27.2.2010

Tohinaa koko viikko

Tällä viikolla onkin sitten koirat sekä omistaja olleet tulessa harva se ilta, kun jotain on pitänyt keksiä. Torstaina nappasin Javan kainaloon ja lähdettiin käymään pikkuhauvojenriehuntatreffeillä. Javalle kaikki tälläiset tilanteet on tosi jees, kun sen lisäksi, että paikalla on hauvakavereita, usein siellä on myös tuntemattomia ihmisiä, jotka voi pyytää lahjomaan pikkumiestä herkuilla. Tällä kertaa mukana oli karvaisen dalmatialaisen lisäksi pari villistä, mopsineiti, cavalier ja topakka pomeranian, jolla oli paljon asiaa. Lopuksi tehtiin vielä vähän näytelmäharjoituksia, kehässä pyörimistä ja pöydällä kopelointia. Herra Välinpitämätön antoi hienosti tutkia itsensä ja hampaansa pöydällä, joka oli kiva nähdä ensimmäistä kertaa tuollaisessa "oikeassa tilanteessa".

Perjantaina Java oli taas vallan tulessa, kun oli pentukurssin viimeinen kerta. Nyt soon sit virallisesti Iso Poika (tm), kun eskarikin on paketissa! Siellä tehtiin kontaktiharjoituksia pujottelemalla, perusasentoreeniä, luoksetuloa ym. Yksi asia jäi kyllä vähän hampaankoloon, kun tuolla kerralla otettiin myös tokohyppy mukaan kuvioon. Letkassa piti vaan marssia hyppäämään este pennun kanssa, vaikka aiemmin se ei olisi koko häkkyrää nähnyt. Itse en välttämättä olisi lisännyt kolmea lautaa viimeisellä kierroksella, kun kyseessä kuitenkin pennut ja monelle este tuotti vaikeuksia. Myös Javalle sen verran, että vauhdit se otti pois ja piti toiselta puolelta houkutella tulemaan perässä. Javan kanssa ei välttämättä ole niin iso työ aloittaa toi homma alusta, mutta joillakin on paljon tekemistä, kun hauvat meni vaan makaamaan, eikä suostuneet edes lähestymään estettä viimeisillä kierroksilla.

Eskarista mentiin vielä käymään Sarin luona kylässä, kun mun pitäisi oikeestaan tänään päättää ilmotanko vai enkö ton kakaran erkkariin. Sillä kun on taipumusta pikkupojille tyypilliseen jännäilyyn, kun on pallien tarkastuksen aika ja saattaa keksiä, että timangit menikin nyt piiloon. Voi hyvinkin olla, että Juvalta asti pitää hakea hylsy tän seikan takia, mutta oishan se tietty kiva saada laatuarvostelu tuosta pennusta ihan kasvattajatuomarilta, että minkälainen kaveri se Pinokkio oikeestaan on. Hmm... hmmmmm!

Jotta ei ois käyny aika pitkäksi, meillä oli lauantai-illaksi Natin kanssa tiedossa ATD:n alkeiskurssin pääsykokeet klo 21-22. Vähintäänkin mielenkiintoinen kellonaika ja seuravaat kolme lauantaita tulee myös viettää Konalan hallilla, vaikka meidän ei välttämättä olis niin pakko :D Kokemus oli erittäin mielenkiintoinen, vaikka kovin suuret mahdollisuudet meillä ei ensimmäisen kerran jälkeen ole kurssille asti. Siellä lähestulkoon jokainen on jo alkeiskurssinsa tehnyt ja asiat on ihan tuttua kauraa. Jännä juttu, että nämä koirakot hakevat sitten uudestaan alkeiskurssille, vaikka taso-/näyttökoe olisi ehdottomasti oikeampi paikka näille, jotka jo esteet osaavat ja ohjauskuviotkin hanskassa. Oli vissiin meidän lisäks yks, joka ei ollut siivekkeiden kiertämisiä treenenannut, tirsk!

Tiedetään toki, että ne eivät oleta meidän osaavan kaikkia kommervinkkejä, mutta silti fakta on se, että eihän ne voi olla ottamatta kurssille tuollaisia, jotka tekevät hommat just eikä melkein. Niillä myöskin koirat on tottuneita treenitilanteisiin ja osaavat jo keskittyä lukemaan ohjaajaa. Nippe-ressukkaa kun siellä kiinnosti myös muut asiat, vaikka jaksoi myös katsella mitä mää puuhailen. Myös toi tokopuoli on meillä huonommissa kantimissa ja siitä voi syyttää ihan vaan kaksijalkaista. Javalle kontaktihakuisuus on ollut niin paljon helpompaa opettaa kuin aikuiselle koiralle.

