[treenihehkutus]
Voi apua mun koira on hieno! Täällä ihan pakahtuu kaksijalkainen, kun sillä on niin fiini pilkukas shetlantilainen. Tiistaina oltiin taasen Ertin treeneissä kokonaista kuudetta kertaa ja tällä kertaa ohjelmassa olikin sitten hienoisena yllätyksenä 18 esteen rata. Mulla on siis yhäkin koira, joka on reilun vuoden ikäinen, käynyt neljä kertaa pentuagissa, kuusi kertaa harkkaryhmän treeneissä, käynyt aksahallilla vapaatreenailemassa vähän ja sillä on ohjaaja, joka ei ole vielä kisoissa asti pyörähtänyt. Ja silti se teki koko kaadddääääämmmit radan vitosella (sekin puomin ylösmenokontaktin yli hyppy) :O
Oisin ihan hyvin voinut tehdä pätkissä ja palkata vaikka jokaisen esteen jälkeen, mutta mun on oikeesti ihan turha olla namia syöttämässä sille poskien täydeltä, kun toinen tuntuu saavan palkkansa siitä tekemistä ja se on oikeesti MAHTAVAA. Puomin ja A:n kontaktin kävin palkkaamassa, kun toinen niin nohevasti sinne pysähtyi, mutta muuten me vaan mentiin ja pirun lujaa mentiinkin. Meidän suurin ongelma varmasti tulee olemaankin ton koiran nopeus, kun mulla ei vaan ole saumaa sen kanssa harrastaa radalla kilpajuoksua, vaan pakko ensin opettaa se estehakuiseksi ilman mun välitöntä vierihoitoa. Mutta musta se ei ole ollenkaan huono juttu, että meidän järkyttävän suuri ongelma on se, että koira tekee ihan satasella ja on nopea ;)
Meidän ryhmässä on villiksiä, käppänä ja pinseri meidän lisäksi ja kyllä se vaan niin on, että mä joudun miettimään radat ihan toisella tavalla kuin muut. Toiset ehtii hyppy-mutkaputki-hyppy -välillä tehdä valssin putken päähän, kun mun pitää juosta jälkimmäisen hypyn taakse ottamaan vastaan. Mutta ei se mitään, että mäkin juodun siellä ihan tosissaan pistämään töppöstä toisen eteen ja samalla koittaa muistaa myös koordinoida muita raajoja antamaan selkeitä ohjeita piskille. Loppuun vielä sylkkäritreenit, jossa kaksijalkaisen pitänee ensin tehdä vähän enemmänkin kuivaharjoittelua ennenkuin kahdeksikko taipuu koiraa häiritsemättä. Lauantainvapaaharkkoja odotellaan taas innoissaan, niin päästään tekniikkajuttuja miettimään enempi; seuraavaksi voisi ottaa työnalle sylkkärin, kepit ja eteenlähetyksen.
PS. Milläs ohjelmalla muuten jengi tekee nykyisellään ratapiirroksia?
[/treenihehkutus]
Ei mulla nyt muuta :))
11.11.2010
8.11.2010
Treenilöpinää
Käy vähän tylsäksi meidän blogipostaukset, kun tuntuu ettei menneenä viikkona saatu aikaiseksi mitään muuta, kuin treenit. Selkeesti tää turha talvi ja työt verottaaa kovalla kädellä tehokkaasti käytettyä vapaa-aikaa. Etenkin, kun mitään syyslomaa ei ole edes tullut pidettyä... Noh, joulun ja uudenvuoden väliä odotellessa. Paitsi, että sillon meillä on muutto ja sehän se vasta onkin rentouttavaa touhua.
