28.4.2014

Universumi, ota yhteyttä

Viime aikoina on meinannut alustavasti hatuttaa sen verran, että voisi sanoa vanteen puristavan. Ensinnäkin vetoan nyt siis universumiin - Mikäli sinulla on oikeasti jotain minua vastaan, niin otahan yhteyttä. Jutellaan asiasta henkevästi ja lahjotaan vaikkapa karkkipussilla. 

Toisekseen, vetoamus karvanaattorille - Java, mikäli poskihammas on halki, viitsitkö kertoa. 

Juttuhan on siis nyt niin, että TAAS kohtaamme vastatuulta, kun homma alkaa luistaa ja juurikin arvokisakauden alla. Viime vuonna toukokuussa tuli se mahan vierasesine/semisuolitukos -episodi ja tänä vuonna otukselta on sitten p4 halkirikkisärki. Ja ilmeisesti on ollut jonkin aikaa, kun siinä oli jo hitusen hammaskiveä. Ja kyseessä ei ollut mikään ihan pieni feelu, vaan ihan tyylikkäästi pystysuntaan halki oleva hammas, johon sisältyi ikenessä oleva irtopala. Vaikka suuhun tulee kurkittua, niin jotenkin tämä oli nyt jäänyt huomaamatta, josta saa monta "huono koiranomistaja" -pistettä. 

Siellä se on kisoissa viilettänyt, sertejä pokkaillut valion arvoisesti, palkkalelua repinyt. Hullu. Meinasin siispä saada lähestulkoon slaagin pääsiäismaanantaina, kun koira pyöri sylissä ja siinä samassa päätin tehdä purukalustotarkastuksen. Onneksi tuli tehtyä. Tosin päästäismaanantaina ei auta kovin aikoja alkaa soitella, mutta Anidentin nettivarauksessa oli juuri tiistaille yksi vaurion arviointiaika aamupäivälle, jonka nappasin samantien. 

Ruokiksella kipaisin sitten Veikkolaan, jossa tuomio oli selvä: p4 poistoon. Meidän onneksi juuri meitä edeltävän potilaan leikkausaika oli peruuntunut kennelyskän takia, joten Java pääsikin sitten samoilta seisomisilta leikkauspöydälle. Se oli muuten uutta infoa, että nykyään ei edes suositella pitkää 12h paastoa ennen rauhoitusta, joka saattaa vielä enemmän ärsyttää mahaa ja sitä myöten sitten oksetuttaa, kuin että jos on saanut kuutisen tuntia sitten ruokaa. 

Olipas muuten outo fiilis kävellä klinikalta ulos vain pelkän pannan ja hihnan kanssa :( Lähdin siis operaation ajaksi takaisin töihin, kun sanoivat pari tuntia siinä kestävän ja myöhemmin iltapäivällä soittelivat hakemaan. Heräämössä odottelikin jo innokas kotiinlähtijä, josta lamput sammui tasan sillä hetkellä kun pääsi takakonttiin nukkumaan. Tutut paikat tekee ihmeitä.

Nati photobombaa, kun pitää antaa manageroitavansa tilasta lausuntoja lehdistölle.
"Potilas on kotiutunut sairaalasta ja voi olosuhteisiin nähden hyvin. Seuraava tiedotustilaisuus huomenna."

Paraneminen on lähtenyt todella vauhdikkaasti ja enemmänkin ongelmana on se, että Java ei tiedä olevansa saikulla. Jo seuraavana päivänä töistä tullessa kotiinsaapumisfanfaarit oli ihan entisenlaiset lelun retuutuksineen ja sohville sinkoamisineen. Selitä siinä sitten koiralle, että miksi ei nyt tosiaan revitä mitään leluja... Pari päivää käskettiin ottamaan iisimmin ja pari viikkoa pannassa on niin kova ruoka kuin vetoleikit. 

