30.6.2013

Helou los loma!

Vuoden kohokohta on niinku kutakuinkin näppäimillä eli hartaasti odoteltu kesäloma. Ei siis tarvitse nenäänsä näyttää kustannuspaikalla seuraavaan neljään viikkoon, joten siitä tykkää nenä ja siinä kiinnioleva loppuosa!

Talo on jo tyhjentynyt koirista, kun Kroatia kutsuu tiistaina viikoksi ja otukset lähtivät porukoiden kyydillä kohti Mikkeliä. Ja kylläpä vaan onkin talo tyhjä ilman perässäkävelevää teputusta tai virallista syömisen valvojaa. Mitä normaalit koirattomat ihmiset oikein elämällään tekee, kun mä en nyt keksi yhtään mitään järkevää puuhaa ilman nelijalkaisia kavereita!? Joo, otin päikkärit riippukeinussa, kun kukaan ei ole silloin tällöin haukkuraportoimassa ohikulkevia koiria ja tein töitä, kun aineistot tuli niin myöhässä, etten niitä perjantaina ehtinyt tehdä ennen lomalle lähtöä. Entäs sitten?

Nii-in! Sen verran koiramaisuutta on toki tähän viikkoon mahtunut parien treenien lisäksi, että käytiin heittämässä kisat Purinalla ja Ojangossa. Purinalla ohjasin itse yhden hypyn väärin takaakierroksi, josta siis hylly, joten hienosti sabotoin muuten niin upean radan, yayyyy! Ja sitten toisella radalla Java päätti tehdä saman kostoksi, joten sekin hyllyksi, yayyyyy!

Ojangossa Herra J otus ovela toisti saman jo hypyllä numero kolme (keskiviikkona oltiin päästy hypylle numero neljä), joten siinä meinasi ohjaajalla vähän hartiat lysähtää ja tekeminenkin sen mukaista. Tokaan starttiin joku oli laittanut ilmeisesti sementtiä lenkkareiden paikoille, joten olin sitten näyttävästi myöhässä jo kolmosesteeltä. Niimpä ohjaussuunnitelma muuttui ohjauspelasteluksi ja esimerkiksi vähintään kolmen eri esteen kohdalla vedettiin oikein näyttävästi pidempää kautta sekuntteja paukutellen. Noh, propsit koiralle, että lähti mukaan niihin räpellyksiin kiltisti, vaikka sekunttejahan polttelin siinä muutamia. Muurin palikat koitui tällä kertaa kohtaloksemme, kun olin ajatellut ehtiä valssiin, mutta betoniset tinakenkäni eivät hievahtaneetkaan, joten valssi oli niin törkeän myöhässä, että siitä hyvästä Java nyt olisi voinut vaikka pistää koko muurin tulitikuiksi. Tällä vitosella kuitenkin kolmossija ja hitusen nolotti tuollaisella radalla mitään palkintoja pokata :D

No, jos jotain hyvää, niin joka radalla olleet haastavat keppikulmat oli ihan täysin pala kakkua tuolle eläimelle. Avokulmaa, 180 astetta niisto avokulmaan, umpikulmaan haku putkesta. Ja ei koirassa mitään vikaa (paitsi perjantain ekana startissa se oli ihan pöhlä, kun veti remmisangon kanssa ympäri radan lopuksi, kun ei viitsinyt eteensä katsoa :D), ohjaaja vaan vaihtoon?! Ja ainakin todistetusti kahdella agiradalla se teki oikeanlaisen A:n kontaktinkin. Tosin kiitos Martsulle treeniavusta verkkaesteellä, jotta saatiin vähän muistuteltua Herra "Minä tiedän" Jalmarin mieleen mitä sen pitikään tietää.

