24.3.2012

Treenillinen postaus

Heitetäämpäs kärkeen viime sunnuntailta paimenrallin kuvia, kun toopet pääsivät revittelemään Jennin paimenpoikain kanssa. Loppu onkin sitten silkkaa treenilätinää :)

Etsi kuvasta kaksi koiraa

Lälläslää!

Selvisi mysteeri miksi Novalla on mustia karvoja kulmahampaassa...

Duo reippailee

Skriiik! Jarrutus pitkäksi

Ja matka jatkuu häntäni osoittamaan suuntaan

Nemo ja Java salaa poikainjuttuja turisemassa

Tässä oikeastaan kulminoituu se paimenkoirien älykkyys

Nova on niin kovin kilttiä poikaa, kun Java pelmahtaa paikalle :D

Keilapallo-Nipi

Komea J!

Lentävä lihapulla

Kaverrrriiiit! Nyt leikkiiis mars!

Aika peto ;)

Osaa se olla ihan kiltistikin :D

Ja mikä parasta, kuvathan oikein hönkivät kevättä. Oli kyllä aikamoinen näky voi rapaiset eläimet, kun niitä autoon pakkasin, mutta jotenkin se hauvain pyykkääminen ottaa ohimoon aikalailla vähemmän näin kevätaikaan kuin vastaavasti syksyllä. Ja tuollainen kura nyt lähti vielä helposti, mutta sellain parissa aksahallissa oleva hieno hiekka ei meinaa lähteä räjäyttämälläkään, kun se on vaivalla märkiin tassuihin pyöritelty. Sitä kun vaan tulee ja tulee ja tulee... Satuin eilen treenien jälkeen huuhtaisemaan Javan verkko-BOTin mahakappaleen, ni sissos sentään, eihän se likainen vesi meinannut loppua ollenkaan :D

Tämä viikko onkin mennyt aika normikaavalla. Paitsi aksatreenejä tälle viikolle tulee nyt poikkeuksellisesti neljät, mutta eipähän tuo näytä valittavan. Maanataina vedetiin tekniikkapainotteiset seurantreenit, joissa mm. tehtiin ihan törkeen hieno backlap radalla, josta joutuu olemaan supertyytyväinen. Toi hauvahan ei aina erityisen mielellään lähde musta poispäin, kun sen mielestä asiat on parasta äitin kanssa nautittuina, mut alkaa selkeesti hahmottaa, että joskus on jopa ihan toivottavaa ottaa vastakkainenkin suunta käskystä. Putkeen irtoamisissa pitäisi työstää, jotta löytäis sen varmuusalueen, jolta J ainakin lähtee kyselemättä ja sit systemaattisesti lähteä laajentamaan sitä. Nythän se kyllä menee, mutta herkästi kattoo vielä perään, et tännekkö ja jos oon ehtinyt jo ohjauksen vaihtaa ennakoivaan, se lähtee heti mukaan siihen.

Olin luvannut vielä tämän perjantain tuurata treenikamua Oreniuksella kennelyskäkarenssin takia, mutta samaan hengenvetoon olin myös unohtanut, että olinhan luvannut tuurata myös yhtä häämatkalaista ESS:n treeneissä. Mielestäni se nyt ei ole reilua jättää sitten maksamatta sen takia, että itse olen juttuja unohdellut (kun oon ne kerran jo ajat sitten sanonut ottavani) ja jos nyt kuitennii maksaa, ni samallahan sitä voi mennäkkin. J on samaa mieltä. Niimpä ensin suunnattiin Oreniusten kasvihuoneelle paukuttamaan vauhdikasta ratatreeniä, jossa Jalmari oli tällä viikolla erittäin tulessa. Jäi niiin törkysen hyvä mieli, kun välillä tehtiin niin täydellisiä pätkiä, et videolle olis pitäny saada.

