vaan halunnut :D Aloitettiin Niinun keppitestillä. Tehtiin kahdeksan eri keppiharkkaa, joissa oli erilaiset lähestymiskulmat, putkihäiriöt ja leikkaukset. Karvalakki oli tasaisen varma kepeillä ja Niinunkin kanssa keskusteltiin, että eipä näissä sen ihmeempää. Putkihäiriöitä pitäisi vaan päästä enemmän volyymillä treenaamaan, kun pitkä nenä sujahtaa putkeen niin kovin helposti.

Olarissa oli kanssa lihaskuntotestien vuoro seuraavaksi. Siellä sitä Steinerkoulun liikuntasalin lattialla vedettiin sekunttikelloa vastaan mm. olemattomilla rintalihaksilla jotain punnerruksia ja kyykkytestistä taisi omat polvet suuttua. Sellainen rutina kävi nivelistä, että vieressä seisseen Annenkin korvissa soi. Saiskohan jostain varaosia? Jerryn session jälkeen luontevin seuraava etappi olikin Niittarin mäkki, koska eihän urheilija tyhjällä pötsillä mitään jaksa ;)

Iltapäiväksi oli meidän ryhmällä sitten kirsikkana kakun päällä kolme treenipistettä Akatemialla. Juhalla oli rytmitys/perusohjausratatreeni, joka tehtiin kahdessa pätkässä. Tässäkään ei mitään ihmeempää, yhden saksalaisen kanssa meinasin vaan vähän hätäillä, mutta muuten Nalpero vipelti menemään tuttuun tyyliin. Koska Juhan osalta aikataulut oli vähän myöhässä ja oma suoritusvuoro tokavika, Teemun treeniin emme saaneet ollenkaan rataantutustumista, koska siinä vaiheessa oli jo eka koira radalla.

Nooooooh, tämänhän emme suinkaan anna päästä ihon alle, vaikka meinasikin ärsyttää. Tein sitten tehokasta mentaalitreeniä irrottamalla tunteen asiasta Teemun tarkoitusperät tuntien, koska selkeästi taasen koeteltiin stressinsietokykyä: neljä eri treeniä kahden putken, kahden hypyn, pituuden ja renkaan kombolla, joista pisin 15 estettä ja lyhyin 9 ja aikaa tasan kahdeksan minuuttia "kerrasta poikki" metodilla. Sehän meni olosuhteisiin nähden oikein hyvin, kun ilman rataantutustumistakin kaks ekaa treeniä nollalla läpi ja kahdessa vikassa tuli muutama putkikielto, mutta nekin sain menemään oikein ja taputin itseäni oikein runsaasti olkapäälle tämän päätteeksi.

Vikana sitten Jennan kontaktipisteellä, johon Java oli ilmeisesti säästellyt ässää hihassa. Kellotettiin kaikilta kontaktiesteiltä vedätysaika ja taaksejäämisaika niin, että omat räpylät eivät saaneet ylittää kolmannesta ko. kontaktiesteestä. Jalmarsson teki kolmen sekunnin puomin 2on2offilla ja 3,5s taaksejäännin, siis apua ihan huikeaa! Puolen sekunnin ero itsenäisessä loppuunmenemisessä on jo huikean hyvä pieneltä shelttispeltistä ja tähän päälle vielä täydelliset A:n kontaktit (1,2s) jätti kyllä meidät molemmat Jennan kanssa vähän hämmästyneeksi, että mistä tää oikein nyt tuli. Ilmeisesti Herra Huumorikoira osaakin yhtä sun toista :) Keinun ekalla vedolla se vähän haahuili, kun oli ilmeisesti menossa puomille sen sijaan, mutta vedättämällä hyvä keinu ja itsenäisestikin se sinne loppuun lompsutteli nätisti, kun muisti vaan käskyttää.