Summasummarum, mun mielestä meillä meni tosi kivasti tasoon nähden ja meillä oli kivaa! Nati malttoi kuitenkin kuunnella ja pysyi lapasessa myös ilman hihnaa, vaikka kentälle täkyiksi viljellyt lelut oli aika kiinnostavia. Nati nyt vaan on tollain hupakko <3 Sen kanssa on jotenkin niin hauska puuhata, kun kaikki on sille maailmassa niin spesiaalia (jokainen masurapsutus, temppu, namipalkka, ruoka-aika jne.). Se taisi myöskin olla ainut sheltti koko hallissa, joka on kiehunut missään vaiheessa haukkumalla ;) Meillä on tässä kuitenkin vielä kolme lauantaita mahdollisuus petraa ja reenaa, mutta siltikkään en vielä pidä todennäköisenä kurssin ovien avautumista, koska taso on kova. Itseasiassa se jopa yllätti, että siellä on niin paljon koirakoita, jotka on jo paljon treenanneet ja nyt vaan hakevat seurapaikkaa alkeiskurssin kautta. Sen lisäksi, että siellä näki varsin hyviä suoritteita, ystävämme Google löysi kurssin nimellä myös muutamien hakijoiden blogeja, joista paljastui aika kattava treenihistoria :D

21.2.2010

Java 6kk



Niin se vaan aika rientää. Puoli vuotta sitten maailmaan tupsahti tälläinen kasa shetlantilaista:


Ja nyt se sama 142 grammaa onkin ollut ruoka-aikaan kotona ja näyttää tältä:


Jälkimmäinen kuva ei ole kyllä päivälleen otettu tänään, kun keli ei oikein ole fotograafinen, mutta eiköhän tuo reilun viikon takainen otos synttäripojasta kelpaa. Ainakin soon komea shelttipoika <3

Paljon onnea, Java!

20.2.2010

Huomenta taas


Nipen tyylinäyte laskiaissunnuntailta

Meidän blogi taas heräilee semikoomasta varsin hektisten viikkojen jälkeen. Työt veivät kaksijalkaisen viikoksi Englantiin, joten hiljaista on pidellyt hauvarintamalla. Ja oli muuten hiljaista myös kotosalla, kun eilen yöllä kömmin takaisin kotikoloon ja kukaan ei heilutellut häntää oven raossa. Meillä kun meni menot vähän päällekkäin puoliskon kanssa ja hauvat pääsivätkin Sarin laumaa kasvattamaan loppuviikoksi. Mun oli tietty pakko lähteä sitten lauantain aamutuimaan hauvojen noutoon :)

Johan oli vauhdikas vastaanotto Kirkkonummella! Ihankun olisin ollut vähintään vuosikausia poissa ja pusuja tuli ehkä ainakin kahden kuukauden edestä. Ja sylissäkin meinasi olla ruuhkaa, kun siihen piti mallailla kahta hanuria samaan aikaan. Tylsää hauvoilla on tuskin ollut, kun kuulemma Nati löysi heti neitiseuraa Cenyllasta ja Java taas viihtyi Taco -kakaran kanssa. Ja käytöskin oli kuulemma ollut molemmilla erinomaista, mikä on tietysti aina hieno juttu. Suuret kiitokset taas Sarille kaitsemisesta.

Edellisellä viikolla hoidettiin etukäteen tulevaa huonoa omaatuntoa reissun takia treenamalla karvanaamoja yhdessä ja erikseen. Torstaina Jalmari pääsi "Nappistreeneihin" Agimestaan Zenin ja Tipin kanssa, jossa tarkoituksena oli helppoja vauvakoirille passeleita juttuja. Javan kanssa tehtiin targetilla ja lelupalkalla mm. putkea. Java oli jälleen tulessa myös perjantai-illan pentukurssilla. Sitä ei juuri voisi vähempää kiinnostaa muut hauvat ympärillä, kun jotain tehdään, vaan se tollottaa herkeämättä seuraavaa käskyä. Tehtiin myös luoksetuloharjoitusta ringistä, josta omistaja lähtee juoksemaan ringin ulkopuolella ja koira päästetään joitain metrejä perään. Javalle tuli ilmeisesti sen verran hätä käteen, että mamma livistää ja toinen ampaisi ringin keskeltä suoraan mun perään, vaikka siinä piti änkeä kapeasta raosta vieraan ihmisen ja koiran välistä.

