Sen lisäksi, että meillä on lomailtu, on myös vietetty tuttuun tyyliin varsinaisia possusynttäreitä. Natille tuli taas vuoden verran lisää viisautta kaaliin ja näin ollen nestorin mittari näyttääkin jo neljää vuotta. Siis hui, mihin tää aika oikein menee :O Nati on tosiaan meilläkin ehtinyt jo olla sen kolme vuotta, jotka on näköjään sujahtaneet aika haipakkaa. Kuten kunnon synttäreillä kuuluukin, myös Nipan kekkereillä oli aito käsintehty maksalaatikkokakku ja juhlavieraat. Juhlavieraat oli tosin edelliseltäkin vuosilta tuttuja, mutta sitäkin innokkaampia ja asianosaavia :D Pahoittelen jälleen kerran kaikkien kuvien laatua, kun järkkäristä alkaa vissiin laukaisin lopetella työaikaansa, enkä ole siispä jaksanut sitä mukana roudaa ja niimpä kuvat on ikuistettu niinkin modernilla vehkeellä kuin puhelimella.
Synttärisankari kera kakkunsa "Joko saa ottaa...."
Juhlavieraatkin liittyneet kakun nautintaan. Kaikki meni :)
Natia lahjottiin syntymäpäivänään uudella vesilelulla, joka näytti uimamaisterille olevan erittäinkin mieluinen. Sen lisäksi laitettiin pakettin ihan omin pienin kätösin ommeltu froteeviilennysloimi, kun kävi niin kivasti, että Jalmarin vastaavasti jäi juurikin Napin verran kankaita ja tarvikkeita ylitse. Kaks yhden hinnalla siis ja on takuulla mittoihin tehty. Natille vaan kaikkein paras synttärilahja taisi olla tänäkin vuonna lähes kuukauden yhtämittainen oleskelu "maalla". Se haisikin jo ihan metsittyneeltä, kun oli uinut ahkerasti joka ikinen päivä, joten harjaakin sai siispä heilutella alusvillan irrotuksen merkeissä :D Niimpä pikku-Mustasta tuli pikku-Skunkki.
Javakin ehti sitten Agirodun jälkeen viettää muutaman viikon hyvinkin leppoisasti mökkimaisemissa ja tuskin kukaan pystyy sanomaan, etteikö siitä koira nauttisi. Lomaan kuului siis veneilyä, sorsien kyttäämistä (siinä vaan taisi käydä niin, että saaren koko koirakvartetin uskottavuus oli sorsien silmissä täysin mennyttä, kun ei ne viitsineet edes persettään laiturilta nostaa näiden kouhkatessa lähettyvillä :D), uimista, vieressä nukkumista helteistä huolimatta, painia ja jahtausleikkejä koirakavereiden kanssa.
Herra J päivystämässä sorsia laiturinnokassa
Tähän sopisi klassinen Apu -lehden ratkontapulma "Missä Jallu?"