23.3.2012 Orenius
4-5 välille oli oikeastaan kaksi vaihtoehtoa; joko koira sietää irtoamisen sivulle (rytmitys 2-3, lähetys 4) tai irtoaminen eteen (nopea heitto takaakiertoon 3 ja sieltä itse heti liikkeelle tekemään persjättö 4-5), joista jälkimmäinen oli meille todella paljon parempi. Sissos tuli koira lujaa ja meinas itsellekin vähän soijaa pukkaa, kun sai oikeesti juosta täysiä 3-7 :D. 8 hypyn kuljetin päällejuoksusta lähettämällä takaseinää päin, jotta renkaalle olisi parempi lähestymiskulma ja se kyllä näytti toimivan. Omaksi yllätykseksi putkenpää ei ollut niin imevä hypyn 11 vieressä, jos vaan oma liike oli selkeästi rimaa kohden, joten takaakierto 11, päällejuoksu, takaakierto 12 ja ennakoiva valssi putkeen 13 oli meidän valinta. Ja jos liike painoi liikaa 13 päähän, Java poimi välissä 14 hypyn.

Taas sai ohjaaja pistää töppöstä toisen eteen, kun ajatus oli lähteä ajoissa liikkeelle tekemään ennakoivaa valssia hypyn 16 jälkeen. 17 putkella tuli taas esiin seuraava treenilistan aihe: putkijarrurus.  Nyt se ampui kuin tykin suusta kaarrattamaan turhia sekuntteja, vaikkakin kyllä tuli ihan oikein kepeille. Kepeiltä poispäinkääntö keinulle ja keppien leijeröinti. Java hintsusti vilkaisi ohjausvalintaa, mut silti meni upeesti ja etenkin toi keinun hakeminen leijeröitynä oli superjees. Treenilistalle: keppien poispäinkännökset hitusen aikasemmin ja jalat paremmin ohjaukseen mukaan. 22-23-24 väliin kokeilin ensin vastakäännös-niisto -kombinaatiota, mutta paaaaljon nopeammaksi tuon käännöksen sai ennakoivilla valsseilla.

Mut vitsi, et jäikin kingi fiilis näistä treeneistä! Juostiin niin törkeenä, tehtiiin paljon onnistumisia ja saatiin tosi hyvää palautetta. Tuli itsellekin ihan sellain olo, et me ollaan taas edistytty, eikä töitä oo ihan suotta tehty. Tuollahan piti juosta sen verran täysiä ja paljon, että viimeisillä kerroilla alkoi jalat tuntua siltä, kun puurossa kahlaisi ja se näkyy heti koiran tsempissä. Juhakin siitä sanoi, että mun pitää itse vaan pysyä aktiivisena, niin toi koirahan tulee vaikka persus edellä puuhun. Jos vaan itse ohjaa tarkasti, särmästi, liikkuu, niin suoritusten energiataso on ihan eriluokkaa ja se varmasti näkyy myös tuloslistoissa. Tästä se pikkuhiljaa ohjaajakin parantaa otteitaan :)

Jottei työnteko loppuisi kesken, kipaistiin sitten vielä iltapuhteeksi samoilla jaloilla Hakkilaan. Siellä oli muut tehneet ratatreeniä, mut määpä ajattelin käyttää oman treeniaikani ihan vaan irtomiseen, eteenlähetyksiin ja itsenäisten kontaktien vahvistukseen. Näissä on niin bueno, kun on se toinenkin käsipari jeessaamassa lelujen, namien ja oikea-aikaisen palkkauksen kanssa. Hauskinta oli huomata Herra J:n reaktio hallilta hallille saapumiseen: AAAAAA.... AKSAAAAA! Ihanku ei olis missään Oreniusten kasvihuoneella oltukaan vetämässä kunnon hikitreenejä puolta tuntia aikaisemmin. Ja se oli ihan täysiä messissä Helin ja mun hetsaustreeneissä :) Saatiin ihan törkeen hyviä eteenlähetyksiä ilman yhtäkään kipparinvilkaisua hyppy-suora putki-pituus -kombolle ja sen lisäksi alastulokontaktin vahvistusta niin, että lähtökäsky ja samalla palkkalupa tulee silloin, kun katse on eteen eikä kippariin. Näitä pitäis tehdä niiiiiin paljon enemmän ja varmaan jatkossa otankin ESS-tuurauksia ihan tätä varten. Illan kohokohta oli luonnollisesti loppujäähkät Helin tyttötrion kanssa, joten Natikin pääsi vaihtamaan ajankohtaiset managerikuulumiset Cindyn kanssa.

