Kyllä, niin se vaan on, että apinalaspikoira on ihan oikeasti jo seitsemän kuukautta. Joka siis tarkoittaa sitä, että meidän nurkkia hän on ollut ilahduttamassa jo kohta viiden kuukauden ajan. Viimeisen viiden kuukauden ajan meillä ei ole siispä oikein asiat pysyneet paikoillaan kotona, koska Iona kuuluu "Vaihdetaan asioita" -klubiin. Toimintaperiaate on hyvin yksinkertainen, etsi ja tuo talouden kaksijalkaisille jokin asia talosta ja neuvottele oikeansuuruinen vaihtokauppa. Mieluisia vaihtareita on ruuan lisäksi esim. huomio, lelut, yleinen häröily ja häiriön aiheuttaminen.
Kuten kuvasta näkyy, Piippen vaihtaa rusehtavaa pentutukkaansa näköjään pikkuhiljaa aikuisen sheltin nättiin merleen. Nyt se on vähän vaiheessa olevan näköinen, mut eiköhän se siitä ajan kanssa. Mittaamatta on koko apina - veikkaus tosin on, että liekkö jossain 39cm huitimilla olisi. Ihan minimedi se nyt ei sentään ole, mutta olisihan tuo saanut vielä pari senttiä kasvaa. Enivei nätin näköinen koiralapsi se on omaan silmään ja varsin lupaava kaikin puolin muutenkin.
Piipin pentuohjelmisto ei ole kokenut mitään mullistuksia vielä tähänkään päivään mennessä. Nopean kasvun vaihe alkaa olla ohi, joten jotain sen kanssa jo uskaltaa touhutakkin, mutta hyvin maltilla on tämä taimi saanut kasvaa harrastusten suhteen. Kentällä on vahvistettu ohjaajafokusta häiriössä leikkimällä ja temputtelemalla ja olen sille esitellyt kujakepit, renkaan ja pussin. Ilahduttavasti yhdessäkään ei minkäänlaista ongelmaa, joten nämäkin asiat voi jättää hautumaan myöhemmäksi. Ylipäätään olen valtavan tyytyväinen tuon työasenteeseen, kun pohjatyöt on tehty sheippaamalla ja rohkaistu koiraa ajattelemaan & kokeilemaan itse ja se näkyy kyllä kaikessa sen puuhassa. Mun veikkaus on, että esteiden opettaminen myöhemmin on helppoa, vaikka mitään ei ole hinkattu tai tahkottu pentuna ja koira saattaa olla hyvinkin pienellä vaivalla jopa kisavalmis.
Ja näin otukselle kerrottiin mikä on rengas ekaa kertaa
Ihan valtavan tärkee oppimisprosessi koiralle, kun kerran tuli välistä ja korjasi heti seuraavaan vetoon itse. Iona on kolmatta kertaa kujakepeillä ja tämän enempää toistoja ei vaan tarvitse.
Piippen on jopa päässyt elämänsä kahdelle ekalle ohjatulle tunnille ikinä, wohoooo! Kerran käytiin velipoikaa tuuraamassa Akatemialla Sennin penturyhmässä, jossa tehtiin ekan kerran ikinä mutkaputkea ja pussia: Ipillä oli mm. nolla ongelmaa tehdä jo ihan maassaolevaa pussia siitä huolimatta. Muutenkin oli kiva saada sille keskittymistreeninä uudessa paikassa treenit, kun pressun takana Jennan treeneissä joku koira huusi todella lujaa rataa tehdessä ja tälläistä ihmettä Piippi ei ollut vielä nähnyt tai kuullut. Hienosti pysyi fokus ohjaajassa ja tehtävässä.
