27.9.2013

Kvaak!

Mobiililaitteilla toi video ei ilmeisesti näy, kun Juutuubin videonlisäysvammailu senkun jatkuu :I

25.9.2013

Tehistuurausta


Jalmarin kanssa pyyhkäistiin omien koulutusten päälle tuuraamaan haastajatehiksen riveihin viime viikolla, kun tarjolla oli jälleen Sami Oksan otteita radan muodossa. Tämän kerran teemana oli näyttävästi "lähellä ja kaukana", joten koiralta vaadittiin kykyä tehdä duunia välillä ohjaajan lahkeessa kiinni ja välillä taas se vallan hyljättiin ihan itse suorittamaan asioita sillä välin, kun ohjaaja kipsutteli parempaan paikkaan.

Rata oli itseasiassa oikein hauska, kun ainakin minun taholta saa kaksi peukkua baanat, jossa koira saa vähän paahtaa myös urku auki. Rataan oli suunniteltu myös välillä vähän iisimpää pätkää ja välillä taas vähän teknisempää, niin treenit meni oikein sulavasti kahdessä pätkässä. Aloitettiin siispä pätkästä 1-8.

Kolmosokserin käännös oli monelle haastava ja nähtiinkin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Meidän keississä onneksi vaaratilanteet puuttuivat, mutta Javan mielestä peruskäännös oli aivan tylsä vaihtoehto kyseiseen paikkaan. Ilmeisesti vippaustreenit sotkee sen verran perusohjausta tällä hetkellä, että koiruuskin luulee joka paikkaan tarvittavan jotain elämää ihmeellisempää tekniikkavänkeröä. Sen sijaan, etttä eläin olisi kääntynyt oikealle peruskäännöksellä, se halusi kokoajan tunkea vasemman kautta, vaikka liike, varpaat, rintamasuunta, katse jne. osoitti kyllä ihan tasan toiseen suuntaan. Mutta tässä siis äärimmäisen hyvä esimerkki siitä, miksi uuden opettelu tehdään ennen kevättä ja isoihin geimeihin valmistautumista. Pituudelta otin välistävedolla koiran oikealle puolelle, jotta liike ei työnnä koiraa kutsuvasti taustalla huutelevaan putkeen kepeille tultaessa.

Seuraava pätkä oli 9-18, jossa ei oikeastaan mitään kummallisempaa. Koiran kun lähetti putkeen, niin hyvin ehti tekemään saksalaista tai pakkovalssia 11 hypylle. 16 hyppy meni näppärästi poispäin käännöksellä ja siitä sitten putken ulkokaarretta kohti puomia. Olisihan siinä voinut takaaleikatakkin, mutta tulipa samalla treenattua karvaturkiksen kanssa ohjaajan lokaation lukemista ennen putkea ja putken jälkeen.

Pätkällä 19-24 meillä tuotti päänvaivaa juoksu-A. Koska putki syötti sen verran hypystä 21 ohi, siellä piti olla törkkäämässä koiraa esteelle, jolloin itse jäi herkästi katselemaan pölypilveä koiran takakintuista. Valssit ja persjätöt eivät siis näillä gasellin koiville tulleet kuuloonkaan, joten 23 + 24 piti ohjata käytännössä takaa viskileikkaillen. Yllättävän nätisti se onnistui noinkin, mutta näköjään enemmän näitä pitäisi treenata kisarutiinin saamiseksi myös silloin, kun koira laittaa vielä seiskavaihteen silmään skaboissa. Loppu olikin sitten vaan hauskaa rallattelua.

Ennenkaikkea hienoa taas nähdä, että koiran estevarmuus on noussut esim. vuoden takaisesta ihan uudelle tasolle ja sen kanssa pystyy tekemään ihan erilaisia valintoja radoilla. Ja näkyyhän se tietty tuloksissakin, että jotain on kait tehty oikein :)

Loppuun voisin esitellä vähän maagisia "agilitylegsejä" piirimestiksistä :D Koirakin on jo ihan hajalla, et tollasen kanssa pitää harrastaa...

Julkaistu Koirakuvat.fi luvalla

22.9.2013

Tavoitteista totta!

