25.1.2014

Klip-klop polle on pop!

Tällä kertaa koirat jäivät kotiin ja kirmattiin daamilaumalla kohti Hausjärveä ja Haukankallion ratsastuskeskusta. Koska joku rouvasduo oli tehnyt tyylikkäät no-show't mitään ilmoittamatta, pääsimmekin ns. omalla porukalla maastolenkille ja mikäpäs sen kivempaa. Etenkin kun tietää, että jokainen on hevosen nähnyt ennenkin, eikä pieni vauhdin nosto vielä päätä huimaa :)

Aika upea lumikuorrute puissa

Erittäin reipas ratsu reimani Veka

Team Toppa ojennuksessa :D

Ei meillä mitään Citydealia ollut, vaan säästettiin puolet hinnasta ottamalla kolmelle vaan yks heppa ;))
Kyllä entinen heppatyttö oli taas niin elementissään! Etenkin suurta iloa tuottaa päästä sellaisten pollejen ohjaimiin, jossa kaasu on enemmän standardi kuin jarru. Veka taitaa olla jo parikymppinen, mutta menohaluja oli kyllä vimpan päälle. Ihan huikean hauskoja laukkapätkiä päästiin siispä vetämään pikkuteillä ja metsissä ja todellakin annettiin mennä! Kyllä näiden "tätiratsastajien" naamat loisti ratsailta noustessa.

Erittäin loistava tapa siispä viettää lauantai-iltapäivää ja paikkaa ei voi kuin suositella. Tunti matkaa pk-seudulta, siistit fasiliteetit, erittäin kivat reippaat hevoset ja sokerina pohjalla näyttäisi maastojakin olevan moneen lähtöön. Mellä oli tosiaan Citydealin puoleen hintaan kupongit, mutta eipä tuo nyt riistohintaista ilmankaan, joten hyvin voidaan mennä toistekin :)

24.1.2014

Talvihupailua

13 hyvää syytä pakkasaamuille viikonloppuna:


















Oon kyllä ihan in luuv tuohon uuteen runkoon. Huikea ero edelliseen!

16.1.2014

Ihan kreisiä

Nytton kyllä vedetty niin tuli hännän alla työkuviossa ja sen ulkopuolella, että kerrankin mulla on oikein noheva tekosyy blogihiljaisuuteen :D Triplanolla vaihtui triplahyllyyn HSKH:n omissa kisoissa, mutta radat eivät olleet lainkaan huonoja. Tässäpä siis kaahailua Kalmarin malliin:


Erityisen suloinen tuo sen ilme, kun se paahtaa muurille onnesta soikeana :D


Kun rima tuli alas, niin päätin kokeilla vetoa keppien jälkeen (sinäänsä kun minulle ei ole väliä sillä onko se femma vai hylly) japanilaisen sijasta. Lopputulema oli puoliksi arvattu: V-E-T.

Maanantaina treenattiin vapaavalintaista baanaa, kun ei varsinaisesti ollut ohjattuja, mutta innokkaita reenareita kuitenkin. Jalmarsson oli ihan huikean hyvä! Sarikin kommentoi, että ero on kyllä ihan mieletön sen estehakuisuudessa, jos miettii vaikka ihan puolen vuoden taakse. Erityisen iloinen hetki oli joka kerta ihan vallan itse haetut kepit.



Tiistaina oli sitten ensimmäinen kaukoryhmän treeni Kaarinassa. Elina olikin ottanut työn alle aikamoisen haastavan tekniikkaviritelmän, johon omien sanojensa mukaan oli koittanut tunkea lähestulkoon kaiken, niin näkee vähän missä kukin menee. Keppien vienti oli ihan törkeän vaikea. Etenkin, kun treenikaverini tänään oli Tuhma-Nalu, joka ampui tuohon putkeen tein mä mitä tahansa. Se piti blokkaa verkolla, niin johan lähti kepit kiinnostamaan. Putkea päin pujottelu ei ollut sille mikään ongelma, vaan malttoi kiltisti kepitellä loppuun asti. 11-19 meni varsin sulavasti, joten sitten alettiin työstämään loppupätkää.



Pari kertaa sain tuuppastua putkeen hypyn 21 sijasta, mutta jättämällä huiskimiset pois siitäkin selvittiin.  Sitten alkoikin se hauskin osuus, kun 22 tuuppauksesta olisi pitänyt liidellä kuin pieni balleriina tekemään liikkuvaa vastakäännöstä kepeille ja jos nyt oikein haluaa briljeeraa, niin ehtiä vielä törkkäämään kepeille. Huoh! Sanotaan näin, että ei menny ihan niinkuin oppikirjoissa ja voisi ehkä treenaa ihan kuiviltaan noita kolmen askeleen liikkuvia vastakäännöksiä. Vauhtia semisti liiikaa mun ymmärrykselle :D

Oli kyllä tosi tehokas 2,5 tuntinen ja kuten aina, Elinalla paljon hyviä ajatuksia. Ne linjat, ne linjat.. Keppikulmat oli äärimmäisen vaikeat ja ei niitä kuulemma ykkösellä tehneet edes maajoukkuekoirakot. Mutta lisää häiriötreeniä siis kepeille enivei. Etenkin jos vauhdissa tuolla pässikkäällä on aikaa maisemia katsella ja omasta mielestään sopivia esteitä poimia. Koska loppupeleissähän keppikäsky pitäisi kyllä tunnistaa sillä tasolla, että herneetkin informoi näkökiikareita notta minkälaista estettä sitä nyt oikeen haetaan.

