Mr J. is on fire!

Kylläpä on taas pikkupilkku ollut voitokkaalla päällä niin kotona ja puutarhassa. Eikäkö siis näytelmäareenoilla ja rallytokon parissa, jotka ehkä meillä tosiaan kuuluvat lokeroon kakkosharrastukset.

Päällimmisenä kyllä pakko hehkuttaa kaverin eilistä erkkarimenestystä, kun Jalmari ihan muina poikina pokkasi 17 koiran avoimen luokan misterkisoista ensin ERI:n, josta jo kasvattajan ja omistajan silmät oli ihan lautasina, että whuuut. Tällä kertaa kun erkkarissa oli tuomarit, jotka eivät standardina kelanneet punaista nauhaa jokaselle kehään kykenevälle, vaan erittäinkin poikkeuksellisesti käytössä oli ihan kaikki värit EVA:sta ERInomaiseen. Avoimen luokan kilpailuluokkaan mahtui 7 erinomaista koiraa, joista sitten Herra J keikisteli itsensä sijalle 4. Luokan nuorimpaan osallistujakaartiin kuuluvalle ihan kiva juttu, että tämä tuomari sitten jostain kumman syystä fiilisteli myös tuota sporttimallia :)

"Lovely coloured biblue. He has well propotioned head. Well rounded muzzle with good underjaw. Flat cheeks. Very good shoulder & upperarm placement. Good spring of ribs. Carried his tail high when on the move" AVO ERI4, Jenny Martin, Iso-Britannia

Emmä edes tiennyt, että se näyttää oikeesti noin hyvältä ;)

Muutenkin oli aika hauska tuo avoimen kilpailuluokka, kun seitsemän koiran joukossa oli kaikki shelttien värit edustettuna (mustaruskeaa lukuunottamatta, mutta se nyt taitaa olla sen verran harvinainen, että saa puhua kaikista :). Selkeästi ei siis värirasismia havaittavissa tämän tuomarin toimissa. Tuntui arvostavan koiran ilmettä aika paljon valinnoissaan, kun kehässä pärjäsivät brittimäiset suloiset ilmeet enemmän kuin amerikkalainen raamikkuus.

Siinä se töröttää kopeloitavana

Ja sitten lönkötellään

Kiitokset Sarille taasen handlauksesta! Näyttelytoimikunta ei tosiaan itse esittänyt koiriansa, mutta onneksi Sari kirmasi hätiin ja hanskasi homman kotiin vesselin kanssa. Oli ihan ilo katsoa kentän laidalta, kun Javalla oli ihan oikeasti kivaa näytelmäringissä. Siellä se heilutteli häntää ja hassutteli menemään ja muutenkin Jalmarin huoleton asenne koko pitkään päivään oli suorastaan ihaltava. Javan kanssa oltiin jo klo 7 Lohjalla ja koska tämä kaksijalkainen oli valokuvaushommissa koko pitkän päivän, Herra J joutui enimmäkseen ihmettelemään menoa kevythäkistään käsin. Siellä se pötkötteli boksissaan ilman mitään itkuja tai vinkuja. Ja mökkikin kaatui päälle loppuillasta, kun kehikon lukot pettivät ja sinne se pieni mies vallan litistyi nylonin sisään! Eipä ollut kaveri moksiskaan, vaikka ystävällisesti kävivät sitten tapauksen silminnäkijät vinkkaamassa, että kun he ei tohdi vierasta koiraa boksistaan ottaa ja mökki luhistuu. Ei haitannu siis menoa, vaikka mamma hylkäsi ja kattokin tippui päälle :D

Viikko sitten omistajansa oli jälleen kerran ilmoitautunut vapaaehtoiseksi duunariksi Ertin rallytokokisoihin ja ajattelin sitten samalla vaivalla viedä paikalle myös kovin tekemisen tarpeisen herra J:n, vaikka oli juuri viikkoa aikaisemmin saanut RTK1 ja sitä myöten noussut avoimeen. Lahjattomat ne vaan harjoittelee, joten käytiin kylmän viileästi pokkaamassa AVO luokan ykköspalli tuloksella 91p. Ja niissäkin pisteissä oli mukana kaksi varmuuden vuoksi uusittua tehtävää ja muutama vino perusasento. Jalmari mm. ilmeisesti luuli hyppyseuraamisen kohdalla, että nyt alettiin puhua asiaa ja laji vaihtui vallan oikeaksi. Muiden esteiden puuttuessa pieni akilitynarkkarini hyppäsi seuraavan tehtäväkyltin yli <3 Ajattelin sitten uusia, kun en tiedä mitä säännöt sanoo tehtävä kyltin ylittämisestä, kun väärältä puolelta ei saisi mennä ;) Muuten tosi kivaa tekemistä ja oikea draivi kaverilla, vaikka alkuun mietinkin mitenhän käy, kun kenttä oli Jalmarin aksatreenikenttä kuitenkin. Mitä vielä, tarvittaessa siitä kuoriutuu siis myös pesunkestävä rallytokoilija.

Mitalit ja kaikki :D

Aksapuolella Jalmari on loistanut lähinnä harjoituksissa. Tai ainakin ollut aika kivoja pieniä välähdyksiä siitä mitä kaikkee toi osaiskaan, jos mä vaan viitsisin millään ohjata oikein. Tällä viikolla oltiin omissa ohjatuissa, sen lisäksi Taneli Ikäheimon tehistreeneissä (huh, pisti pikkusen juoksemaan, mut hyvä tuli :D) ja vielä Kali Helliöniemen ekstrapiiskaustreenisessiossa. Heitetäämpäs liikkuvaa kuvaa perjantailta:

Meillä on nyt pienoinen lähtöongelma. Ja nimenomaan siellä pysymisen kanssa, kun toinen käy NIIIIIN kierroksilla, kun hänen mielestään yksinkertaisesti on suurinta mahdollista vääryyttä jäädä nyt persus hiekassa odottamaan, kun mamma menee yksin agilityä suorittamaan. Ei todellakaan käy päinsä. Niimpä se odottaa pinkeenä kuin viulun kieli lähtölupaa, jota ei kuitenkaan ihan malteta ja se perberi nytkähtää viimeistään parin metrin etäisyydeltä. Se ei siis lähde liikkeelle, mutta nousee ja saattaa hiippailla muutaman askeeleen, joka on alkusoittoa sitten aidosti varaslähdöille ja sellainen peli ei vetele. Niimpä menen sitten palauttamaan vaikka sen tuhat kertaa ja se näyttää sen tietävän, koska alkaa heti esittää hoono soomi ja ymmärrys nolla. Kun ei haluta istua (koska se tietää odottamista) aletaan pälyillä ympärilleen ja pohtia mihinhän ne korvat tulikaan jätettyä. Niimpä me neuvotellaan hetkinen siitä istumisesta ennen maakosketusta. No ei auta muutaku reeniäreeniä. Luulis, että paras palkka on se tekemään pääseminen, niin ei auta ku ottaa toistoja muutamalla esteellä ja aleta vaikkapa naksuttelemaan sitä paikallaan pysymistä myös korkeessa vietissä.