Kolmas kerta todensanoo. Kolmannella hyppärillä siitä, kun oli mahdollista vastaanottaa vika hyppyserti se sitten napsahti kohdalle, hieno nollavoitto Huittisen hyppärillä ja FI AVA-H!


Ekalla radalla keppien aloitusvirhe, toisella aksaradalla tein hieman liian myöhään persjätön keppien jälkeen, niin nohevana poikana Jalmari nappasi renkaan matkalla hypylle. Pikkufeeluja muuten varsin kivoissa baanoissa. Hyppärin takia me ylipäätään oltiin Lohjan geimeihin lähdetty, joten kasailin siinä sitten itseni ja päätinkin ohjata aikalailla rohkeasti radan kaikki tai ei mitään -mentaliteetilla. Se kannatti siis lauantaina, vaikka etenkin toi keppejä edeltävä persjättö oli hitusen riskiveto. Tuloksena siis -3,83,  4,37m/s, sij. 1/20, SERT-H. Oli muuten aika mielenkiintoisesti mitattu rata, kun kaikki kurvit vedettiin lyhyintä tietä ja siivekkeitä nuollen ja mm. vikalta putkelta tasan 90 asteen kulmassa - tästä johtuen IA olikin sitten aika tiukka.

Tässä vielä HYL agirata ja se Teh Hyppäri. Allulle kiitokset kuvaamisesta :)


Mutta sellaista, miten huikeaa! Mä jotenkin ajattellin vielä joku aika sitten, että joskos Javan aksauran tavoite olis valioituminen. Ja sissos, se nyt oli sitten neljä, kun päätti käydä hakemassa ekan tittelin kotiin. 14.4. alkaa sitten seuraavan jahtaaminen, tirsk :) Olen siis kovin ylpeä tuosta karvalakista!

<3 FI AVA-H Yokotai Blue Moon <3

18.9.2013

Treeniratapläjäys

Oumai, johan on taas ziljoonat reenit päivittämättä. Lähinnä tuuppaan siispä radat eetteriin, niin muistan taas sitten ottaa omaan treeniin ja koulutuksiin pätevimmät pätkät :)


HSKH maanantaitreenit 10.9.
  • Tää oli jotenkin kovin Javan rata, toudella tyylikästä menoa :) Paljon hyviä treenattavia kohtia.
  • 3 putkelta tiukka kääntyminen aikamoisen keskeistä ajan kannalta
  • Pitkillä esteväleillä päästiin kanssa irtoamista vahvistamaan ja sinnehän se sinkoili, mihin vaan käskettiin
  • 15 poispäinkäännös, josta ajoissa liikkeelle (jos oli myöhässä, niin Kalmari ampui seiskahypylle)
  • Loppu vaan päällejuoksulla, niin avot
Niinun treenit 11.9.
  • Puomin olin ajatellut suorittaa oikealta, mutta totuus olikin vallan toinen. Ei mitään tsäänssejä sokkariin muurin jälkeen, kun koira lataa täbällä. Niimpä suunnitelmiin pieni muutos ja ysihypylle poispäinkäännös.
  • 12 hypyn rytmitys. Puuh. Ihan törkeän vaikea ajoitus, kun koira tulee tuhatta ja sataa putkesta ja muuri linjaa ihan suoraan seuraavaan putkeen. Ja sitku koira pitäis kääntää kepeille ihan vaan rytmin ja suunnan muutoksella. Saatiin onnistumaan ihan tiukallakin linjalla, mutta hienosti sain sen kyllä putkeenkin, kun jäin arpomaan maailman syntyä ja muita tärkeitä asioita :)
  • Kääntyminen 20 putkelta. Jos meni kurvi pitkäksi, niin matkan varrella napattiin myös vitoshyppy. Loppupeleissä perinteikäs putkijarru teki tässäkin tehtävänsä.

