Vuoden kohokohta on niinku kutakuinkin näppäimillä eli hartaasti odoteltu kesäloma. Ei siis tarvitse nenäänsä näyttää kustannuspaikalla seuraavaan neljään viikkoon, joten siitä tykkää nenä ja siinä kiinnioleva loppuosa!
Talo on jo tyhjentynyt koirista, kun Kroatia kutsuu tiistaina viikoksi ja otukset lähtivät porukoiden kyydillä kohti Mikkeliä. Ja kylläpä vaan onkin talo tyhjä ilman perässäkävelevää teputusta tai virallista syömisen valvojaa. Mitä normaalit koirattomat ihmiset oikein elämällään tekee, kun mä en nyt keksi yhtään mitään järkevää puuhaa ilman nelijalkaisia kavereita!? Joo, otin päikkärit riippukeinussa, kun kukaan ei ole silloin tällöin haukkuraportoimassa ohikulkevia koiria ja tein töitä, kun aineistot tuli niin myöhässä, etten niitä perjantaina ehtinyt tehdä ennen lomalle lähtöä. Entäs sitten?
Nii-in! Sen verran koiramaisuutta on toki tähän viikkoon mahtunut parien treenien lisäksi, että käytiin heittämässä kisat Purinalla ja Ojangossa. Purinalla ohjasin itse yhden hypyn väärin takaakierroksi, josta siis hylly, joten hienosti sabotoin muuten niin upean radan, yayyyy! Ja sitten toisella radalla Java päätti tehdä saman kostoksi, joten sekin hyllyksi, yayyyyy!
Ojangossa Herra J otus ovela toisti saman jo hypyllä numero kolme (keskiviikkona oltiin päästy hypylle numero neljä), joten siinä meinasi ohjaajalla vähän hartiat lysähtää ja tekeminenkin sen mukaista. Tokaan starttiin joku oli laittanut ilmeisesti sementtiä lenkkareiden paikoille, joten olin sitten näyttävästi myöhässä jo kolmosesteeltä. Niimpä ohjaussuunnitelma muuttui ohjauspelasteluksi ja esimerkiksi vähintään kolmen eri esteen kohdalla vedettiin oikein näyttävästi pidempää kautta sekuntteja paukutellen. Noh, propsit koiralle, että lähti mukaan niihin räpellyksiin kiltisti, vaikka sekunttejahan polttelin siinä muutamia. Muurin palikat koitui tällä kertaa kohtaloksemme, kun olin ajatellut ehtiä valssiin, mutta betoniset tinakenkäni eivät hievahtaneetkaan, joten valssi oli niin törkeän myöhässä, että siitä hyvästä Java nyt olisi voinut vaikka pistää koko muurin tulitikuiksi. Tällä vitosella kuitenkin kolmossija ja hitusen nolotti tuollaisella radalla mitään palkintoja pokata :D
No, jos jotain hyvää, niin joka radalla olleet haastavat keppikulmat oli ihan täysin pala kakkua tuolle eläimelle. Avokulmaa, 180 astetta niisto avokulmaan, umpikulmaan haku putkesta. Ja ei koirassa mitään vikaa (paitsi perjantain ekana startissa se oli ihan pöhlä, kun veti remmisangon kanssa ympäri radan lopuksi, kun ei viitsinyt eteensä katsoa :D), ohjaaja vaan vaihtoon?! Ja ainakin todistetusti kahdella agiradalla se teki oikeanlaisen A:n kontaktinkin. Tosin kiitos Martsulle treeniavusta verkkaesteellä, jotta saatiin vähän muistuteltua Herra "Minä tiedän" Jalmarin mieleen mitä sen pitikään tietää.
Koska Jalmarilla alkaa nyt kahden viikon totaaliloma kaikista treeneistä, kävin hierotuttamassa sen kunniaksi molemmat epelit, jotta veri kiertäisi ja lihakset palautuisivat optimaalisimmin. Jalmarin huikeat reisilihakset sai hierojankin taholta suurta ihailua ja muutenkin oli kyllä oikein jees, että koiruus on varsin kovasta ratatreenitahdista huolimatta oikein hyvässä kunnossa. Normitiukat löytyi lanneselästä ja sen lisäksi ranteen flexorit oli hitusen liian tikissä. Mitään jumeja ei kuitenkaan missään, joten superjees.
Manageri oli tällä erää pahemmassa junkelissa. Sehän sai selkänsä jumiin, kun roudasi keppejä ja käpyjä ja kaikkea tuolia pienempää irtonaista valitsemilleen uhreille äiteen 60-vee mökkijuhlilla kesäkuun alussa ja minähän en sitä tiennyt keittiössä duunia paiskiessa, että siellä se viipottaja oli riuhtonut vissiin kahdeksan tuntia kylmiltään spurttailla. Lepoa pidettiin pari viikkoa rauhallisesti normiremmilenkkejä lisäten ja nyt sitten käytiin hakemassa vähän hierontaa. Pitkät selkälihakset oli vielä selkeästi jumissa, joten katsotaan mitä saadaan tuolla hieronnalla, parin viikon lomalla ja etupään korokeharjoituksilla aikaiseksi. Selkeä vaikutus hieronnalla kuitenkin jo oli lihastuntumaan.
Loppuun vielä viihdepläjäyksenä Saaren Sirpan otoksia Ojangon geimeistä:
|
Ota sää toi, ni mää menisin jo vähä niinko tänne |
|
Ja kohti seuraavaa! |
|
Pitää laittaa silmät kiinni, kun mennää niin täysiiiiii ja on niin siistiiiiiii |
|
Akka, nyt niitä ohjeita! (Voikun toisella on varpaatkin ojennuksessa :D) |
|
Varjojen miinoittama puomi ei ollut Kalmarille ongelma |
|
Ja sitten kepeille hopsis |
|
Nenä ensin |
|
Ja kieli keskellä suuta |
|
Viimeistä viedään |
|
Ja sit putkeen jeeeee |
|
Eteeeeeen! SELVÄ! |
Toivottavasti tuo koko kesän aksaa haitannut rikkinäinen polvikin olisi loman jälkeen parempi. Alkaa muuten huumori loppua, kun oma liike on kaukana yhtään mistään tehokkaasta tekemisestä tuolla jääpusseja ja kipugeelejä vaativalla ruuminosalla. Ja jos ei siinä kaikki, niin torstaiaamuna vedin toisesta jalasta kaksi varvasta mustaksi ja läheskäyttökelvottomaksi keittiön tuoliin. Mitä vielä, kysyn vaan?! Eikö oikeesti kärsimykseksi riitä nuo karmivat esitykset aksakentillä... :D
No, näihin kuviin, näihin tunnelmiin - off to Croatia!
|
© Turistička zajednica općine Župa dubrovačka |