Niinjoo ja olihan Javan lomassa muitakin kohokohtia, kun herralla kävi daamivieraita heti Agirodusta kotiin palattua. Tällä kertaa Java oli herra B ja harmillisesti daamin parhaat päivät olivat jo ehtineet mennä ennen Javan "vuoroa", kun suloinen trikkineitihän tuo kylässä oli. Mutta mikä parasta, tämä mies ei tosiaan ala arpomaan tai kainostelemaan tilanteen tullen, vaan "äitiinsä on tullut" niinkuin Javan kasvattajakin totesi. J on siis saatavilla harkitusti hurmaaville shelttidaameille, kun se niistä näköjään jotain ymmärtääkin ja luonteensa/terveystuloksien/rakenteen puolesta sillä on ehkä jotain annettavaakin. Ja taitaapa sitä olla yhdet reffit tulossa pikapuoleen joka tapauksessa, joten täällä ainakin pidetään peukkuja pystyssä pikku-Jalmarien puolesta ;)
Shelttidaameistakohan tuo haaveilee.. :)
Kotiin maltettiin tulla vasta tiistaina pakon sanelemana, kun keskiviikon Tallinnan -reissu sitä vaati. Olipa outoa olla sielläkin ilman koiria tällä kertaa :D Ja jottei nyt ihan tylsä arki koittaisi, niin saatiin vielä viikonloppuvieraaksi Tiinan duo Luka + Nikita. Hyvinhän nuo näyttää juttuun tulevan koko poppoo ja hännänheilutusta on mahtunut yhteen viikonloppuun jo nyt niin paljon, että varmaan jo senkin takia ensi viikko menee nukkuessa. Sylissä meinaa vaan olla paikoitellen ruuhkaa, kun telkkaria ei tarvitse yksin katsoa tai läppäriä naputella, kun syliin ei ole tulossa yksi, eikä kaksi, vaan neljä koiraa samaanaikaan :D Näyttää jokaisen lempparipuuhaa olevan pihalla päivystys ja viileällä nurmikolla nukkuminen, joka on näihin keleihin erittäinkin sopivaa (tosin Nikita ehti jo kunnostautua kanankakan syömisellä, kun viikolla tuli ne kylvettyä hakkeen alle tietämättä toisen fetissistä ;).
Nahkasheltit Nikita & Luka + megasheltit Nati & Java ;)
Siinä teille todellakin ihasteltavaksi shelttien kokoeroja. Vaikka kuvakulma huijjaakin pikkasen Javan valtavaa presenssiä, on noissa "Luka 34cm ja maitopurkin verran painoa" (no jotain niin kevyeltä se tuntuu :D) & "Java 39,5cm ja 12kg ehtaa merleä" pieni ero. On kyllä omat piskit tuntuneet suorastaan valtavilta näiden mini-me:n seurassa. Ja sitku niillä ei oo ees hämäysturkkia!
Notta semmottiis. Lomailua ja kaku(/a)nsyöntiä, siinähän sitä taas bloginaiheita kerrakseen. Ollaankin pidetty nyt treenitaukoa heinäkuussa ja palaillaan armaan harrastuksenkin pariin pikkuhiljaa näin arjen koittaessa: Teemana "kepit kuntoon ja sassiin ;)".
Vihdoin on meidänkin jengi suorastaan kirmannut kesälaitumille heinäkuuksi ja elokuussa sitten vasta paluu arkeen. Ja koska on loma, niin ei siinä paljon ehdi kotona mädäntyä. Ei, vaikka mun kiusaksi Ertti päätti jatkaa kisaamaan tähtäävien treenejä myös koko heinä-elokuun, joten ne tosiaan saa jäädä. Vaikka tokikaan agilitystä ei päästä eroon näin lomasesonkinakaan ja siitä piti huolen heti loman kärkeen suunniteltu SAGI:n leiri ja heti perään viikonloppuna Agirotu. Niimpä perjantaina pistettiin hanskat naulaan puolen päivän pintaan ja startattiin kohti Kuopiota välietappina Mikkeli. Nati kun jäi samantien nautiskelemaan kesästä mökille, kun aikahan sillä olisi käynyt pitkäksi hengaillessa leirillä tai Agirodussa.
