Oumai. Sinne meni 2011 niin, että heilahti. Jännä vuosi kaikenkaikkiaan ollut, kun samalla mekin paketoitiin ensimmäinen vuosi koiraharrastuksissa. Herra J kun sai kasvaa ihan kaikessa rauhassa isoksi pojaksi ja odoteltiin puolitoista vuotiaana otetut terveystarkit ennen, kuin ruvettiin treenaamaan ihan silleen aikuisten oikeesti (toki käytiin kerta viikkoon hallilla vähän jotain höntsäämässä). Tai oikeestihan me treenataan aina leikisti, koska turhan vakavasti sitä ei kannata kuitenkaan ottaa :)
Niimpä mulla ei nyt ole tähän hätään peilata menneen vuoden rajapyykkejä saavutuksiin, mutta eipä anneta sen haitata. Koira kun on ylittänyt sille ladatut odotukset jo moninkertaisesti, joten en ehkä koekaan niin olennaisena pistää sitä tekemistä numeroiksi. Kun tuota pilkullista pentua kattelin pentulaatikolla, etsin saalisviettiä, taistelutahtoa, kiinnostusta tehdä ihmisen kanssa duunia, kontaktihakuisuutta, hyvää rakennetta (suorat etuosat kun ei ainakaan edistä pitkää, tervettä harrastuskoiran uraa). On ollut kiva nähdä, että nuo oli silloin paikallaan, eikä ne ole mihinkään kadonnut matkan varrella. Vieläkun kaksijalkainen pystyisi yhtä nousujohteiseen suorittamiseen, niin jestas sentään. Sitä siis odotellessa ja pitkään...
Lyhykäisyydessään vuoden 2011 kohokohtia:
- Valinta Etelä-Suomen Shelttien hallitukseen: Mulle yhdistysmaailma on aiemmin ollut aika vierasta, joten oli ehkä hieman yllättävää saada tiedustelu kiinnostaako tulla ehdolle. Toimihenkilönä olenkin koittanut järkätä paljon koulutustoimintaa, nostattaa harrastusshelttiprofiilia koulutuksilla ym. Tämä siis jatkukoon myös tulevana vuotena, kun on vuosi kautta jäljellä. Ainakin ESS:n uusia kotisivuja olen tehnyt yötä myöten, koska mielestäni nettisivut on yhdistyksien ja yritysten käyntikortteja, eikä ei ole ihan sama miltä ne näyttää. Silvuplee siis www.etelasuomensheltit.net .
- Javan ekat möllikisastartit: Tämä tavoite meillä oli asetettu kesäksi, että jos möllikisa kuntoon saisi talven-kevään aikana treenattua itsensä ja koiransa. No, siellähän me jo keväällä pyörittiin ja varsin mukavin tuloksin. Tärkeintä siinä oli huomata, että erilaiset kisapaikat, kisahässäkät ym. ei näköjään koiraan ja sen tekemisen vaikuttanut. Ku akilityä, nyt just heti mars!!!! Mahtava poika.
- Javan ekat viralliset aksastartit: Tää nyt oli varovainen heitto, että jos sitä menneen vuoden aikana virallisiinkin ehtii, ni hienoa. Ja alkuun mulla oli vaan C-lisenssi, joka sitten suitsait sukkelaan upgreidattiin ja startattiin ihan yllättäen 3.9. Janakkalassa. Ja wauuu mitkä kisat, mikä meno ja fiilis ja kaikkea! Harmi, että kukan ei ollut niitä videoimassa, ku se oli vaan niin flow koko homma. Sieltä sitten tuli se bonari-LUVAkin. Tekemisen meininki on jatkunut myös muissakin starteissa loppuvuonna, vaikkei ehkä tuloslista ulkopuolisen silmään siltä aina vaikutakkaan. Mutta tottapuhuen, en koe, että meidän harrastukseen sillä on mitään lisäarvoa tuleeko nousu kakkosiin kolmessa vai kolmessakymmenessä vai kuudessakymmenessä startissa - me kisataan ihan vaan sen takia, että koirasta se on niin maailman parasta ja ohajajakin diggaa lajivalinnasta (ja koirastaan) ihan törkeänä :)
- Agirotu 2011: Lentävät shetlantilaiset debytoi möllijoukkueen voimin helteisessä Lappeenrannassa ja sen päälle vielä Java pääsi vetämään Open Class -radan. Tätäkään ei saatu ketään videoimaan, kun kaikki oli jossain omia asioitaan hoitamassa, mutta fiilis jäi silti lähtemättömästi mieleen. Tehtiinkö 15vp ja sijoitus jotain kympin ja kahdenkympin välissä. Mut se oli vaan niin hienoa isoissa kisoissa tehdä yhdessä duunia Javan kanssa. Näistä jää se maku suuhun, että mehän pystytään tekemään itseasiassa ihan mitä vaan! Ja luonnollisesti koko viikonloppu oheistoimintoineen ollut erittäin timanttinen ;)
- Natin RTK1: Mun pieni Natiainen <3 Se ei ole helppo koira, kun se vaatii kokoajan palkkaa ja kehua ja onnistumisia, jotta se viitsii yrittää (vrt. Java, joka sanoo, että perrrrrrkele, teen lujemmin ni hanskaaan :D). Ja me tehtiin hienointa yhteisduunia Janakkalassa, jossa Nati veti rallitellen naama näkkärillä ja vetäisi vielä kolmospaikan yli 30 koiran alokasluokasta (pisteet oli koko kolmikolla samat, mut meillä hitain aika töppöjalan kanssa :). Ja nykyään se on kovin onnelinen manageri, kun pääsee poikaansa koutsaamaan kisoihin.