Koska Jalmarilla alkaa nyt kahden viikon totaaliloma kaikista treeneistä, kävin hierotuttamassa sen kunniaksi molemmat epelit, jotta veri kiertäisi ja lihakset palautuisivat optimaalisimmin. Jalmarin huikeat reisilihakset sai hierojankin taholta suurta ihailua ja muutenkin oli kyllä oikein jees, että koiruus on varsin kovasta ratatreenitahdista huolimatta oikein hyvässä kunnossa. Normitiukat löytyi lanneselästä  ja sen lisäksi ranteen flexorit oli hitusen liian tikissä. Mitään jumeja ei kuitenkaan missään, joten superjees.

Manageri oli tällä erää pahemmassa junkelissa. Sehän sai selkänsä jumiin, kun roudasi keppejä ja käpyjä ja kaikkea tuolia pienempää irtonaista valitsemilleen uhreille äiteen 60-vee mökkijuhlilla kesäkuun alussa ja minähän en sitä tiennyt keittiössä duunia paiskiessa, että siellä se viipottaja oli riuhtonut vissiin kahdeksan tuntia kylmiltään spurttailla. Lepoa pidettiin pari viikkoa rauhallisesti normiremmilenkkejä lisäten ja nyt sitten käytiin hakemassa vähän hierontaa. Pitkät selkälihakset oli vielä selkeästi jumissa, joten katsotaan mitä saadaan tuolla hieronnalla, parin viikon lomalla ja etupään korokeharjoituksilla aikaiseksi. Selkeä vaikutus hieronnalla kuitenkin jo oli lihastuntumaan.

Loppuun vielä viihdepläjäyksenä Saaren Sirpan otoksia Ojangon geimeistä:

Ota sää toi, ni mää menisin jo vähä niinko tänne

Ja kohti seuraavaa!

Pitää laittaa silmät kiinni, kun mennää niin täysiiiiii ja on niin siistiiiiiii

Akka, nyt niitä ohjeita! (Voikun toisella on varpaatkin ojennuksessa :D)


Varjojen miinoittama puomi ei ollut Kalmarille ongelma

Ja sitten kepeille hopsis


Nenä ensin

Ja kieli keskellä suuta


Viimeistä viedään

Ja sit putkeen jeeeee

Eteeeeeen! SELVÄ!

Toivottavasti tuo koko kesän aksaa haitannut rikkinäinen polvikin olisi loman jälkeen parempi. Alkaa muuten huumori loppua, kun oma liike on kaukana yhtään mistään tehokkaasta tekemisestä tuolla jääpusseja ja kipugeelejä vaativalla ruuminosalla. Ja jos ei siinä kaikki, niin torstaiaamuna vedin toisesta jalasta kaksi varvasta mustaksi ja läheskäyttökelvottomaksi keittiön tuoliin. Mitä vielä, kysyn vaan?! Eikö oikeesti kärsimykseksi riitä nuo karmivat esitykset aksakentillä... :D

No, näihin kuviin, näihin tunnelmiin - off to Croatia!

© Turistička zajednica općine Župa dubrovačka

26.6.2013

Trooppista aksaa


Taas on yksi tiistai vietetty kokonaan Ojangossa. Ensin koulutellen, sitten tunnin lenksulla pitkin poikin Hakunilan pusikoita (yhdeksän koiran hunnilauma tällä kertaa :D) ja kirsikkana kakun päälle sitten kuinnon soijatreenit Tanelin tapaan. Jeh! Sää oli varsin trooppinen ja auringon mollotellessa vielä puiden latvojen yli voisi todeta, että lämmin tuli.

Aiheena siis takaakierrot, kuten voi ratapiirroksesta ehkä havainnoida. Ja luonnollisesti vähän juoksua siihen mausteeksi kylkeen, niin ei tule kylmä :) Tehtiin 10min + 5min pätkissä treeniä ja rupesi kyllä viimeisissä koko radan vedoissa hyytymään niin omat kuin koirankin jalat. Agilitypedonkin tassut sentään joskus painaa sen verran, että ehdin kyytiin mukaan. Eihän se mitään hölkkäämään siellä ala, mutta paras terä selkeästi alkoi tipahtaa vartin päätteksi. Ja ei ihme, sellaista lyllertämistä oli kyllä nyt ohjaajakin suoritukset lopuksi, että voi hyvänen aika.

