27.3.2011

Erkkaritunnelmia tuoreeltaan

Mahtava erkkaripäivä Paimiossa takana ja vihdoin kotisohvalla oikomassa koipiaan. Mehän tosiaan lähdettiin tien päälle puolen ysin maissa ja kotiin saavuttiin vasta ennen seiskaa. Mä kun autossa hykertelin, että kylläpä vaan on väsynyttä koiraa kotiintullessa, mutta olisin voinut olla ihan hyvin hiljaa tuosta asiasta. Kotiinpäästyä meillä alkoi järjetön ralli, kun Nipalla oli ollut kauhukakaraansa hurja iksu ja sen päätteeksi vielä mulle ruvettiin kantamaan leluja. Oh dear...

Mutta siis erkkari. Olipa hyperkiva päivä, kun näki paljon kauniita shelttejä, uusia ja vanhoja tuttuja ja tuli lärpäteltyä koko päivä niin tehokkaasti, etten tajunnut edes syödä mitään koko päivänä. No, hengissä pysyttiin siitäkin huolimatta. Erkkaripaikka oli tosi kiva, kun koirapaljoudesta huolimatta sinne ei liiskautunut ihmiset eikä koirat, järjestelyt toimivat ja tuomaritkin olivat lähteneet sinipunaisin ajatuksin matkaan. Nimittäin punaista nauhaa sinne oli varmaan tilattu kilometritolkulla, koska sitähän rullattiin. Ja mikä parasta, myös Jalmarille.





"Nicely shaped head. Good eye and ear placement. Good underjaw. Nicely angulated front & rear. Good bone. Level topline. Good lenght of tail. Well broken merle colour. Lacking coat but this doesn't detract from his overall shape. On the upper end of height. Moved nicely."

Suhtautuminen tuomariin: Rodunomainen

Vapaasti suomennettuna: "Hyvä päänmuoto. Hyvin sijoittuneet silmät ja korvat. Hyvä alaleuka. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä luusto. Tasainen ylälinja. Hyvin rikottu merleväri. Turkkia puuttuu, mutta tämä ei huononna yleisvaikutelmaa. Korkeuden ylärajoilla. Liikkui hyvin."

NUO ERI, Diane Bartholomew, Iso-Britannia

Mitä tulee arvosteluun, niin mielestäni tuomari on osannut poimia niitä Javan hyviä puolia kauniisti paperille asti tarttumatta niihin puutteisiin.   Pää sillä on ihan ok, tosin pitäisi olla litteämpi. Silmät ja korvat juu kivasti paikoillaan toisiinsa nähden. Alaleukakin on ja myös kaikki hampit. Etukulmauksiin olen todella tyytyväinen, takaa ehkäpä vähän kuitenkin vajaat (paitsi hyvin esitettynä, niinkuin tänään :), ylälinja ja häntä saaneet aina kehuja. Väri on ehkäpä pojan isoimpia valttikortteja, koska onhan se upea. Hienosti marmoroitunut hopeanharmaa, josta mösjöö Pilkku keräsi paljon kehuja päivän aikana kehän ulkopuolellakin. Turkkia meillä on Javaksi oikein kivasti (mun mielestä toi riittää just fine), mutta toisiin nuoriin uroksiin verrattuna kesäasussahan se oli liikenteessä. Siellä oli sellaisia Gandalffeja liikenteessä, että niiden rinnalla ei tuolla pehkolla pitkälle pötkitä. Isohan se on, täpärästi 39,5cm, mutta mamman mielestä oikein oiva medikoira ;)