Sen lisäksi Fidarin jälkeen Ipi pääsi tuuraamaan isukkia seuran treeneihin, jossa oli pentuystävällisesti hyppytekniikkaa. Tämähän oli apinan toinen hyppytekniikka kerta ja hyvällä mallilla on kropan käyttö kaikenkaikkiaan. Vähän lähtee ponnistuspaikka leviämään loppua kohden, mutta se korjaantuu varmasti myöhemmin. Eka treeni tehtiin viidellä jalalla ja toka kuudella, jälkimmäisessä oli niin kiire lelulle, että sehän ponnisti bumpperilta suoraan ekaan väliin, joka nyt ei ihan treenin idea. Siitäkin huolimatta hienosti klaarasi loppupätkän korjaukset. Perussarjan lisäksi tehtiin lopuksi kaariharjoitus molempiin suuntiin.
Enimmäkseen Iona siis vaan leikkii, häröilee, naksuttelee, temputtelee ja viettää vallaan huoletonta lapsikoiran elämää :) Ensi kuussa se aloittaa pentutokon, siinä sitä aaseilua yllinkyllin!
Ja sehän alkaa näyttää jo ihan koiralta! Hieno aasilapsi :) Strategiset mitat 6,8kg ja n. 38cm. Toiveissa olisi, että se muutaman sentin vielä ainakin venyisi vaikka noista kilometrisääristä, niin kelpaisi sitten isona tyttönä kirmailla agilityn parissa.
Mitä tulee agilityyn, niin sen aloittamisen olen ihan suosiolla jättänyt myöhemmäksi. Kakaralla on niin paljon tärkeimpiä ja hyödyllisempiä asioita opeteltavana kuin joku estehyppelö, joten meiltä ei tosiaan tulla näkemään mitään pentuaksafilmejä - koska niitä ei vaan ole :D Se on tehnyt kolme kertaa putken kentällä ja cik-cap -treeniä on käyty siivekkeelle yleistämässä. Muuten se on käynyt vaan leikkimässä siellä sillä ajatuksella, että opetan sitä fokusoimaan tarmonsa minuun ja yhteiseen tekemiseen, eikä esim. viereisen kentän aksaavien koirien jahtaamiseen. Saalisviettiähän tällä on, joten työsarkaa jo siinäkin. Ensimmäisen 2x2 portin sheippaamisen voisin seuraavaksi aloitella.
Ionaa ei ole myöskään ilmoitettu mihinkään pentuagilityihin tms. Talvikaudella siitä tosin tulee Javan tuuraaja HSKH:n ryhmään sillä ajatuksella, että se pääsee leikkimään ja hassuttelemaan hallihäiriöön silloin tällöin. Pentutokoa voisin sille haluta, mutta harmillisesti sopivia kursseja ei ole vielä sattunut kohdalle.
Lapsikoiran duuni on tällä hetkellä leikki, pentupainit ja temputtelu. Uskoisin sen olevan oikein tyytyväinen tähän agendaan.
Pentunen alkaa olla jo pikkuhiljaa varsinainen kilometrisääri. Se on siis kutakuinkin nokkaa, koipea ja häntää ja siinä välissä pieni pyörremyrsky. Painoa matamilla lienee joku päälle viitisen kiloa ja senttejä kertynyt epämääräisellä kotimittauksella jo 33. Miniä tästä ei siis tarvitse pelätä, nyt vaan toivotaan, että kasvaa sitten huolella kanssa. Eikä tarvitse näyttelymittoja jännittää myöskään, vaan lupa on vetää yli standardin ja kunnolla :D
Tähän asti kakaruusi on keskittynyt ihan vaan hassuttelemaan. Naksutellaan temppuja sillä ajatuksella, että olennaista ei ole se lopputulos, vaan opettaa oikeanlaista tapaa tarjota aktiivisesti asioita. 14vk kunniaksi pärskäytin muutamat tempunaihiot ihan videolle. Lisähäiriönä siellä kaksi aktiivista yleisönjäsentä, joille on kovin haasteellista välillä malttaa odottaa omaa vuoroa, kun Nipin tekisi mieli maistaa nameja ja Java on tassu pystyssä viittaamassa, että "saanko minä tulla näyttämään, jookojookojooko?".