Alkupätkässä 1-7 ei mitään ihmeempää. Valssilla kakkoselle merkkaus ja kepeille vienti avokulmaan, josta voi sitten vaihtaa samantien keppien vasemmalle puolelle. 8-13 suurin haaste oli törkätä koira 10 takaakiertoon ja todellakin juosta ihailematta tekemään persjättöä muurille ja siitä sitten 12 oikeanpuoleisen siivekkeen ympäri tekemään saksalaista 13:sta. Ilmeisesti poispäinkäännös olisi myös voinut olla mahdollinen, jos ei persjättöilemään ehdi.

A:lla tulikin sitten treenien suurimmat yllätykset. Ensimmäiset kontaktivirheet! Yay! Jallu perkele :) Sillä oli vaan niin kiire jatkamaan rataa (miltei pystyi jopa kuulemaan "minätiedänminätiedän" ähinää, kun se paahtoi A.ta ylös) viidelletoista, että ajatteli pääsevänsä nopeammin, jos jättää A:n alastulon laukan pidentämättä ja tekee vaan sellaisen puolikkaan askeleen. Kokeilin ensin merkata apeksin muurinpalikalla, että josko se kokoaisi harjan ylittävän laukan paremmin ja sitä myöten saisi luonnollisemmin pidennettyä askeleen seuraavalle, mutta ei muutosta.

Sillä sentään saatiin sitten huomio takaisin esteensuorittamiseen, että merkkattiin rimalla laukanpidennyksen paikka ja johan saatiin sitten hyvät toistot radanosana. Mutta tätä pitää nyt seurata, ettei pilkullinen luule tietävänsä taas paremmin miten homma toimii ;) Ainut huono puoli tässä nyt on se, että tänään kisat, pe kisat ja sit koirat lähteekin lomahoitoon - hyvä aika pistää tänne asti virheettömästi toiminut A:n kontakti solmuun!

Pakkovalssiin 15:sta tuli kiire ja niin tiukkana en sitä saanut tehtyä, että olisin erityisen tyytyväinen. Mutta sentään sain tehtyä. Toinen vaihtis olisi ollut jälleen päällejuoksu-persjättö -tyylinen kombo, mutta varmasti hitaampana. Pätkässä 15-21 ei mitään ihmeempää. 22-23 väsäsin persjätön ja siitä sitten suitsaitsukkelaan kohti seuraavaa persjättöä esteelle 26. Vikan putki tehtiin sitten ikäänkuin leijeröimällä ja pakkovalssilla, joka oli oikein toimiva koiran linjat huomioonottaen.

Näillä eväin sitten tänään kisaamaan Purinalle, it's gonna be fun ;)

19.6.2013

Tänään juostiin sit ihan tosissaan


Huhhuh. Kuinka väärässä sitä voikaan pienu ihminen olla, kun ajattelee tekevänsä tänään jotain ihan pientäkevyttähauskaa, kun huomenna on tulevan kauden tehiksen valintatilaisuus ratakokeen muodossa. No ei kyllä menny sinne päinkään, kun päivän rata paiskattiin naamarin eteen. Radalla vaatimattomat 37 estettä ja paaaaaaljon takaakiertoja ym. piiperrystä, jotta pääsee sitten oikein koko rahalla liekittämään toiseen päähän kenttä. Taneli Ikäheimoa siis, silvuplee :)

Ekalle pätkälle 1-6 kokeiltiin useampi ohjausvaihtoehto ja ainakin meille sujuvin oli ehdottomasti kolmoselle saksalainen ja neloselle niisto. Erikoisempi vaihtari olisi ollut esim. pakkovalssi kolmoselle. Ainakaan omaa liikettä en saanut siihen niin sujuvaksi, että se olisi ajassa päihittänyt saksalaisen. Makseilla hyvinkin toimivia vaihtoehtoja.