Eikä tässä vielä kaikki. Taas lauantaiaamuna pakattiin lauma autoon ja suunnattiin Sporttikoirahallille vapaatreeneihin. Ihan harmittaa jo etukäteen, että tuosta vuorosta on luovuttava ensi kaudelle, vaikka ainakin itse olen digannut ihan törkeenä päästä treenaamaan, hiomaan, sosialisoimaan porukan kanssa ja vieläpä hyvissä fasiliteeteissa. Pitänee harkita vapaatreenikorttia sitten mielummin oman seuran halliin, kun se on tuossa lähempänä ja saa sitten mennä aina, kun ehtii. Ehkä eniten toi sosiaalinen aspekti tuossakin on se hauskin, kun voinut vaihtaa ajatuksia ja pölistä niitä näitä ja asiaakin sit jäähkälenkit läpensä. Treenaamaanhan aina pääsee, mutta vakioporukkaa siihen ei saa.

Olin taas niinkin järjestelmällinen, että aamukahvia juodessa mietiskelin treenitarpeita ja kuvioita. Niimpä menulle päätyi: Anne Viitasen uusin suosikki kaksi toisistaan eriävää suoraa putkea ja erilaisia lähetyksiä, kontaktivauhti, keppien itsenäinen hakeminen eri kulmista ja itsenäinen tekeminen etupalkalla niin, että mun paikalla ei oo merkitystä. Siinä se tunti taas hulahti ihan ihmeen kaupalla ohimennen ja Javalla on niiiiin kivaa. Hallillahan oli tänään Java ja leidit, niin kyllä siinä pienen paimenen kelpas esitellä aksamuuveja. Hyvin esittelikin, kun saatiin taas pieniä edistysaskeleita noissa kontakteissa ja kepit oli tosi hyvät. Maanantaina kun se meinas vähän fuskaa jättämällä vikan välin pujottelematta muutaman kerran, kun siinä oli niiiiiin houkutteleva pituus seuravaana esteenä, niin oli ihan hyvä ottaa pienet keppisulkeiset sen perään.

Loppuun tarttetaan nyt ehkä se kymppiuutisten loppukevennys: b-luokan treenit. Tässä on nyt niin paljon hehkutettu, että ihan hyvä esitellä välillä treenejä, kun asiat ei vaan mee niinkuin Strömssöössä. Silvuplee siis, ohjaaja ottaa *facepalm* ja huokaa syvään. Aina ei tartteis onneks olla noin huono, ku johan se on koirallekin jo epistä :D Kyseessä siis vedot ESS:n treeneistä maaliskuun alkupuolelta.

17.3.2012

Perjantai-illan zen


"You don't necessarily get the dog you want, but the dog you need"

Siinä on muuten yks mun feivoritkuvista ever. Java 1,5vk ja Nippe-pitkänenä <3 Ja mitä Nipster pyöräyttikään ja mitä tuosta pienestä oliosta onkaan tässä muutaman vuoden kuluessa kasvanut. Meillä on taas ollut treenikäs viikko ja ei se aina ole täydellistä - ei lähellekään, mutta se on hauskaa ja siitä tulee hienoja onnistumisien fiiliksiä. Me tehdään virheitä, mutta koitetaan olla tarketumatta niihin ja enemmänkin ottaa ne oppimisen kuin epäonnistumisen kannalta. Ja Java on hieno <3 Se ei ole täydellinen, mutta ihan törkeen lähellä kuitenkin. Se on vieläpä koira, jonka olen halunnutkin ja ehkäpä se on juuri se koira, jonka mää tartten. Paljon on jo opittu ja pitkä tie vielä yhdessä edessä :)

Treenikaveri on kuulemma saanut kritiikkiä blogistaan, että liian positiiviseen ja tyytyväiseen sävyyn on treenijutut kirjoitettu. Rupesin tämänkin pohjalta mietiskelemään, että mun on oikeesti aika vaikea sanoa, että olipa paskat treenit, kun koira kuitenkin yrittää jokaikinen kerta sata lasissa ja onko se sitten koiran moka, jos jotain ei oo treenattu vielä tarpeeksi tai komentokeskuksen ohjeet yksinkertaisesti hepreaa. Enkä myöskään tiedä hyödyttääkö se oikeesti olla itselleenkään vihainen, kun ei se koira sitä tajua kuitenkaan, vaan kelaa tehneensä jotain väärin. Satuin juuri tänään todistamaan tälläistä esimerkkiä kentänlaidalta, kun koirasta kasvoi ekan viisi minuuttisen jälkeen hyvin epävarma, hidas, rauhoitteleva, kun ohjaaja vihasteli itselleen. Sille linjalle en meinannut treeneissäkään lähteä epätäydellisyyksistä huolimatta, joten valitettavasti ainakin tämä blogi on jatkossakin kirjoitettu varsin vaaleanpunaisten linssien takaa.

