Tehoviikko

Meillä on ollut aikamoista hässäkää tässä viime viikot, kun ollaan onnellisesti muutettu koko perhe uuteen "koirankoppiin" Vantaalle ja siinä samassa koitettu hanskata vuodenvaihteen juhlallisuudet + muut hässäkät. Vuodenvaihdetta oltiinkin juhlistamassa kaukana sivistyksestä, Attu -saarella n. tunnin matkan päässä Paraisilta. Koirilla oli varmasti aivan mahtava viikonloppu, kun mökillä oli rapsuttajaa ja mikä parasta, tilaa juosta ja painia ulkona. Mökki oli tosiaan sen verran kaukana kaikesta, että ainoat raketit siellä oli ne muutamat omat, mitä juhlaseurue oli paikalle tuonut. Niiden ajaksi piskit pistettiin sisälle, mutta muuten tosiaan saivat revittää koko rahalla koko viikonlopun.

Tiistaina saatiin sitten muutettua omaisuutemme uuteen kämppään. Oli ensimmäinen kerta, kun koirat pääsivät tarkastamaan tilukset ja kaverit ryysi sisälle kiireellä, että "JEEE, me tultiin kyläääään!". Pettymys olikin aika suuri, kun siellä olikin jo tutuntuoksuisia tavaroita :D No, nyt on sitten piskeille oma piha (pitäisi vielä aidata), loistavat lenkkimahdollisuudet ja jopa metsää kilometrin sisällä. Jos hauvoilla olisi naamakirjaprofiili, ne todennäköisesti laittaisivat pari peukkua uudelle asunnolle.

Kaiken sirkuksen keskellä ollaan myös koitettu ehtiä treenaamaan. Nyt alkuvuonna viikkotreenejä tulee näemmä neljät yhteensä, joten on siinä mulla vapaa-ajanongelmat ratkaistu. Java siis jatkaa agilityä Ertissä ohjatuin treenein tiistaisin, lauantaina hallivuoro molempien koirien kanssa ja sunnuntaina Natin ohjattu rallytoko EKK:n riveissä ja samaan iltapäivään Javan Toko2 -kurssi HSKP:n organisoimana. Sen lisäksi on pari koulutusta mietittynä agilityn tiimoilta, joten jos vapaa-aika on kuosissaan, ni kyllä ne koirat näköjään keksii myös palkkapäivälle käyttöä ;)

Meillä on treenejä jäänyt jonkunverran välistä vuodenvaihteessa ja sen alkoi kyllä Javasta huomaamaan. Lauantain vapaatreenitkin meni aika poikakoirahormoninkatkuisessa Sporttikoirahallissa, kun kolme machoa oli samaan aikaan sovittelemassa itseään pieneen 400 neliön halliin. Javan oli jopa pakko käydä Roihulle kommentoimassa suoritusta ilman lupaa ja siitähän sitten napsahti jäähyä. Kiittelin itseäni, kun olin ottanut molemmat piskit mukaan hallille, kun toisen perseillessä on helppo vaihtaa toinen treenin alle. Muuten olisi ollut ehkä liian iso kiusaus vaan jatkaa treenaamista, vaikka aasi karkasi väärään paikkaan. Jäähdyttelylenkeillä miestenmieskolmikko Ramses, Java ja Roihu saivat pienet pärinät aikaiseksi, mutta muuten vallan sopuisasti pärjättiin kukkopoika-asenteesta huolimatta.

Jännä juttu, kun en oikein osaa sanoa onko Jalmari oikeesti "lintu vai kala", onko se epävarma vai röyhkeä. Se kun käveleekin rinta rottingilla ja häntä tosi komealla pystykorvakiepillä, eikä esimerkiksi machojen macholle Roihulle osoittanut alistumisen merkkejä, vaikka sieltä suunnalta alkoi jo tulla aika jäykkiä signaaleja ja tuijotusta. Javalla häntä ei laske mihinkään, eikä peräänny tippaakaan, mutta päätä kääntää pois. Javan mielestä Roihu olisi ilmeisesti niin cool, että se haluaisi vaan hengailla noin siistin kaverin kanssa ;) Hyvää harjoitustahan tuo kaikenkaikkiaan pikkupojalle on, kun meillä on hyvin urospainotteinen treeniryhmä, jossa mm. kaksi pentueensa ainokaista ja yksi yli 170 pisteellä luonnetestattu sheltti. Eikä olla katsottu tarpeelliseksi juuri puuttua tuohon poikien "keskusteluun" hallin ulkopuolella niin kauan, kuin ketään ei kyykytetä eikä alisteta jatkuvalla syötöllä.