Seuraava pätkä oli 7-16. Poispäinkäännöksellä koira puomilta putkeen, 9 takaaleikkaus, 14 persjättö ja 16 poispäinkäännös. Siinäpä ne meidän reseptit onnistuneeseen lopputulokseen tuolta osin. Meillä ainoat haasteet oli poispäinkäännösten oikea-aikaisuus. Eläimeni "olemme harjoitelleet kontaktia puomilla" kun näppäränä poikana pyörähti vaan ympäri alastulokontaktilla ja kipitti toiseen päähän, et minäpä osaan! Piti siis kunnolla saada sivuttaisliike poispäinkäännökseen ja 16 esteellä sitten taas malttaa sen verran aikaa pitää haltuunotto päällä, että linja korjaantuu loogiseksi. Jos yhtään liian aikaisin käänsin rintamasuunnan, Java kääntyi väärälle puolelle estettä.

Sitten 17-22. Oikeasti se olisi ajatus tehdä 24 asti, mutta juoksu-A:lla ei paljoa palkkailla, niin mielummin sitten kepeiltä palkka. Lähetys putkeen, persjättö ennen 20 valmiiksi ja kepeille kokeiltiin poispäinkäännöstä ja sitten viskileikkauksella edelliseltä esteeltä lähetystä. Molemmilla se poimi superupeasti kepit, mutta jälkimmäinen oli nopeampi. Rataantutustuessa optimistisesti ajattelin tehdä päällejuoksun esteelle 21, mutta ei ton kanssa vaan ehdi :D

Sitten työnalle 23-33. Tässä jouduttiin miettimään vähän eri vaihtoehtoja juoksu-A:n takia, koska ei mitään mahista pakkovalssista ehtiä mitään edessä leikkauksia suorittamaan. Niimpä ajattelin luottaa niinkin yksinkertaiseen ohjausvihjeeseen kuin liikkeen suunta ja sillä vedin koiran 25 esteen oikealle puolelle. Ekalla kierroksella veto oli liian jyrkkä ja otus itseasiassa tulkitsi sen takaaleikkaukseksi ja käännöksi putkelle. Thih. Taitava otus! Sen sijaan, että se olisi jäänyt arpomaan ja tekemään kieltoa (vuosi sitten olisi kyllä), se päätteli ihan itse mihin matka saattaisi jatkua. Vähän maltillisempi liikesuunta, työntö hypylle ja sit taas lasetettiin persjättöilemään takaakiertoa valmiiksi esteelle 28. 30 hienonhieno takaaleikkaus ja siitä sitten 33 pakkovalssiin, jossa meinasi ekoilla kierroksilla ohjaaja olla MYÖHÄSSÄ (tätähän ei meillä käy ikinä... ;) ja koira flaikkasi kaarteen. Ajoissa siis pitäisi pakkovalssissa saada oma rintamasuunta koiraan jarruttavana elementtinä, kun siellä on kuitenkin toi seuraava hyppy kutkuttavasti koiraa huutelemassa.

Loppuun vielä loputkin jerkut reisistä käyttöön, kun 34 pyöräytysestä nopeasti liikkeelle ja putki-hyppy-putki -kombo haltuun. Aika voittajaolo, kun ylipääätään pääsi sinne esteelle 37, eikä ollut ihan suotta ohjauskuvioita pohtinut. Moni oli tainnut pelata varman päälle säästellen seuraavan päivän hakutilaisuutta sm:ien jälkeen, kun niin paljon oli jengiä poissa ja siltikin yhtä vajaat molemmat ryhmät. Voi siis päätellä, että tuli aikamoisen lämmin tuota treeniä paahtaessa se 2 x 10min :D

Mut ihan superhyvät treenit. Paljon ajoitusta, rytmitystä, oikeiden ohjausvalintojen tekemistä jne. Tuon treenin aikana koiralle tulee aikamoinen määrä jo pelkästään hyppyjä ja siitä huolimatta meiltä taisi vaan yksi rima tippua, kun seisoskelin edessä. Täytyy ylipäätään nostaa hattua ja ihailla tuon koiran motivaatiota lajiin, kun se jaksaa ja jaksaa ja jaksaa. Viimeisen koko radan nollavedon ryssin kuitenkin ihan itse, kun ei vaan jaksanut jalat enää 28 esteellä ja olin vaan myöhässä. Koira olisi kyllä mennyt ihan sulavaa nollaa, joten wau sille!