Pois alta, crogit ja männynkävyt!
Randomnaksuttelun lisäksi kakarakoiran sosiaalistamisproggis jatkuu. Olen koittanut tarkoituksella haalia niitä erimerkkisiä leikkikavereita, jotta kehittäisi omia sosiaalisia taitoja ja kykyä puhua sulavaa koiraa muidenkin kuin shelttien kanssa ja tässä on onnistuttu so far oikein hyvin. Torstaisin M&M järkkää pentupaineja, joten sinnehän me ampaisimme heti tällä viikolla, kun minimi-ikä alkoi täyttyä. Tulin sen verran myöhässä, että siellä oli jo vauhdikkaimmilla omat painit päällä, mutta eipähn minun tarvinnut muuta kuin kylmiltään pieni shelttinen heittää laatikkoon muiden kassa, eikä sillä kyllä äitiä tullut ikävä. Alkuun se tepasteli häntä tötteröllä ympäriinsä tarkasmassa minkäslaista porukkaa täällä oikein on ja sen jälkeen pisti leikkihärdellin pystyyn. Puolisen tuntia se sai siis viihdyttää itseään n. viidentoista muun pennun kanssa ja hyvin näytti homma luistaavan, vaikka seassa ei ollut yhtään shelttiäkään.
Kukahan se sitten kuivaa niin, kun on tucca märkä ja paleluttaa?
Sen lisäksi pikkunapero on pätevöitynyt laituriltatippuja. Piipahdettiin pari viikkoa sitten mökillä ja sinäänsä ei ehkä yllättävää, että puolen tunnin sisällä saapumisesta yksi utelias sankari onnistui tippumaan laiturilta. On ainakin uimakausi siis korkattu ja oikein tyylikkäästi se sitten polski vielä pienen lenkin hämmennyksissään. Sinäänsä uiminen on jees, muttei ehkä kymmenen asteisessa vedessä silloin kun ilmakin on kymmenasteista.
Pahinta tässä on ehkä se, että mummo approves? :D
Hänellä tuntuu olevan myös luontaisia lahjoja puutarhanhoitoon. Ainakin kovasti se pikkuperkele on kaivamassa pihaa, kun silmä välttää. Yleensä jos napero on jossain hiljaa ja pois silmänkantamasta, syynä on lievä pahantako :)) Ilmeisesti kaivamalla Kiinaan on lyhin reitti? Kun on huolella valittu plantsujen paikat merkkaamalla ne kaivuuhommilla, voi alkaa istutus. Ja tähän tarvitaan ruukkuja, paljon ruukkuja. Niitä karvaturilas kantelee, heittelee ja nakertelee erittäinkin mielellään. Erityisesti olohuoneen lattialle kannattaa noita muoviruukkuja roudata ihasteltavaksi, että tälläisen löysin ja söin. Kun sopiva ruukku on valittu suutuntumalla, voidaan siirtyä kasvien valitsemiseen. Ja kaikkeahan kannattaa maistaa, viimeeksi se naposteli ruohosipulin kukkaa. Ei tiedä mikä on hyvä, jos ei maista, nih!
Nyt saatavilla, sheltie 2.0! Ladattavissa myös pistokkeella, aurinkoenergialla ja yleisellä häröilyllä!
Paljon en ole ehtinyt meidän ekasta kuukaudesta kirjotella, kun kolmen koiran ja työn sävyttämä arki on pitänyt ihan riittävän kiireisenä ilman tätä kirjailijan uraakin. Enemmän tilannekuvia on tullut päiviteltyä Instagramiin. Jospa rykäisisi kasaan pienen koosteen, jota olemme ehtneet puuhailla tuon minieläimen kanssa tähän asti.