- Uusiin ihmisiin tutustuminen: Tän upean koiraharrastuksen myötä mulla on ollut hieno mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin niin rodun, yhdistystoiminnan kuin harrastustenkin parissa. Se on mahtavaa, joten turistaan taas, kun kentillä tavataan! Hauskaa on myös ollut miten meidät on blogin perustella tunnistettu, kun toi pilkukas mäyrä on varsin hyvä käyntikortti. Saa siis jatkossakin tulla moikkaamaan :)
Kaikenkaikkiaan siis hieno vuosi takana. Molemmat koirat ovat pysyneet täysin terveinä, muutettiin uuteen kämppään, vaihdettiin seuraa HSKH:oon, kun saatiin ryhmäpaikka erittäin kivasta ryhmästä. Nati on superrakas perheenjäsen, joka ottaa elämästään kaiken irti: sen mielestä parasta on pallonheitto, syöminen ja jossain pehmeässä pedissä nukkuminen. Ja Java, siitä on tullut kyllä aikamoinen sidekick. Se nyt vaan on se mun elämäni koira, kun sekin fiilistelee ihan sata lasissa aina, kun tehdään töitä.
Niimpä sen motto näyttääkin olevan "Citius, Altius, Fortius" - faster, higher, stronger. Ja sitä se kyllä toteuttaa aksakentillä ihan joka solullaan ja ihan joka kerta. Se ei vedä palkokasvia nenään mun mokailuista tai huonoista ohjauksista, vaan pomppii edessä "uudestaan uudestaan!". Se tekee niin älyttömällä vietillä aksaa, että se ei väsy eikä se myöskään traumatisoidu näköjään yhtään mistään. Ihan sama miten livetään puomilta, kun matkan pitää jatkua ja mielellään kovempaa, korkeammalle ja voimakkaammin.
Ja tähän teemaan me jatketaan myös tulevana vuonna. Mä en kuitenkaan osaa kertoa numeroilla ja prosenteilla miten tuo toteutetaan käytännössä, joten tyydytään isompiin linjoihin. Kakkosiin nousu tod.näk. tapahtuu tulevana vuonna, kun se nyt on ihan hiuskarvasta kiinni jo nyt - mutta milloin se sitten tapahtuu, niin aika sama. Tai montako starttia siihen tarvitaan. Jos mennään tällä meiningillä ja sykkeellä, ni mulle sopii ykköset vaikka loppuelämäksi. Kunhan on kivaa :) Valioksi asti tuolla koiralla on lahjoja, mutta kassellaan mitä tulevat vuodet tuon raketin kanssa tuo tullessaan, kun alkaa ikää ja osaamista karttua.
Tokoa. Hmm. Tokokärpäsen purema vaivaa ja esteenä siinä on nyt treeniryhmän puute. Seuran omat treenit kun on näköjään perjantaisin ja se menee sitten usein agilityn ja muiden reissujen kanssa päällekäin. Mutta 5.5. taitaa olla seuran virallinen tokokoe ja jos vire pysyy samana ja paikkamakuuseen tulee varmuus myös häirittynä, meidät saatetaan siellä hyvinkin nähdä. Teknisestihän tuo kyllä osaa, mutta enemmän se on se tekemisen ilme ja vire mikä ratkaisee. Kun koiralla on kivaa koko tokokokeen läpi, se on valmis skaboihin.
Terveenä meinattiin kanssa pysyä koko sakki. Ja jotta siinä kanssa pysytään, niin koirat syövät tulevanakin vuonna paljon raakaruokaa, josta lihakset saa laadukasta rakennusainetta. Siihen päälle sitten paljon metsälenkkiä, hieronnat ja fyssarit, niin resepti toivottavasti toimii jatkossakin. Ja tietty paljon rakkautta <3