Jos ei tässä vielä tarpeeksi koirajuttuja, niin keskiviikkoilta menikin sitten Lena Dankerin tyyppi- ja rotumääritelmäluennolla. Siitä ehkäpä myöhemmin lisää, mutta kaikenkaikkiaan oli oikein mielenkiintoinen pläjäys tiukkaa asiaa.

5.1.2014

Kun ei odota mitään, saa kaiken

Miten ironista se oikeesti on, että silloin kuin se päätavoite on lähinnä selvitä radoista hengissä tiputtamatta kaikkia rimoja, kotiin tullaan triplanolla kourassa? Ja ei edes mitään kökköpelastelunollia, vaan yksi varsin näppärä veto ja kaksi kaaaaaaarrosten + tassun sutimisen säestämiä nollia.

Ella olikin iloksemme videoinut hyppärin ja ekan agiradan, joten tässäpä kerrankin jotain muuta kuin täydellistä kaaosta jopa videolla :D



Hyppäri oli ehkä universumin oudoin. Mittaa radalla kokonaista 100m ja esteitä vissiinkin 15. Meillä meinasi käydä tilanne pituuden jälkeen, kun koira kolasi naamallaan nurmikkoa takaakierrossa ja suunnitelmaan tuli pieni muutos, kun olikin pakko ohjaa takaakierto loppuun ennen toiseen lähettämistä. Niimpä oli KIIRE ohjaamaan putkelle ja se näkyykin upeasti videolla. Sellainen kaarre, että oksat pois. Samalla teemalla mun pussijarru on koiralle ilmeisesti sama kuin tuulessa heiluvat oksat ja menee niin läpi, että kipinää iskee jo nurmikkokin. Thih. Ehkä asia, jota kannattaa treenata. Näistä tasotuksista huolimatta tulos -1.22 (4,2m/s),  ja se riitti 3./43.

Agirata olikin sitten vähän toiseen suuntaan. 175m sinkoilua koko rahalla. Ja itseasiassa tuli ton ekan radan jälkeen jo mieleen, että muistankohan mää noin pitkää rataa, ku 22 estettä ;) Erityisen tyytyväinen olen noihin A:n onnistuneisiin käännöksiin, jes! Koiralle, joita niitä ei ole juuri opetettu, niin silkkaa plussaa. Puomista se tuli vähän läpi, mutta näääh, olkoot ;) Tämä riitti siispä voittonollaan tuloksella -12.31 (4,64m/s).

Vikalle radalle tuomarin saappaisiin hyppäri Jari Suomalainen. Rata oli ihan kivan virtaava, mutta muutamia varsin kinkkisiä ajoituksellisia kohtia siellä kyllä oli. Jos nopeinta suoritusta olisin lähtenyt hakemaan, niin olisin takaaleikannut pituudelle. Mutta koska halusin vaatia ne tassut maahan puomilta, himmailin valssin siihen väliin kuitennin. Sitten oli päätettävä ehtiä tekemään persjättö 7-hypylle, josta ehti valssaamaan 9-hypyn oikein. Sylkkäri olisi hätävarana mennyt myös, mutta putki syötti ihan suoraan väärään kulmaan hypylle, jolloin yksikin väärä rintamasuunta, liike tai huitaisu olisi taikonut tähän hyllyn. A:n jälkeen olisin halunnut ehtiä tekemään valssin/persjätön renkaalle, mutta piski tuli sitten kuitennii niin lujaa, että lykkäsin takaaleikkauksella renkaalle (ettei tule muurin palikat alas). Eniten radassa jäi kalvamaan seuraava kohta, kun ihan hyvin olisin voinut ottaa valssilla vastaan 16-hypyn jälkeen, mutta juoksin sitten ihan suotta koiraa hidastamaan 15-16 väliin. Sen jälkeen olenkin vähän myöhässä kepeille asti ja se näkyy koiran vauhdissa. Kuitennii iloksemme tällä tulosrimpsu: -9.71, 3./37 (4,6m/s).


Edit 6.1.: Asko olikin yllätykseksi kuvannut myös tuon meidän vikan baanan, joten sekin nyt sitten tässä. Ihanaa, kun on ihmisiä, jotka pyytämättä viitsivät noita kuvata. Mä olen itse vähän laiskistunut pyytämään jengiä kuvaamaan, kun joillekin se on sitten ollut isompi vaiva tai aikatauluongelma ja mulla harvemmin on mitään kepoa messissä. Kiitos siis teille, arvostamme kovin vaivannäköänne <3 Etenkin, kun kerrankin on ne nollaradat ihan dokumentoituna. Tästä muuten huomasin tuon ihan törkeän keinun, thihhihi. NALU! Mutta jumpe, täydellinen A:n osuma. Tällä sitä jaksaa taas rypeä niinä hetkinä, kun tassut ei todellakaan ole siellä missä pitää.