Terveisiä isiltä: pieni pilkkusilmä <3
Tavoitteena minulla on muovata otuksesta iloinen, onnellinen, aktiivisesti ohjaajan kanssa töitä tekevä järkevä aikuiskoira, jossa agility on myöhempien aikojen sivujuonne. Lajia itsessään pidän koiralle sen verran iisinä, että hyvin tehdyt pohjatyöt muissa asioissa helpottaa harrastuksen aloittamista niinkin mellevästi, ettei pennun tarvitse esteitä nähdäkään piiiiiiiiiiiitkin aikoihin. Tosin on se niitä kyllä jo nähnyt, kun esim. Fidarilla pentu on päässyt halliin hengaamaan, mutta siitä se ei mene rikki. Kai :D
Krokotiili reenaa tällä hetkellä esimerkiksi leikkimistä, hauskanpitoa, nimen tunnistamista, sisäsiisteyttä, ohjaajafokusta, luoksetuloa, kropan hahmottamista, hihnassa kävelyä, sheippaamista, naksuttelua, uusiin koiriin/ihmisiin/paikkoihin tutustumista, penturallattelua, tasapainoa, alustoja, ääniä. Ekat viikot se nyt kuitenni eleli kuin pellossa, lähinnä leikkien ja asioihin tutustuen.
Leikkiä, leikkiä, leikkiä
Meillä koti näyttää ihan lastentarhalta, kun lattia on räjäytetty täyteen erilaisia leluja ja puruluita. Koen ei-sallittujen elementtien olevan paremmassa suojassa, kun aina on käden ulottuvilla jotain sallittua mupeltamista vaihtokaupaksi. Samalla ipana oppii myös leikkimään erilaisilla ja erityyppisillä leluilla, mutta niiden joukosta alkaa löytyä niitä suosikkejakin, joita tarvitaan sitten myöhemmin lelupalkkauksessa. Erityisesti nyt herätellään ja vahvistetaan saalisviettiä, mutta samallahan se taisteluviettikin sieltä tulee, kun revitään yhdessä.
Miten tuo sorsa ja pentu voikin olla ilmeeltään niin samanlaisia...
Erilaisten lelujen lisäksi olen vienyt leikkiä aktiivisesti erialustoille ja eri paikkoihin. Esim. liukkaampi kylppärin laattalattia, ulkona, keinonurmella, hiekalla, muovipussin päällä. Samalla kun on isomman turkiksen kanssa käynyt treenaamassa, olen pikkuipanankin ottanut toviksi leikkimään halliin, jotta tottuu fokusoimaan häiriössäkin leluun ja yhdessä tekemiseen. Tässä kakaruusi on ollut huikean hyvä - ei haittaa, vaikka kentällä huudetaan, kun hän leikkii ny.
Kahden lelun leikkiä pitäisi kanssa aloitella, vaikka toistaiseksi palauttaakin supernätisti lelut minunkin räpylään.
Pentukavereita
Sosiaalisen aspektin lisäksi penturallattelu saman kokoluokan kakaroiden kanssa on ihan parasta kropan hallintatreeniä & juoksemaan opettelua. Leikin lomassa pikkuturkis oppii huikean paljon motorisia taitoja, jottei olisi koipinensa kokoajan solmussa ja nämä on kuitenniin asioita, joita mun olisi itse aikamoisen mahdoton sille opettaa. Isojen koirien kanssa kun noin pientä ei voi vielä pistää riekkumaan, ettei käy vahinko fysiikan lakien mukaisesti kun on vauhtia ja massaa ja yhteentörmäys. Kuitenkin pienten aikuisten koirien kanssa tuo saa kyllä temmeltää, niin oppiipa niidenkin kanssa kommunikoimaan.
Iona ja poijjaat
Hippa!
