27.11.2014

KuntoKoira vol. 2

Huh, johan oli taas intensiivinen FitDog -leiriviikonloppu. Perjantai-ilta vietettiin mestarillista harjoittelua pohtien ja lauantaina päästiin taas itseasiaan. Onneksi oman ryhmän treenit alkoi vasta puolenpäivän jälkeen, joten kerrankin ehti lahota pitkää lauantaiaamua omalla soffalla. Tosin Juhan harjoitteesessa pääsi aika nopeasti unohtumaan sellaiset relailut, koska ikinä en oo noin puhki ollut aksarääkin jälkeen. Ei luovutettu keskenkaiken, vaikka pahaltahan se kyllä tuntui ajoittain. Kuten filmistä näkee. 


Mutta huikean hyvät treenit karvalakin kanssa! Teemana oli ohjaajafokus ja erityisen hauskaa se on tuollasen oman elämänsä ratamestarin kanssa. Vaikka taipumuksia Herra Karvakorvalla on omien ratkaisujen tekemiseen, olin kyllä varsin positiivisessa mielessä yllättänyt miten hienosti se oikeesti tulee ohjauksiin, KUN ne vaan ladotaan pöytään ajoissa. Haastava treeni, fyysisesti erittäin rankka, mutta ei mitään mitä ei oltais hanskattu. Tällä suorituksella sai Juhaltakin yläfemmat, kunhan ohjaaja vaan raatonsa sai nurmelta kammettua :D


Juhan treeneissä mukavasti lämpimäksi saadut muskelit pääsivät uudelleen duuniin Jennan valvovan silmän alla lauantai-illan ratoksi. Tällä kertaa koiria laitettiin kääntymään ja sen lisäksi radan loppuun oli kasattu kontakteja, jos niitä hotsittaa treenailla. Ei paljon kirmailut näköjää pilkkuhanurin tassuissa paineet, mutta kaksijalkainen osoitti tuskaa jokaisen sprintin päätteeksi molempien edestä. Tää oli kyllä oikein aidot tsemppitreenit, kun taisteltiin jopa ne sylkkärit perille asti. Sen lisäksi oli oikein hyvä juttutuokio Jennan kanssa siitä mihin haluan nyt panostaa ja mikä on seuraava kehitysaskel, jota lähdetään rakentamaan. Mietintämyssyn sijaan tosin meidän tiimi harkitsee aasihattua... :D

Leirin jälkeen mulla oli pikkuinen aikatauluhaaste ehtiä ravintolaan lauantai-illaksi, mutta näköjään e on ihan mahdollista ehtiä 25 minuutissa siitä, kun tulee rähjäisenä kotiin suihkun kautta muuntautua ihmiseksi ja napottaa takaisin autossa. Saattoi olla ehkä Rekolan paikallinen ennätys. Tottakai mestarilliseen harjoitteluun kuuluu hyvin syöminen, juominen ja sosialisointi yötä myöten, jotta seuraavana päivänä on sitten täyslataus energiaa!

Sunnuntai vietettiin siispä Masalassa. Päivä alkoi Teemun perusrytmitys flatworktreenillä, joka jostain syystä oli los turkikselle ihan ylivoimainen juttu. Kyllähän se kiihdytyksiin ampuu lelun perään, mutta ei se ressukka ymmärrä jarrutuksiin reagoida, jos ei ole niitä esteitä. Tai kyllä se reagoi, mutta aina yhden laukan liian myöhään ja se ei nyt miellyttänyt koutsia laisinkaan, thih. Kuten esim. ylläoleva Jennan video todistaa, kyllä se osaa esteillä kääntyä ihan peruskäännökselläkin, jos vaan viitsii, mutta flätillä ei ilmeisesti viitsinyt.



Niinun treeniaihiona oli sitten samaa perusohjausteemaa ja rytmitystä. Olipahan vaan onnellinen karvamaakari treenikaverina, kun naama nauraa, räkä lentää ja häntä toimii jarrutuksessa ilmanvastuksena. Mikähän siinäkin on, että edellisenä päivänä Juhan treeneissä koira vaan heitettiin sulavasti yli viidestä metristä esteelle, mutta tässä treenissä sitä taas ajautui nenä kiinni rimaan. Voisi siis lopettaa siivekkeiden halailun ja keskittyä olennaiseen.