Tällä kertaa mä sain jännittää katsomossa, kun ajateltiin tosiaan testata onko Jalmari vaan  mun kanssa niin isoa poikaa, että voi pullistella siinä sivussa. Ja näköjään Sarin napakka "häntä alas" käsky tuntui tehoavan, kun pikkupilkku kipitti upeasti häntä selän jatkona. Tosin tämä tuomari ei ollut ollenkaan allerginen pystyille korville, koolle kumpaankaan suuntaan, liputtaville hännille, karvattomuudelle jne. joten varmasti kotiin lähti tämän päivän erkkarista muillakin tuloksiinsa tyytyväisiä :) Ja kävi vielä hyvä tsägä, kun kilpailuluokan aikana viereisessä kehässä alkoi avoimen luokan narttujen kilpailuluokka, niin Jalmarihan poseerasi niin ryhdikkäästi tyttöjä ihaillen :D Luokkasijoitusta ei tullut, kun näköjään tykkäsi vähän pienemmästä ja brittiläisestä, mutta tooooosi tyytyväisiä ollaan. Tuuletettiin punaista nauhaa ääneen Javan iskän omistajan kanssa ja muut varmaan luuli, että lääkitys on huonosti balanssissa, kun jotkut hullut on siitä ERIstäkin tyytyväisiä - Mut pakko olla, kun kaksi kuukautta sitten koira oli arvosteltu T:llä :D

Kiitos kaikille mukavasta erkkaripäivästä, mulla oli kivaa ja niin oli hauvallakin. Loppuun pakko heittää uskomattoman "hieno" otos Javan liikkeistä. Hyvin ehtii siinä esiintymisen sivussa heittää mammalle silmää ja perspektiivikin upea, ihanku sillä ois joku megahanuri ja minipää: selkeä ERIn piski :D

26.3.2011

Aksaa x2

Normiviikko siis. Jalmari on päässyt tupla-aksailemaan taas pitkästä aikaa ja täytyy myöntää, että thankkaaaad. Pieni noheva poika kun on taas tylsyyksissään aktivoitunut täällä kotona askartelemaan, tällä kertaa uhrina (onneksi jo roskiin menevä) sisäpelikenkä ja kuulottimien pehmuste. Tosta koirasta vaan näkee heti, kun viikkotreenien määrä jäänyt vähiin ja siitä saa sitten yleensä maksaa ennaltamäärittelemättömän hinnan sitten Visaa vingutellessa.

Tiistainahan meillä oli Ertin treenit, jotka nyt itsessään omaa jo spektaakkelimaisia piirteitä. Näköjään treenien sisältö on palannut kutakuinkin alkeistason koirille sopivaksi, jonka takia oikeesti turhauttaa ajaa 25 km suuntaansa. Treenit ei myöskään kestä enää kolmea varttia, vaan n. puolisen tuntia siinä on kuusi koirakkoa pyörimässä yksikerrallaan jotain pientä kivaa tekemässä. Jos tekee jossain piilossa nurkassa vuoroa odotellessa jotain, se on ok, mutta muuten piskit kiinni ja muiden suoritteita katselemaan. Vaikka perusasiat onkin tärkeitä ja niitä on olennaista treenailla vastakin, niin ei nyt ihan alkeiskurssille sentään viitsisi mennä sylkkäriä vääntämään.

Haukkuminen on myöskin nykyään ekstra-nou nou. En minäkään siitä tavasta pidä, mutta jotenkin en vaan sitä osaa ottaa suurimmaksi ongelmaksi, jos se haukkuu kahta asiaa: tylsyyksissään radanrakennusta, kun pitäisi päästä mukaan ja isojen, vauhdikkaiden koirien suoritusta, kun pitäisi taas päästä mukaan. Mitään jatkuvaa ulvomista ei sekään, vaan lähinnä kommentointia tilanteeseen. Tämäkin jää pois heti, kun se pääsee itse tekemään. Ensimmäinen on ratkaistu sillä, että saa odottaa vaikka siellä autossa alkuverkkojen jälkeen ja toiseen ratkaisu ei ainakaan ole se, että siellä seistä tollotetaan kentän laidalla hipihiljaa (yleensä siis luppoaika me käytetään ulkona tassutteluun, tokoiluun, temppuiluun, kontakteihin, keppeihin, renkaaseen, ohjauskuvioihin jne.). Ja aika kivasti pääsee harrastuksissakin eteenpäin sillä, että viiden minuutin ajan käyt viikossa vähän tekemässä. Nooooot. No, meille on väläytelty sitä kilpailevien ryhmää, mutta isoin este kuulemma on toi hauvan haukku sinne siirtymiseen. Trolololoooooooo.