Toki shelttien kanssa syttyy aina parhaiten riekkulamppu, mutta onneksi olen löytänyt myös muun rotuista seuraa. Vesiäispentuja on aksaseura pullollaan ja näyttää hyvin yhteensopivat telminnät näilläkin löytyvän. Kunhan se sisältää paljon juoksemista ja jahtaamista, niin mieli on vallankin valoisa. Myönnettäköön, että myös omistaja tykkää tuupata väsyvalmiin koiralapsen takakonttiin kohti kotia.
Tasapainoilua
Kun on kaikki inkkarit kanootissa
Kropan hallintaa meillä on lähdetty rakentamaan enimmäkseen penturallin ja metsässä tarpomisen kautta. Tosin kaupungissa pitää aina nähdä vähän eforttia, että pääsee sinne metsään asti, mutta silloin tällöin koitamme aina ehtiä. Lisäksi pihalla on muutama tee-se-itse tasapainolauta (esim. taso, jonka alla on pullo tai pallo), joilla tuo karva-apina näköjään tykkää telmiä ihan ilman opettamattakin. Oppii samalla vähän liikettä ja liikkeen aiheuttamista siinä sivussa.
Tasapainotyynyä on myös alettu nyt naksutella eri positioissa, mutta asiassa ei ole ollut kyllä minkäänlaista haastetta. Ipanat kun ovat kasvattajalla viihdyttäneet itseään tasapainolaudalla jo ihan omatoimisesti, joten enemmän olisi ehkä haastetta pennun pitämisessä tyynyltä pois.
Sheippaamista
Minä kyllä fanitan klikkeriä ja sheippaamista ihan kaikessa koirankoulutuksessa, joten pentunenkin on jo tähän maailmaan tutustutettu. Suurin haaste tuntuu olevan innokkaan kaksipäisen yleisön pitäminen poissa pentutreeneistä, kun etenkin Javalle tulee karmea polte "minäminäminä!" tulla näyttämään mitenkä sitä nyt asioita tehdään :) Sinäänsä hyvä, että tulijoita on jonoksi asti, kun pentusen mielenkiinnon harhaillessa voi ottaa seuraavan kandidaatin töihin ja johan on pentukin häntä heiluen jatkamassa töitä.
10 vk jälkeen ollaan aloiteltu esim. tassutouchia, eri jalkojen tarjoamista esineille, objektin ympäri pyörimistä, peruuttamista, laatikkoon menemistä, esineiden nostamista kuppiin. Ja täytyy myöntää, että laspikoira on kyllä aikamoinen virtuoosi tässäkin lajissa. Videolla kakaran eka sessio kokonaisuudessaan ja pakko vaan hämmästellä miten toimiva metodi tuo sheippaus oikeesti on :)
Häiriöitä
Kuva: Siiri Rantanen. Pätevä kisatyöntekijä!
Kakara on pyörinyt minun mukanani mahdollisimman paljon eri paikoissa ja tähän mennessä ollaankin otettu haltuun mm. aksakisat, kolme vee synttärit, duunipaikka, lemmikkikauppa, fidarileirit, vilkkaat puistot. Samalla kun saa sosialistettua ipanaa ja treenattua häiriöfokusta, saa kaupan päälle eri alustoja. Liukkaat lattiat, ritilät, telttakankaat, muovit jne. ja pentu oppii, että kaiken päällä voi kävellä, kunhan vaan katsoo mihin ne tassunsa tunkee.
Jeee, vieras ihminen! Ota sylkkyyn, saanko suuteloida, jeee!
Sen lisäksi olen toivottanut erityisen lämpimästi tervetulleeksi kaikki pennunlällyttäjät. Ehdottomasti saa ja pitää rapsuttaa, jos ei pelkää yllättäviä pentusuukkoja. Helatorstain aksakisoissakin ihanat treenikamut viihdytti kakaraa kävelyttämällä sitä kisa-alueella sillä välin, kun itse olin kisatöissä. Ja siellähän se pätevä pikkupentu istui välillä vastaanottamassa ilmoja minunkin kanssa. Tilaisuuden tullen olen pyytänyt myös vierasta leikittämään pentua, jotta ei opi pelkästään minun kanssa lelun vetoon.