Että näin. Kiitos kaikki ihanat onnitteluista niin paikanpäällä kuin naamiksessa :) Ei ole kuitenkaan meille ihan jokapäiväistä herkkua, että napataan joka radalta a) tulos b) nolla c) sijoitus. Loppuun on pakko heittää kuva managerin ikimuistoisesta päivästä. Se on noita namirasioita törkkinyt nenällä ja tassulla, että mikä on, kun palkanmaksu on myöhässä ;)  Nytkun illalla tosiaan aloin kaivella noita käteen törkättyjä palkintopusseja, niin sieltähän löytyi vaikka mitä. Ei varmaan missään ole vielä noin hulppeita palkintoja ollut, että voitosta napsahtaa käsinkudotut säärystimet, suklaapatukka, starttilahjakortti, RC-lahjakortti, lelu ja vieläpä nameja koiralle. Hyvä JAU!

3.1.2014

Neljäätoista

Uusi vuosi on minusta ihan pätevää aloittaa nauramalla noille nelijalkaisille. Se on ihan reilu peli se :D Tässä siis joulunviettoa mikkeliläisittäin:


Jalmarin sarvet tupsuineen oli jotenkin niin piste i:in päälle. Hönö ko on vielä niin kiltti, että suostuu mokomat härpäkkeet päässä poseeraamaan, kun äiti käski. Vaikka kuvaaja myöntää nauraneensa avoimesti kuvauksen kohteille. Sori koirat, henkiset traumat paranee aikanaan ;)

Vuosi vaihtui vallan huomaamatta. Meillähän koirat ei paukuista ole moksiskaan, joten uusi vuosi ei aiheuta mitään erityisjärjestelyitä. Toki pitkä lenkki tehdään jo iltapäivällä ja seuraavan kerran ulos pääsee virallisen paukkuajan päätyttyä, mutta se menköön normaalin koiranpidon piikkiin. Meillä olikin tupa täynnä porukkaa, joten mikäpäs sen näppärämpää kuin syödä hyvin ja juoda hyvin. Nipen mielestä myös keittiössä paistoa odottavat sisäfilepihvit oli sen verran arvokasta valuuttaa, että hää piti tarkan huolen siitä, ettei aussipoju Mörri käynyt niitä naamariinsa ohimennen imuroimassa.


Treenitaukokin käytiin päättämässä virallisesti eilen. Oli ilmeisesti vähän pakko, jos joku hullu on mennyt ilmoittautumaan viikonlopun kisoihin ja sinne ei välttämättä kannata ihan kylmiltään tuon koiran kanssa ponkaista :D Reilu pari viikkoa meillä vietettiin siis täysin treenitöntä breikkiä, niin jaksaa sitten taas alkuvuonna painaa. Suuria odotuksia ei viikonlopun geimien suhteen kuitenkaan ole ja en nyt ihan ylenpalttisen hämmästynyt ole, jos siellä jokunen rima lentää.

Viikonlopun parasta antia on kuitenkin Javan Elmo -poijjaan virallisen kisauran korkkaus! Paljon tsemppiä, näistä kuullaan vielä :) Elppens -kakaran luonteessa on jotain hyvin javamaista. Äiti on paras juttu ikinä, mutta aksaradalla primääritehtävä on mennä eniten lujaa ja tientukkeet saa väistää.

Isi ja poika <3 Nalua vähän läähättää, kun on suoraan radalta siirtynyt kuvattaavksi ja
Elmolla on muuten vaan kivaa!
No mitäpä me meinattiin saada tulevan vuoden aikana sitten aikaiseksi?

  • Ei meinata suhtautua tiukkapipoisesti lajiin tänäkään vuonna, joten ei paiskota hattua mutaan, jos ei mitalit kaulassa tulla arvokisoista kotiihn :D
  • Pääpaino tulee olemaan yhä varmuuden hakemisessa menemättä yhtään draivia, ts. nollaprosentin parannus ja toivottavasti siihen saadaan tatsia nyt kevätkaudella jo
  • Osallistuminen sm-kisoihin ja mm-karsintoihin. Itsessään jo se on hieno juttu, koitamme myös yhden nollan saada aikaiseksi. 
  • Piirimestaruuskisoissa emme tiputa hyppärin ekaa rimaa.
  • Vika SERT-A saadaan vastaanottaa huhtikuun jälkeen, joten ehkäpä minulla on tuplavalio lapasessa vielä tänä vuonna
  • Puomin suorituksesta saa ehkä optimoitua 0,5s pois, joten sitä duunia pitäisi jatkaa
  • Tokokisojen korkkaaminen hotsittais ihan kamalasti :o Tää nyt on ehkä kirsikka kakun päälle sit jo.
  • Pysytään terveinä ja nautitaan jokaisesta yhteisestä treenistä :)