Onneksi aina tulee lauantai ja Sporttikoirahallin vakkarivuoro. Matkaa samanverran, mutta luksusta koko 8e hallivuokralla, kun oikeesti pääsee tekemään. Välillähän meno on kuin villissä lännessä, mutta ainakin oman ja koirani puolesta voin kaikenlaisen häiriötreenin olevan enemmän kuin welcome. Harvemmin niitä kisojaan missään tyhjiössä järjestetään. Sen lisäksi, että ollaan opittu ihan törkeesti, kun saa kaikessa omassa rauhassa tehdä ja hioa ja tahkota niitä vaikeitakin juttuja.  Tällä kertaa mulla oli messissä 2-luokan rata, jossa kääntymisiä, ennakoivia valsseja, sylkkäreitä. Heitetäämpä Jennin ystävällisesti tuttavallisesti kuvaama videopätkä Jalmarin taidonnäytteistä. Omaan silmään aika kivaa menoa pikkukoiralta ja sen perseilevästä omistajasta, kun harrastusta takana puoli vuotta. Oman käskytyksen ajoitus + ohjeistus pitäisi saada kuntoon, niin koiran olisi helpompi kääntyä tiukkoihin kurveihin, kepeille lähetys onnistuu helpommalta puolelta, jos en itse sitä sählää ja tosiaan ei tartteis aina kyntää pikkukoirantasolla, kun jalkoja se lukee kuitenkin enemmän. Mutta silvuplee:



Vinkki loppuun niille, jotka ruokkivat piskejänsä raakaeväällä ja käyvät Sporttikoirahallilla. Tien varrella on nimittäin Helsingin Lihaexperttien myymälä, jossa on törkeen hyvät/halvat broiskunsiivet + lihat koirille. Mä kävin reilut pari kiloa siipeä hakemassa pakastimeen (hintaa shokeeraavat 8e ;) ja näköjään kassatyyppi oli koiraihmisiä kanssa, kun sillä oli omakin piski duunissa mukana. Kävinkin sitten taputtamassa myymälänjohtaja Duke -staffia ostostelun lomassa. Voin vaan kuvitella Nippeä lihakaupassa töissä :D Sen verran kohtelias se on, että ilman lupaa ei ota, mutta varmaan istuis vitriinin edessä kuolalammikossa katselemassa palvikinkkuja ja asiakkaita vetisin silmin, että ei oo ruokaa näkyny tässä pienessä mahassa. Vaikka se on itseasiassa vähän fläsä tällä hetkellä, joten ei välttis menis huijjaus läpi ;)

20.3.2011

Tukka hyvin, kaikki hyvin

Lopputulos on tässä ensi viikonlopun erkkaria ajatellen. Mutta miten sinne päästiin?

Ensin kysyttiin mösjöö Pilkun mielipidettä asiasta ja kuva kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa

Valittevasti keskustelu oli aika lyhyt. Tältä näyttää sitten se kuuluisa uitettu koira.

No, on niitä ässiä hihassa siitä huolimatta, että debatti meni yks nolla. Pari litraa vettä mamman naamalle, ni oppiipa olemaan, tirsk!

Sieltähän kuoriutui silakka :O

Kuivauksen päälle kirsikkana kakun päälle korvatrimmaus. Siis koristeenahan nuo usein tuossa vaan ovat, mutta ovatpa ainakin somasti siistityt.

19.3.2011

Nipa korkkasi kisauran

Ja suoraan rallytokon alokasluokasta, kun oon niin laiska, etten jaksaisi lähteä Porvooseen asti kelaamaan jonkun mölliluokan takia. Meidänhän piti päästä tulille jo helmikuussa Kirkkonummen kisoissa, mutta silloin Nipa päätti aloittaa juoksunsa ja jäi lähtemättä. Liekkö sitten tullut sille jännätys ja mennyt pupu pöksyyn ja hädissään sitten kehitteli vähän juoksuja.

Nipa rölleili sitten upeasti 94p. alokasluokassa ja näin ollen saaden kilpailukirjan korkattua hyväksytyllä tuloksella. Ainoat virheet tuli muutamasta vinosta asennosta, joista on syyttäminen ihan vaan hihnan toista päätä. Pitäisi vaan räpylänsä ojennuksessa, niin Natikin osaa istua juuri niinkuin on treenattu. Ja kolmonen otettiin istu-maahan-maasta liikkeelle -kyltiltä, kun Nipa ennakoi kyltille takaakiertoliikettä. Katsomon puolella oli jo henkeä pidätetty kannustusjoukkojen kesken, että muistaako ohjaaja uusia liikkeen ja muistihan se! Nyt Nati teki aivan upeat istu-maahan siirtymät ja hienon liikkeelle lähdön. Siitä olisi -10 napsahtanut, jos olisi uusinta unohtunut. Jännä juttu, että sitä ei kovin paljon käytetty hyödyksi, ainakaan mä en nähnyt yhtään koirakkoa, joka olisi suorituksensa uusinut.