Sunnuntaina vein sitten Natin ekaa kertaa Sporttikoirahallille vähän kattelemaan aksaesteitä, kun aiemmin sen kanssa on vaan tehty lähinnä yksittäisiä esteitä ja ehkä muutamaa peräkkäin. Nippe yllätti kyllä ja isosti :O Alkukankeuden jälkeen ilmeisesti joku lamppu syttyi pikkumustan pääkopassa ja tulosta alkoi syntyä. Tunnin loppupuolella tehtiin jo sujuvasti neljän sarjaa kahdella estellä & putkella, kun neiti näppärä vaan paahtoi menemään silmät loistaen. Toinen oli kyllä niin fiiliksissä häntä heiluen tekemässä, että mennään kyllä huomennakin katsomaan jäikö sinne päähän mitään viime kerrasta.

Tällä viikolla ei ole sitten juuri muuta ehtinyt, kuin töitä tehdä. Tosin maanantaina karkasin duunista sen verran hyvään aikaan, että ehdittiin pyörähtää Rajasaaressa Ramseksen ja Sarin kanssa ja otettiin vielä uusiksi reippailut lauantain hyytävässä talvisäässä. Tosin kovin pitkää lenkkiä ei pystynyt vääntämään, kun tuuli niin jäätävästi, että ajatuksetkin jäätyi. Mutta kyllähän ne Ramseksen lelut ja luut jaksoi mun apinalaumaa viihdyttää sisälläkin ihan yllinkyllin :D Ainakin nyt mulla uinuu kaksi hyvin tyytyväisen oloista karvakasaa sängyllä ja tokkopa pistävät pahakseen lyhennettyä iltalenkkiä. Täällä merenrannassa ei vaan tarkene silloin, kun pakkasta on -20 ja tuulta yli 10 m/s , jolla Ilmatieteen laitos ennustaa kutakuinkin -35 asteen pakkasen purevuutta.


Huomenna juhlitaankin sitten Javan puolivuotissynttäreitä, iso poika!


7.2.2010

"Työrauhaa, pliiiiiiis"

Äiskä ja poika reippailemassa <3


Mullakun on tässä semmoin "pieni" gradunkirjoitusoperaatio meneillään iltapuhteena vähän niinku duunin päälle (optimisti sanois tässä kohdassa varmaankin, että "harrastus"). Töistä tullessa tietty ykköspriona on nuo hassunhauskat karvakorvat, jotka on sitä mieltä, että töiden tekoon meni tänäänkin vähintään ikuisuus. Sittenkun on muut normiaskareet hoidettu (kokkailut, lenkitykset, ehkä joutuu kaupassa käymään, vahingossa jos sattuu sosiaalistakin elämää olemaan jne.), ei aina inspiroi mikään tieteellisen oksennuksen suoltaminen.

No, silloin kun se pakon sanelemana laitetaan inspiroimaan, kahdella nelijalkaisella on usein vastakkaisia mielipiteitä. Yleensä naputtelen läppäriä oikein tyylikkäästi sängyssä, josta saisi ehkä jonkun vuoden ergonomiapalkinnon ja siinä on aika helppo sitten näiden kahden tasmaanialaisen tulla häiräämään. Java yleensä tyytyy jossain vaiheessa nukkumaan kainalossa ja Nati kantaa leluja sänkyyn minkä ehtii.

Nyt kuitenkin ihan repäisin ja raivasin työpöydälle läppärin mentävän kolon, että nythän se vasta lähteekin, kun häiriötekijät poistetaan. Olin aikalailla väärässä, kun ehdin ehkä viisi minuuttia iloisesti näpytellä, kun alkoi yksi karvainen tassu viuhua ilmassa välillä vaativasti kättä läiskien. Nippe Nappertonhan se siellä, tollottaa avaruusaluksen kokoisilla vastaanottomillaan, että "mikssäää mamma sinne menit, ku meen yletä leikkii sun kaa :O". Toinen nakottaa sängynlaidalla ja odottaa syliinpääsyä. Sitten kun vähän kääntyy, se hiipii sylkkyyn, käy siihen kerälle ja on niinku ei oliskaan.

"Miksset sää leiki mun kaa :O"

Java sentään ainakin toistaiseksi malttaa olla tunkematta syliin, koska kaksi koiraa sylissä ei enää ole se helpoin nakki. Se sitävastoin pitää omaa show'ta sängyllä ja yleensä tappaa leluja tai luita mitä mielenkiintoisemmissa asetelmissa. Siitä myös lähtee säännöllisesti varsin eriskummallisia ääniä siinä tekemisen touhussa ja juuri hetki sitten meinasin taas saada slaagin, että nytten se tukehtuu. Eikä mitä, siinä se makas selällään ja puhalteli putkiluuhun. Ja sitä paitsi, kaverilla oli kohtuupaljon "Menitpäs lankaan" -ilme naamalla :D