Mutta tiistain aksatreenit oli bueno! Meillä oli aika intensiiviset kieputtelutreenit kahdeksan esteen radalla. Mä vähän epäilin alkuun mitenhän Jalmari vetää, mutta sepä vetää hyvin. Kaaddddäämmmit soon taitava :O Vieläkun saa paukutettua tekniikoita varmemmaksi, että pääsee itse ohjaamaan kauempaa, niin siitä tulee hyvä. Toisella puolella tehtiin samalla periaatteella rataa, mutta välistävedolla ja erilaisilla lähetyksillä. Me ei olla aiemmin edes välistävetoa tehty, mutta koirapa kuuntelee ja hakee mielettömän hyvin ohjeita. Ainut ongelma oli puomin ylösnousu, kun jostain syystä se juoksi siitä ohi vähänkin huolimattomalla ohjauksella. Tajusin sitten treenien jälkeen, että olinpa käyttänyt ihan väärää käskysanaa sujuvasti koko treenit :D Voi koiraraasu, kun muulloin käsketään "kiipee" ja nyt sitten ihan puskista mamma kiljuu "puomi". PU -alkuisia komentoja tulee muuten liikaa, ni vois itekkin koittaa muistaa millä niitä on lähdetty opettamaan.
Torstaina olis ollut tokon vapaatreenit, mutta olikin sitten yllättäen Herra Pikkupilkulla pötsi sen verran sekaisin, että katsoin paremmaksi jättää väliin. Siinäänsä hanurista, kun olin suunnitellut jäävien liikkeiden treenit tekeväni siellä näppärästi häiriön alla. Vois ehkä ottaa itseään niskasta kiinni ja muistaa keskenäänkin noita juttuja treenata, muttakun se on yksin tylsäääääääää. Pitäis miettiä ihan vakavasti mitä me meinataan tokon saralla saavuttaa ensi vuonna ja miten me se tehdään, kun ei nää jutut toisella kädellä tekemällä tapahdu. Lähinnä resurssipuolta pitää miettiä agilityn kannalta, kun koira on osoittautunut siinäkin varsin lahjakkaaksi ja kivaksi treenikaveriksi ja kuitenkin tokokin on hyödyllistä ja hauskaa, vaikkakin hyvin erilaista touhua. Voisin kuvitella, että pieni aikuistuminen tekisi Jalmarille hyvää etenkin tokossa, joka näkyisi suoritusvarmuutena häiriönkin alla. Pitkän tähtäimen tavoitteena meillä on koularit, mutta kannattaako meidän nyt lähteä ennakoivasti ratkaisemaan pulmia, jotka ehkä katoaa aikuistumisen myötä?
Lauantaina olikin sitten kirsikkana kakun päälle meidän agihallitreenit, jotka olisi ehkä voineet mennä paremmin, jos kaksijalkainen olisi edellisen illan halloweenbileissä pitänyt enempi mielessä puolenpäivän aksatreenit ;) Aika väsynyttä touhua, mutta sain sentäs roudattua itseni ja koirani treeneihin. Tehtiin lähetyksiä esteelle, välistävetoja, erilaisia putkikulmia, muutamat kontaktit, pöytää, parit kepit ja siinähän sitä jo olikin. Koirallakin oli keskittymisen kanssa lieviä ongelmia, kun se olis vaan halunnu huudella 5-v Roihu -sheltille törkeyksiä ja treenien lopulla Roihu sitten sanoi ison sanan Javalle, että menes kakara kotiin kasvamaan. Ja Jalmari siihen vaan, että OK :D Päästettiin piskit vielä treenien pääteeksi riehumaan ulkona vapaana, joka taisi olla kaikille se paras palkka treeneistä. Java ja Roihukin oli ilman hihnoja ihan täysin fine toisiensa kanssa, vaikka aiemmin kaapin paikka kerrottiin nuoremmalle. Kuviosta teki vielä mielenkiintoisen se, että mukana oli myös yksi juoksunsa päättänyt pinseridaami, jonka kanssa Java olisi mielellään tehnyt "lyhytkarvaisia shetlanninlammaskoiria". Vilman mielestä koko homma oli vaan hauska leikki, kun pojat kerrankin juoksee yhtä paljon, kun häntä huvittaa :)
 |
| Mamman rakas kolmikko ottaa relasti |
Mutta tiistain aksatreenit oli bueno! Meillä oli aika intensiiviset kieputtelutreenit kahdeksan esteen radalla. Mä vähän epäilin alkuun mitenhän Jalmari vetää, mutta sepä vetää hyvin. Kaaddddäämmmit soon taitava :O Vieläkun saa paukutettua tekniikoita varmemmaksi, että pääsee itse ohjaamaan kauempaa, niin siitä tulee hyvä. Toisella puolella tehtiin samalla periaatteella rataa, mutta välistävedolla ja erilaisilla lähetyksillä. Me ei olla aiemmin edes välistävetoa tehty, mutta koirapa kuuntelee ja hakee mielettömän hyvin ohjeita. Ainut ongelma oli puomin ylösnousu, kun jostain syystä se juoksi siitä ohi vähänkin huolimattomalla ohjauksella. Tajusin sitten treenien jälkeen, että olinpa käyttänyt ihan väärää käskysanaa sujuvasti koko treenit :D Voi koiraraasu, kun muulloin käsketään "kiipee" ja nyt sitten ihan puskista mamma kiljuu "puomi". PU -alkuisia komentoja tulee muuten liikaa, ni vois itekkin koittaa muistaa millä niitä on lähdetty opettamaan.