Maanantain treeneissä vedettiin Cruftsin ekan agiradan innoittamaa rataa, jossa oli oikein kiva flow päällä. Kepeille vienti oli alkuun haastava, kun kentän rajallisten metrien takia hämyesteet A ja putki oli aikalailla iholla. Siihen kun pistetään pitkä vienti kepeille ennakoivalla valssilla, niin keitos on valmis :D Nyt mua oikeesti risoo FlexiTrackin puuttuminen, kun ratojen selittäminen on vähän niinkuin kuuntelis musiikkia mute päällä... No, joka tapauksessa treenilistalle tälläiset lähestymiset, jossa oma ajoitus ja rytmitys on aika pop. Kyllä se sinne meni, mutta jäi kyselemään, et aiii mitä hä ja luonnollisesti siinä sitten niitä sekuntin kymmenyksiä palaa. Loppurata olikin sit aikast piis of keik, niistopersjättöä, putkilähetyksiä, rytminmuutoksia hyppyyn ja kirsikkana kakun päällä takaakierto-päällejuoksu-viskileikkaus-okseri. Ja jokaikinen kerta me saatiin toi loppusuora toimimaan, koska en ollu myöhässä. Jej!

Heh, räpelsimpäs Inkscapella vektori-pdf:stä jotain :D

Ratatreeniä jatkettiin sitten tänään illalla Agility Akatemialla, kun paikataan nyt muutaman viikon osalta treenikaveria koiransa loukkaantumisen ja kennelyskän takia. Oltais voitu mennä ESS:n treeneihinkin tuuraamaan jotain ryhmää, mut eipä ollu tuurattavaa niin. Hyvä näin, herra J pääsi lemppariharrastukseensa ja ohjaaja taas reipashenkiselle perjantai-ilta-aktiviteetille (äidinkielen osaajat, miten tollainen ees väliviivoitetaan :D).

16.3.2012 J. Orenius
Ensimmäinen kauhuhan on aina noissa Oreniuksen treeneissä, että muistaako ees rataa. Näköjään sekin taito kehittyy tässä matkan varrella ja nyt voi ottaa jo kepeästi haltuun sen kolmisenkymmentä yhdelle ratapätkälle. Piirros on kyllä ihan päin sitä itseään, koska noi jotkut kulmat ei täsmää, mutta ei kai se ole niin justiinsa. Näkeehän siitä ajatuksen sentään. Radan haastavin pätkä oli ehkä toi startti 1-6, kun siinä oma ajoitus ja rintamalinja sai aika paljon taikaa - tai hässäkkää aikaiseksi. Otin piskin vastaan kolmosen takaa pakkovalssilla, siitä ajoissa liikkeelle päällejuoksuun neloselle ja vitosella olisi pitänyt vaan ottaa paljon voimakkaammin haltuun. Piirroksessa se nyt ei oikein tule ilmi miten törkeen imuvoimainen toi putken väärä pää oikein oli. Sinne nimittäin meni kaikki ekalla kierroksella ja tää yllätti minutkin. OIisi joo voinut vähän tarkemmin katsoa mihin toi vitoshyppy itseassa syöttää, eikä luottaa siihen, että pelkällä rintamalinjalla ja hintsusti vastaista heiluttelemalla se tulisi itseasiassa putkesta ohi.