Tärkeintähän on siis se, että koira on taas kunnossa ja tämä oli "easyfix" (vaikkakin lompakko huokaisi kyllä syvään laskua maksaessa :D). Ja se tietysti, että koira ei ole mitenkään sairas. Vaan olemme näköjään kroonisesti huonon tuurin uhreja, kun nämä tapaturmat sattuvat sitten juuri tähän kevääseen. Aina sen jälkeen, kun homma lähtee radalla luistamaan. Viime vuonna jahdatiin niitä vikoja nollia, kun niitä alkoi yllättäen tulla ja tänä vuonna etsittiin hyllyrännin jälkeistä tehdään yhdessä rataa -moodia. 

2013 näkymä
Ja jos jotain positiivista, niin ei tässä olisi näköjään mitään ehtinytkään harrastaa viimeaikoina, kun työt ja muut ovat ottaneet osansa. Halkeama oli kanssa hyvä huomata jo nyt, eikä sitten just arvokisojen päälle ja nyt ainakin tietää, että hampaisto on loistokunnossa. Olikin mielenkiintoista nähdä noi suun rtg-kuvat, kun Anidentissa on siihen vimpan päälle vehkeet. Thumbs up, että tämän vuoden koettelemukset olisi tässä!

20.4.2014

FI AVA FI AVA-H!

Viikko sitten tuli vuosi ekasta agisertistä ja eilen Java kävi sitten nappaamassa sen viimeisen HAU:n pääsiäiskisoista. Ja aika hyvään paikkaan Herra Pilkku takoi vielä tuplankin, kun Laamanen on kesän arvokisatuomareista ehkä se etukäteen jännittävin. 


FI AVA FI AVA-H Yokotai Blue Moon <3




15.4.2014

Oman elämänsä ratamestari

Tuulitukat - ja Nikkens niin kovin tärkeänä!
Janakkalasta kävimme hakemassa lähinnä autoon vaan lisäkilometrejä. Siitäkin huolimatta, että Nalu oli erikoistunut taas mitä yllättävämpien putkien bongaukseen (tää alkaa olla vähän samaa sarjaa, kuin "yllätyskyykky" - ei voi koskaan tietää...) päällimmäisenä jää silti mieleen a) Sissos se lukee hienosti rataa! Toki joskus vähän omaa rataa, joka suuntautuu tangetin suuntaisesti putkivetoisesti ja ote on hitusen röyhkeä, mutta on se vaan aika epeli ja b) Muotkan radoilla piti kokoajan tehdä töitä ja niin moni vaikea ja haastava juttu onnistui! Ai että, ihan superötökkä :) Hyppärillä olisi voinut jättää kaatamatta kakkosesteen ja pari ekstrapyörähdystä pois, mutta niistäkin huolimatta tuloksen tekeminen oli jo ihan kelpo suoritus.

Jaanan treenit 14.4.2014
Maanantain kunniaksi päästiin taasen seuratreenien pariin ja tällä kertaa Jaana olikin ammentanut inspiraatiota Alen Marekovicin koulutuksesta. Päästiin siis vääntämään niitä debatteja nostattaneita koptereita :D Mitä on tässä herran rataprofiileja tutkaillut, niin erittäin mielenkiintoiset sm-baanat on tilauksessa. Estesumppuja, takaakiertoja, kekkuleita keppikulmia... Tuollaisen oman elämänsä ratamestarin kanssa siiitä tulee arvatenkin äärimmäisen mielenkiintoista. No, ehkä tässä on vielä tosiaan pari kk aikaa hioa pakettia kasaan ja koiraa lapaseen.

Henkilökohtaisesti olin todella hämmästynyt, että Javalle vastapuolen takaakiertoroiskaisut toimi jokaikinen kerta :o Mä niinkuin ennakkoon ihan näin vallan sieluni silmin, miten pilkullinen karvahattu räksyttää mulle päin näköä, että loppuu se huitominen ja alkaa agility. Mutta ei! On se kyllä merkillinen eläin. Alussa meinasin vähän fuskaa, että jos se lähtisi sylkkärillä kakkoshyppyyn, mutta pakkovalssina se jokakerta tuli läpi, joten pakko oli itekkin alkaa tekemään sit töitä. Olenhan onnistuneesti reväyttänyt oman reiden, joka ei tykkää nyt parantua, mutta toisaalta - onneksi se on vaan oma, eikä koiran reisi. 