Ja teille muille, joita ei reenilätinät inspiroi, tarjolla on tekstiviestejä koiran tapaan. Käsi ylös, keneltä löytyy kotoa otus, joka voisi pienin karvaisin tassun jonkin noista viesteistä veistellä? :D

16.9.2013

Kun yksi kuva kertoo kaiken

<3
Tuohon ei vaan ole mitään lisättävää. Jukka Pätynen oli napannut piirimestaruuksissa ihan täydellisen aksakuvan Jalmarista.

Syy miksi meillä harrastetaan agilityä.

12.9.2013

Kisaturkis

Lentävä karvamattoni on viime viikkojen sisään kunnostautunut myös kisakentillä. Ainakin osittain. Muutamaan otteeseen on koiran pata meinannut keittää sen verran, että pitänyt aavistuksen verran tiukasti sanoa, että nyt vedetään henkeä. Toivottavasti kenelläkään ei ole yöunet mennyt sen takia, kun olen Javalle kertonut, että ei näin ;)

Purinan syysskaboissa vedettiin sunnuntaipäivän ratoksi kolmen startin rykäys. Kahdella tuomarina Herrala ja ulkoradan hyppäri oli Siimeksen käsialaa. Ainekset oli jälleen vaikka triplaan, mutta tyydyttiin nyt vaan sitten yhteen nollaan. Ekalla radalla juoksin kolmosesteen valssissa johonkin kelen kuoppaan hallin superpehmeällä pohjalla ja horjahdin, jonka jälkeen oltiinkin jo auttamattomasti myöhässä. Nykyään kun tuo koira ei anna mitään myöhässä olemisia anteeksi, vaan meni jo. Niin se meni nyttenkin :D Muuten oikein näppärä rata, kun sain taas rytmistä kiinni 30 metriä myöhemmin.

Hyppärillä olisi ollut eka mahdollisuus valioitua ikinä. Varmuuden vuoksi hyllytettiin tämäkin. Niiin hieno hyppäri, jota ei tietenkään ole videolla, että näkisin miten tein väärin. Lipesi todella pienestä välistä piski esteen väärinpäin. No, omaan piikkiin pitää se laittaa, kun ko. kohtaa arvoin ja mietin kahdella eri tapaa suoritettavaksi ja ilmeisesti tein jonkun niiston ja valssin huonon välimuodon.

Vika Herralan agirata oli sitten oikeesti niin helppo, että sanoinkin jengille, että jos me ei tuolta saada tulosta, niin vaihdan harrastusta. Noin hauskaa kolmosten rataa ei olekaan ollut aikoihin, jossa ohjauskikkailuilla ei tee yhtään mitään ja ohjaajan rooli on vaan näyttää koiralle suunta. Ainut ansapaikka oli toka vika este, josta todella moni sai työnnettyä koiransa hyllyttämään baanan väärälle esteelle. Minullakin meinasi takaaleikkaus vähän lurahtaa (muutenkin nyt taas tiukat ja oikea-aikaiset takaaleikkaukset treeniin!), mutta kiltti koiruus lähti ennemmin mun liikkeen ohjaukseen ja korjasi viime hetkellä oikealle maalihypylle. Vaikkei nyt ihan nopeinta ja parasta, niin silti tulos -7.85 (4,25m/s) ja sillä kolmospodiumi.

Piirimestiksissä kisaturkis oli yllättävänkin hyvässä tikissä. Jos ultimatetavoitteena oli kolme nollaa, niin kahdesta nollasta ja yhdestä vitosesta ei kauhean kauaksi siitä jäädä. Aikamoinen parannus esimerkiksi vuoden takaiseen. Sen lisäksi koiraeläin paahteli ihan kohtuullista kyytiä, kun Sari Mikkilän agiradalla tuloksena -5,73 (4,2m/s) ja sijoitus 4/44. Kolmas sija hävittiin yhdellä sadasosasekunnilla ja huikealle Ruulle reilu pari sekunttia. Hyvä turkismus, oli nimittäin aikamoinen deal breaker toi keppien vienti monelle. Java sano, et poisssss tieltä ja täräytti upeasti takaaleikkauksella oikeeseen väliin.