13.6.2013

Loppuviikon hupailut

Loppuviikon kevennykseksi tarjoamme hupailuratamme viime viikonlopun IHAHin kisoista. Kivaa oli, vaikkei tuloksilla juhlittu :D


Videolta emme pysty myöskään havainnoimaan sitä tosiasiaa, että hellettä oli tosiaan yli +25 astetta, mutta ei paljoa koiran tassuissa näköjään paina?

12.6.2013

Mikä fiuwis!


Jenna Caloanderin tehistreenit oli taas taattua fiilistreenikamaa. Ja sen lisäksi nenäeläin Herra J oli äärimmäisen pätevä! Vaikka se ei pysynyt pelihousuissaan kentälle päästessä ja sinkoillessaan ympäriinsä aiheutti tasaisia naurunpurskahduksia, starttiviivalle asettuessa oli kuitenkin Tosi Kyseessä. Kun tehdään aksaa, niin se todellakin vaatii pienen karvaeläimen täyden keskittymisen, koska se on niin kovin tärkeää tuolle eläimelle. Ja tällä kertaa jopa videolla tulos.

Java paukautti nollan radalta jo ihan ekalla kierroksella ja loppuaika käytettiinkin sitten asioiden hiomiseen ja hienosäätöön. Etenkin noi valssien ja takaakiertojen niistot oli ohjelmassa, jotta saadaan käännöksiä vieläkin nopeammaksi. Sen lisäksi otettiin loppuun vielä sylkkäritsekki, kun tätähän me treenattiin ensimmäisen kerran shelttien aksakoulutuksessa ja edellisen kerran Jennan talven tehiksessä. Joku tiedonmuru on selkeästi selkärantaan tarttunut, kun sekin saatiin kerralla maaliin.




Parasta oli kuitenkin kuulla, että jo muutaman kuukauden takaisesta ollaan menty silmin nähden eteenpäin. Toki keväällä ensimmäisen kerran itselläkin alkoi olla sellainen fiilis, että jotkin palaset ovat paikoilleen naksahtaneet jo tuloslistojenkin puolesta, mutta erityisen mieltä lämmittävää, että se jopa sitten on havaittavaa. Luonnollisesti paaaaaaaaaaljon työtä on jäljellä ja koskaan ei tässä lajissa valmistu, mutta onhan se jo jotain, kun tehdään tuon pilkullisen karvanaattorin kanssa jopa samaa rataa. Ja ei nyt ihan mitään kauheaa pelastelujumittelua, vaan ihan vauhdikasta aksaa.

Vaikka tämä kausi on ollut meidän osalta hyvinkin epäonnen sävyttämä ja rikkonainen, toivotaan onnen kääntyvän meille myötäiseksi ensi kauteen (viimeisin tapahtuma viime viikonlopun kisoista: Herra J nirhaisi etutassun anturansa joko IHAHin puu-A:han verkatessa tai ylipäätään kentän pohja ei otukselle sovi. Näiden kaikkien keskellä voisi jo alkaa hatuttaa, jos sisällä ei asuisi pieni optimisti ;). Ainakin tältä pohjalta sinne on suorastaa kihelmöivän mielenkiintoista lähteä, kun ollaan aika paljon taitavampia kuin vuosi sitten. Ja nyt kun saatiin vielä Jennalta aikamoinen tsemppipläjäys tuollaisten treenionnistumisten päälle, ni täältä tullaan!
 

7.6.2013

Linnaa tuplana (ja muita kiireitä)

Huhhuh. Toisaalta ihan hyvä vaan, että tämän vuoden SM-skabat jäi haaveeksi, koska yksinkertaisesti kaikessa muussa elämässä on ollut nii törkeän kiire, että hyvä että hengittää muistaa. Työn puolesta on viiletetty taas maailmalla kuin toimistossa, järkätty 60-vuotiskekkereitä, mökkilomailtu talkoohengessä yhden päivän verran, vaikutettu Mikkelissä, juhlistettu omia synttäreitä, tehty yhdistyshommia jne. Ei siis ole koira aksakenttiä ehtinyt näkemään muutakuin Linnojen verran.