Vitoselle otus lähti siistä "kopterilla", josta itse pääsi ajoissa liikkeelle jatkoa ajatellen. Keppikulma oli vaikea, koska kutoshyppy syötti pitkällä laukalla kakkos-kolmosväliin ja sinne se ekalla vedolla lurahti. Heti kun itse fiksasi rytmittämällä koiralle jarrua, niin johan lähti homma luistamaan. Ysihypylle taasen vastakäden takaakierto, joka saatiin yllätävänkin hyvin toimimaan tuohon paikkaan, kun yhdelletoista piti japanilaisella linjata otus. Loppu olikin sitten vaan rallattelua, josta pointsit koiralle hyvästä 17 takaaleikkauksesta ja huikeasta kokoamisesta 19 hypylle (jes, kertaakaan ei mennyt edes putkeen, pienet on ilot :D).

On se kyllä vaan niin <3 koko otus. Se on ihan hullu aasi, mutta niiiiiiiiin mahtava! Mä oon kokoajan sen kanssa semisti lirissä, kun menohaluja ja radanlukua löytyy, mutta kehittyypä tässä ainakin itse aika harppauksin :)


Maailman parhain treenikaveri <3

12.4.2014

Karvanaamiot yössä




"Walking with a friend in the dark 
is better than walking alone in the light."

- Helen Keller

6.4.2014

Kisakaverina: Tuhma-Nalu

Minäkö muka? En toki...

Epähuomiossa nappasin Mäntsälän koirakerhon iltakisoihin messiin ilmeisesti Tuhma-Nalun. Tai myönnettäköön, että tuhma speltti on ollut läsnä useasti viimeaikoina myös treeneissä ja kysymys kuuluukin, että mihin se sellanen kiltti kuskin tuijottelija on mennyt? Tuhma-Nalu on siis sellainen hassuttelija, jonka mielestä kentällä olevat esteet voi suorittaa parhaaksi katsomassaan järjestyksessä ja usein tähän liittyy selän taakse sinkoaminen, kun siellä sattuu olemaan jonkin este, joka kaipaa suorittajaa.

Tuhma-Nalu pääsi lauantain ekassa startissa neljä estettä puhtaasti, hienosti, upeasti nopeasti ja sitten oli pakko tulla valssista läpi (omaksi puollustukseksi on pakko sanoa, että valssi oli kyllä valmis ja ohjaava käsikin päällä) tangetin suuntaisesti. Koska tämän mallinen koira palkkautuu tekemisestä, paras muistutus oli nappaa koira kainaloon ja poistua vähin äänin kentältä. Neljän esteen ennätys siis, yey :D

Hyppärillä Herra Jalbert oli taasen huikaisevan hyvä ja kartalla! Jotta virheet menee tasan, niin puskin sitten keppien aloituksessa päälle, joten koira aloitti väärältä puolelta... Huooooh! Mutta niin paljon hyvää baanalla oli, että itseäni voin tuosta ruoskia myös vähin äänin lisempi. Todella hyvin ohjauksissa, nopea ja siitä huolimatta jopa ehkä ensimmäisen kerran onnistunut putkijarru kisoissa. Tästä radasta Nalu sai sitten palkkaa ainakin kahden radan edestä, koska tälläisen koiran kanssa aksa on absoluuttisen parasta. Kun kokoajan ollaan vähän on the edge, mutta kuitenkin kontrollissa ja ohjaaja määrää silti suunnan ja koira vauhdin.