 |
| Karvanaamat tiimityössä: Java bongaa frisbeen, Nati noutaa |
Torstaina olis ollut tokon vapaatreenit, mutta olikin sitten yllättäen Herra Pikkupilkulla pötsi sen verran sekaisin, että katsoin paremmaksi jättää väliin. Siinäänsä hanurista, kun olin suunnitellut jäävien liikkeiden treenit tekeväni siellä näppärästi häiriön alla. Vois ehkä ottaa itseään niskasta kiinni ja muistaa keskenäänkin noita juttuja treenata, muttakun se on yksin tylsäääääääää. Pitäis miettiä ihan vakavasti mitä me meinataan tokon saralla saavuttaa ensi vuonna ja miten me se tehdään, kun ei nää jutut toisella kädellä tekemällä tapahdu. Lähinnä resurssipuolta pitää miettiä agilityn kannalta, kun koira on osoittautunut siinäkin varsin lahjakkaaksi ja kivaksi treenikaveriksi ja kuitenkin tokokin on hyödyllistä ja hauskaa, vaikkakin hyvin erilaista touhua. Voisin kuvitella, että pieni aikuistuminen tekisi Jalmarille hyvää etenkin tokossa, joka näkyisi suoritusvarmuutena häiriönkin alla. Pitkän tähtäimen tavoitteena meillä on koularit, mutta kannattaako meidän nyt lähteä ennakoivasti ratkaisemaan pulmia, jotka ehkä katoaa aikuistumisen myötä?
 |
| Aito vauhtinakki! |
Lauantaina olikin sitten kirsikkana kakun päälle meidän agihallitreenit, jotka olisi ehkä voineet mennä paremmin, jos kaksijalkainen olisi edellisen illan halloweenbileissä pitänyt enempi mielessä puolenpäivän aksatreenit ;) Aika väsynyttä touhua, mutta sain sentäs roudattua itseni ja koirani treeneihin. Tehtiin lähetyksiä esteelle, välistävetoja, erilaisia putkikulmia, muutamat kontaktit, pöytää, parit kepit ja siinähän sitä jo olikin. Koirallakin oli keskittymisen kanssa lieviä ongelmia, kun se olis vaan halunnu huudella 5-v Roihu -sheltille törkeyksiä ja treenien lopulla Roihu sitten sanoi ison sanan Javalle, että menes kakara kotiin kasvamaan. Ja Jalmari siihen vaan, että OK :D Päästettiin piskit vielä treenien pääteeksi riehumaan ulkona vapaana, joka taisi olla kaikille se paras palkka treeneistä. Java ja Roihukin oli ilman hihnoja ihan täysin fine toisiensa kanssa, vaikka aiemmin kaapin paikka kerrottiin nuoremmalle. Kuviosta teki vielä mielenkiintoisen se, että mukana oli myös yksi juoksunsa päättänyt pinseridaami, jonka kanssa Java olisi mielellään tehnyt "lyhytkarvaisia shetlanninlammaskoiria". Vilman mielestä koko homma oli vaan hauska leikki, kun pojat kerrankin juoksee yhtä paljon, kun häntä huvittaa :)
 |
| Ja näin poika hyödyntää äiskäänsä jakkarana!? |
 |
| *tirsk* Nati, jolla on tukka? |
 |
| "Hei, olen Nati ja olen tosi älykäs!" |
31.10.2010
Loman tarpeessa