Mikkilän agirata




Hyppärille lähdettiin siis varsin mukavista asetelmista, vaikka itse hyppäri olikin hyvin miinoitettu heti kahden ekan esteen toimesta. Keppien sisäänmeno oli vähintäänkin mielenkiintoinen ja olisikin kiva tietää kuinka moni koira tuonne putkeen ja kuinka montaa eri ohjausta loppupeleissä tuohon jengi koitti :D Rintamasuunnan takia päädyin itse ottamaan kepit pakkovalssilla, joka itsessään oli äärimmäisen toimiva ratkaisu, mutta elämäni eläin, Herra J, Karvalakki, Aasi Eläin päätti sitten olla keskittymättä ykköshyppyyn. Nappasi siispä riman siitä alas ja se loppuradan nolla oli sitten vaan kosmetiikkaa. Ei tosin mikään täydellinen, kun vitosen takaaleikkaus lähti ihan liian myöhässä ja koiruus flaikkasi ihan älyttömän kaarteen. Mutta siis ratana ehjä hyppäri, vaikka tuloksena vitonen (4,32m/s).
Huittisen hyppäri
Yhteistuloksella 5, -9,52 Java siispä Helsingin piirimestaruuksissa sijalla viisi. Paras femman tulos, joten ilman sitä rimaa se olis ollu vaatimattomasti kakkonen. Aika huikea juttu! Onneksi jossittelu on tässä lajissa turhaa ja tänään näin, huomenna ehkä toisin. Olen varsin tyytyväinen siihen, että me tehdään tuloksia ja 5/35 on Helsingin geimeissä varsin kohtuullinen tulos. Koiran piikkiin joudun sen riman laittamaan, kun se ei vaan keskittynyt (just viereisellä radalla aidan takana oli joku iiiihanan kiihkeä bc, josta Kalmarilla nousi kierrokset), mutta loppupeleissä lisää treeniä vaan. Toivottavasti kukaan ei taas ottanut tosissaan mun kommentteja lapasista tai koiran vaihtamisesta, koska koiruus sai kyllä kehunsa ja palkkansa ihan tasan jokaisen radan jälkeen, niinkuin aina. Tuli tulosta tai ei :) Ja Jalmari on kuulkaas aika ässä!

Viikkoa ennen piirimestisjoukkueiden ilmon sulkeutumista minulle tuli mieleen, että hitsinvimpulat, Etelä-Suomen Sheltit Ry:hän voi joukkueet kasata, kun ollaan HSKP:n jäseniä. HSKH:lla on käytäntö, että samat joukkueet kisaa SM:t ja piirimestikset ja viime keväänähän mun koira just sairastu hakuaikana, joten ei haettu ollenkaan oman seuran joukkueeseen. Niimpä otin ESS-joukkueiden kasaamisen tehtäväksi ja saatiinkin täydet mini ja medi -joukkueet edustamaan. Onnittelut vielä ESS:n mineille joukkuehopeasta!

Olikin sitten ihan mahtavaa päästä shelttiporukassa kisaamaan, joten suuri kiitos kaikille medijoukkueen koirille Pikolle & Kaille, Bealle & Helille ja Tiukulle & Terolle. Huikea tsemppi oli joukkueella ja tällä erää oltiin hienosti kuudensia tuloksella 10vp ja kaikkein nopeimmalla ajalla, olihan meillä suihkumoottori-Pesänen joukkueessa Kalmari vanavedessä. Itseasiassa, jos kaikkia tuloksia katsoo niin olispa pärjätty jopa maksien joukkuekisassa aika kivasti tuolla ajalla ;) Go sheltit!

Java, Tiuku, Bea, Piko

Java hoiti tonttinsa tyylikkäästi nollalla helpolla radalla ja tässäpä vielä todistusaineistoa. Mikkilä oli suunnitellut ihanan etenevän joukkueradan, jolle oli kiva mennä kahden radan väännön jälkeen. Loppupeleissä Java paukautti kolmanneksi nopeimman nollan, joka on hitusen yllättävää tuollaisella rataprofiililla. Sehän tunnetusti kääntyy poikkeuksellisen hyvin, eikä vesikoirille aina suoranopeudessa pärjää. Mutta viikonloppuna olikin sheltit kovaa valuuttaa :)