Semmottiis. Oishan tuota vaikka mitä, mutta nyt on vaan niin takki tyhjä kaikkien erkkarijärjestelyjen jälkeen, että ehkä olis ihan hyvä vetää sitä kuuluisaa henkeäkin joskus :D

Rallittelua

Edellinen viikko olikin maustettu pennuntuoksulla, treeneillä, koiramaisissa kisoissa duunittelulla ja rallytokoilulla. Lähdetään liikkeelle vaikka niistä ällöttävistä pennuista. Kaikki sellaisen joskus omistaneethan tietävät, että ovat rumia, pahatapaisia, terävähampaisia ja muutenkin kaikinpuolin vain pakollinen vaihe ennen aikuisuuteen siirtymistä. Errrr... vai mitenkä se nyt meni :)) Postauksessa on sitten niitä ällöttäviä pentukuvia, että pentukuumeiset sulkee tämän ikkunan ihan saman tein!

Vallan uhrauduin ensitöikseni käymään kylässä Sarilla, jossa vipelsi kuusinkappalein mittelipentusia. Ikää kun alkoi olla se viisiviikkoa, mukaan pääsivät myös oma duo Jalmari & Nipa ihmettelemään niitä vääränmerkkisiä palleroita. Karkki -äiskä oli näköjään jo ihan kypsä hunnilaumansa huoltamiseen, eikä pistänyt ollenkaan pahaksi vieraiden koirien läsnäoloa pentusten kanssa - päinvastoin, epätoivoinen mamma oli jo änkeämässä mun kameralaukkuun, että ehkä kukaan ei huomaa, jos solahdan tänne jemmaan :D Javan mielestä ne oli aika jännittäviä olentoja, joita olikin hyvä tutkistella piiiiiiitkän nenän mitan etäisyydeltä. Natiainen taas sai ilmeisesti jonkin sortin fläsärin ja kipitti suorinta tietä pentujen aitaukseen tekemään lähempää tuttavuutta. Siellä se huuseerasi nuuskuttelemassa lapsukaisia ja muisti ojentaa käytöstä, jos erehtyivät mustia äidiksi luulemaan.

Ja jotta ei pentulullutuskiintiö tyhjenisi, kipaisin sunnuntai-iltana vielä rt-kisojen jälkeen Jennin laumaa moikkaamaan. Nemo kun on saanut karvaisen pikkuveljen mallia bc ja pitihän se 10-viikkoinen Nova -kakara käydä katsastamassa ennenkuin alkaa koipivaihe ja muuntautuminen palleroisesta hämähäkkimieheksi. Silvuplee siis, tässä Javaa, Nemoa ja Novaa:

Sunnuntaiksi lauma oli tosiaan ilmoitettu Porvooseen jossain ihmeen mielenhäiriössä. Lauantai-iltana kävi jo mielessä, että jospas vaan antaisi olla, mutta jotenkin sitä kuitenkin pungersi itsensä sunnuntaiaamuksi Porvooseen. Java rallitteli tyylilleen erittäin uskollisesti ALO98/100 p. tulokset, joka riitti 3/24 sijoitukseen ja sitä myöten epäviralliseen koulariin RTK1. Seuraavissa kisoissa herra Pilkku rallyilee siispä jo AVO -luokassa ja mikä hienointa, se päivää koitaa jo ensi su :D Satuin TAAS ilmoittautumaan töihin Ertin rallytokoskaboihin ja samalla vaivalla, kun sinne on nyt joka tapauksessa menossa, mennään harjoittelemaan vähän avointa luokkaa. Heh, siitä tulee hauskaa, kun startataan vielä ekana. 

Nipperton veteli taas suorastaan näyttävästi riman ali sunnuntaisen suorituksensa avoimessa luokassa, joten hauveli jää nyt lajista määrittelemättömälle tauolle. Sillä vaan mielenkiinto loppui kesken kaiken ja se alkoi jotain haahuilla ja keksiä vaihtoehtoista tekemistä. Tuomari oli sitä mieltä, että sitä olisi ehkä houkutuksena käytetty pollentorttu jännittänyt ja mennyt siitä lukkoon, mutta mää veikkaisin, että se ei vaan ollut valmis tekemään pitkäkestoista suoritusta ilman välinakkipalkkaa. Niimpä se pisti hanskat tiskiin, vaikka päästiinkin rata loppuun taistelemalla. Tuloksena siis varmaan ennätyspisteet -15 :DD Jännä koira. Kun vertaa siihen tekemisen iloon ja menoon esim. Janakkalassa, sitä ei ollut nyt edes hyppysellistä mukana. Ja itse koen jotenkin tooooosi haastavaksi tehdä töitä koiran kanssa, jolla ei ole moottoria tippaakaan (vrt. Java, jonka palkkaantuu ihan jo pelkästä yhdessä tekemisestä) ja senkin takia tosiaan jäädään osastoon "kyllä tää kotona osaa".

Päivän päätteeksi hauvat pääsivät vielä kirmaamaan Porvoon pusikoihin Tomun ja Andon kanssa. Tässäpä muutamat poseeraukset laumasta Saijan toimesta:

Iloinen rallijengi Nipperton, Jalmari, Tomu & Ando (S. Tuomi)

Bimerlekkäät Java, tatti (väriltään soopeli) & Ando (S.Tuomi)

Loppuun vielä Herra J:n kaksveekuvatukset, kun Saija ystävällisesti tuttavallisesti sellaiset nappasi otuksesta vallan au naturel. Vähän pyöritty metsässä ensin ja sit parkkikselle kuvia napsimaan, niin pääsee tuollainen sporttimalli oikeuksiinsa :D Kiitos Saija ihanista kuvista (ja Tomulle erityisesti kuvausassistentin tehtävien menestyksekkäästä hoitamisesta)!

Ootas mä katon kalenterista.. treenit, treenit, kisat, treenit, treenit

Siinä sitä mun elämää nyt sit. Pahoittelen :D Pikkumusta homsantuusa palasi siis meidän arkeen oikein kotiinkuljetuksella torstaiaamuna ja hyvinkin emännän elkein se otti taas talouden haltuunsa. Ja pisti luonnollisesti vallattoman poikansakin ojennnukseen asiaa enempää aprikoimatta. Johan se alkoi elämä käydä tylsäksi, kun kertaakaan lenkillä ei ole hihnat solmussa tai toinen halua välttämättä mennä nuuskuttelemaan just toiselle puolelle tietä.