Tehistreeneissä oli Teemun rytmityssessio ja lähtokohtaisesti se aiheuttaa jo pienen ahdistuksen, kun ratapiirros sisältää samoilla esteillä viisi rataa ja sen lisäksi itse joutuu ekana tulille. Mutta nou hätä, sen minkä ohjaaja mogaa, Jalmari paikkaa. Aika hyvä työnjako, eikö! Työnalla siis todella perusasioita, kun  työstetään normiohjaamista sen sijaan, että yritetään ohjauskikkailulla tehdä jotain elämää ihmeellisempää. Ja näissä treeneissä ajatus aina se, että jatketaan viimeisestä numerosta suoraan ykösestä niin kauan kunnes toisin käsketään. Että jos ei ekalla kierroksella mogaa, niin viimeistään tokalla sitä tajuaa olevansa auttamattoman jäljessä tai väärässä paikassa.

Ekana vauhtiympyrällä väärälle esteelle syöttävä linja. Hitaamman koiran kanssa hyvin olisi ehtinyt juosta vaikka käsi tassussa, mutta Javan kanssa tämä vaihtoehto ei vaan toiminut. Jäi niinku tikku pashaan ohjaaja, ko koira lähti paahtamaan :D Ratkaisu siis loppupeleissä niinkin yksinkertainen, kuin takaaleikkaus, jolla koiralla annetaan ajoissa sen takaa kääntävä ohjeistus. Tadaaah! Ja johan alkoi koira sujahdella oikeisiin putkiin.

1

Tokana työn alle taas ansaesteelle menevä linja ja kun kierrosta paahtaa pari kolme, niin vaikea on mitään puolivalssiviritelmiä 3-4 ja 6-7 väleihin ährätä. Tässä siis meille ainut mahdollinen vaihtoehto ajoissa tehty rytminmuutos, jolla koira korjasi linjan neloselle jo ennen kolmosta. Ja oma haaste taas liikkua tarpeeksi rohkeasti rytminmuutoksen jälkeenkin, koska koira kyllä lähtee kuin tykin suusta, jos lupa on.

2

Kolmantena tehtiin takaaleikkaustreeni, josta siis viimeeksi saatiin ideasta kiinni ja muistettiin ottaa asia ihan reeniin asti. Tässä ei meille ongelmaa, vaan paukutettiin oikein nättiä tulosta. Treeni siis ilmeisesti joskus kannattaa?
3
Vikana Teemu päätti sitten vähän vaikeuttaa suoritusta tiukemmilla takaaleikkauksilla ja siihen vielä sitten parit viskit päälle. Tässä vaiheessa meinasi omat jalat jo sanoa, että kiitos hei, eikä niistä saanut enää parasta puhtia irti silloin, kun niitä olisi tosiaan tarvinnut. Ja voi elämä, että voi ottaa kupoliin, kun ei saa omista koivistaan tarpeeksi jerkkua irti, jotta pystyisi noin tiukoissa takaaleikkauksissa tukemaan koiraa liikkeelllä ja tarpeeksi tehokkailla rytminmuutoksilla. Ja siihen vielä rytmityksen kannalta lisähaasteena tuo viskileikkaus, jossa pitäisi pitää suunta, liike ja leikkaus nimenomaan koiraa tukevana. Mutta, aika voittajafiilis, kun saa kombon toimimaan!  Viskit siis treenilistalle jo pelkästään tuon rytminhallinnan treeninä.