"Pentu on niiiiiiiiiiiiiin ihana"
Ei ole :D Vaikka vastaukseni useimmiten kysymykseen "miten pentu?" on "kamala", niin on se pentuarki kuitennin aikamoisen hauskaa ja palkitsevaa. Rankkaa ja aikaavievää joo ja tolla termiitillä on ihan järjettömästi energiaa. Sitä ei nukuta. Kyllä kuudelta voi jo herätä leikkimään. Se hyppii siis jo ihan suvereenisti sohvalle ja sänkyyn, joten pakoon sitä ei pääse kotonaan. Se on myös kuin pieni simpanssi, kun se kiipeilee sohvanselkä nojalla ja siinä sivussa esim. päikkärien nukkujan pään päällä. Sillä on valtavan terävät hampaat ja se on kovin vikkelä nappaamaan suuhunsa aivan kaiken, mitä silmät nyt sattuu näkemään. Se on hyvin itsenäinen ja saattaa leikkiä itsekseen pihalla vaikka vartin. Toki siellä leikissä mukana menee crocsit ja kukkaruukut, koska hän osaa olla myös luova leikkien suhteen. Se kaivaa. Se on ahne. Se on erikoinen fiilis löytää omasta silmästään pennun tassu vain hetki sen jälkeen, kun on tehnyt näköhavainnon kohti lentävästä sheltinpennusta.
Vaan on se rakas <3 Se on ihan huikea pentu ja se on juuri se Java 2.0, mitä meille etsinkin.
Vaikka se aika euforista onkin. Aikuisille koirille on toki tarjottu ihan omaa viihdettä ja Nipin osalta lista on helppo: kunhan on frisbee tai pallo + ruokaa, niin pieni koira on elämäänsä aikamoisen tyytyväinen. Java tarvitsee sitten pikkaisen agilityä. Sen verran olemme tosiaan ehtineet treenailla, että parit Jennan treenit ja Teemun yksäri on karvaturkis päässyt hassuttelemaan varsin pätevissä merkeissä. Aika maltillista on meidän touhu ollut johtuen tuosta omasta koivesta, kun se olisi kiva saada kuntoon esim. kesäksi, mutta eiköhän se tästä. Ainakin suunta on parempi.
Jennalla oli hauska baana, jossa testattiin irtomista vs. haltuunottoa. Kyllähän tuo otus näköjään osaa molemmat ja mikä parasta, se sai luvan kanssa juosta puomin ja oliko vähän onnellinen pikkukoira <3 Ensimmäisen kerran ratatreeneissä taisin enivei edes juoksuttaa otusta, joten kisavalmiista tuotteesta ollaan aika kaukana, mutta pääasia, etttä koiralla oli kivatsua. Videosta ja perberinpotkinnasta kiitos Jennalle.
Teemun vappupäivän yksärille tuli viime hetken muutos, kun treenikamu sairastui ja pitikin rekrytä uusi tunninjakaja. Onneksi Heli ja Kick olivat lähtövalmiudessa, joten tehtiin sitten pikku roadtrip Masalaan vappuiltana. Javalle tällä kertaa oli haasteena huutelevat putket, joihin se meinasi lurahdella kuin pieni pilkullinen saippua. Etenkin toi kepit vs. putki matsi tuppaa kääntymään 80 prosenttisesti putken eduksi, joten sitä erottelua olisi kyllä syytä treenaa. Eipähän lopu tekeminen kesken :) Kiitokset duolle Heck seurasta ja kuvausjeesistä!