Perjantai-ilta me vietittiin ihan yllättäen Taiteiden yön sijasta ihan vaan kotoisasti aksahallilla. Siitä ei ainakaan tuu seuraavana päivä paha olo ;) Päästiin tällä viikolla Helin tarkan silmän alle tekemään aikamoista irtoamis/kääntymistreenirataa, jossa suurin vaikeus näytti tällä kapasiteetilla olevan radan muistaminen. Koirahan teki ihan törkeen upeaa jälkeä, kun mä olin varma mihin päin rata jatkuu. Ja loppukommentteina saatiikin rohkaisevat lausunnot, että ollaan menty tosi paljon eteenpäin. Kyllähän se siltä tuntuukin koiraa ohjatessa, kun se menee ihan käsittämättömän upeasti kauempaakin käskyttäen, eikä ihan oikeasti tartte olla aina nenästä vetämässä.

Ja vapaatreenipuolikkaalla tehtiin erityisesti puomia. Keskiviikkona kun ystäväni pikku-pilkku teki puomilla Ertin treeneissä pienen arviointivirheen alustan pitävyydestä ja tuli mukkelismakkelis puomilta alas. Pieni nootti pitää antaa kyllä puomista, ku siinä on karhennusmaalilla maalattu koko ylösmeno ja alasmeno, mutta jätetty sitten puomin keskiosa liukkaaksi. Siinä sitten koira luulee ylös kiivetessä, että pitoahan on ja hups, ei ookkaan. Toikin räpiköi pari kertaa reunan yli, josta sitten päätyi tutustumaan maanvetovoimaan lähemmin. Noh, onneksi itse tajusin olla hössöttämättä, vaan kehuin ja tungin namia naamaan ja käveltiin uudestaan radan alkuun. Mikä parasta kuitenkin huomata, että tuon pää kestää epämiellyttäviäkin tilanteita + niiden nollaamista ja puomista ei tullut minkäännäköistä episodia putoamisen jälkeen, vaan tehtiin rataa ihan muina naisina ja koirina sen jälkeenkin. Ei ne kaikki sheltit tosiaan ole mitään herkkiksiä ja tässä yksi esimerkki :)

Viikonloppuhupina meille oli varattuna EKK:n rallytokoa ja aksaepiksiä. Mä mietin pitkään tuon Natin viemistä edes koko karkeloihin, kun juoksut aiheuttaa sille suuria mullistuksia elämässä ja kaikkea pitää miettiä/nuuskia/haaveilla/ihmetellä  myös niiden loppumisen jälkeen. Ilmomaksukin meillä oli maksamatta perjantaihin asti, mutta ajattelin sit kuitenkin viedä senkin, kun Javan kanssa paikan päällä ollaan joka tapauksessa. Noh, se oli aika turha reissu :D Nipster oli tosiaankin hyvin haahuileva, vaikka radan se aloittikin ihan mukavasti ja päästiin puoleen väliin asti. Liikaa sille oli tällä kertaa kehän laidalla oleva valokuvaaja, jolta se päätti lähteä tarkastamaan nakkitilanteen ja tästä hyvästä sitten HYL :)))) Keskeytin suorituksen, vaikka olisi saanut loppuunkin tehdä, kun ei siinä ihan oikeasti ole järkeä, jos toisen keskittymiskyky on luokkaa miinus nolla. Kaikki Natin aiemmissa rallyissä nähneet kun tietää myös miten upeasti se tekee silloin, kun ei hormonit häiritse ja siihen ei tänään ollut saumaa. Tästä oppineena juoksujen tulemisen ja jälkeisenä aikana ei tulla kisaamaan -> eli laskee siitä sitten paljon jää kisakuukausia vuoteen, jos pariin otteeseen juostaan ;)

Poikansa Herra J oli kuitenkin tutussa tikissä ja erittäinkin pursuileva energiansa kanssa. Koska kentän toisessa päässä oli rallytokot ja toisessa epikset, otin Javalle lisäksi pari aksastarttia. Muuten se katselisi vaan koko rallyradan aksakentille päin, että "mammahei, meilä on väärä suunta" :D Niimpä ensin päästiin kirmaamaan medimölleissä ja hyvin kirmattiinkin. Jotain se vesseli jäi putken suulle arpomaan, kun olisi pitänyt itse käskyttää se aiemmin, mutta muuten hienoa tekemistä. Tämä riitti medimölliluokan voittoon ja täytyypä ihan julkisesti kehaista EKK:ta wau mitkä palkinnot :O Siis vaikka kyseessä mölliepikset, niin voittaja sai ruusukkeen (mä itse karsastan rumia pokaaleja, mut nää on kivoja muistoja), 4 kg RC:n Sensibleä, Kermansaven kupin, jossa pohjassa EKK -logo ja vieläpä 20e lahjakohtin Pet Pointiin. Muutenkin ESS:n agikurssien shelteillä kiva päivä; mineissä 2. sija ja medeillä 1. & 3. Go sheltit!

Tästä me laskettiinkin sitten kierrokset suitsaitsukkelaan rallytokomoodiin ja moni vois hämmästyä, kun näkisi minkälainen kiljukaula ko. koira on ollut 15 min aiemmin omaa starttivuoroa odotellessa ja minkälainen keskittyminen sitten rallytokossa heti perään. Rallyssä upeaa tekemistä ja ainut virhe olikin sitten tehtävän uusiminen, kun herra Touhukas pläjäytti liikkeestä maahan kun istuminen olisi riittänyt. Tästä siis ALO 97/100 Jalmarille! Tänään taso oli aika kova, kun näillä pisteillä ei palkintosijaa, mutta ei sillä väliä, kun tulokseen ja ennenkaikkea tekemiseen oon niin törkeän tyytyväinen.

Päivän päätteeksi oli vielä kirsikkana kakun pohjalla kisaavien episstartti, johon mentiin lähinnä keppien takia. Niitä teki mieli päästä kokeilemaan ihan tositoimissa ja ei pettänyt Java tälläkään kertaa. Tulokseksi valitettavasti HYL kolmesta kiellosta, kun ei oikein meinannut putkiin irrota ja itse sitten sähläsin ne hyllyiksi, kun olisi voinut rauhassa ottaa pari askelta taaksepäin ja uudelleen lähettää ennemmin kuin survoa esteen vierestä. Tästä siis note to self, ei näin :D Kymppiin olisi siis koiralla ollut täydet saumat (jolla olisi ollut 3.) ja nekin olisi saanut huolellisemmalla ohjauksella pois. Ja mikä parasta, kaikki vaikeammat kohdat meni kuin vettä vaan! Superrrr! Rata ei tosiaan ollut ykkösen rata profiililtaan, joten siihen nähden täytyy olla hyvinkin tyytyväinen miten lähellä ne nappiradat on tuollaisillakin. Täytyy katsoa, jos jostain löytyisi ratapiirros, kun olis aika hauska rata muuten.