Ei siis yhtään talutinvirhettä, haahuiluvirhettä tai ohjaajan megakämmiä, joten täytyy olla suoritukseensa tyytyväinen. Muutenkin joukkiomme sai upeita tuloksia kasaan, hyväksyttyjä suorituksia upeilla pisteillä ja jopa se yksi luokkanousu, onnea siis myös Hanna, Elina, Petra ja Sari! Kisat olivat hyvin järjestetetyt ja erityisen kiva oli se, että alokasluokka oli jaettu kahteen ryhmään ja ensimmäisen ryhmän lopuksi (oliko peräti reilu 20 koiraa per ryhmä) sai kisakirjat takaisin ja pääsi kotimatkalle. Tässähän ehtii siis puuhata vielä vaikka mitä lauantai-iltapäivänä, vaikka aamu aloitettiinkin Porvoonkin kautta! Hannalla oli videokamera messissä ja video löytyy täältä. Harmillisesti se näköjään alkaa vasta viidennen suorituksen lopusta, mutta pääsee siitä fiilikseen :D Kiitos kuvausryhmälle hetkien ikuistamisesta.

18.3.2011

Aksaa ja kerhotoimintaa

Tällä jännittävällä viikolla pieni älykäs koirani ei ole askarrellut, mikä miellyttää omistajaa aika paljonkin. Kovan onnen lasit kun vielä muistuttavat shetlantilaisten kekseliäisyydestä itsensä viihdyttämisestä eteisen pöydällä ja pitävät myös tällä viikolla saapuneet tuoreet lasit visusti poissa tuon koiran ulottuvilta. Jallukin saa siirtyä nyt vähän edullisempiin aktivointileluihin, kuten esim. Kongeihin ja vessapaperirulliin. Tai sitten se menee johonkin päivätöihin valvovan silmän alle tienaamaan tuhotun omaisuuden edestä pelimarkkoja.

Sitä vastoin treeneissä ollaan taas käyty energiaa tuhlaamassa. Nythän tilanne on se, että meillä on niitä vaihtuvia ohjaajia riippuen vähän siitä kuka milloinkin pääsee ja niimpä joka kerta lähdetään tyhjästä "mitä te nyt osaatte". Epämääräinen tilanne oli karkottanut muut ryhmään kuuluvat yhtä lukuunottamatta, joten ehdittiin me sitten siinä jotain saada aikaiseksi. Meillä oli tasoharkkana välistäveto + takaakierto + päällejuoksu -setti kuudella esteellä, joka menikin itseasiassa ihan kivasti, kunhan intopiukea mösjöö Pilkku malttoi kuunnella kipparin ohjeita. Välistävetokomentona toimi tänään ainoastaan herran ikioma nimi, kun näköjään sain tässätellä ihan keskenäni herran rallatellessa omiaan. Taikasanaa vaihdettua lähtikin homma luistamaan, niinkuin tapana on ollut. Takaakiertosuora meni superhienosti, vaikka kahden ekan esteen väli oli pitkä ja siinä vaadittiin koiralta malttia pysyä ohjaajasta irti, kunnes käsky käy. Ainakin tämän viikkoinen vetäjä oli sitä mieltä, että meille oikempi paikka olisi kilpailevien ryhmä, joten katsellaan mitä kevät tuo tullessaan :)