Aasi, mutta komea sellainen


Vikalla agiradalla menikin sitten taas ihan hassutteluksi. Taisipa ottaa hyllyn esteeltä numero kolme ampaisemalla puomilta mun selän takana olevale esteelle sen sijaan, et olisi ihan vaan ottanut sen hypyn, jota kovasti tyrkytin. Koska radan loppuvaiheilla oli pätkä, josta en etukäteen osannut koiran etenemää ja omia ohjausvalintoja päättää, halusin sen silti testata, joten jatkettiin vielä hyllyn jälkeen rataa. No sittenhän se hassutteli vähän lisää tulemalla kepeiltä pois kesken (en jaksanut korjaa, koska hylly alla ja olisi aikaa palanut), joten pyörittiin sitten tovi päämäärättömästi ysihypyllä, kun ohjaaja hukassa ja koira kadoksissa. Nää on niin näitä uran huippuhetkiä kyllä... Loppuradan otus veti sitten tosi tyylikkäästi ja sain tehtyä putkien lähetykset ja esteen merkkaukset suunnitelman mukaan, vaikka ne rataantutustuessa mietitytti. Parkkiksella Samikin tuli jo kysymään, että mitä ihmettä te oikein puuhasitte siinä hypyllä - Oli siis sattunut seuraamaan suoritustamme juuri siitä parhaasta kohdasta eteenpäin, tirsk!


Manageri sanoo, että ohjaa ite paremmi ;)
Mutta voihan video, että tuon eläimen kanssa aksa on hauskaa ja koukuttavaa! Ei mene aina ihan nappiin touhut, mutta eipä ainakaan lopu treenattavat asiat tai käy laji tylsäksi. Joskus taas meidän "chaos management" menee maaliin ja tuloksena jotain fantastillista :)

3.4.2014

Uskonpalauttelua

4h auton ratissa ja 400 km myöhemmin. Olipahan vaan ässätiistai, kun sattui samalle päivälle kevään viimeiset kaukoryhmätreenit Kaarinassa ja vieläpä Jennan tehistelyt iltapuhteeksi. Toki olisin ne eri iltoihinkin kelpuuttanut, mutta aina kun ei voi valita - ja jos ei osaa valita, niin pakko ottaa molemmat. Ja tässä vaiheessa yksi innokas karvahattu nyökyttelee oikein pontevasti, että tulen mukaannnnn.

Tällä kertaa kaukoryhmän treenit veti Janita ja lähdettiinkin liikenteeseen heti rataantutustumisen jälkeen virtuaalikoiralla. Jokaisen piti siis vetää omat ohjaukset virtuaalikoiralla ja toisten sen jälkeen kommentoida kaikki virheet koiran näkökulmasta, jota matkaan mahtui. Virtuaalikoiravetoja on tullut aiemminkin kellotettua, mutta tämä vertaiskommentointi olikin uusi ulottuvuus. Varsin mielenkiintoinen kokemus, kun ei tunne niin hyvin kaikkien koiria tai miten ne on koulutettu mihinkin ohjauksiin, vaan pitäisi oppikirjaohjausten perusteella päätellä menikö ohjaukset maaliin vain nou.

Tästä päästiinkin sitten tosi toimiin rallattelemaan. Alun pakkovalssista yks tuhma otus meinas paahtaa pari kertaa läpi, mutta hyvä muistutus taas oikeesti tuijottaa niihin silmiin ennen lähtökäskyä, josta näkee mihin se on menossa. Toinen jännä juttu oli noi kepit, kun hyvin se löysi sisäänmenon, muttta meinasi pari kertaa lopettaa kesken puolessa välissä, kun jäin taakse. Näitähän toi ei ole tehnyt, joten pitänee taas vähän vahvistella asiaa, että loppuun mennään, vaikka mikä olis. 12 hypyn valssin suuntaa hiottiin kondikseen ja heti kun sen sai ponnistuspaikkaan, niin sissos sentään miten makeesti toi koira kokoaa.