Näin ollen meillä siis erittäin kiva päivä ja taas opittu omista koirista vaikka mitä! Ja huipuinta, että me lähdetään ensi lauantaina ihan hyvillä mielin Javan kanssa kokeilemaan menoa ensimmäisiin virallisiin agikisoihin Janakkaalaan kolmen startin verran. Ei lähdetä nollajahtiin verenmaku suussa, vaan näitä kivoja onnistumisia hakemaan lisää :) Kiitos kaikille mukavasta koiramaisesta päivästä Niittykummussa!

We are on fire!

Mitä poika ensin, ni äiti perässä. Näin se ainakin näköjään meillä menee. Pieni suloinen Nati hauva oli peruutuspaikalta ilmoitettu mukaan tän päivän Janakkalan rallytokokisoihin jossain väliaikaisessa mielenhäiriössä ja kerta on maksut maksettu, niin ei sitä voi sitten kotiinkaan jäädä muuten vaan homehtumaan. Vaikka myönnän avoimesti, että se kävi mielessä, kun huonosti nukutun yön jälkeen kasailin itseäni päivän suorituksiin :D

Taustalla oli siis sellainen lisämauste, että kaveripariskunta juhli häitään juuri edellisenä päivänä. Siellähän siis mekin ja sen verran hilpeissä tunnelmissa, että kotiin tultiin vasta joskus kolmen maissa. Koiruudet pääsivät yökylään Nupun ja Nanan valtakuntaan, eikä näyttänyt tämä peliliike tuskaa aiheuttavan. Ensimmäisen minuutin aikana Java löysi shelttidaamit ja Nati pallon + ruokakaapin - ei siinä sitten enää mua tarvittu, joten liukenin ovenraosta jatkamaan matkaa. Helppo oli lähteä illan rientoihin, kun koirat olivat selkeästi hyvissä käsissä. Suuret kiitokset Tiina ja Vellu karvaduon kaitsemisesta!

Niimpä sunnuntaiaamu starttasi ensinnäkin sillä, että mun piti lähteä kolaamaan bussilla hakemaan autoa, joka oli jostain kumman syystä jätetty ihan suosiolla Vallillaan edellisenä iltana. Ja kun oli auto alla, sillä huristeltiin toiselle puolelle PK-seutua vapauttamaan hoitopaikka velvollisuuksista. Kun oli Volvo lastattu kahdella sheltillä, se ohjastettiin Janakkalaan. Siellä oli luonnollisesti aikataulut myöhässä, joten päivään mahtui aikalailla odotettelua ja hengailua, mutta mikäpäs siinä kentän laidalla istuskellessa, kun paikalla oli myös Saija upean Andon kanssa, kentällä pyöri mahdottoman taitavia rallytokoilijoita ja vieläpä Iso A:kin viihdytti läsnäolollaan. Nääs toi valopallo, se on aika kova juttu se. Alokasluokkaan oli ilmoitettu vaivaiset 32 koirakkoa, joten yllätyksenähän noi aikataulut eivät tulleet.

8.5.2011 Janakkala, ALO, Anna Pekkala ratapiirros

Rata alkoi meillä vähän huonosti, kun perberi nousi lähdössä lähtöluvan saamisen jälkeen, vaikkei seuraamiskäskyä oltu annettu. Niimpä mä olin ensimmäiset kaksi kylttiä myöhässä, koska Nati päätti jo lähteä suorittamaan. Löydettiin onneksi yhteinen sävel aikalailla pian ja selvittiin tästä salamastartista vaan yhdellä miinuspisteellä, kun suorituspaikka venyi ekan kyltin ohi. Nipa tepastelee rallyssa kovin topakkana, kun se on niin pieni koira suurittamassa kovin suurta tehtävää :) Yksi talutinvirhe tuli vielä kymppikyltiltä, mutta muuten puhdasta jälkeä tilastoissa. Joka oli vähän yllätys, koska itsellä ei ollut radan jälkeen fiuwis, että ihan noin hyvin meni. Hauva kun välillä pälyilee yleisöä ym. mutta jatkaa kuitenkin samantien työntekoa. Lopulta kärkikolmikko oli tasaisesti tuloksessa 98 ja jyvät eroteltiin akanoista aikavertailulla. Pienin koira oli nyt hitain, joten Natille napsahti kolmospaikka. Wau! Superupeaa! Sitten 5.6. Helsingissä hakemaan luokkanousua ;)

Kotiutunut rallyurheilija ;)

Nipa korkkasi kisauran

Ja suoraan rallytokon alokasluokasta, kun oon niin laiska, etten jaksaisi lähteä Porvooseen asti kelaamaan jonkun mölliluokan takia. Meidänhän piti päästä tulille jo helmikuussa Kirkkonummen kisoissa, mutta silloin Nipa päätti aloittaa juoksunsa ja jäi lähtemättä. Liekkö sitten tullut sille jännätys ja mennyt pupu pöksyyn ja hädissään sitten kehitteli vähän juoksuja.

Nipa rölleili sitten upeasti 94p. alokasluokassa ja näin ollen saaden kilpailukirjan korkattua hyväksytyllä tuloksella. Ainoat virheet tuli muutamasta vinosta asennosta, joista on syyttäminen ihan vaan hihnan toista päätä. Pitäisi vaan räpylänsä ojennuksessa, niin Natikin osaa istua juuri niinkuin on treenattu. Ja kolmonen otettiin istu-maahan-maasta liikkeelle -kyltiltä, kun Nipa ennakoi kyltille takaakiertoliikettä. Katsomon puolella oli jo henkeä pidätetty kannustusjoukkojen kesken, että muistaako ohjaaja uusia liikkeen ja muistihan se! Nyt Nati teki aivan upeat istu-maahan siirtymät ja hienon liikkeelle lähdön. Siitä olisi -10 napsahtanut, jos olisi uusinta unohtunut. Jännä juttu, että sitä ei kovin paljon käytetty hyödyksi, ainakaan mä en nähnyt yhtään koirakkoa, joka olisi suorituksensa uusinut.

Ei siis yhtään talutinvirhettä, haahuiluvirhettä tai ohjaajan megakämmiä, joten täytyy olla suoritukseensa tyytyväinen. Muutenkin joukkiomme sai upeita tuloksia kasaan, hyväksyttyjä suorituksia upeilla pisteillä ja jopa se yksi luokkanousu, onnea siis myös Hanna, Elina, Petra ja Sari! Kisat olivat hyvin järjestetetyt ja erityisen kiva oli se, että alokasluokka oli jaettu kahteen ryhmään ja ensimmäisen ryhmän lopuksi (oliko peräti reilu 20 koiraa per ryhmä) sai kisakirjat takaisin ja pääsi kotimatkalle. Tässähän ehtii siis puuhata vielä vaikka mitä lauantai-iltapäivänä, vaikka aamu aloitettiinkin Porvoonkin kautta! Hannalla oli videokamera messissä ja video löytyy täältä. Harmillisesti se näköjään alkaa vasta viidennen suorituksen lopusta, mutta pääsee siitä fiilikseen :D Kiitos kuvausryhmälle hetkien ikuistamisesta.