Ennemmin kuin kääntää kohti estettä, pitäisi itseasiassa kääntyä vahvasti kohti koiraa ja selkeästi vetää se vastaisella ohi ennenkuin se lukitsee putken. Vinkki oli ihan järkeenkäypä ja sisäistetty, mutta voi perseensuti, ku ei meinannu sen verran koordinaatio pelata, että olis oikeesti niin tehnykkin :D Treenilistalle: ohivetoja. Saatiin kyllä homma luistamaan, mutta voisihan sitä tosiaan vähän koiraa jeesatakkin tuolla radalla. 8-9-10 välill kokeiltiin ihan peruspyöräytyksiä sekä vastakäännös-niistopersjättö -vaihtoehtoja, joista jälkimmäinen oli kyllä paljon nopeampi, kun liikkeensuuntaanhan tuo silakkakin lähtee. 11-12-13 (puomi) kokeiltiin sylkkärillä, joka ei kuitenkaan kääntänyt tarpeeksi, vaan koira solahti putkeen niin, että perskarvat vaan viuhahti näköpiirissä. Vaihtoehtoisena taktiikkana oli sitten ennakoiva valssi 11-12 väliin, niin johan lähti lyyti kirjoittamaan. Siinä päästi itekkin sen verran sukkelasti liikkeelle, et koiran oli helppo ratkaista mysteerio lähtemällä puomille, kun siellä se ohjaajakin kipittää. 

14-15-16-17-18 ei ollut mitään ihmeellistä, kun koikkuli lähti nätisti tekemään itsenäiset takaakierrot ja siinä pääsi itse tarpeeksi edelle tekemään (huonoa) ennakoivaa valssia 17-18. Tuossa me keskusteltiin enemmänkin vaan siitä valssin paikasta, että sen kun tekisi lähempänä estettä 11 kuin 20, niin oma linja niistoon esteelle 19 on nopeampi. Kepit olikin sitten seuraava erittäin hauska juttu, kun niiden päähän tyyliin metrin päässä oli tuo hyppy 9, joka veti niiiiiiin paljon puoleensa, että kaveri ei malttanut pujotella enää vikaa väliä. Syyllinen löytyi myös jälleen kaksijalkaisesta päästä- vedätin edellä keppejä, niin tottahan se indikoi koiralle, että meno jatkuu suoraan. Homma saatiin toimimaan sillä, että lähetin kaikessa rauhassa kepeille ja tulin hintsusti Jalmarin takana lähellä, niin sai tsempattua tekemään sen viimeisen ja nopeasti käännyttyä putkelle 23, jossa voikin sitten jatkaa räpellystä. 

Jalmari olis halunnu vaan sinne kontaktille, kun sieltä niitä nameja saa ja käytännössä se piti miltei survoa tuonne mustaan putkeen, jotta vaihtoehtoisesti se ei taas seisoisi väärällä puolella A:ta. Siitähän oli luonnollisesti sitten seurauksena se, että sai aikamoista haipakkaa pistää koipea toisen eteen, jos kilpajuoksussa meinasi ehtiä hypyllä 24 tekemään tiukkaa valssia (tässä on ihan turha puhua mistään ennakoinnista). Näistä treenilistalle siis putki-kontakti -erottelut myös haastavimmista kulmista ja kepit häiriöesteillä. Lopussa ei mitään ihmeellistä. Kymmenessä minuutissa ehdittiin joo oikein hyvin hioa noi paikat ja harmittaa ihan törkeenä, ettei vielä loppuun päästy tekemään aitoa kiukkunollaa :D Hyvät treenit siis ja treenilistalle taas hyviä aineksia vapaatreeneihin.

10.3.2012

Aksaa joka tuutista

Tällä kertaa reenaamisen lisäksi juutuupista. Kattelin tässä lauantai-illan ilokseni Cruftsin agiskaban agiradan maksien vetoja ja olipahan vaan mielenkiintoista katsottavaa! Huomaa kyllä mikä on oikeesti Suomen taso tuossakin lajissa, kun ilmeisesti kunkin maan mestarit ovat kutsun tuohon skabaan messiin. Eikä kyllä tartte hävetä Tuulian kolmossijaa tuollakaan radalla :) Muutamia huomioita:

Kontaktit. Eikö oikeesti niinkin olennaista juttua kuin kontaktit viitsitä opettaa? Vai onko suurimmalla osalla "juoksukontaktit"? Luulis, että niitä femmoja voi sitten keräillä ihan tuurillakin, jos ei tieten tahtoen halua pottia kasvattaa jo kontakteilla. Tai jossain on sit hintsusti erilaiset aksasäännöt, jossa isoin kingi on se, kenellä eniten pisteitä? Itsenäistä puomia myös näkyi harvanlaisesti, kun ohjaajat mielummin kävi niiaamassa koiran sieltä messiin, jos se nyt sinne sattui jäämään.