9.9.2013

Kesä seitsemällä kuvalla

Janitalta ja shelttitytöiltä saimme seitsemän kesäkuvan haasteen. Haastetta siinä tietysti oli eniten se, että tänä kesänä ollut ollut varsin laiska kamerankäyttäjä ja piti ihan kaivella, että minkäslaisia kuvia sitä onkaan tullut kesältä räiskittyä. Ihan kiva kattaushan siitä sitten kuitenkin tuli :)

Silvuplee, meidän kesä seitsemällä kuvalla:
Lomailua
Kavereita

Ilta-aurinkoja

Juhlia
Onnistumisia
Vauhtia
Seikkailuja :)
Entäs teillä, miltä mennyt kesä näytti (syyskuussa varmaan saa jo sanoa mennyt, vaikka viikonlopun kelit olivatkin varsin huikeat ;)?

3.9.2013

Herra Räkäposki Purinanpunainen tositoimissa


Milliäkään ei anneta tasoitusta!

Paitsi tässä ;)

Yksijalkainen sheltti :o

Läjä :D

Tässä näkyy ton hassu turkki: sillä on tuollainen viitta etupäässä ja persperuukki hanurin päällä - miten pieni toi koira olis ilman tukkaansa? :D

Sävynä Purinan pohja kaatosateessa marinoidussa koirassa

Ja näistä ihanista otoksista viikonlopun Purinan geimeistä on kiittäminen Paula Häkkistä :)

Ilmaisia lounaita on olemassa

Mushilla on lanseerauskamppiksena taasen nelijalkaisille testimuonaa jaossa, joten käykääpäs hakemassa otuksillenne pussillinen V.a.i.s.t.o.a testiin. Meinasin itsekin piipahtaa taas Tammiston Megaeläimen kautta kotiin lompsiessa:

Klikkaa tästä hauvallesi Mushia

Meillähän raakaruoka on ollut koirien menussa oikeastaan alusta saakka. Nati sijoituskoirana söi nappulaa pääasiallisesti siihen asti, että oli yksi Jalmarikalmari pygätty maailmaan, mutta siinä sivussa kyllä lihaa, öljyä ja maitotuotteita lisättiin kyllä napujenkin päälle. Java on taasen päässyt luun makuun jo ihan pienestä pojasta, vaikkakin kaikkien ravintoaineiden saanti turvattiin syöttämällä vähintään puolet laadukasta nappulaa.


Pääasiallisesti lihat tulee meille pötköissä, jotka itseasiassa on varsin näppäriä käsitellä. Veitsellä viilto muovin ympäri halutusta kohdasta koko matkalta ja reipas kalautus ulkoportaaseen - tadaah, pötkö on kahtia ilman tuskaa ja hikeä. Puolikkaasta (250g)  riittää hyvin molemmille 2-3  pv aamuruoka, kun sen ajan se säilyy jääkaapissakin hyvin. Aamuruuan sekaan sitten lisäravinteet, öljyt, maitotuotteet jne. ja illalla sitten luuaterian kimppuun (siipiä, rustoluita, rintaluita jne. hyvin lihaista evästä). Hammit kiittää, lompakko kiittää, koirien ruokahalu kiittää.

Sen lisäksi olen jo aiemmin huomannut nämä nugettimuotoiset lisukkeet aikamoisen näppäriksi. Meillä pelkästään niillä ruokkien kustannus olisi jo vähän eri sorttia, mutta paikkansa jo löytäneet meidän menussa. Rankan treeniputken tai kisaviikonlopun alla muutan Jalmarin sapuskassa rasvaprosenttia isommaksi, koska koiralla kuitenkin loppupeleissä energia pilkotaan rasvasta rasituksessa. Nippe Nakkerton ei suinkaan lisärasvaa tarvitse, vaan sen normipuuhaan riittää laadukkaat protskut pääasiallisena energian lähteenä. Sen sijaan, että sulattelisin sitten erikseen Javalle rasvaisempaa lihaa, kaiken maailman pallurat onkin superina helpompaa vaan heittää sellaisenaan kulhoon.