Raatoja talossa

Ja se on aina feispuukpeukun paikka. Väsynyt koira on onnellinen koira ja kun niitä on vielä lauantai-iltana kaksi, niin oisko se sitten tuplat? Ilmassa leijailee popkorninen tassutuoksu ja se on aina merkki siitä, että nyt on olo rela ja kaikki ok.

Tänään meillä oli touhuagendalla maalikoirakon touhuja, aksaa ja vieläpä shelttimäisiä vieraita. Kivaa siispä koko rahalla. Nati pääsi suorittamaan vaativaa maalikoirakon hommaa, jotta Ramses saisi vähän etsintätreeniä pitkän pakkasjakson jälkeen. Mulla oli molemmat piskit hallilla mukana, mutta ajattelin ottaa etsittäväksi Natin jo siitäkin syystä, että Jalmarin hajut huomatessaan Ramses voisi päättää, että parempi jättää toi karmea kakara etsimättä :D

Keli oli jokseenkin puuskainen, joten meidän hajujälki oli vähän vaikeutunut etsijälle ja kuulemma siellä oli kaivinkonemontussa kiipeilty hajujen perässä. Ei ollut tarkoitus tosiaan, kun me ei siellä kelattu, mutta onhan se hienoa, että tuli sitten treeniä vimpan päälle myös ohjaajalle :D Hienosti Ramses kuitenkin kohteensa löyti, kelistä ja muiden koirien hajuista huolimatta. Ja näytti olevan löytö hyvinkin mieleinen, kun siellä oli Nipa-daami odottamassa. Natinkin mielestä harrastus oli tosi kiva, kun löydettäväkin sai löytöpalkkion löytämisestä. Johan sitä siihen mennessä varmasti alkoi noinkin vaativa suoritus hiukoa.

Ehdittiin näppärästi siinä löytymistä odotellessa vetäistä pienet rallytokoharkat, joten siinäkin mielessä oikein hyvin kävi etsinnät meidän aikatauluun. Meillä kun on ne kisat tulossa, niin kai se pitäisi muistaa vähän reenatakkin. Tosin mää tiedän jo etukäteen, että se pieni siellä haahuilee ja nuuskuttelee, kun sen mielestä namit kasvaa maassa :) Mutta iloiset rallyt saatiin siinä aikaiseksi, joten sehän se pääasia on!

Jalmari pääsi sitten aksahallilla purkamaan energiaansa ja sitähän taas oli. Hohhoijjakkaa. Paikalla siis päräyttävä trio Java, Ramses ja Roihu ja ohjelmistossa tekniikkatreenit. Ja siihen yhtälöön käy tooooosi hyvin tuollainen keskittymistä ja ohjaamisen lukua vaativa harjoitus ja ämpärikaupalla energiaa. No, olihan se hyvä silloin kun se teki, mutta esim. 12 keppiä oli aika työlästä keskittyä tekemään. Lyhyempiä ja nopeampia pätkiä se pystyi tekemään, mutta kaikki muu aika plörinää :D Sehän olisi tahtonut tehdä, tunki itseään putkeen, keinulle, teki hyppyjä aina kun ne oli siellä päinkään ja ei muuta komentoa päällä. Sinäänsä hyvä, että aksa on sen mielestä kivaa, mutta työtä toki on tuossa energian ja keskittymisen kanavoinnissa. Jepa, no, tiistaina sitten taas ohjattuihin katsomaan millä meiningein silloin.

Aksan jälkeen riennettiin kotiin, kun Tiina täräytti laumansa kera kyläilemään. Ja o-ouuuu, johan tuli Jalmarin tassuun vipinää siitä huolimatta, että pari sekunttia aikaisemmin se levytti ihan satasella pitkin sohvaa, kun daamivieraita tuli kylään. Nikitalla oli ilmeisesti juoksut juuri loppuneet, niin ekstranam vaan T: Java. Paitsi että mamman sateenkaarimies taisi jopa enemmän lirkutella Lukalle, joten monipuolinen mies siis kaikenkaikkiaan - naistenmies ja miestenmies ;) Kiitos Tiina visiitistä!

Lopputuloksesta tästä nyt siis vihdoin ne kaksi sheltinnäköistä raatoa. Tosin mun ei tartte, kun hanurini nostaa soffalta, niin johan on pilkullinen varjo kattelemassa actionin perään ja jos jääkaapin ovi nirskahtaa, niin myöskin se mustanaamainen pärähtää samantien paikalle. Että ei ne ihan tajuttomia ole, mutta hyvä vaan, että uni maistuu.

Talossa taas kaksi emäntää

Yipppeeee, Nipa tuli taas kotiin <3 Kylläpä vaan on talo tyhjä, kun nurkissa pyörii vain yksi karvaotus (ja sen kaverina ne villakoirat) ja superkiva, että Nirppu on taas geimeissä mukana. Näköjään viikon eristys teki tehtävänsä ja Javakin kestää jälleen lestissään äitinsä lähettyvillä. Saavat kyllä työpäivät viettää eri huoneissa siitäkin huolimatta, mutta parasta, että taas on tohinaa ja tuhinaa tuplana. Aamuisin etenkin sen huomaa, kun sänkyyn pärähtää kaksi pyörremyrskyä yhden sijaan.

Ja sitä paitsi Nippe on kovin taitava emännöimään. Pysyy järjestys muillakin nelijalkaisilla, kun Nati orkestroi talon säännöt selväksi. Olipa hauska nähdä miten muuttui piskien ilmeet, kun ne näki viikon tauon jälkeen toisensa. Olin Javan kanssa pihalla, kun porukat peruutteli autonsa tuohon tienlaitaan ja takahutlarissa kuikuili kaksinkappalein koirannaamaa; yksi musti ja yksi tosi valkoinen. Java seisoi kahdella jalalla kuin aito mangusti viiksi karvat väpättäen ja Nipa toljotti korvat harallaan, notta pölleröpoikahan se siellä. Meillä oli aikamoinen hundkarusellen tuossa pihalla, kun ensinnäkin Nati ja Java heittivät yläviitoset ja siihen päälle vielä Lurppa sekoittamaan pakkaa, kun piiiitkästä aikaa näkee maailman parhaan leikkikaveri Javan.

Rock on! Hevimiehiä ;)

Ihankohtajo18kk

Mäyrä tutkimassa karhun jälkiä... no ainakin leijonan!