Torstaina Volvon nokka starttasi taas kohti Konalaa ja ESS:n näytelmätreenejä/trimmausopetusta. Siellä kaikkien normaalikokoisten ja -näköisten shelttien keskellä Jalmari näytti niin fläsältä ja isolta :D Ja toki kippurahäntänsä kanssa vielä enemmän pystärikehään menevältä... Javallehan tämä ei ollut mikään ongelma, kun oli tupatäynnä toinen toistaan hehkeämpiä shelttidaameja. Saatiin siinä illan kuluessa muutama hyvä vinkki trimmaukseen, joten sakset heilumaan viikonloppuna vaan. Tosin ehkä mitään radikaalia ei tässä vaiheessa ruveta treenaamaan, kun viikko näytelmään, mutta jos sitä vähän vaan *nipsnaps*... ja toisaalta, musta tuntuu, että edes minä en voi trimmaamalla saada koiralle T:tä huonompaa :D:D Loppuun tehtiin vielä hyvä näytelmätreeni, jossa seisotusta ja juoksua. Juoksua häntä tötteröllään, mutta muuten ihan kiva. Katellaan kuka viikon päästä vie vesselin kehään, minä vai Sari, jos se pörhistelisi vähemmän "vieraan" kanssa ja ehkä häntäkin pysyisi kuosissa. No, kassellaan, H:ta hakemaan siis!

16.3.2011

Ohjattua omatoimitreenaamista

Tai siis ainakin olen kovasti koittanut Jalmaria ohjata omatoimitreeneissä. Kävipä niin hassusti, että viime viikolla vaihteeksi oli ohjaamattomat harkat, mutta koska siitä oli ystävällisesti tuttavallisesti ilmoitettu etukäteen, pystyin käyttämään osan työpäivää harkkojen miettimiseen ;) Tarjottimelle pistettiin sitten oikein Helin vauhtirata, jossa sai molemmat pinkoa ihan tosissaan. Yllätykseksemme oltiinkin Mösjöö Pilkun kanssa keskenämme hallilla, joten mikäs se hauskempaa. Koko halli omassa käytössä ja privaattitreenit luvassa.


Haasteita tuli 10-11 välissä, kun koira paahtaa edellä ja itse pitäisi olla orkestroimassa tiukkaa takaahyppyä 11:lle. Tuohon kun sai oman käskytyksen selväksi ja oikea-aikaiseksi päästiin taas vauhtiin. 12 ja 14 oli pahat, kun putki oli enemmän tyrkyllä oikeasti kuin mitä tässä piirroksessa. Niimpä se tollikka pisti korvat lukkoon ja ampaisi putkeen, jos 13 hypystä ei tullut ajoissa koordinaatteja (siinäkun vielä rintamasuuntakin on hirveen kivasti just putkeen, että mene mene). Otettiin muutama toisto puolivalssilla, jolla saatiin ohjaaja taas kartalle. 14-15 välissä tuli muutama ohitus, jos vedätin liikaa 15 hypylle. Note to self: sitä koiraa voi odottaa sieltä putkesta ja lähteä siitä loppusuoraa paukuttamaan, eikä tartte hölkätä puolikilsaa etumatkaa. Kaikenkaikkiaan hyvät ja tosi tehokkaat treenit, kun ei tarttenu edes omaa vuoroa odottaa ;) Välillä tehtiin putken nollakulman lähetyksiä ja kontaktien naksuttelua alaslasketulla rampilla ja maksipyödällä olevalla versiolla. Ja vitsi et niitä pitäiskin malttaa tehdä lisää, kun koira oikeesti osaa, mut radalla vaan vauhti joskus kiihtyy niin paljon, ettei muista pieni mies aina ajatella.

Törmättiin aksavastaavaan hallilta lähtiessa ja hän oli tosi pahoillaan tuosta ko. ryhmän tilanteesta. No, mähän olin ihan fiiliksissä, että ei mua vaan haittaa, kun päästään välillä tälleen huolella treenaamaankin :) Ja näköjään kesän pentuaksakurssilta jääny Jalmari mieleen hänellekin. Eriasia on sitten, että taidoista, kyvyistä, huonosta käytöksestä vai hassusta väristä, mutta uskotellaan nyt ainakin itselle, että ihan siitä ekasta vaan johtuu ;) Ryhmän tilanne on sen verran muuttunut viikonaikana, että  ilmeisesti loppukauden siinä on joku vaihtuva ohjaaja, kuka nyt kiireiltään ehtii. Toisaalta kiva, kun saa erilaisia vinkkejä ja ajatuksia, mut toisaalta taas hanurista, koska meillä on kesälle tavoitteita ja ens usko, että sinne tänne roiskimalla me välttis päästään niin hyviin lopputulemiin kuin toiveissa.