Ainakin kaksijalkainen. Tällä viikolla sen lisäksi, että pitänyt käydä töissäkin hankkimassa hauvoille ruokarahaa, ollaan rampattu viisissä (onko toi sana suomea? o_0) koira-aiheisissa treeneissä keksimässä karvaeläimille tekemistä. Vapaa-aika kohtuullisen vähissä, kun kipittää kuuliaisesti pitkinpoikin etelistä Suomea, kun hauvat tahtovat tekemistä :D Jalmarilla oli tällä viikolla maanantaina näytelmätreenit, tiistaina agitreenit, torstaina tokotreenit, lauantaina aginomatoimitreenit ja siihen päälle vielä rallytoko/tokoketkuilut. Nippe oli mukana lauantaina agihallilla vähän palauttelemassa mieleen agilityn saloja ja varsinaisessa pääroolissä sitten rallytokoharkoissa. Ens viikon meinasin ihan vallan laiskotella, kun on vaan kolmet treenit tulossa ;)
Lauantai oli varsin kiva päivä, kun päästiin taukoviikon jälkeen taasen aksaamaan Sporttikoirahallille. Aivan loistavaa vastapainoa tiistain ratapainotteisille treeneille päästä tekemään omaan tahtiin pieniä tekniikkajuttuja. Tällä kertaa otin agendalle takaakierrot, kun niitä on joskus väähn ruvettu tekemään, mutta selkeästi ihan selkärangasta ei vielä hauvalla lähde mitä se mamma nyt oikein siinä ulisee. Sen lisäksi valssitreenit neliöllä ristiinrastiin, parit kepit ja muutama putkeenlähetys. Mamma oli jälleen kerran tyytyväinen pienen pilkullisen poikansa työstentelyyn, se kun tehdä toheltaa suurella sydämellä. Ja mikä parasta, se antaa ihan sikana mun ohjausmogia anteeksi ja koittaa epäselvästä käskytyksestä huolimatta tehdä parhaansa mukaan. Soon hieno*sydän tähän*
Lauantaina kirmattiin sitten hallilta lauman voimin kohti Rajamäkeä tarkoituksena tempaista pienet rallytokosessiot aksan päälle Hannan shelttilauman ja Suvin Nästi -lapparin kanssa. Niinhän siinä sitten vierähtikin loppuiltapäivä ihan huomaamatta, kun Nati tuntuu olevan lajista kovin innoissaan. Musta plussapallero (voi sitä karvanmäärää, nytkun sitä on :D) teki häntä vispaten töitä ja Javakin pääsi välillä vähän tokon seuraamisia ja paikallaanoloa harjoittelemaan. Päätin nyt olla rallytokoilematta Javan kanssa, kun siinähän ei aina liikkeen päätteeksi palata perusasentoon ja ollaan kuitenkin aika paljon treenattu automaattista perusasentoon palaamista. Välillä treenit meinasi lipsua Rölli-Tokon puolelle, kun liikkeet saivat ihan uusia ulottuvuuksia siinä iltapäivän kuluessa ;D Suuret kiitokset siispä treeneistä! Selkeästi rallytoko on se Natin laji, kun siinä saa kehua (ja palkata) suorituksen läpi ja se tuntuu olevan ainut keino pitää Natilla vire yllä. Ehkäpä mekin jossain vaiheessa lähdetään kisoihin asti, kuka tietää :)
Sunnuntaina oli vielä luvassa koirille ekstrakivaa, kun lähdettiin pyörähtämään Rekolassa raksalla tarkastelemassa kämpän etenemistä ja sopivasti saatiin vielä tärskyt Vickan -shelttineitokaisen kanssa sovittua radan toiselle puolelle. Siellä olikin kovin pieni ja nätti 5kk soopelineiti, joka Jalmarin mielestä oli -jälleen kerran- erittäin viehättävä, mutta käyttäytyipä himokas nuoriherra erittäin kiltisti ja näköjään osaa ottaa huomioon toisen pentuuden. Erityisen hauska oli nähdä miten Nati innostui tätä shelttineitiä leikittämään ja koko trion voimin ne sitten kaahasivat pitkin metsää. Oi voi voi kun ne shelttipennelit on niin kovin söpöjä....
