Joululahja jälkikäteen

Nimittäin Jalmarin terveystarkkilausunnot tulivat Kennelliitosta ja WUHUU (B/B, 0/0)! Virallinen rimpsu hienoista tuloksista löytyy luonnollisesti KoiraNetistä. Harrastuksia ajatellen olemme tuloksista erittäinkin tyytyväisiä ja uskaltaa ihan eri tavalla aloittaa tavoitteellisen treenaamisen kevätkaudella, kun tiedetään, että etupää ja selkä kunnossa. Ja Lahdesta saadaan toivottavasti vähintään se sininen nauha (tämä pitäisi nyt koittaa iskeä päähänsä ennen näytelmää muuttuneiden näyttelysääntöjen takia, että sininen on ihan jees ;), niin a) valioitumistulos kasassa (sehän se hankalin osa onkin TVA/AVA:n hankinnassa ;) ja b) täyttää myöskin shelttiyhdistyksen jalostuskoirakriteerit.

Joulu meni noin muuten vähän hämmentävissä tunnelmissa, kun oltin viettämässä hieman erilaista joulua ensimmäistä kertaa mun elämässä jossain muualla kuin Mikkelissä. Ja seurassa olikin sitten yllättäen varsinainen koirafoobikko, jonka takia koirat joutuivat olemaan toisessa asunnossa käytännössä koko joulun. Noh, tämän olisin jo tehnyt muutenkin, kun mukana oli myös jokseenkin mahdoton pikkuihminen, joka ei oikein ottanut onkeensa ohjeita miten koirien kanssa käyttäydytään. Ei vaan voi huutaa, kiljua, juosta päin, jahdata, kumarrella päin jne. Nämä kun eivät muutenkaan ole juuri pienten lasten kanssa olleet tekemisissä ja mielellään väistävät outoja pikkuihmisiä, mutta se on äkkiä aika stressaava tilanne koiralle, jos siitä huolimatta outous seuraa perässä. Mä koitan aina jaksaa lenkilläkin pysähtyä, jos lapset haluaa koiria silittää ja juurta jaksain kertoa miten heidän tulee toimia vieraan koiran kanssa ja saa silittää, jos koirat itse tulevat luokse jne. mutta nyt jotenkin joulun kunniaksi tuntui, että mene kyllä mikään perille ja parempi vaan eristää koirat ja pikkuihmiset :D

Jalmari ratkoo joululahja-Tornadon toimintaperiaatetta

Joulusta onneksi selvittiin hengissä koko lauma, mutta kyllähän se vähän omaa joulufiilistä nakertaa, jos hauvat pitää eristää. Noon kuitenkin osa mun perhettä. Niimpä se oli mun osalta sitten kahden asunnon väliä (onneksi kyseessä on tosiaan kahdeksi jaettu iso villa) ramppaamista ja koirien kanssa keskenään ulkona tarpomista ja tähtien ihailua. Joululahjat meillä aukaistiinkin jo ennen aattojuhlintaan lähtöä ja kylläpä ovatkin hauvat olleet kilttejä. Etuaikaisjoululahjoina on jo käyttöön otettu käsintehdyt nahkapannat ja Pompat ja sen lisäksi ostettiin muutama Ottosonin aktivointilelu lisää. Mä olen ovelasti saanut myös lähipiirin ostamaan hauvoilleen aktivointileluja, niin voidaan sitten vaihdella noita, kun käy liian helpoksi ja tutuksi omat ;) Paketeissa oli myös aimoannos herkkuja, jotka alkaakin olla jo aika hyvin tuhottu. Kiitos Sulolle ja Lunalle, t: hauvat :D

Joulupäivänä ajeltiinkin sitten Jalmarin kanssa Tammisaaresta asti Sporttikoirahallille ja kyllä siinä ajellessa taas ehti mietiskellä mitä kaikkea hullua sitä koiransa harrastusten eteen tekee :D No, toisaalta kyllä kannatti mennä hallille. Meitä olikin paikalla tällä kertaa vaan kolme ja yllinkyllin treenitilaa tarjolla. Tällä kertaa tehtiin useita pikkuharjoituksia, mm. välistäveto/takaakierto, leikkauksia, keppejä ohjureilla ja ilman, keinua. Nyt nimittäin toi välistäveto/takaakiertoharjoitus sujui ihan kuin vettä vaan, vaikka aiemmin viikolla ohjatuissa mä meinasin mennä kokoajan raajoissani sekaisin. Kaksi vasenta jalkaa, juu nou... Paljon onnistumisia ja oli hienoa nähdä miten paljon me ollaan menty eteenpäin harrastuksessa, joka aloitettiin kunnolla vasta syyskuussa. Niinhän se vähän taitaa agilityssä olla, että kun joku homma toimii, joku alkaa sitten toisesta päästä hajota. Ja tällä kertaa musta tuntuu, että me tarvitaan ekstrapaljon treeniä alueilla kepit + kontaktit (mitäpä muutakaan :D). 