Panta kaulassa. Oon aikalailla hämmentynyt, että UKC:llä on niin erilaiset säännöt, että on ihan jees vetää vermeet kaulassa. Luulisi tämän nyt olevan aika perustavanlaatuinen turvallisuuskysymys, että radalla ei juoksennella tuhatta ja sataa mitään sellaista kaulassa, päällä, päässä, joka voisi johonkin tarttua kiinni.

Keppien sisäänmenot. Suomessahan koiria opetetaan hakemaan keppien aloitusta niin pimeistä kuin avokulmista, mutta näin ei näköjään toimita ihan joka nurkalla. Tällä radallahan kepeille tultiin suoraan putkesta 90 asteen kulmassa ja tosi monilla koira kiersi ohjaajan, jotta keppikulma on normaali sisääntulo avokulman sijaan. Tuulia taisi olla ainut kuka kävi merkkaamassa koiralle sisääntulon vastaisella "niistolla", joka kuullostaa ihan fiksulta, että periaatteessa koira osaa itsenäisesti hakea, mut käydään jeesaamassa aloitus.

Ennakoiva ohjaus. Toiset ennakoi, toiset ei. Jännä juttu, että monella lipesi välistäveto takaakierroksi, kun hyppyyn lähtiessä ei ollut mitään haisua mihin meno jatkuu ja toisaalta taas, jos ohjaus ei ole sit megaselkeä veto sen jälkeen, ni jotainhan sen hauvan on siellä keksittävä.

Josta päästäänkin oikein sulavalla aasinsillalla meidän aksaan, joka on aika kaukana vielä maailman eliitistä :D Nyt kun tämä kolmosiin nousu koitti ehkäpä hieman varhain, se vaatii aikalailla reeniä, reeniä, reeniä ja ennenkaikkea tavoitteellisempaa ja mietitympää harjoittelua. Näin maailman yhtenä järjestyksellisempänä ihmisenä, iisibiisi! Nou hätä ja silleen. Vai olikos se sittenkin toiste päi :o

Ekana teemana tässä on nyt ollu työn alla riskinotto. Juteltiin tästä maanantain treeneissä, et nyt viimeistään on pakko alkaa ottaa ohjauksessa riskejä treeneissä ja lähtee venyttämään sitä omaa + hauvan osaamista uudelle tasolle. Kun jos me kolataan käsi nenässä kiinni niitä hikisiä nollia, niin se ei vaan riitä. Helpoillakin radoilla siis mietin vaihtoehtoisia ohjauksia ja koitan valita niistä ne haastavammat ja siihen lisättynä vielä merkkaus + irtoamistreeni. Koiralle pitää antaa treeneissä mahdollisuus tehdä virheitä, jotta pääsee superpalkalla merkkaamaan ne oikeat suoritukset. Ei niitä sertejäkään napsita himmailemalla ja varmistelemalla,joten se on sitten all in :)

Maanantain treenien teemana oli leijeröinti ja irtoaminen, jotta itse pystyi ja joutui ohjaamaan koiraa etäämmältä. Käy. Leijeröinneissä toi piski on jostain syystä ollut aina suhteellisen hyvä, mutta tällä kertaa haasteena oli malttaa tehdä viimeinen keppiväli loppuun ennen mutkaputkeen syöksymistä samalla, kun mä leijeröin puomea toiselta puolelta. Ihan ei päästy vielä täydelliseen vetoon, kun en pystynyt lähettämään yhtä kaukaa, kun mitä leijeröinti olisi vaatinut loppupäässä, mutta tooooosi hienoa ratapätkää muuten koiranpoikanen veti. Remontin ja työhuoneessa olevan tavaravuoren takia en pääse nyt PC:hen ja FlexiTrackiin käsiksi, joten ratapiirros jää nyt mielikuvituksen varaan. Ja tein mm. täydellisen viskileikkauksen päällejuoksun sijaan, josta mulle yks pojo :D