Kirsikkana kakun päällä meidän ryhmälle oli sitten vielä Jerryn fysiikkatreenit. Ja täytyy kyllä myöntää, että edellispäivän Juhan treenien jälkeen tuo tuntui lähinnä kevyeltä loppujuoksentelulta, vaikka tehokas kolme varttinen puuhasteltiin lämppäliikkeitä ja juoksutekniikkaa kohdalleen. Toki iloisen lämmin siitäkin tuli ja eniten meinasi kuolema korjaa kotimatkalla, kun puolituntia istui autossa ja sen jälkeen yritti poistua kiesistä, kuin notkea banaani. Tosin motivoin itseäni menemällä kaupan kautta, kun myöhäisestä fysiikkatreenin ajankohdasta ei oikein mitään lounasta voinut kiskoa iltapäivällä - ihan urheilijan evääthän sieltä tarttui mukaan:


Jep, tärkeetä otta tooooooosi vakavasti tämä touhu :D Mutta olipahan taas viikonloppu. Mahtava ryhmä, maailman hienoin koira ja paljon taas pohdittavaa ensi leiriin! Huikea tsemppi ja kannustus kentänlaidalla ja sen ulkopuolella. Kiitos kuvaajille isosta avusta :)

23.11.2014

Enemmän vauhtia, kuin järkeä

Edellinen viikko on ollut varsin hanurista. BAT:n kisoissa Nalpero oli vähän rairai -fiiliksillä, josta ekalta radalta taisi tehdä virhepiste-ennätyksensä roiskimalla rimoja ja puomin kontaktin, kun oli vähän kiire. Joo aikamoista vipellystä se oli, mutta ei paljoa auta, jos tuloslistassa on komeat 20 vp. Tässäpä todistusmatskua about kuutosesteeltä eteenpäin:



Tämä kaahailu kostautui sitten A-kisassa, jossa se ottikin vuosisadan lipat keinulta. Luuli radan jatkuvan suoraan eteenpäin ja hyppäsi ilman vapautuskäskyä, mutta matka jatkuikin 90 astetta toiseen suuntaan, joten se yritti sitten ilmalennon aikana korjata suuntaa huonolla menestyksellä. Lopputuloksena 11 kiloa narskahti toisen lavan päälle ranteet soikeana toiseen suuntaan juurikin mun selän takana, kun olin laskenut sen varaan, että se odottaa vapautuskäskyä. Tästä eteenpäin se olikin todella, todella omituisen tahmea ja hidas Javaksi, ihan ku tehot olisi kadonneet moottorista ja oli selkeää, että päivän geimit oli tässä.

Ulkona jäähkätessä se sitten keventeli toista etukoipea ja omassa päässä pyörii kaikki kauhukuvat. Etenkin, kun koko episodi tapahtui silmänräpäyksessä mun selän takana ja vasta jälkikäteen hidastetulta videolta näin mitä siellä oikeesti tapahtui. Tärsky taisi olla aikamoinen, mutta kaikkien onneksi iltalenkillä liike oli jo palautumassa normaaliksi. Omaan silmään etuliikkeissä oli kuitenkin vähän epätasapainoa, vaikkei varsinaista keventelyä enää ollutkaan ja olikin mahtava tsägä saada koira heti maanantaina Jerrylle tsekkaukseen peruutusajalle. 

Vasen puoli oli saanut osumaa ja etenkin vasen ranne oli vähän jäykkä verrattuna oikeeseen + kylki kaipasi avaamista, mutta mitään isompaa mikä ei olisi hoitoon reagoinut ei ollut. Ohjeistuksena oli pitää muutama päivä lepoa ja sen lisäksi saatiin vielä treenilupa viikonlopun FitDog -leirille, joten onni myötä tällä kerralla. Mut kyllä nää taas pistää miettimään tänkin lajin mielekkyyttä tuon kaksisoluisen kanssa, kun vauhtia on enemmän kuin järkeä ja muutama näitä, niin se on äkkiä pienen koiran agilityurat siinä.  Ehkä maailman isoimmalla suurennuslasilla tulee siispä tänään koiraa seurattua Jennan ja Juhan treeneissä. Toivottavasti oma ajatus olisi kuitenkin siinä tekemisessä, eikä vaan koiran kyttäämisessä... 