4
Ihan törkeänhyvät treenit siis taas! Silloin mun mielestä ollaan asianytimessä, kun keskitytään yhteen asiaan kerrallaan ja nimenomaan vielä perusasioihin. Ja kun pääsee haastamaan itseään, paikkaamaan mogiaan ja tajuamaan idean. Perusasioista se kaikki muu kuitenkin lähtee ja uskonkin, että Jalmarille nimenomaan tuollainen etenevä ohjaus sopii paljon paremmin kun joku hätäilyseivailuräpeltelypaikkailu. Eiköhän tästä tule meidän ensikauden proggis, että back to basics :)

Linnat ei loppuneet vielä siihen, vaan vihdoin pääsin jopa ihan itse Niinun treeneihin. Toukokuun alussa alkoi siis kesäkuun loppuun asti pätkä Niinua, jonka tarkoituksena on fokustaa juurikin tuohon rytmiasiaan ja omaan liikkumiseen. Eniten ehkä tästä treenistä jäi tunnelmankohottaja se mieleen, että tehtiin nollana toi koko baana. Meille ei ehkä parempaan saumaan onnistunutta ratatreeniä, kun vasta nyt ennen breikkiä alkoi homma luistaa. No, pointtina tässä ei kuitenkaan ollut ratatreeni, vaan noi rytmitykselliset pätkät radan osana. Esimerkkinä 2. okserin kääntö, 15-16 käännös ilman kaarrattamista, 23-24 takaaleikkaukset. Kalmari oli taas kovin pätevä, hieno ukko!



Siinä välissä ehti sitten vierähtää vallan aksaton viikko ennen taas seuraavia keskiviikko-illan Niinuja. Tällä kertaa treenin alla oma liike ja hämyesteet. Mulla meinas loksahtaa leuka lähestulkoon maahan asti jo heti ekalla vedolla, kun pelkällä putkijarrulla ja liikkeellä pilkullinen koiraeläin valitsi putkesta oikean pään numero kuusi tyrkyllä olevan väärän sijaan. Vähän hiottiin vielä liikkeen suuntaa, jotta saatiin hitusen suorempaa koikku putkeen, mutta näköjään koiralla ei minkäänlaista ongelmaa asiassa. Ja miten kauniisti se lähti pelkkään vastaisella merkattuun putkijarruun!

Keppien kulma oli haastava ainoastaan, jos keskittyi ajattelemaan hyvinkin tyrkyllä olevia putkia. Jos van reippaasti vedätti eteenpäin, niin koiralla oli tasan nolla ongelmaa hakeutua putkelle. 10 putken ohjasin ekalla vedolla pakkovalssilla, joka osoittautui vallan vääräksi ratkaisuksi, jos oli yhtään myöhässä. Java nappasi muina koirian 12 hypyn, koska sinnehän se rintamasuunta oli auki. 17 kepit se haki ihan törkeän hyvin vaan käskyllä, koska mitenkään en olisi ehtinyt sitä sinne tunkemaan, kun 16 hyppy piti kuitenkin olla merkkaamassa, kun koira tulee putkesta. Lopuksi päästin vielä viskiä hiomaan 23 esteelle, kun halusin paremman linjan keinulle. Jos liikkeen suunta ei ollut suoraan rimaan tai leikkaus myöhässä, Java tuli väärän siivekkeen ympäri. Ja ei voi syyttää koiraa, jos omistaja on vähän tukossa :D Jälleen kerran siis hyvät ja opettavaiset treenit, josta kuuluisalle treenilistalle jäi taasen asioita.


Tänään mulla oli ensimmäinen vapaailta kotona ja heti ekana oli mielessä, että treenaamaan pitäis mennä ku kerrankin olis sauma. Mutta sitten itseasiassa ihan poikkeuksellisesti ajattelin järjellä, että mitäpäs jos olis ihan kreisi ja olis vaikka oikeesti kerrankin kotona illan?! Ei siis menty treenaamaan yhtään mitään treenilistan pituudesta huolimatta, vaan istuskelin tossa terdellä lueskelemassa ja siideriä kiskomassa samalla kun suloiset koiraeläimeni tasaisin väliajoin raportoi, et "meidän pihan ohi menee joku!". Vesipyssynhankintaan ilmeisesti seuraavaksi... :D