Nirppu <3

Samalla kun saatiin paluupaketissa yks pikkumusta, saatiin myös viikonloppu vieraaksi Mikkelin delegaatio, joka tuli tekemään tupatarkastusta. Läpi meni ;) Delegaatio nelijalkainen ylitarkastaja oli ottanut erityisesti agendalleen lelulaatikkojen ratsaamisen. Ja näköjään kannatti, sieltähän löytyi mm. pala possun korvaa, puoliksi syötyjä luita, muutama possunkärsä, hekumaalisen ihania pehmoleluja, joilta tulisi mahdollisimman pian vetää täytteet pihalle jne. Ylitarkastaja Lurppa päätti myös ammattietiikan vaatimalla tarkkuudella tuhota nämä kyseiset artefaktit, jotta uudelle asunnolle voitaisiin antaa hyväksytty leima. Omat piskit vaan katseli huuli pyöreänä vierestä, kun Luppa veteli herkut naamariinsa. Etenkin kun Javalle herkut on lähinnä vaan ajanvietettä, eikä suinkaan elämäntarkoitus, kuten noilla neitielukoilla joskus tuntuu olevan.

Ehdittiin eilen sitten Natin palautuksen jälkeen pyörähtää nopeasti myös Sporttikoirahallilla treenaamassa. Ja jebouuuu, kuulkaas siellä oli tällä kertaa Jalmari ja hänen kolme daamiaan. Lirkuti vaan tyttöset! Yleensä kun näissä treeneissä on poikakoirahormoonien katkuinen shelttinelikko Java, Ramses, Nemo ja Roihu - ja tällä kertaa koko tunti, koko halli, yksi Java ja kolme tyttöä. Ai että. Siinä ja siinä, että viitsi ottaa vastaan komentoja myös kaksijalkaiselta, kun ajan olisi voinut käyttää paljon luontevammin myös tyttöjä riiaten. Erityisen paljon rakkautta olisi ollut annettavana Nana -shelttineidille, kun se on oikeen rotuinenkin, kamalan kiva ja soma. Harmin paikka, että se on leikattu, mutta tälläiset pienet muotoseikat eivät kuitenkaan ole tälle pilkulliselle hurmurille mikään este - lähinnä hidaste. Kun nenu saatiin käännettyä toisenlaiseen tekemiseen, kaveri teki itseasiassa tosi kivasti töitä.

Meillä oli taasen Heli koutsaamassa laumaa ja tällä kertaa kolmelle koirakolle aikaa jäi jopa ruhtinaallisesti viime viikon minuuttipeliin nähden. Ehdittiin tehdä ratapätkää useampaan kohtaan, viilata epäonnistumisia ja lopulta myös valita nopeimpia ohjaustekniikoita. Radalla päästiin tekemään putkeen lähetystä, päällejuoksua, persjättöä ja vielä bonarina jaakotusta muurille. Parissa kohtaa kun sai omat huolimattomat roiskaisut ojennukseen, rata meni tosi mageesti. Koira lukee mua kuin avointa kirjaa, vaikka en sanois yhtään mitään ja se on aikamoista duunia koittaa ohjata koiraa, antaa käskyjä, liikkua itse ja pitää vieläpä kroppa, kädet ja jalat oikeassa suunnassa. Mutta harjoittelu tuottaa tulosta ja taas saatiin hyviä eväitä eteenpäin. Tarkempaa työtä kaksijalkaiselta, niin sillon niitä onnistumisia tulee.

Sunnuntaina harkkaralli sitten jatkui. Mietin ensimmäisen kerran tässä alkuvuonna kaikkine neljien viikkotreenieni kanssa, että mitäs jos jättäisi menemättä. Oli niin upea (vaikkakin kylmä) päivä, että olis tehny mieli pakata koirat autoon kera Pomppien ja mustille fleecetöppöset, eväät ja suunnata johonkin tassuttelemaan ja valokuvailemaan. No, se siitä sitten, kun huomasin kuitenkin kasailevani treenikamoja ja paloittelevani nakkeja. Mentiin siis ensin Nirpun rallytokoon, jossa neiti mustiainen oli hieman hajamielinen. Välillä tooooosi kivoja pätkiä ja sitten sille tulee vaan mieleen mennä katsomaan asuuko siellä oranssin merkkitötterön alla joku. No ei asu ei, mutta tulipa käytyä katsomassa :D Sellainen hupsutin se vaan on, nakki on hyvää, tekeminen on kivaa, mutku perhonen - ei - karvatupponen leijuu ilmassa - joo, täsä mä oon ja teen, kato näin - oho, mitähän tuossa kyltissä sanotaan - niin istu, juu, ja kiertääkin osaan - katomamma, tuolla on toinen koira :O - aijjaa, niiden samojen kanssa ollaan jo 6 kertaa reenattu - hihihi, menin maahan, anna nakki - hetkinen, onko täsä joku käynyt joskus pissillä... ei ole, tassuhikeähän se vaan - mitä? ai tassu? jaa istu, oisit heti sanonut jne. Sellaista ne meidän rallittelut :)

Rallittelujen jälkeen käytin piskit lenkillä hallin maastoissa ja hämmentävää kyllä sain lenkkeillä ihan keskenäni. Ilmeisesti napakka pohjoistuuli ja -18 astetta tekee sen, että hyvin on poluilla väljää. Nirppukin katseli jo muutamaan otteeseen sillä ilmeellä, että saiskos tulla sylkkyyn, kun tassuja jäytää, mutta mamma pysyi tiukkana ja komensi vaan pistämään tassua toiseen eteen. Sieltä me sitten kirmattiin HSKP:n toko2 -kurssin finaaliin Konalaan, jossa tosiaan Jalmarin tokot on nyt kevään osalta ilmeisesti paketissa. Oli nimittäin hallissa pari NIIIIIIIIIIN hyväntuoksuista neitiä, joista ainakin toinen oli kuulemma juoksujaan aloittamassa ihan any minute now ja jotenkin eläväisesti tulikin taas mieleeni minkä takia ei viime keväänä noi tokotreenit aina menneet ihan putkeen :D Nojuu, tärkeetä ja hyvää treeniä tehdäkin töitä ihanien neitosten läsnäollessa, viriili nuorimies vaan kokee vielä tässä kehitysvaiheessa olevansa vallan viettien viemää. Ekaa kertaa tehtiin ryhmässä kahden minuutin paikkamakuu ja kylläpä vaan kävi Javan aika pitkäksi. Siinä se kissa naukui ja haukotteli, kun sen mielestä oli oikeesti ihan tyhmää maata hallissa tassut kivituhkassa tuhlaamassa kallisarvoisia minuutteja, jotka olisi voinut käyttää tyttöjen kanssa sosialisointiin. Mutta, työvoitto, kaikesta levottomuudesta huolimatta se pysyi paikallaan (vaikka toki välipalkalla), mutta pysyipä silti!