Viime viikonloppuna kipaistiin myös kisaamassa, kun Satu niin meitä houkutteli kotkempaan. Pyhtäältä sateen keskeltä Javalle yksi nollavoitto Hannikaisen agiradalta (-11.75, 4,75m/s) ja mulle kaksi muuta henkistä nollaa, Java hipaisi sitten tosiaan rimat kahdella vikalla radalla, niin ei enempää jälkipolville kerrottavaa. Minähän en tosiaan itse edes radalla tiennyt rimojen pudonneen, kun ne oli taas niitä varvashipsuja. Vaikee korjata, kun sitä on jo seuraavalla esteellä ennekuin rima edes hypähtää maahan. Noooh, Ionalla oli ainaki lystiä, kun päästi moikkaamaan kasvattajatätiä ja käytini pentusen kanssa myös Berran putiikissa shoppaamassa karvalelua. Hyvin maistui lelun repiminen kisapaikalla kakaralle, vaikka vieressä maksit viilettivät aksaa.
Mä jotenkin muistin, että pentujen PITÄISI nukkua enempi. Tai sitten kukaan ei ole sitä Ionalle kertonut? Pikkunilviäisessä on nimittäin jonkinverran latausta ja en ole vielä keksinyt miten se väsytettäis niin, että uni pukkais päälle vaikkapa kesken leikin. Se on myös varsin ehtivä, koska enimmäkseen se juoksee tai lentää paikasta A paikkaan B. Myöskään kovin kaukana se ei ole, että kakara on itse sohvalla. Strategia näyttää tällä hetkellä olevan se, että otetaan ihan järjetön vauhti, hypätään, pistetään silmät kiinni ja toivotaan parasta. Tällä hetkellä maha ottaa vielä kiinni.
Jos on soma, niin saako silloint tehdä mitä haluaa?
Pentuarki on siis pitänyt allekirjoittaneen varsin kiireisenä. Sen lisäksi kun käy töissä, viihdyttää isommatkin koirat, treenaa ja nukkuu öisin vähän miten sattuu, alkaa kalenteri olla ihan hyvin täynnä. Jos jotain positiivista, niin kakara osaa mm. pyytää jo ulos. Meillä siis on jo nyt päiviä, ettei sisälle tule yhtään vahinkoa ja se on mielestäni varsin kohtuullinen suoritus tuollaiselta 11viikkoiselta.
Kakarasta on kuoriutunut myös pätevä autoilija. Autossa se nyt on joutunut tässä viimeaikoina olemaan enemmänkin kyydissä ja näppäränä tyttönä se näköjään nukkuu siellä. Treeneissä odotellessa ja matkalla. Toki se on välillä vähän työlästä jos on käynyt ensin reilun tunnin pentupainimassa ja ajattelee, että kyllä nyt on rauhallinen ilta tulossa, se on vartin pikalataus autossa ja taas mennään.
Sen kummallisempaa agendaa minulla ei ole pennulle ollut, vaan lähinnä olen esitellyt paljon erilaisia asioita, leikkinyt erilaisilla leluilla ja ympäristöissä ja koittanut järkkää pentupaineja samanikäisten kanssa. Vähän on aloitettu klikkerin ehdollistamista. Tähän mennessä kakara on mm. reippaasti häntä tötteröllä vastaanottanut 3 vee synttärit, jossa juoksua ja kiljuntaa ja radio-ohjattavalla autolla kaahailua, agikisat, eläinkaupassa pyörähtämisen, hallissa radanrakennusassarointia, näyttelypöydällä seisomista hallissa jne. Lelun repiminen näyttää maistuvan myös paikassa kuin paikassa.
Naamiksen avustuksella olemme tosiaan saaneet järkättyä pipanalle samanhenkistä seuraakin ja sen lisäksi Touho -veljen kanssa koitetaan ehtiä telmimään useamminkin. Päivää vanhemman perropennun kanssa saivat aikaan oikein pätevät leikit sateisesta kelistä huolimatta, joten tulemme varmasti treffaamaan uudelleenkin - kun sattuu vielä seurakaverin pentu olemaan ja hyvinkin samaa kokoluokkaa. Notta jos jossain blogin taustajoukoissa on halukkaita pentupainijoita, ni täällä on yks leikkivalmiudessa.