Ja ihan hyvä päätös, kun lauantai valkeni varsin trooppisena myös Kuopion leveysasteilla. Siinä meinasi tulla jo hiki pelkästä ajattelusta ja saati sitten siihen yhdistettynä pientä tervehenkistä hölkkää radalla, huh. Viikonloppuun kuului siis 2 x 2h aksatreenejä kumpaankin päivään, joten yhteensä sitä tuli pyörittyä kentillä 8h jo omien koulutusten merkeissä. Jalmarille oli arpa sattunut Lotta Vuorelan, Anna Strömin ja Essi Saarelan tarkan silmän alle. Olipahan taas opettavaista menoa ja ennen kaikkea Javalta upeaa tekemisen meininkiä! Sunnuntaina saatiin vetäjältä jo kommenttia, että vaikka hän ei lähtökohtaisesti pidä shelteistä eikä uroksista, niin jotain tuossa koirassa on. Ja onhan siinä, yli 10kg täyttä rautaa :D
Maalaiselämä pistää myös ramaisemaan
Koulutuksista saatuja vinkkejä siirryttiin sitten alkuviikoksi pureksimaan Mikkelin mökkiolosuhteisiin. Saipa Jalmarikin pientä aksabreikkiä ja siihen sivuun höntsäilyä koirakavereiden kanssa ja vallatonta maalaiselämää. Sielläkun nämä pikkusudet tosiaan kirmailevat ihan vapaana kaikessa rauhassa välillä pulikoiden, kahlaillen, laiturin alla rantahiekassa nukkuen, kaverien kanssa hepuloiden ja omat velvollisuudet rajoittuu ruokakupin ojentamiseen pari kertaa päivässä nokan eteen ja illalla kirsumäärän laskentaan. Aika helppoa koiranpitoa siis omistajallekin, joka oli tosi uupunut kaikesta aksailusta ;)
Mr. J kipparoimassa kanoottia
Nipallakin ihan selkeä ajatus navigoinnista :D
Torstaina pitikin jo kääntää auto takaisin etelän suuntaan, kun illaksi oli buukattu Helin treenit tutusti hikisessä Hakkilan hallissa. Ilmeisesti säätila on Jalmarille ihan yks lysti, kun aksakentän laitaan kurvataan: pääasia, että pääsee kiitämään NYTJUSTHETI. Tehtiin Agirodun Open Classin inspiroimat herkistelytreenit, kun niihin meidän duo oli kuitennii menossa sunnuntaina. Siitä sitten Helin vinkit takataskussa kohti perjantaina, jolloin oli taas lähtö ja tällä kertaa suuntana Imatra. Oltiin buukattu Imatran kylpylästä erittäinkin fantsu lomasviitti, joka siis oli käytännössä paritalon puolikas. Hyvin me neljä mahduttiin piskeinemme pyörimään 82 neliön tiloissa ja mikä parasta, lähellä oli myös kivat ulkoilu- ja uittomaastot.
Jalu päivystää
Lauantaina lompsittiin (sen verran myöhään meni valvoessa, että tämä ehkää kuvaa paremmin kuin hyvin sitä etenemistä ;) Sarin kanssa aamulenkille, mutta kun kivenheiton päässä oli mukava pieni privaattiranta, niin kepin heittelyksihn se meni. Ja jostain syystä Mösjöö Pilkkukin innostui elämänsä ekan kerran jopa uimaan kepun perässä! Aiemmin meno on tyssännyt ensin siihen kun pili kastuu ja soon hyi ja sitten siihen, kun maa loppuu tassujen alta ja siitä ei vaan oo millään voinut enää edetä. Liekkö meidän alkuviikon liiviharkoilla ollut jotain tekemistä asian kanssa, kun sipaisin pelastusliivit kaverille niskaan ja uittelin sitä kahlailemalla itse mukana, jotta pieni mies uskoo vedessäkin liikkumisen olevan mahdollista. No, joka tapauksessa sinne se siiseli meni kepun perässä ja se jos mikä oli iso jee noinkin kuumana viikonloppuna.
Iltalenkki Imatralla. J <3
Lauantaina pyörittiin ihan vaan kisaturisteina Sarin kanssa tsemppaamassa joukkiomme kahta kisaavaa jäsentä Agirodun virallisessa osuudessa ja samalla ehdittiin kanssa ihailla upeaa kolmosten menoa cagiagin jahdissa. Ainiinjoo, sen verran saatiin aikaiseksi, että Java on nyt virallisesti mitattu mediksi (üllatüs :D) ja kisakirja hommattu, joten ainakaan sitä ei enää jää virallisten startti uupumaan. Jotenkin se raikas ulkoilma pisti sen verran väsyttämään, että koko meidän kööri oli hämmästyttävästi jo yhdeltätoista pehkuissa ja akut latautumassa sunnuntain alojoukkuerykäisyyn.
Lentävät shetlantilaiset elementissään :))) J kiljuu radalle, Ram tiiraa tyttöjä, Nemppa on kiltisti ja Antero haluais pikkasen nuuhkaista.
Java sai korkata joukkueen suorituksen ja menikin oikein upeasti yhtä ohjaajan huolimatonta ohjausta lukuunottamatta. Siitä siis meille vitonen, mutta erittäinkin hyvä mieli monesta onnistuneesta jutusta radalla :) Ja se mikä oli kiva huomata, että vitosesta ja esteelle palauttamisesta huolimatta Javan aika oli näköjään 56 koiran joukosta vissiin kolmanneksi nopein. Eli noista käpälistä ei ainakaan jää meidän tulokset jatkossakaan kiinni. Yhteensä taisi joukkueelle tulla 60 vp ja aikaa 2:19, joten lopputuloksena sijoitus 7/14 tuloksena 3:19. Se oli kyllä sen verran hauskaa, että eiköhän me ensivuonnakin lähdetä Kuopiooon esittelemään Lentävät shetlantilaiset vaatekertaa :D
Olin ottanut Javalle vielä Open Class lähdön, kun tuollainen tilaisuus oli tarjolla. Ja voi video, että tulikin hyvä mieli radasta <3 Tuloksellisesti ei siis mitään järisyttävää (15vp), mutta toisaalta ei 40 koirakosta näköjään miltei puolet saaneet muutakuin hyllyjä kotiinviemisiksi. Ja aika oli jälleen -18 sekunttia alle ihanneajan, joten olisihan tuolla ehtinyt näköjään puuhata vaikka mitä. Onnistumisia radalla oli A:n takaaleikkaus, alastulokontaktin pysäytys, onnistunut takaaleikkaus kepeiltä hypylle, kontakti/putki -erottelu ja upea loppusuoran irtoaminen. Jesssshh! Virheet tuli keppien sisäänmenolta (lipesi toiseen, josta korjaamalla aivat upeat kepit), takaakierrolta tiputti riman ja meni puomin ylösmenokontaktin ohi. Mutta noi on niin fiksattavissa olevia juttuja huolellisemmalla ohjauksella, joten koira oli super. Tästä on meidän hyvä jatkaa ja nyt syttyikin iso himo laittaa kepit kuntoon ja suunnata tosiaan syksyn virallisiin. Sinäänsä kepit oli jo upea suoritus, koska alkukesästä ne ei tosiaan menneet ja nyt ne oli sillä jo radalla, joten tähän peilaten ei meillä mene pitkää, että hiotaan homma loppuun. Harmi, kun kukaan ei ollut videoimassa meille tätä pätkää, niin en pääse näkemään mitä siellä tapahtui.
Kirjaimellinen loppujäähdyttely (kyllä, lunta :D)
Päätettiin vielä kiva kisaviikonloppu shoppailemalla, palkkaamalla J puolikkaalla makkaralla hienosta suorituksesta ja uintireissulla Lauran + Roihun kanssa. Ei tosiaan ollut mikään tulipalokiire tapahtumapaikalta kotiinkaan, vaikka meillä oli jo yhteentoista mennessä kaksi starttia takana ja hommat sitä myöten selvät. Oli ihan mahtavaa jutella tuttujen kanssa ja katella upeaa agilityä. Oli kiva nähdä teitä kaikkia vanhoja ja uusiakin tuttuja, palataan taas asiaan kun nähdään. Ja suurkiitos viikonlopun ryhmä rämälle + Lentäville Shetlantilaisille! Mulla oli hauskaa, toivottavasti muillakin :D