Heitetään lopuksi vielä muutama kuva meidän tulevasta koirankopista, johon me kaksijalkaisetkin ajateltiin asettua asumaan. Tulee vähän kalliiksi noi piskit, kun kerrostalo ei tullu kysymykseenkään ja pihaa piti olla ja sijaintikin vielä metsällinen ;)
Lauantai oli varsin kiva päivä, kun päästiin taukoviikon jälkeen taasen aksaamaan Sporttikoirahallille. Aivan loistavaa vastapainoa tiistain ratapainotteisille treeneille päästä tekemään omaan tahtiin pieniä tekniikkajuttuja. Tällä kertaa otin agendalle takaakierrot, kun niitä on joskus väähn ruvettu tekemään, mutta selkeästi ihan selkärangasta ei vielä hauvalla lähde mitä se mamma nyt oikein siinä ulisee. Sen lisäksi valssitreenit neliöllä ristiinrastiin, parit kepit ja muutama putkeenlähetys. Mamma oli jälleen kerran tyytyväinen pienen pilkullisen poikansa työstentelyyn, se kun tehdä toheltaa suurella sydämellä. Ja mikä parasta, se antaa ihan sikana mun ohjausmogia anteeksi ja koittaa epäselvästä käskytyksestä huolimatta tehdä parhaansa mukaan. Soon hieno*sydän tähän*
Lauantaina kirmattiin sitten hallilta lauman voimin kohti Rajamäkeä tarkoituksena tempaista pienet rallytokosessiot aksan päälle Hannan shelttilauman ja Suvin Nästi -lapparin kanssa. Niinhän siinä sitten vierähtikin loppuiltapäivä ihan huomaamatta, kun Nati tuntuu olevan lajista kovin innoissaan. Musta plussapallero (voi sitä karvanmäärää, nytkun sitä on :D) teki häntä vispaten töitä ja Javakin pääsi välillä vähän tokon seuraamisia ja paikallaanoloa harjoittelemaan. Päätin nyt olla rallytokoilematta Javan kanssa, kun siinähän ei aina liikkeen päätteeksi palata perusasentoon ja ollaan kuitenkin aika paljon treenattu automaattista perusasentoon palaamista. Välillä treenit meinasi lipsua Rölli-Tokon puolelle, kun liikkeet saivat ihan uusia ulottuvuuksia siinä iltapäivän kuluessa ;D Suuret kiitokset siispä treeneistä! Selkeästi rallytoko on se Natin laji, kun siinä saa kehua (ja palkata) suorituksen läpi ja se tuntuu olevan ainut keino pitää Natilla vire yllä. Ehkäpä mekin jossain vaiheessa lähdetään kisoihin asti, kuka tietää :)
Sunnuntaina oli vielä luvassa koirille ekstrakivaa, kun lähdettiin pyörähtämään Rekolassa raksalla tarkastelemassa kämpän etenemistä ja sopivasti saatiin vielä tärskyt Vickan -shelttineitokaisen kanssa sovittua radan toiselle puolelle. Siellä olikin kovin pieni ja nätti 5kk soopelineiti, joka Jalmarin mielestä oli -jälleen kerran- erittäin viehättävä, mutta käyttäytyipä himokas nuoriherra erittäin kiltisti ja näköjään osaa ottaa huomioon toisen pentuuden. Erityisen hauska oli nähdä miten Nati innostui tätä shelttineitiä leikittämään ja koko trion voimin ne sitten kaahasivat pitkin metsää. Oi voi voi kun ne shelttipennelit on niin kovin söpöjä....
Heitetään lopuksi vielä muutama kuva meidän tulevasta koirankopista, johon me kaksijalkaisetkin ajateltiin asettua asumaan. Tulee vähän kalliiksi noi piskit, kun kerrostalo ei tullu kysymykseenkään ja pihaa piti olla ja sijaintikin vielä metsällinen ;)
 |
| Koirankoppi ja piha |
 |
| Isäntä tarkastamassa tiluksia ;) |
 |
| Henkilökohtainen suosikki; tuplakorkea keittiö-olohuone, jotta ei shetlantilaisten päät kolise kattoon |
27.10.2010
Tota miten tosta pilkullisesta saa patterit pois?