Tähän väliin on varmaan ihan hyvä palautella mieliin "If agility dog could speak" -videopätkä Youtubesta. Etenkin kontaktien kanssa osuu aika maaliin ;) Toteutus on aika kökköä, mutta asiaa ehkä sitäkin enemmän:

Tiistaina päästiinkin vielä ohjattuihin treeneihin, vaikka kaikki muut ryhmät taisi olla joulutauolla. Sanni ystävällisesti kuitenkin tuli koiransa kanssa meitä kahta ohjaamaan, joten oli aika yksityisopetusta se tunti. Muutenkin ollaan oltu kyllä aika etuoikeutettuja, kun suurista ryhmistä tunnetustaa Ertissä meillä on ollut joko kaksi ohjaajaa tai sitten vaan vähän koiria paikalla ja miltei koko syksy ollaan päästy tekemään 2-3 koirakkoa per ohjaaja tahdilla. Näin ne alkeet pitäisikin tehdä. Mä olisin ainakin ihan valmis maksamaan vaikka tuplasti siitä, että pääsee pienryhmässä tekemään ja että on myös aikaa jutella ohjaajan kanssa suorituksesta. Mulla on ainakin aina kysymyksiä valmiina iso liuta jo pelkästään suorituksesta ja siihen liittyvistä kommenteista ja olisi tosi harmillista, jos niihin ei olisi aikaa vastata, kun pitää jo ottaa liukuhihnalta seuraava äkkiä tekemään rataa. Pelkän radan suorittamisella ja "hyvä" -kommentilla me ei vaan päästä mihinkään eteenpäin. En sitä paitsi edes tajua miksi seurat ei järjestä pienryhmäalkeiskursseja, jossa hinta voisi olla vaikka tuplasti, jotta saisi samat kulut katettua, mutta samalla paljon paremmat lähtökohdat koirakoille lähteä harrastusta jatkamaan. Nih, vinkkinä vaan aksailua aloittaville, etsikää niitä hyviä ohjaajia ja pienryhmiä :)

Harmi vaan, että meidänkin tilanne nyt muuttuu, kun vuoden vaihteessa yksi ohjaaja lopettaa ja meidän ryhmä kasvaa tuplasti suuremmaksi. 45min treeneissä todennäköisesti mennään liukuhihnasuorittamiseen ja ohjaajakin muuttuu, joten jatkossa meidän eteneminen on ehkäpä oman aktiivisuuden ja kurssituksen varassa (tammikuussa Nina Frantsin tekniikkakurssille ja huhtikuussa mahdollisesti Oreniusta). Kiitos vaan Sannille hyvistä treeneistä :) Tällä viikolla meillä olikin sitten päällisin puolin simppeli rata, jossa olikin sitten loppupeleissä yllinkyllin kompastuskohtia ja haastetta. Yksi oli pöydän jäätyminen maksikorkeuteen (:D), sitten mustan putken pimeä kulma, 7. hypyn vaikea takaakierto, 8. umpikulma kepeille ja 10. takaaleikkaus. Jännä juttu, kun ensimmäisen kerran ikinä Java tuli 7. hypyn ali, kun takaakierron kulma oli niin tiukka. Hienosti luki ohjausta ja meni ihan oikein, mutta jotenkin ei rekisteröinyt hyppyä. Niistolla saatiin sitten hyppykin siihen, mutta kaikenkaikkiaan mielenkiintoista.

Sen jälkeen oli sitten vaihtoehtona kepit umpikulmasta tai putki. No, putken olisin valinnut, jos olisin halunnut tehdä rataa, koska sen se menee kyllä, mutta koska noi kepit kaipaa treeniä väänsin sitten sitä. Ja sitä se kyllä olikin. Vaikeampi puoli ja mulla rytmityksessä ongelmaa ja koira välillä kysymysmerkkinä, että "WWAAASSS?!". Ohjurit, ohjurit... Ne ois tässä vaiheessa kivat, koska en viitsisi pitää kokoajan kepeillä kädessä kiinni, kun mogailen siinä itsekin niin paljon ja suorastaan häiritsen koiraa. 9-10 väliin saakin hyvän leikkaustreenin tahkoamalla molempia puolia, jotta koira rupeis estettä suorittaessaan jo katsomaan seuraavan esteen ohjeistusta. Tässä oli nimittäin huima ero Sannin koirassa, joka ihan selkeesti katsoi ohjaajaa hypyn aikana, jotta osaa tehdä oikean käännöksen ja näissä meidän "ekaluokkalaisissa", jotka katsoo vasta esteen jälkeen. Nämä siis korvan taakse tuleviin treeneihin. Lopuksi vähän irtoamista hyppysuoralla, jossa pieni piskini halusi kokoajan varastaa lähdössä. Jännä juttu, kun aina se on käyty palauttamassa persiilleen ennen, kuin mitään tapahtuu ja silti se jaksaa yrittää hiippailua. Kisoissa siis takuuvarma varastaja lähdössä, eikä kannata miettiä mitään kolmen esteen takaa liikkeelle lähtöjä :D