Eilen illalla istuttiin taasen leiriviikonlopun startteriksi Christina Forssellin henkisen valmentautumisen luennolla aiheena mestarillinen treenaaminen. Se nyt on aika selvää, että itsehän en mikään orjallinen excelpohjainen suunnitelmallinen treenaaja ole, vaan lähinnä ajatus siitä on päässä mitä tulevan kuukauden aikana tulisi ehtiä vapaatreenata, mutta kalenteriin näitä ei oikein pysty jaksottamaan etukäteen. Kun ei yksinkertaisesti tiedä millon sitä ehtii muulta elämältä treenaamaan - loppuvuosi on töiden puolesta kuitenkin aika hektistä aikaa. Tähän aikaan kaudesta enivei kokeilen uusia juttuja, pistän pakkaa sekaisin, haen uusia kulmia aika vapaasti. 

Mitä sitten on itselleni tärkeimpiä treenausajatuksia?
  • Back to basics. Kaikki lähtee niistä perusohjauksista.
  • People. Hyvä tsemppi vie pitkälle ja jotkut himohiekottajat on kyllä niin vaarallista seuraa, että ei tee kellekään hyvää.
  • Focus. Pitää valita mitä treenaa, koska kaikkea ei ehdi kuitenkaan eikä kaikessa voi olla hyvä. 
  • Attitude. Hyvä boogie, se tarttuu koiraankin ja päin vastoin.
  • Quality over quantity. Näillä treenimäärillä on pakko vaan miettiä miten esim. 15 minuutista vapaatreeniä saa olennaisen irti.
  • You get what you enforce. Jos palkkaa pelkkiä putkia, niin ei oo ihme, että sinne se koira sinkoilee, vaikka kuin hölöttäis hyppy- tai keppikäskyjä.
  • Stop when you are winning. Lopetetaan siihen onnistumiseen, eikä ahnehdita liikaa.
  • Plan - execute - analyze - learn.
  • Imagine. Ei tartte aina olla aksakentällä treenatakseen aksajuttuja.




20.11.2014

Not made for this


Ehehehhhehehehe, aaapuva!

Syksy, en pidä. Ja taas muistan miksi pidän siitä vähän vähemmän ;) Aika monta kertaa ehtii pikkutassut tepastella eteisessä sillä välin, kun isotassu on tassupyykillä. Ja syylliset näyttävät kovin viattomilta siihen nähden, että todistusaineistoa on taka-alalla aika paljon.

9.11.2014

Isikoirienpäivää

Voi apua, oonkin ihan unohtanut tänne mainita Nalperon tuoreimmasta saapumiserästä. Sunwaken -kenneliin tupsahti 27.10.2014 kaksi oikein pontevaa tulokasta: bluemerlenarttu ja trikkiuros. Odotan innolla näiden vesseleiden näkemistä livenä :) Lisää pentusista kennelin sivuilla.

Heta & Nalu
Noin muuten onnellinen isukki onkin viettänyt isikoirienpäivää tekemällä kovin tärkeitä asioita. Näihin kuuluu mamman kanssa nyhjääminen, akiliti ja syöminen. Javan mielestä oli nimitäin suurenmoinen vääryys, että lähdin perjantaina risteilylle ilman sitä. Niin oli naama pitkänä ja korvat lurpassa, että et vaan voi tuollalailla hyljätä ja siitä hyvityksenä sitten olen saanut nauttia läheisyyskontaktista myös koko menetetyn ajan osalta.

Tässä esimerkki.


Nelijalkaisista tulin kovin onnellista sakkia, kun iltapäivällä vihdoin tsemppasin itseni Ojankoon otuksia juoksuttamaan ja siinä sivussa vähän treenaamaan. Tällä kertaa päätin vähän testata esteen merkkauksien lukitusta ja aikamoisen hienostihan se shelttiaiheinen karvahattu nuo hakee, vaikka sen pää kyllä sojottaa ihan just sinne missä kuski on ja moni olisi valmis betsaamaan isot rahat sen puolesta, että ei todellakaan lähde hypylle. Eipä :P Oon kyllä ihan iloisesti yllättynyt, että yli 10 metristä sen saa hypyille.