Lauantaina kelmien kerho kokoontui jälleen kaikkine hormooneineen Sporttikoirahallille pohtimaan aksan saloja. Tällä kertaa otettiin tekniikkapätkiä treenin alle, kun meilläkin oli toi ratarallattelu vielä tiistailta takaraivossa. Ohjelmistossa oli keinu + parit hypyt, kepit, putken ja A:n erottelua, pimeästä kulmasta mutkaputkeen lähetys, välistäveto/päällejuoksutreeni ja vieläpä pieni kääntymis/ohjauksenlukuharkka. Me panostettiin tällä kerralla enemmän tuohon jälkimmäiseen ja tehtiin vaihtelun vuoksi muutamat päällejuoksut ja putken erottelut. Ihan mukavaa tekemisen meininkiä ainakin meiltä, joten papukaijamerkki Jallulle. Ohjaajasta nyt ei aina niin tiedä, mut onneks koira pelastaa.

Lauantaina onkin jännä päivä, kun Nirppukirppu menee elämänsä ekoihin kisoihin rallytokoilemaan. Voitteko kuvitella, pieni Nipa siellä tolloilemassa :D Oivoi, siitä tulee kyllä niin hauskaa. Koira kun on tosi blondi, vaikka ei turkin väristä uskois ja vähän tuulella kulkevaa mallistoa. Täytyy toivoa, että Porvoon hallissa ei lentele ainakaan perhosia, kun ne tuntuu olevan pikkumustan mieleen erityisesti. Mutta rallitokon (röllitokon meidän tapauksessa) henkeen onneksi tämä passaa paremmin kuin hyvin ja tavoitteena hassuttelua Nipen tapaan. Sitä odotellessa siis :))

8.3.2011

Javasta tuli juuri kallis koira

Ja se konkretisoituu sillä hetkellä, kun Visa -lasku erääntyy. Noheva pieni koiranpoikanen kun on niin kamalan ehtivä ja taitava ja mielipiderikas, niin sepä oli päättänyt kertoa mammalle ihan kuvainnoillisesti mitä mieltä hän mahtaa olla siitä, että kaksijalkaiset menivät maanantai-iltana ihan ravintolaan ilman koiria. Ilmeisesti pojan olisi tehnyt mieli nauravia nakkeja tai sisäfilepiffettä ja kotiin jäämisestä närkästyneenä päätti sitten vähän kaivella mun eteisen lattialla ollutta laukkua. Sieltähän löytyi sitten kärkeen eväsrasia (tosin sekin pesty), jota oli kiva kuskailla ympäri kämppää. Niinkin älykkäälle kakaralle tuollainen yksiulotteinen hupi on ennen pitkää tylsää, joten paluu kassille oli edessä.

A-HAAAA! Aurinkolasit! Mikä mahtava keksintö kaikkine maukkaine linsseineen. Niimpä askartelua harrastava bimerlesheltti otti työn alle kesän muodikkaimpien aurinkolasien valmistuksen. Ilmeisesti muutaman vuoden takaisina kävivät väkisinkin muotitietoisen silmää kirveltämään ja kaipaavat hieman fressimpää otetta. Javan mukaan tänä kesänä kuuminta hottia on yksisankaiset arskat, joissa on molemmissa linsseissä alalaidassa isot reiät. Antaa auringonvalon paistaa vaan. East Vantaa Customs, made by Jalmari auttaa varmaan tarvittaessa myös muita, joiden aurinkolasit kaipaavat piristystä ja erittäinkin edulliseen hintaan. Siihen voi hyvinkin riittää mamman vieminen illallistamaan ja kotona odottaa sitten tähän kesään upgreidatut lasit. Deal?

Ehkä meidän muotinäkemykset ei ihan natsaa, kun olisin voinut kyllä niitä muutamankin vuoden takaisia arskoja käyttää vielä ihan mielelläni, eikä uusi luonnos ollut mun mielestä täysin napakymppi. Niimpä aloitin tiistaiaamun pienillä nettiostoksilla Ameriikan mantereelta ja näitä laseja todennäköisesti säilytetään jossain lukollisessa vitriinissä lasersäteillä suojatussa tilassa,joka hälyttää heti, kun Javan mielessä edes käy pieni aurinkolasituuninki. Ja siinä vaiheessa Securitaksen pojat tulevat pillit vinkuen pihaan turvaamaan laseja tuolta pilkulliselta muotimonsterilta.