Su-aamu

Sunnuntaille meille oli sitten valittu Juhan ratatreeni ja Niinun keppiklinikka Jerryn fysiikkaponnistusten lisäksi. Voin kertoa kyllä lajin mietityttäneen sillä hetkellä, kun 5:50 sattuu heräämään vahingossa sunnuntaiaamuna 40min ennen kellon soittoa ja intopiukeat koiratkin jo sitä mieltä, että nyt voi jo herätä. Kasilta sitä oltiin vetisestä säästä huolimatta Akatemialla rataantutustumisessa ja täytyy myöntää, että Juhan valssi-päällejuoksu -henkisellä radalla unenrippeet aika nopeasti karisi. Radalta meille vaikeimmaksi kohdaksi arvelin rataantutustumisessa 18 hypyn jälkeisen elämän, koska taustalla on putki huutelemassa pienen koirani nimeä. Jaaaaaa kuten videolta näkyy, niin sinnehän sen kyllä survoin. En yhtä, enkä kahta kertaa vaan vähän useammin ennenkuin tajusin, että asiassa auttaa aika paljon jo se, että sitä koiraa ei ohjaa putkeen, vaan 19 takaakiertoon... Mutta hei, KOLME VALSSIA putkeen ja kukaan ei edes kuollut tai loukkaantunut! Siitä vatkauksesta olen kovin tyytyväinen :P

Aksaleirille on pakko lähteä peräkärryllä ens kerralla... Tässä siis demonstraatio pelkästään sunnuntain iltapäivältä mitä ei ollut päällä, kun oli juoksukamat niskassa: Treenihousut, treenihuppari, treenipaita, juoksutakki, sadetakki, toppatakki, juoksupipa, treenikengät ja kumpparit :D

Akatemialta huristelin sitten kiesilläni lämppärit täysillä kohti Espoota ja Jerryn 2x300m testiä. Puolituntinen lämpimässä autossa vaatteita kuivatellen oli sen verran luksusta, että tarvittiin mielen lujuutta juoksenteluhaasteeseen motivoitumiseen. Vettähän tuli siis ihan vaakatasossa, oli kylmää ja tuuli. Ihanata. Tälläinen antisyksyihminen ahdistuu noin persesäästä ja vieläkun sinne pitää mennä trikoissa hillumaan, niin avot! Taktisesti olin ottanut mukaan täysin erillisen vaatekerran juoksenteluun, jotka voin kastella täysin ilman huolta loppupäivän paleltumisesta. No, alkuasetelmista huolimatta juoksu meni ihan kivasti, vaikka pahaltahan se tuntui: kun käsketään vetää täysillä urku auki, ni minähän vedän. Eka taisi mennä 58-59s ja viiden minuutin palauttelun jälkeen tokasta rykäisystä ei itseasiassa aikaa ole edes tiedossa. Kyllä siinä olisi vaan perkelettä mieli tehnyt tirvoa tokan vedon viimeisellä puolikkaalla ;)

Tästä toivuttua oli vikana vielä Niinun keppiklinikka, jossa Javan kanssa pohdittiin tuota putkihakuisuutta ja pieni eläin pääsikin demonstroimaan miten upeasti se putki löytyy, vaikka joutuisi vähän etsimään sisäänpääsyä. Kisoissa tai treeneissä keppistipluja sille ei tuu juurikaan, koska se on niin liikeorientoitunut koira (ellei liike osoita suoraan putkeen, niin kuuluu vaan slurps kun pieni koira sinne katoaa :D), mutta nyt sitten treenattiin vaan käskyllä esteen valintaa. Muutaman kerran meinasi alkaa naurattaa, kun siitä niin näki kuuhun asti, että se kyllä kuuntelee ja miettii mennessään, et kepeille joo... muttakun.... muttakun... putki!!!!!!!!!!!!!!! ja sitten se tempaisee itsensä putkeen ensin ja sieltä tullaan sitten ihmettelemään, että noni nyt niitä keppejä. Putkihäiriötä siis ilman liikettä ohjelmistossa.

Nalpero sanoi, että olipa kiva viikonloppu, aksaa ja shelttityttöjä! Ja kippari sanoo, notta maailman pähein Jalmari <3

Ja tämä näky oli kotona, kun itse just ja just jaksoi raahautua sisään.
Lammaskoiraa olisi leikittänyt vielä viikonlopun päätteeksi!

Viikonloppu oli siis huikean antoisa ja rankka lajin parissa ja mikä parasta, näitä on vielä seitsemän jäljellä ennen arvokisoja!

Kaikeksi hienoudeksi viikonlopun kruunasi Javan Elmo pojan eka SERT-A. Se on nimittäin sellain juttu, että Nalperolla on vuoden päästä eka valiojälkeläinen ja isukki on erittäin tyytyväinen jälkikasvunsa otteisiin tälläkin saralla ;)