Liikkeestä pysähtymiset eivät olleet sitä skarpeinta kärkeä ja seuraamispätkissä tuli pieniä notkahduksia, lelulla sain paikoitellen leikkiä ihan keskenäni jne. mutta silti hyvät treenit. Varmaan nyt kevätkaudella jätetään ainakin ohjattu toko hautumaan ja tehdään kotitreeniä. Palataan mahdollisesti alkusyksystä sitten katsomaan missä me itseasiassa mennään, jonka jälkeen ehkä ne loppuvuodenkin plänit on jossain määrin selkiytymässä. Toivottavasti se kasvaisi taas hippasen henkisesti, jotta sen kanssa olisi entistä hauskempi jatkaa tuotakin lajia. Yllättävää kyllä, mutta olen tosiaan löytänyt itsestäni sen sisäisen tokoilijan, vaikka laji ensisilmäyksellä onkin pilkunviilausta. Ja onhan sekin ihan kivaa, että toikin koira osoittaa väsymyksen merkkejä tunnin tokotreenien jälkeen, jossa on joutunut aivonystyröihinsä tutustumaan vähän enemmän kuin agilityssä, jossa saa paahtaa sen minkä neljällä tassulla pääsee ja mihin mamma vaan osaa ohjata.

Aksaa, tokoa, rallytokoa, aksaa....

Jännä juttu miten meidän treenit tuntuu menevän hyvinkin tasaista ylä- ja alamäkeä. Välillä tulee niin hyviä oivalluksia ja ollaan molemmat ihan tulessa ja välillä taas palautellaan maan pinnalla isolla kädellä. Ja muutenkin tässä koiraharrastuksessa tuntuu, että kun joku juttu toimii, niin samaan aikaan joku toinen hajoaa. Ettei kävis aika pitkäksi tai tulisi ikinä homma valmiiksi :)

Alkuvuosi ollaan menty aika haipakkaa treenien kanssa, kun viikossa olen revennyt neljiin (ööeh, mikä toi sana oikeesti on :D). Ja sitten tulee vielä työt, jotka ovat aavistuksen ikävästi häirinneet harjoituksia. Ja sitten vielä kirsikkana tähän kakkuun pieni mustiaiseni Nirppukirppu ajatteli aloitella juoksunsa. Niimpä jouduimme perumaan viikonlopun rallytokokisat, kun siihen tylsään halliin ei ole juoksutuoksuneideillä mitään asiaa. Onneksi sentään Sporttikoirahallille on juoksuisetkin tervetulleita kalsareineen, niin ei neitosten omistajien tarvitse vuorojensa takia hyväntekeväisyyttä harrastaa useita viikkoja.

Niimpä Natiainen pääsi häntä huiskutellen omiin rallytokotreeneihinsä ja voi video, kun se niin liikkis ja iloinen :) Sen treenimotivaatio on kutakuinkin "KATOKATO, MÄ OSAAN JOO NÄINKIN MÄ OSAAN!", kun se tehdä tohottaa namien toivossa. Kovin pitkäjänteistä treenaamista se ei kestä putkeen (toisin kun toi pilkullinen), mutta tunti menee hyvin, kun pitää breikkiä radan päätteeksi ja muistaa leikkiä ja temputella. Olispas ollu kiva päästä mölleilemään lauantain kisoihin, niin olisi nähnyt miten se suhtautuu tekemiseen hallissa. No, tällä kertaa ei asialla voi mitään ja uusi yritys sitten ensi kerralla - ompahan ainakin aikaa harjoitella.

Viikonloppuna pohjakosketus otettiin tokotreeneissä. Jostain syystä Jalmari ei ollut ikinä nähnytkään noutokapulaa, kun hallissa alettiin niitä harjoituksia tehdä. Ei, vaikka kotona kyllä noutokapulalle osataan jotain tehdäkkin, ni tuolla se tollikka vaan tuijotteli upeasti kontaktissa. Notta ku hallilla ollaan, ni tätähän täällä tehdään?! Välillä tarjosi maahanmenoa, mutta kapulalle ei osattu edes päivää sanoa :D Hämmentävää! No, tästä ainakin opittiin se miten tuhannen tärkeää on noita tokojuttuja treenailla paljon eri ympäristöissä heti, kun ne alkaa häiriöttömänä toimia. Seuraamiset se tekee tosi kivasti (ei kai mikään ihmekkään tolla kontaktihakuisuudella ;), käännökset voi olla jo tiukkoja ja takapäätäkin se käyttää aika näppärästi.

Tokohyppy olikin hauska, kun ensimmäistä kertaa sillä oli joku osanen naksahtanut päässä kohdalleen ja toinen oli ihan intopiukeena, että hyppäämäääään jeeeee! Aiemmin se on vähän miettinyt mikähän toi lautahökötys on ja nyt sen mielestä se oli aksaeste, joka pitää hyppää nopsaan, tehdä tiukka käännös tulosuuntaan, kun ohjaaja jäi esteen taakse :) Tällä kertaa siispä käskytystä ylitykseen ei juuri tarvittu, mutta salamannopeaa reagointia pysäyttämään koira seisaalleen käskyllä + palkalla esteen taakse. Mutta se mikä parasta, koiran mielestä se oli superkivaa.

Aksan vapaatreeneissä ei oikein ollut mitään sen kummempaa agendaa, lähinnä pieniä ratapätkiä, joissa ennakoivien valssien harjoituksia, vaikeita putkikulmia, takaakiertoa. Loppuun vielä vähän hyppytekniikkaharkkaa, jota pitäis itseasiassa ottaa enemmänkin ja systemaattisemmin. Meilläkun treeneissä ollaan menty n. 35cm rimoilla ja pikkuhiljaa pitäisi alkaa ottamaan 40-45cm esteitä mukaan, jotta aletaan totutella medikorkeuksiin. Ohjatuissa meillä oli sitten tänään vauhtirataa, joka oli nopealla koiralla luonnollisesti haastavampi tiukkoine ohjauksineen kuin hitaammalla. Tällä kertaa kaksijalkainen oppi sen, että irtoamalla jyrkästi hypyn lukituksen jälkeen saadaan koirakin kokoamaan hyppy ja kääntymään, eikä siinä tarvita mitään hidastussuhinoita tai puolivalssiyritelmiä, jos hyppyjen jälkeen pitää taas juosta ja lujaa. Loppuun vielä putken nollakulmia pitkällä suoralla putkella ja wau, näistä olin tosi tyytyväinen: toisesta päästä käskyttämällä ja takaakierron ohjauksella suitsait toisessa päässä putkeen! Tästä on taas hyvä jatkaa kohti seuraavia treenejä, odotellaan mielenkiinnolla mitä jännää sieltä on sitten tuloillaan, kun tänään meni ohjatut niin kivasti ;)