Perjantaina oltiin Etelä-Suomen Shelttien treeneissä paikkaushommissa, joten päästiin sitten vielä loppuviikostakin ratatreeniin käsiksi. Ratana ihan yksinkertaista rallatusta, mutta tosiaan hyviä paikkoja ottaa niitä kuuluisia riskejä. Niimpä treenattin sitten kauempaa lähettämistä, omia linjoja, vaihtoehtoisia reittejä helpoimpien sijaan. Harkkalistalle tämän kertaisen perusteella: kauempaa lähetetty vastakäännös (Java kieltää nää herkästi, jos itse hätäilee) ja suoralla itsenäinen eteneminen A-esteelle. Jos lyllersin liikaa jäljessä, Java käänty kattomaan "eteen" käskystä huolimatta, että "Ai minne sää sanoit" ja sillä mentiin aina sen A:n ohi. Ei varmaan itseasiassa okkaan koskaan "eteen" -käskyä treenattu kontakteilla, joten hyvä pistääkkin hattuun tämä.

Tän päiväisissä vapaatreeneissä pistettiinkin taas töpinäksi. Ohjelmassa serpentiini-välistäveto -erottelu, kontaktiprojekti, putkirallattelua ja eteen lähetystä avustajan ja lelupalkan voimin. Kylläpä oli pieni karvanaama taas iloinen; akilitiääääääh! Jepajee, ihanku ei edellistä iltaa oltais taas hallilla oltu. Java tuumaa vaan, et ihassamana, kuhan on! Mageesti se jaksoi vääntää ja eteenlähetykset oli hienot! Kertaakaan ei kääntynyt varmistelemaan, vaan mennä posotti. Myös kontaktiprojektissa saatiin kivoja onnistumisia loppuun targetilla, kun pääsin vapauttamaan just eikä melkein siitä, kun katse on eteenpäin. Paljon tässä tosiaan vielä vaaditaan toistoja ja etenkin näitä avustajatreenejä, mutta veikkaan noiden kontaktien olevan parin vuoden päästä aika eri kantimissa. Hyvä siitä tulee, kunhan vaan pysyy itse skarppina oikea-aikaisen palkkauksen kans.

Päivä toki vielä jatkui koiramaisissa merkeissä, kun Etelä-Suomen Sheltit kokoustivat tulevan vuoden suunnitelmista ja paljon on kuulkaas tulossa :) Alueen shelttien kandee pyytää omistajiaan rekisteröitymään ESS:n foorumille, josta saa tiedot tapahtumista ja ilmoittautumisista ennen muita. Mm. paimennusta ohjelmistossa jo tulevana keväänä. Ja sinne koitan ehtiä ilmoittamaan myös Javan niiden kymmenen onnekkaan joukossa, joten pikkupilkun kanssa mennään kattelemaan mahdollisesti onko lampaankakka vai niiden paimennus kivempaa :D

Ainiin, kotskasivutkin sipaisin uusiksi, kun vanhojen leiskassa oli roolissa pikku-J ja Herra J on aika iso-J nykyään. Jos jollain on meidän kotisivuja linkitettyinä, niin kandee päivittää osoitteeksi javanas.net! Heitetään loppuun vielä muutama luminen kuva muutaman viikon takaa hiekkakuopilta:

Action-Jackson valmiina lähtöön

Definitely related! Toisella kieli poskella ja toisella frisbee...

Lumikärsä

Nipilla on karmea kiire

Eka, eka!

On ne jossain määrin samasta puusta, vaikkei ulkonäöstä sitä huomaakkaan :)

Yeeehaaaww!

Javan talvitöppöset

Sit nauratti ihan karmeesti

Nipin tärkeä aarre


Manakeri

Siis hetkinen, millonka sitä palloa heitetään?!

On se nätskä:)

Javan maisemareitti

Tullaan, tullaan

4.3.2012

Kiireinen eläin

SERT, osa 2. :)

Kippari olis ihan mielellään jatkanut kakkosissa, mutta Javan mielestä ilmeisesti soon parempi vaan alkaa heräämään aikaisemmin tuleviin kisoihin. Timanttinen pikkupilkku päräytti tänään Lohjalla kolmansissa kakkosten kisoissaan sen nollavoiton, jolla lykättiin serti kouraan ja toivoteltiin hyvää jatkoa kolmosiin. Anne Viitanen oli rakennellut varsin mielenkiintoiset radat Hiiden Haukkujen skaboihin ja myönsi itsekin halunneensa antaa esimakua kolmosista tuolla B-kisan radalla. Nähtiin siis paljon hyllyjä ja virheitä, kun ansaesteitä oli tarjolla yllinkyllin oman elämänsä supersankareille.