Ja vieläpä aktivointitarkoituksessa ovat muuten oivia. Pallero kananmunakennoon, maitotölkkiin yms. pahvipurkkiin ja koira hommiin. Siistiä, näppärää ja kukaan ei voi väittää, että kovin monimutkainen tapa tarjota koiralle puuhaa ;)

1.9.2013

Yokotai -päivien fiiliksiä

Java ja pienen pieni fani <3

Talk to the paw since face is already occupied :D

No mutta, ehta Natiainen!

Luonnollisesti myös poikansa puuhailemassa jotain järkevää

Hirrrrrweeeen kiire

Kaveriiit, mää tuun kans

Angry Bird :)
Mä olen viimeaikoina ollut vähän laiska "kameristi", niin tässäpä nyt siis muutamat fiilisfotot lauantailta Yokotai -päiviltä Spanielien Majalta. Upeankokoinen pläjäys niin mitteleitä ja shelttejä omistajineen kasassa ja sehän luonnollisesti tietää vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ainakin omat otukset pääsi juoksentelemaan muiden kanssa sen verran tehokkaasti, että ei tarvinnut nukkumattia kovin kauaa kotiin tullessa huhuillessa. Ilmeisesti takakonttiinkin oli eksynyt kourallinen unihiekkaa, kun sikaosastolla oli iiiiihan hiljaista.

Päästiinkin heti Espoon porukoille saapuessa verijäljestämään Ellun opastuksella. Kerran aiemminhan nämäkin otukset ovat jäljellä käyneet joskus vuosia sitten, kun Zalmaar oli pikkupoika, joten pieni oppien virkistys oli ihan paikallaan. Ekaksi nappasin Natin narun päähän ja kylläpäs oli taas naurussa pitelemistä tuon eläimen kanssa. Helin sanoin, kultakalan muisti ja se todellakin pitää kutinsa. Se lähti aina tosi tietävästi reteästi liikkeelle nenä vipattaen, mutta noin metrin-kahden kuluttua se unohti mitä oli tekemässä :D Ja sitten sen ilme kirkastui suurinpiirtein niin, että korvistakin hohtaa valoa, kun varpujen alta paljastui KEPPI! No sehän piti ensin tuoda mulle ja kun en sillä mitään tehnyt, niin Nati kävi Ellullekin sitä tarjoamassa. Siinä sitten naurua pidätellen odoteltiin sen tarjoavan jäljen jatkoa, mutta eikös mitä. Pieni pyhä yksinkertaisuus ajatteli, että ilmeisesti ko. kepissä oli vaan jotain vikaa, joten hän haki toisen ja kolmannenkin... Löytyihän se sorkkakin sieltä sitten vihdoin, mutta oli varsin Niken näköinen suoritus :))

Kipaisin sitten vaihtamassa töihin karvalakin, joka aloitti lähestulkoon yhtä reteästi myöskin merkkaamalla ekan lähtökaadon ihan vaan koipea nostamalla, kuten äitinsäkin. Mitenniin maailmanomistajat töissä... Sukulaisestaaan poiketen, Javapa oli ihan pro. Itekkin vaan hämmästyksestä huuli pyöreänä seurasin perässä, kun se aloitti heti nenällä duunit ja myös jatkoi sitä, kunnes oltiin sorkalla. Wau! Jälki oli aika pitkä ja siinä oli kaksi kulmaakin vielä. Muutamassa kohdassa se lähti menemään jäljestä sivuun, mutta pysähtyi itse, otti uuden vainun ja palasi reitille. Hitusen haastavaa jäljestä teki myös se, että itse en tiennyt missä se menee, kun ainoastaan alku ja loppu oli merkattu, joten ei siinä sitten auttanutkaan muu kuin uskoa koirien nenien kykenevän siihen, mihin ne on tarkoitettukin.

Siinähän se loppupäivä sitten menikin, kahvia juodessa ja koirien toilailuja ihastellessa. Kiitos siis vaan taas järkkäämisestä Sarille + muille reippaille organisaattoreille + osallistuijille ja Java kiittää Vuoden Harrastuskoira ja Vuoden Aktiivikoira -titteleistä!