Natikin pääsi pitkästä aikaa tositoimiin, kun ilmoitin meidät mukaan EKK:n rallytokoryhmään. Toinen on niin kovin touhukas <3 Tässä ryhmässä radalla on alokasluokan kylttien lisäksi myös kaikki muutkin avo + voi -kyltit, mutta eipä me siitä hämäännytty. Pari rataa saatiin aikaiseksi ja hienosti pikkumusta teki, vaikka koirakkoja oli kymmenkunta hääräämässä ympäriinsä ja hallin lattia täynnä herkullisia hajuja. Pientä haahuilua välillä, mutta muuten hyvin innokasta natimaista harrastamista, jossa pääasia on luonnollisesti hauskuus :D Suurin häiriö oli näköjään treeniryhmän japaninpystykorva, kun Nati olisi ihan kamalasti halunnut käydä paiskaamassa yläviitoset, kun japsit on toisen mielestä niin kivoja. Tämä oli kuitenkin vähän kipakampi tapaus, eikä niin välittänyt toisista neitokaisista, jota Natin oli kovin, kovin vaikea sisäistää :)

Java oli treenien ajaksi jätetty autoon, joka oli suuri vääryys pilkullisen mielestä. Tulla nyt agihallille ja ei pääse edes hyppimään, hmpf! Pääsivät sentään rallyn jälkeen puolen tunnin kirmailulenkille, joten toivottavasti herkän pojan loukattuja tunteita saatiin sillä vähän lepytettyä. Sieltä kultainen salamani, uljas V50 -ratsuni kirmasi Konalaan kohti tokotreenejä kera koirien. Tällä kertaa farkunlämmittimeksi jäi Nati sillä välin, kun Javan kanssa pitkästä aikaa palattiin tokotreeneihin. Joskus kesällä taidettiin olla toko1 -kurssilla ja kovin elävänä mielessä oli se meidän The Disaster -treenikerta, kun mistään ei tullut mitään :D Koira palloili ympäriinsä vailla yhtään hitusta mitään opittua komentamassa skeittareita ja lirkuttelemassa tytöille ja omistaja halusi kovasti vajota maan alle juuri sillä hetkellä. No, siitä on pilkullinen nuorimies kasvanut jo puoli vuotta ja tässä välissä opittu taas paljon.

Ilokseni mulla oli taas ihan eri koira käsissä. Ryhmässä treenaa n. 12 koirakkoa jos jonninnäköistä hännänheiluttajaa ja joukossa myös yksi leikkituttumittelipoika Lani. Siitä huolimatta, että oli tuttuja ja tuntemattomia nelijalkaisia halli täynnä, Java väläytteli aika isolla kädellä osaamistaan. Seuraaminen varsin hyvää, pari kertaa tipahti kontakti, mutta seuraaminen ei hajonnut. Seuraaminen luonnistui myös kohdatessa toinen koirakko ilman häiriötä. Sen lisäksi perusasennot ihan mukavia, etenkin takapäänkäyttö on parantunut huimasti. Estehypyssä saatiin myös palikoita paikalleen ja ohjaavaa kättä häivytettyä kokonaan. Taas nähtiin miten tärkeä juttu on oikeesti oma katse menosuuntaan, kun sinne se koira vaan kiepsahti esteen toiselle puolelle ilman käsiapua käskyllä. Lopuksi ehdittiin tehdä vielä luoksepäästävyys, jossa ykkösellä onnistuttiin pitämään perusasento kasassa ja perberi kivituhkassa, jes! Kaiken kaikkiaan siis oikein kivat treenit ja suuri ilonaihe, että henkinen kasvu on tehnyt tuolle koiralle ihmeitä. Ja hauska huomata, miten hienosti se tekee hommia hyvin erilaisissa harrastuksissa, kun agilityssä paahdetaan häntä viidentenä jalkana ja tokossa taas vire pysyy ja tekemisen into säilyy, vaikka hiotaankin pienempiä juttuja kasaan.