Työrauha on kyseenalainen käsite myös muissa aktiviteeteissä. Tänään ajattelin olla noheva ja vaihtaa kukkiin mullat, kun kaupassa käydessä löytyi uloskantohintaan uusia ruukkuja ja nykyisissä ruukuissa ei tainnut enää ollakaan muutakuin juuria. Javan mielestä koko multaprojekti oli järjettömän kiinnostava. Nostin sen ehkä kolme kertaa pois kylppäristä, kun karvadalmis änkesi seisomaan multakasaan. Ja uudestaan, jostain käden alta se aina luikerteli osallistumaan. Noh, ehkä se ens vuonna hoitaa tuon proggiksen sitten jo itse, niin paljon kuin se kiinnostaa ja touhukkaat tassut oli nyt mullassa. Nati kanteli taas leluja hyvän valikoiman kylppärin lattialle ihan vaan sillä ajatuksella, että jos näistä joku ehkä lentäisi jossain vaiheessa.

Niinjoo, ja "Javalle nakkia" -tapahtuma on vallan lanseerattu tänään! Sattuikin niin, että kylässä tuli käymään pikaisesti Kaiuksen kaveri, jota Java ei ole aiemmin nähnyt. Ja tietysti mun piti siinä sitten sivulauseessa törkätä nakit kouraan ja pistää toinen lahjontahommiin. Natinkin mielestä touhu oli kamalan kivaa, kun häntää heiluttamalla sai myös oman osansa herkuista. Nottajoo, kaikki meille kylään nyt koiraa lääppimään, niin lähdette varmasti nakinhajuisin räpylöin kotiin :D

5.2.2010

Karvadalmiksen ekat treenit

Tänään päästiin sitten pikkukaverin kanssa itseasiaan eli korkkaamaan pentukurssi. Kurssilla olikin varmaan parikymmentä koirakkoa, eli lievää ruuhkaa. Toisaalta ihan hyväkin, niin näkeepä tuokin myös muunlaisia karvakorvia. Ja ei näiden pentujen kanssa treenatessa hirveesti lääniä tartte, kun tehdään pieniä juttuja.

Jalmupalmu oli jälleen oma itsensä ja toodella täpäkkänä taas tekemässä juttuja. Ilo oli myöskin huomata, että halli täynnä vieraita koiria ja ihmisiä ei pienen koiran tekemistä häiritse. Tekeminen on myöskin sille kivaa, koska se kokoajan hakee kontaktia ja ohjeita, että "mitäs kivaa me sitten tehtäis". Mut treenin alle pääsee nyt Javan asenne vieraita ihmisiä kohtaan, sillä mun mielestä se saisi olla vähän iloisempi. Toinen kun on yhäkin "EVVK" muille. Sitkun tulee namia käteen, niin johan alkaa kiinnostaa. Noin näytelmiä ajatellenkin olisihan se kivempi, että ihmisetkin ois jees ilman nakkeja.

Taskuun jäi hyviä juttuja, joita voidaan treenailla tässä viikon aikana. Parasta tuossa kurssissa on kuitenkin ehkä se, että kun näitä koiria on kaksi, se yhden treenaaminen vaatii enemmän. Molemmat kun aina haluais osallistua ja se nyt ei vaan ole ihan sama asia tekeekö juttuja kaksin vai kolmin. Näin se on ainakin saletti, että Java saa privaattiaikaa sen kokonaisen tunnin. Plus tietty "kotiläksyt" siihen päälle, joita pienen eskarilaisen tietty tarttee kanssa tehdä, että ens kerralla osaa sitten juttuja.

Natiakaan ei olla unohdettu. Mulla on toistaiseksi ainakin kolmena sunnuntaina tunnin treenivuoro Sporttikoirahallilla, jotka ajattelin käyttää täysin Natin kanssa touhuamiseen. Tällä hetkellä kuitenkin sen kanssa treenaaminen on vähän yhtä tyhjän kanssa, kun sillä on mielessä vaan urokset. Nakkikin on ihan jees, mutta voi kiesus mikä horo se oikein on... Huoh! Tässä siis odotellaan innolla jo juoksujen loppumista, et pääsis palaamaan normaaliin päiväjärjestykseen ja myös treenaamaan Natinkin kanssa ihmisten ilmoille. Toivottavasti siis jo ensi viikonloppuna, kun lähtis vuorotkin rullaamaan.

Nyt sitä alkaa ymmärtää mitkä edut on poikakoirassa harrastuskoirana. Vaikka niillä on tytöt sit mielessä 24/7, kuitenkaan näitä viikkojen treenitaukoja ei tuu kaks kertaa vuodessa. Nyt on ainakin mistä valita, jos deittiseuraa hakeva viriilinuorikko tai 2x vuosi supertyrkky alkaa käydä hermolle :D