Natiahan tästä ei tosiaan voi syyttää, koska soon maailman suloisin pikkukoira ja ei ole ikinä tehnyt mitään tuhoja. Ja kyllä se syyllinen jotenkin vaan lukee Jalmarin otsassa. Nipa on kaikessa yksinkertaisuudessaan vaan seisonut vieressä ja heiluttanut vinhasti häntää. Sen se nimittäin osaa. Aina, kun jotain tapahtuu, Nipperton se vaan heiluttelee häntäänsä ja tollottelee. Se pitäisi jotenkin kanavoida ojentamaan vallatonta kakaraansa tälläisinä hetkinä, kun Java eksyy kaidalta polulta luvattomille touhuille.

Että kivasti alkoi tämä viikko meillä, hommatkaa vaan niitä koiria, niin ei oo tylsää teilläkään :D Ja erityinen suosittelu lähtee vähintään puolijenkkishelttien suuntaan, joilla tuo taipumus energisyyteen ja usein sen oikeanlainen kanavointi tuottaa tuskaa (ainakin omistajalle siis, koiralla on todennäköisesti ollut kovinkin kivaa). Tänään mennään ainakin aksaan pyörimään ja siinäkin ehtii hyvin radalle pääsyä odotellessa keskustella mukavia toisten piskien kanssa, riiata tyttöjä, huudella suorittavalle koirakolle ohjeita ja kannustushuutoja.

<avautuminen>

Viime tiistaina olikin hassunhauskat treenit, kun ohjaaja ei ollut viitsinyt a) tulla paikalle b) ilmoittaa poissaolostaan c) hankkia tuuraajaa. Sinäänsä mulla ei ole asian kanssa mitään ongelmaa, jos joku yllämainituista vaihtoehdoista kävisi toteen, jotta ehtisi suunnittelemaan sitten itse treenin sisällön etukäteen, eikä vasta hallilla ala ihmetellä, että mitähän sitä tekisi. Ja sehän on ihan ok, että kun vapaaehtoisesti ryhmiä ohjaa omalla ajallaan, niin ei sinne aina pääse. Tämän ohjaajan kanssa on vaan ollut sellain hassu juttu, että se on syksystä asti merkattu ryhmän vetäjäksi, mutta KERTAAKAAN en ole häntä nähnyt. Ja kovin montaa poissaoloa itselläni ei ole tiistain ohjatuista tullut töidenkään takia. Niimpä sitä on ahkerasti peruttu pakkasen, sairastumisten, juhlapyhien, kuun asennon jne. takia. Miltei helpommalla pääsisi kaikki, jos samalla vaivalla ryhmä muuttuis vapaaharjotteluksi, jos sinne on niin vaikea ketään saada vetämään, niin voisi itse suunnitella samantien ajatuksen tulevista reeneistä.

</avautuminen>

Tästä kaikesta säädöstä turhautuneena ostaa päräytin sitten tälle vuodelle agilisenssin HSKH:n riveissä, vaikka ryhmäpaikkaa meillä ei siellä vielä edes ole. Mutta siellä sentään on Ojangon kenttä saatavilla vapaaharjoitteluun jäsenille varmaan toukokuusta eteenpäin, joka on aika bueno juttu meille. Kaikesta huolimatta, ajattelin sitten tiistaina ottaa vähän kontakteja, puomi/putkierotteluja ja hyppytekniikkaa. Mä kun olen vähän pihtaillut medikorkeuksien kanssa ja tästä on saatu vähän keskustella eri vetäjien kanssa. Mun mielestä 18kk koiran ei tarvitse vetää radalla maksimedikorkeuksia, vaan voidaan ihan hyvin tehdä enemmät hypyt 35-rimoilla. Joidenkin mielestä koiran pitäisi ilmeisesti tämän ikäisenä hypätä jo kuuhun. No, mielummin sitä säästelee piskiänsä tässä vaiheessa, kun raastaa kaiken mikä irti lähtee ja ihmettelee sitten myöhemmin risaa koiraa.