Taloudessamme onkin elelty nyt kiireistä pentuarkea jo viikon verran ja siltikin tuntuu, että tuo pehmoiseen turkkiin kääritty krokotiili olisi ollut aina messissä. Hän on kyllä aikamoisen ihana <3 Ja ihan järjettömän energinen, turboahdettu termiitti. Viimeeksi eilen seisoin puolisen tuntia pihalla keskiyön maissa iltapisuja odottamassa, mutta kakaraapa ei ihan vielä nukuttanutkaan. Se veti sitten puoli tuntia ihan omaa pikkukivaa hepulirallia. Jaha.
Moni on kysynyt ihan ihmeissään, että "Ai sulle tuli pentu, en tiennykkää! Hyvin oot pitänyt salaisuuden" ja siihen ei oikein voi todeta muutakuin, että en minäkään tienny :) Kyllähän tämä meni läpi kuin väärä raha jo neliviikkoisena, et miten miten makea pentu. Harmittelin kovin, että pitääkin olla tyttökoira, koska eihän meille sellaista voi tulla. Nythän minulla oli vallan ainutkertainen tilaisuus muutenkin, kun upeita jalmineja oli useita ja mihin tahansa olisi valinta osunutkin, timanttia olisi tassuun saanut.
Kävin maanantai-iltana sitten vielä pikaisesti katsomassa kakaraa Kotkassa, kun alkoivat olla jo 8,5 viikkoisia ja päätöksiä piti tehdä. Kyllä se vaan oli niiiiiin pikku-Java, että tein sitten päätöksen kymmeneltä illalla kaapata koira kainaloon ja lähteä kotiin. Mitenkään en ollut pennun tuloon valmistaunut lähtiessä, joten siinä sitä sitten yöllä kasailtiin pentuselle oivaa nukkumapaikkaa ja onneksi penturepun sisältö oli niin kattava, että sillä päästiin monessakin suhteessa vauhtiin :D Impulssiostokseni oli onneksi superreipas matkustaja, kun kontista ei kuulunut pihaustakaan kotimatkalla ja kotiintullessakin se vaan lähti tutkimaan mestoja ja ravisteli tielle sattuneet lelutkin siinä sivussa ennen uniaikaa.
Se on kyllä ihan käsittämätön pentu. Oman elämänsä pieni camelboots -neitokainen. Se on utelias, rohkea, omatoiminen. Tälle ei myöskään luoksetuloa voi kouluttaa esim. menemällä piiloon, koska ei se edes varmaan huomaa mitään kaksijalkaista kadonneen näköpiiristä, koska maailmassa on niin monta asiaa, joka pitää a) katsoa b) tarkistaa c) haistaa d) maistaa. Ja se lentää. Minusta on ollut todella kummallista, että 8,5vk pennun kropanhallinta on noin huikea, että sieltä puuttuu sellainen pentumainen töpöttely ja epävarmuus täysin ja suoraan sanottuna minua vähän karmii tuo rämäpäisyys. Vakuutuksen se sai heti seuraavana päivänä.
Sanalla sanottuna olen ihan haltiossani tästä pentuprojektista. Se on just kaikkea sitä mitä pieni jalmini pitääkin olla: asennetta, vauhtia ja painonsa verran iloa <3
Ainiin, Ionan samasta puusta veistetty trikkivelipoika "Touho" etsii vielä omaa kotia. Hyvin aktiivinen pakkaus ei sovi vain sohvankoristeeksi, mutta kainaloon kyllä ja jakamaan elämän suuria seikkailuja. Voisin kuvitella tästä oikein soivan peliin moneen harrastukseen. Mainioksi mediksi näyttää hyvinkin muotoutuvan näin pentukasvun perusteella.
.JPG)