Rallya, aksaa jne. You name it, we do it :D

Musta on kyllä kehkeytynyt aikamoinen "crazy dog lady", kun harvase päivä löydän itseni jostain kylmältä hallilta nenä punaisena ja sormet kohmeessa ihan vaan siitä ilosta, että koirien kanssa on kiva harrastaa. Ja koko treenaamisen konsepti on meillä saanut ihan uuden ulottuvuuden tuon pilkullisen kanssa touhutessa, kun sen työmotivaatio on täysin eriluokkaa kuin äitinsä. Sekin on shelteissä ihan kiva piirre, että koiran tulevaisuudennäkymiä ei ole lyöty lukkoon sukutaulussa (näyttö vs. käyttö), vaan omat vaikutusmahdollisuudet pentuun on aika suuret. Meilläkin nyt näyttäisi siltä, että pojasta on polvi paranemassa :)

Lauantaina meillä oli taas Sporttikoirahallin treenit, jotka olivatkin varsin shelttipitoiset tällä kertaa. Ja kolmelle sheltille on 400 neliössä ihan mukavasti reenitilaa. Jalmarin kanssa tehtiin sylkkäriä, puomia (jotta saadaan taas kirkastettua mitä se "kiipee" oikeesti tarkottaa myös ohjaajalle :D), pientä ratapätkää, eteenlähetyksiä ja lopuksi vielä palauteltiin mieleen tokohyppyä, kun sekin sieltä löytyy. Varsin kevyttä tavaraa siis tällä viikolla, mutta nopeesti se tunti hujahtaa noillakin eväillä. Treenien jälkeen piskit pääsivät vielä riehumaan keskenään, jonka jälkeen lopputuloksena autoon pakattiin kaksi uitettua koiraa: karvaeläin sekä omistaja.

Pitäis varmaan harkita Natin ottamista treenien ajaksi autoon ainakin ennenkuin kovat pakkaset alkaa. Pääsisi sekin näppärästi tassujaan oikomaan ja hassuttelemaan muiden shetlantilaisten kanssa ennen ja jälkeen treenien - nyt, kun mulla oli jälleen kotona yksi innokas silmäpari ulkoilemaan sinne läpimärkänä saavuttua. Ei siinä auttanut muu, kuin kuivata toinen karvallinen, vaihtaa vaatteet ja suunnata sään armoille takaisin. Oltiin sentäs tehokkaita Natin kanssa reippailussa, kun mentiin metsään heittelemään palloa ja pallohan lensi vasta palkkana, kun pyydetty liike oli suoritettu. Puiden takaakiertoja, istumisia, makaamisia ym. pääsi neiti Näppärä suorittamaan ennen pallojahtia.

Harvainen kalliokasvi, bimerle shetlanticus

Sunnuntaina Nipperton pääsi jälleen "oman lajinsa" reeneihin, kun oli rallytokopäivä. Aina kiva nähdä miten se paahtaa rataa häntä heiluen ja kovin innokkaana tarjoamassa useita ratkaisuvaihtoehtoja kylteille :D "Mamma kato, mä osaan! Kato näin! Anna nakki! No entäs näin, katokatokato?! Tänkin mä osaan, joo, nakkia?" Ensimmäinen ratakierros menee aina vähän kierroksia tiputellessa ja tällä kertaa otin sen vielä suoraan autosta samantien treenaamaan paikkaan, josssa ei olla aiemmin oltu. Ekstrapaljon häiriötä siis ja tästäkin huomasi sen, että tärkeetä mennä ajoissa kisapaikalle höntsäämään, ni malttaa sitten keskittyä olennaiseen. Niin tosiaan, tähtäin on nyt alkuvuoden Veikkolan kisoissa, jossa Nippe pääsisi ihan oikeaan tulikokeeseen jo suoraan alokasluokassa. Seuraaminen edistää paikoitellen ja keskittyminen herpaantuu ajoittain, mutta muuten pakka on ihan hyvin kasassa - kun vielä itsekin oppisi kaikki kyltit unissaankin.

Värisuorapojat Zen, Elvis ja Java (Kuva: Hanna Jauhiainen)

Ensin meinasin Javan pitää autossa odottamassa treenien ajan, mutta kaveri oli taas niin isoilla kierroksilla tulossa mukaan, kun näki muiden treenaavan, niin suunnitelmiin muutos. Olipa hyvä tilaisuus tokoilla häiriön alla, kun vieressä kulki rallytokorata ja sen lisäksi taustalla häiriöhaukuntaa. Tein paikkamakuun, seuraamiset ja jäävät liikkeet - WAU - sehän osaa yhtä sun toista! Tokomotivaation kannalta tämäkin oli hienoa nähdä omin silmin, koska mehän voidaan sittenkin ehkä ensi vuonna startata myös tokon ALOssa. Erityisen tyytyväinen täytyy olla pienen koiran asenteeseen, kun sen mielestä toko on kivaa, seuraamiset on kivoja, kaikki on jeeeeee ja häntä heiluu.

Sunnuntaitreenien päätteeksi suunnattiin vielä koko konkkaronkan voimin Kylmälän metsään aiheuttamaan hämmennystä. Ainakin YokotaiMatkojen ryhmänohjaaja on erikoistunut ekstremereittien tarjoamiseen niin talvisin kuin muinakin vuoden aikoina: tällä kertaa emme kahlanneet reisiä myöten hangessa, vaan kepeästi hyppelehdimme suolla mättäältä mättäälle ja toivottiin, että lenkkarit ovat riittävän tiukasti kiinni, eikä tarvitse kenkiä jäädä naaraamaan suonsilmästä :D Mutta kaikella tällä oli selkeä päämäärä: hyvien kuvien eteen täytyy joskus nähdä vaivaa ja epämukavuuksia. Siellä kun oli aivan upeat kalliot iltapäivän laskevassa auringossa ja sinnehän ne piskit piti saada poseeraamaan. Heitetään loppuun pari fotoa retken nuorimmista ja suloisimmista osanottajista (jotka itseasiassa on omasta mielestäni onnistuneet kuvinakin aikalailla kivasti). Kiitos Sari ja Hanna kivoista treeneistä!

Aksaporukan kanssa oli puhetta rallytokotreeneistäkin jatkossa ja verijälkeäkin pitäisi ehtiä ennen lumien tuloa, Yokotai -poppoon kera jatketaan innoissamme rallytokoa ja mahdollisesti näytelmäkehiin ensi kesänä Suomen rajojen ulkopuolelle, agilityn ohjattu treeniryhmä jatkuu joulukuulle, keväällä pitäisi miettiä sitä tokoa ja näyttelyitä...  Onhan tätä tulevaakin jo :))

Pekko

Pekko & Nacho nenittelee