Muutenkin varsinainen treenaaminen meillä alkoi vasta, kun koira oli kuvattu nenusta hännänpäähän terveeksi ja saanut ikää sen lähemmäks 1,5v. Ja nyt oon sitten alkanut ottaa yksittäisinä 40-45 cm hyppyjä, jotta se alkaisi pikkuhiljaa itsekin suhteuttaa omaa hyppytekniikkaansa korkeampiin loikkiin. Ja samalla on lähdetty ohjauskuvioita kanssa tekemään uudestaan yksittäisillä, kun kyllähän se vaatii ihan eri ponnistuspaikan koiralta lähteä jotain takaakiertoakin heittämään. Toki itsehän siinä ehtii paremmin radalla taplata, kun nostaa rimat korkeammaksi, mutta taitaa tehdä vaan ihan hyvää allekirjoittaneelle koittaa pistää koipea toisen eteen enemmänkin lailla :D

Lauantaina saatiin taas nautiskella Helin treeneistä, johon oli upotettu mutkaputken nollakulmia, ennakoivia valsseja, saksalainen (josta myöhemmin taisi tulla Sarin sanoin; natsisaksalainen persheitto - tämä lanseerataan seuraavalla aksatekniikka dvd:llä ja Sari voi itse näyttää ;)). Sheltille ja niiden irtoamattomuudelle musta mutkaputki pimeä kulma on näköjään erityisen hyvä harjoitus, kun Jalmarikin jäi kurkkimaan muutaman kerran putkensuulta ennen sinne sukellusta, että ai tännekkö, ai näinkö. Ja jos itse lähti liian aikaisin liikkeelle, se hyppäsi putken yli, että täsä mä oon, mihin mennään! Seuraava haaste oli sitten vekata koira oikealle linjalle esteille 4-5, jotta ei mene kummastakaan ohi. 6 oli sitten saksalainen, joka me tosin tehtiin onnistuneemmin päällejuoksuna. Sitten taasen ennakoiva valssi 9-10 ja oikeat linjat taas putkeen lähetykseen. Muuri-rengas-pöytä -suora meni meiltä tosi kivasti, vaikka kerran se valui pöydältä ohi kaikessa kiireessään. Olipas taas kivat treenit ja sopivan haastelliset :) Opittiin taas vaikka mitä kivaa Jalmarin kera ja odotetaan jo innolla seuraavaa kivaa.


Lauantai oli hauvoille muutenkin jännittävä päivä, kun meillä oli uuden asunnon tuparit ja pärähtikin talo täyteen porukkaa. Ja oli siinä hännänheilutusta ja rapsutuksen kerjäämistä ja pussailtavaa. Meillä kävi vissiin 50 henkeä siinä lauantain aikana ja rupesi koirilta jo virta loppumaan illan aikana. Tietenkään ei voinut mennä nukkumaan makkariin, joka oli rauhallinen ja hiljainen, vaaan piti rötkötää koko pituuttaan keskellä lattiaa. Missä ihmiset, siellä koirat. Tai vaihtoehtoisesti sitten jonkun sylissä. Hienosti ne kyllä pärjäsivät ihmispaljoudessa, vaikka mukana oli myös päivällä pikkuihmisiä. Ja sunnuntai sitten kruunattiin vielä Tuusulan laiskiaislenkillä, jotta saatiin niitä kuuluisia väsyneitä koiria, jotka tekee omistajan onnelliseksi.

Näin siis meillä viime viikolla ja odotamme jännityksellä mitä kivaa vielä tällä viikolla tapahtuu ;)

6.3.2011

Laiskiaiset


Laiskiaiset tyytyy tällä kertaa vaan sunnuntain kuvapläjäykseen ja palaa viikon tohinoihin joskus myöhemmin :)

Kakarat telmii

Iiihihiiihhiiii, siitähän oikeesti tulee joskus aikuinen?!

No, pitkää nenää ja pitkää kieltä vaan kaikille tasapuolisesti!

ShetlandAir kuittaa!

Meidän Nipalla on tukka :O

Mutta Jalmarillapa on upea takatukka

Kylläpä pienestä pallosta tulee iso ilo