17 rima meinasi pariiin otteeseen tippua, kun siinä oli helppo jäädä eteen patsastelemaan. Pitäiski treenaa nyt takaakierto-vastakäännös -komboa, jolla sen riman saa tiukassakin paikassa pysymään, jos turkiksella on taipumusta niitä kolistella. Loppupätkä olikin sitten Naamarille ihan pala kakkua ja jopa 23-24 pystyi tekemään tiukemman mutkan kautta ihan helposti. Jopa siis Javan kanssa, jonka mielestä kaikki edessä olevat esteet on tehty suoritettavaksi.

Putken jälkeen tuleva okseri oli erittäin paha kaikille tuon ryhmän makseille ja välillä nähtiin todella hurjia takariman päälle laskeutumisia. Hyvä pitää mielessä itsekin, että noita pitäis säännöllisesti muistaa treenata, vaikka Javan mielestä siinä ei olllut mitään ihmeellistä ja tyylipuhtaasti okseria suoritteli myös putken jälkeen. 



Muutenki hyvin kääntyvälle koiralle tää rata oli ihan näytöstä, kun monessa paikkaa vaadittiin hyvää koordinaatiota ja kokoamista. Ja niissähän Java on ihan poikkeuksellisen hyvä, jota saatiinkin Janitan kanssa yhdessä ihastella. Kaikenkaikkiaan siis superhyvät treenit, jossa saatiin taas vähän uutta ja ennenkaikkea vahvistusta sille, että ollaan ihan oikealla tiellä. Ja kun ite muistaa ne perusasiat, niin koira kyllä tekee mitä pyydetään.

Lauma pakattiin siispä taas autoon jäähdyttelyjen jälkeen ja huristelimme hymy huulilla kohti Ojankoa. Sen verran taktisesti myöhässä saavuttiin paikalle (kun Kaarina ja Vantaa ei ole ihan vierekkäin), että rataantutustuminen jäi meiltä väliin. Käviin siis vaan pyörähtämässä radalla tsekkaamassa mikä on missäkin, kun esimerkiksi muuri oli vaihtunut pituuden paikalle ja siitä sitten pikapikaa lämppälenkin kautta taas tosi toimiin. Javasta ei tuttuun tapaan huomannut, että yhdet treenit on jo pohjalla muusta kun siitä, että turha sinkoilu kaikille mahdollisille esteille puuttui ja se meni niiiiiiiiiiin mageesti.


Ykkösellä nykäistiin sitten kepeille asti rata ihan tyylipuhtaasti, joka hämmästytti kyllä molemmat radalla seisoskelijat. Jennakin oli rataa suunnitellessa miettinyt, että noi putkiansat linjoilla on niin Jalmarin pikkuhaasteita ja nyt se ei edes sinkoillut yhtään mihinkään muualle kuin ohjauksen suuntaan. Vauhtiahan siltä ei katoa näissä kakkostreeneissäkään, joten oli ihan kiva kerrankin ohjaa nollatykkiä :D

Koska aikaa oli yllin kyllin, ehdittiin sitten kokeilla monia eri vaihtoehtoja 9-14 pätkälle, jossa saatiin ansaesteitä linjoille. Ei mennyt pieni pilkullinen lankaan, thih! Sen lisäksi treenattiin kepeille muutamaa entryvaihtoehtoa, josta A.lle lähetys ja törkkäys oli ehdottomasti toimivin. Hienosti se osasi A:n suorittaa ihan itsekin ilman,e ttä mun piti siinä hillua tai heilua häiritsemässä. Loppuun hyödynsin vielä Jennaa apupalkkaajana puomille, kun kerrankin oli joku muu klikkerin ja palkan kanssa heilumassa.

Mutta kaikenkaikkiaan huikean timanttinen treenipäivä taas :) Mun pitää vissii ennen kisoja ruveta treenaamaan 20 minsan ratatreenit, niin ylimääräinen energia karisee ja sinkoilu vähenee....