Youtubellakin oli ilmeisesti asiasta mielipide, kun heitin puhelimesta pätkiä eetteriin. Oletusasetuksena siis ilmeisesti komediaa on nuo meidän treenit?


Tai sit se on mun puhelin, jolla alkaa olla kiukkuinen asenne treenimatskun tallennukseen. Tässä esimerkkinä Akatemian tämän viikon treenit alkuviikosta, kun Irene ystävällisesti ehti treenin lopusta pari pätkää nappaamaan. Huumoria riittää laitteella eka loppupätkä ja sitten sitä alkaa kiukuttaa niin paljon, ettei enää tarkentaakkaan viitsinyt. Mulle olis kyl kelvanu Juhan nollarata ihan filmillä, mutta jos puhelin ei jaksa, niin ei se vaan jaksa. Nih!



Olipas muuten kokemus nuokin treenit. Säähän oli suoraan sanottuna aikamoista kuraa, kun Fmi.fi kertoi, että keli tuntuu kuin -4 astetta: nollassa, vihmoo vettä vaakasuoraan ja maa täynnä loskaa. Hiphei. Tulin vielä ajoissa hallille, et ehdin hyvin puol tuntia verkkaa, mut sit jäiki mustapekka käteen ja saatiin kuuden koirakon poppoon vika vuoro. Toppatakista, tuplahousuista, kumppareista ja useista välilenkeistä huolimatta pääsi kyl ikijää iskemään tähän naiseen ja olin sitten niin totaalisen kohmeessa koko treenin, ettei yksinkertaisesti jalat liikkuneet ollenkaan koko treenissä. Ihan karmee fiilis, ku kroppa on ihan seis ja vaikka kuinka antaa käskyjä koiville, et hopotihop, niin mitään ei tapahdu!? Ja sit sellasta ihme laiskotteluhimmausta ja säästelyä heti kun vaan mahdollista kepeillä ja puomilla. En edes suustani saanu käskyjä koiralle, ku ei kuitenkaan henki kulkenu. Hyh, ei tollassii treeneejä enää. Kolmas vaatekerta siis ens kerralla mukaan ulkovaatteeksi!

Snipikin tietää, että paleleminen on ihan tyhnää!


4.11.2014

Se ajattelee sittenkin!

Nalperolla on yksi perustavanlaatuinen ongelma. Se on nimittäin se, että aksa on niin kamalan mukavaa, että pieni turkis voisi vaan posottaa menemään talla pohjassa erinäisiä vauhdikkaita esteitä suorittaen. Ajattelu ei aina ole se vahvin lenkki, joten siispä palauttelin otukselle mieleen keppikäskyerottelua pikkupikatreenillä.

Videolla on kaikki vedot ja näkyykin ihan superhyvin miten lamppu syttyy pikkunupissa ja sen jälkeen kaikki kulmat menee ihan kuin vettä vaan ja sen takia taidan tämän jakaa ihan blogissakin. Tosin sitä ennen sitä oikeaa moodia saa vähän hakea, kun tekishän se kyllä, mutta mieluusti sata asiaa. Mm. esteille sinkoamisia (maksihyppy - ei haittaa) ja pöydän kautta vauhdinottoa.

Paimenkoiraominaisuus on myös herkästi tuo virheen toistaminen, joten sen sijaan, että runnoisin asiaa läpi "No kyllä tämä PITÄÄ osata", helpotan tehtävää muutamaan otteeseen ja tsädääm, sen jälkeen kepeissä ei enää ookkaan mitään ihmeellistä. Helpottamisen jälkeen (näyttö, siirryttiin suoraan näköyhteyteen oikeeseen keppiväliin ja lopulta esteen viereen) pääsinkin sitten vaikeuttamaan harkkaa aikalailla, kymmenestä metristä oikeeseen väliin. Pienellä eläimellä on sittenkin ne aivot saatavilla, myös aksatreeneissä <3


Klikkerillä, sheippaamalla ja etupalkalla saa aika paljon aikaiseksi!