A-kisa meni vähän penkin alle kipparin puolelta, kun lauantai pääsi vähän venähtämään mökkeillessä pitkäksi, enkä olisi varmaan itseäni saanut kisapaikalle asti ilman kuskiksi lähtenyttä kepoa. Neljän jälkeen tosiaan vasta havahduttiin uniasiaan ja koirat oli sitten jotenkin tosi levottomia koko jäljellä olevan yön, kun saivat olla keskenään alakerrassa. Mähän herään jokaikiseen ripirapiin ja inahdukseen, ni olisin ehkä miljonääri, jos jokaisesta herätyksestä olis euron saanu. Tulin sit aamulla tunniksi nukkumaan alakerran sohvalle ja seuraksi sainkin neljä erittäin iloista shetlantilaista ja yhden pitkänenäisen malinoisin.

Niimpä supersurkeilla yöunilla vauhdikkaan päivän ja illan päälle piti nopeasti kodin kautta lähteä sitten Lohjalle suuntaamaan. Ja todellakin kävi mielessä, että mitäs jos jättäisi menemättä, kun matkaakin sinne tulee ja olo ei ihan sitä kirkkainta eliittiä kuitenkaan. Muuuuuuttttta. Minähän en pienistä oloista hetkahda tai väsymyksen rippeistä, vaan kepon kanssa pakkauduttiin autoon koko lauma ja lähdettiin taistelemaan kohti päivän tulikuumia skaboja. En saanut edes yhtä burgeria alas, joten myönnän varmasti olleeni aika kamala näky kaikin puolin; olen pahoillani kaikkien puolesta, jotka ovat asialle altistuneet tahtomattaan :D

Eka startti meni kaikesta huolimatta ihan jees. Jotenkin sitä vaan aina pää tyhjenee sillä hetkellä, kun koira jää odottamaan lähtöön ja sit vaan aksataan. Kaarrokset oli huonoja, kun homeinen ohjaaja ei osannut ennakoida mitään, mutta siitä huolimatta erittäin kivaa duunia koiranpoikaselta. Harmillisesti taas loppusuoralla alkoi rimat kolista ja ihan kahdella vikalla koira ei tunnistanut ollenkaan "eteen" käskyä, vaan jäi pällistelemään, että ai mitämitämitä. Siinä sitten hintsusti ohi esteen ja tuloksena kymppi. Mua kieltämättä vähän hajotti jäädä vielä toiseen starttiin, kun oisin halunnu mielummin kotiin päikkäreille, mutta Javapa tarkan markan ja agilityn ystävänä halusi sitten aksaa koko rahalla ja huolehti rimojen tiputtamisen, jotta ei tässä vielä kaikki.

Tokaan valmistauduin tiukasti makoilemalla Showlinkin lattialla siellä häkkirivistössä, joten pahoittelen tätäkin :D Mutta ehkä sitä kandeis sitten vetää pientä meditointia muutenkin, kun siinä akkuja lataillessa saatiin ihan hyvä flow sitten b-kisaan päälle. Ja monista hyllyistä huolimatta tahkottiin sinne tauluun se pohjanolla. Jalat oli ihan vetelää ja fiilis kuin hidastetussa leffassa, mutta lopputulema kuitenkin ihan jees. Onneksi koiralla toimi hoksottimet ja neljä koipea oikein oivallisesti. Tulos oli -9.34 ja en huomannut lopullisia tuloksia tsekata seinältä, mutta etenemä jotain 4,2m/s pikaisilla laskutoimituksilla. Ja se tietysti ilahduttaa, kun etenemän viilaus proggis meillä tässä meneillään.

Loppuun laitetaan muutama mökkeilykuva, kun karvanaamikkaat pääsivät oikein Vantaalle viettämään mökkielämää. Tässä siis lauantai-iltaa kera kafrujen: