2.2.2018

Pepiinin kisashow - vol. tammikuu

Rakas viihde-eläimeni on päässyt kisakentille heilutteleman pieniä vikkeliä tassujaan, kun emme tämän hetkisessä elämäntilanteessa muuallekaan treenaamaan pääse. Eipähän siinä, hyviä treeniaiheita on yllinkyllin kisatilanteessakin! Erityisesti jatkamme rutiineihin panostamista ja sen oman kisakuplan työstämistä, vaikka taitopuolella lentävä karvamato kaipaisi kyllä paljon työtä kisakenttien ulkopuolella.



Varsin hyviä ja ehjiä ratoja olemme pikkukoiran urakoineet, yleensä siellä on vaan joku yksittäinen väärä putkenpää tai ylimääärinen este mukana. Sen verran hyvin sattui kuitenkin askelmerkit kohdilleen HSKH:n tammikisoissa, että Piipaa nappasi ensimmäisen nollansa kolmosista voitolla ja agilitysertillä 35 koirakon kisassa. Viikkoa myöhemmin myös yksi hyppärinolla pistettiin kisakirjaan. Aikamoista!



Sanoisin, että varsin mainiota meidän treenimäärään ja 10kk kisauran aloitukseen nähden. Minulla ei ole mitään treenipaikkaa hallikaudella, vaan koitan napsia tuurauksia ja päästä kimppisryhmämme vapaatreeneihin silloin kun satun Suomessa olemaan. Tammikuun treenit kaikkinensa voi laskea yhden käden sormilla, mutta yritetäänkin keskittyä siihen laatuun ja oikeiden asioiden tekemiseen paljon tekemisen sijasta. Aikaahan tämä ottaa, vaan luulen muutaman vuoden päästä Pipantin olevan aikamoisen rautainen pikkueläin :)

Piippasen eka hyppärinolla:



Koska sen kisatekeminen näytti varsin ehjältä, päätin heittää ilmon sisään myös Liedon EO-karsintoihin harjoitusmielessä - pitkää kisareissua ja enemmän hälinää. Luonnollisesti ilman rankingsijoitusta sieltä saa lähtöpaikan numero yksi, joten paalupaikkojen erikoisnainen pääsi taas omalle tontilleen :D Ainut huono puoli siinä oli kisojen aloitusajankohta klo 9, joten itseni tietäen parempi oli luunsa roudata vähän lähemmäs pelipaikkoja jo lauantaina.

Niimpä starttasimme Katjan & Elmon kanssa lauantai-iltana kohti Paraista ja sieltä vuokrattua AirBnb -omakotitaloa. Kämppä oli oikein toimiva omakotitalo kahdella makkarilla ja varsin hiljaisella alueella, joten hyvät yöunet oli taattu. Oli suorastaan ruhtinaalllisen ihanaa herätä klo 7 hyvien yöunien jälkeen ja siitä vaan keräillä itsensä kasaan kohti kisapaikkaa. Aikamoinen käytännön ero jo siihen, jos olisi viideltä herännyt kotoa ajelemaan.

Ja olipat hauskat eo-karsinnat! Minulla oli niin huippuhyvä fiilis mennä Pepin kanssa lähtöviivalle, että ihan hymyilytti. Radat oli tosi kivoja ja virtaavia, eikä siellä ollut mitään mitä ei olisi osattu - pikkuvirheitä tehtailimme joka radalla, jotka menee vaan kokemattomuutemme piikkiin. Taitoja se tulee tarvitsemaan vielä roppakaupalla lisää, että löytyy se varmuus meidän reseptiin: minä ohjaan linjat ja koira tekee esteet. Ja mikä tärkeintä, aktiivisesti vältän lipsumasta kontrolliagilityyn.


Eka rata kosahti huonoon ohjausvalintaan heti alussa: ei käänny sokkareilla tämä otus, vaan täräytti suoraan sukille ja sitten olikin jo myöhäistä tehdä mitään. Hyppäri oli meiltä jo varsin sulavaa menoa, mitä nyt meinasi Pepiltä muutama este jäädä välistä ja löytyi vähän ylimääräistäkin mukaan ja vika agirata alettiin päästä jo tunnelmaan. Pepiini kolautti ekaa rimaa ja näin jo itsekin miten se tuli ihan silmät lautasina, että "rima potkaisi!". Hämmennyksissään se tuli kakkosesta ohi, mutta sitten alettiin taas pääsemään kipityksen vauhtiin. Loppuradasta livahti hyllyksi, mutta hauskaa oli :)

Pipan hyppäri kokonaisena striimistä:

Saatiin reissulta juuri sitä mitä haettiinkin: kisarutiinien rakentamista karvamadolle. Ensi viikolla koirat aloittavat taas perinteisen helmikuun loman, kun kaksijalkaiset lähtevät palmun alle muutamaksi viikoksi. Sitä ennen päästään vielä kisaamaan ja treenaamaan, ni aika jees!