Nytton nimittäin semmoinen juttu, että siitä on tullut aikamoinen ikiliikkuja riivilö :) Pentunakin se kyllä keksi aina välillä erittäin viksuja tempauksia, mutta tuntuu, että kierroksia se on vaan saanut enemmän näin iän myötä. Ja samalla se kuitenkin ajoittain väläyttelee hyvinkin aikuisia otteita ja sepäs jättää kaksijalkaisen hyvinkin hämmentyneeksi.
Kuten tuossa taannoin jo tällä viikolla naamakirjaan raportoin, pilkullinen lukutoukka oli ilmeisesti pitkän työpäivän aikana ajatellut viihdyttää itseään ahmimalla kirjallisuutta. Niinhän me kaksijalkaisetkin tehdään. Kukaan ei vaan ollut ilmeisesti kertonut sille kuitenkaan, että sitäkään puuhaa ei tulisi suorittaa ihan niin kirjallisesti kuin mahdollista, vaan olisi kiva, jos muutkin saisivat vielä lukunautintoja Jalmarin sessioiden jälkeen. Alkuviikolla oli startattu opetuksellinen osuus opuksesta "Näin koulutat koirasi", josta puuduttavien koulutuskuvioiden jälkeen ilmeisesti viihde houkutellut ja erityisesti vieraskielinen kirjallisuus: Seuraavaksi kun lukujonoon oli päätynyt Stieg Larsonia ameriikankielisenä.
Mää siis käytännössä odotan nyt, että se osaa käyttäytyä hienosti ja fiinisti ja tehdä mitä lienee temppuja ja sen lisäksi vieläpä haukkua englanniksi. Eikös kunnon shetlantilaisen pidäkin osata vähän englantia, notta osaa olla sitten kohtelias alkuasukkaita tavatessa? Tai sitten toi ah-niin-aikuinen kakara suunnittelee reissua Brittilään ja tutustumista hienoon sukupuuhunsa. Ja etenkin paikallisiin daameihin...
Mun täysioppinut koirulini joutui sitten vielä kuitenkin treeneihin. Maanantaina olikin viimeinen kerta näytelmäkurssia ja tyytyväisenä voin todeta, että kehitystä on tullut. Sillä kun ollut hieman työlästä keskittyminen olennaisiin asioihin näytelmäkehissä, johon lähdettiin hakemaan treeniä muualtakin kuin 35e/kierros. Jalmarin (ja ilmeisesti monien muidenkin poikakoirien) mielestä pienet karvaiset pystykorvaneidit ovat vaan niin IHKUJA, että niille pitäisi ennenkaikkea leperrellä ja siitä huolimatta, että treenattiin pommineiti Gildan (7kk) vieressä, Java kykeni tekemään ihan oikeitakin juttuja, jeee :D Mä varmaan ens kerralla näyttelyihin liisaan Gildan päiväksi, lainaan jostain sellaisen viuhahtajatakin, piilotan pikkukoiran povariin ja vilauttelen sieltä sitten Javalle neitoa, kun on palkan paikka ;)
Toinen juttu on ollut myös tuomarin kosketukseen siedättäminen. Se kun kouluttajankin sanoin näyttää siltä, että "mää oksennan ihan just", kun se joutuu käpälöitäväksi. Antaa siis kyllä kopeloida, mutta ei ole siitä paljoa nauttinut. Siinäkin me päästiin eteenpäin kurssin aikana ja saatiin taiottua korviakin esiin. Toinen on niin reppanan näköinen, kun korvat lurpattaa molemmilla puolilla päätä ja se jurottaa seistä pöydällä. Eikä se varmaan ikinä tule rakastamaan ko. touhua, mutta voisihan se olla edes vähän kivaa. Me nyt ne muutamat pakolliset tulokset vielä tarvitaan ja sen jälkeen ei ole pakko, jos ei haluu - onhan meillä lista muitakin harrastuksia :)
Niistä puheenollen, eilen käytiin taasen agitreeneissä. Tällä kertaa olikin jo aikamoiset radat tarjolla, joissa vauhtia ja kieputusta yllinkyllin. Kuten etukäteen arvelinkin, takaakiertoa se ei vielä osaa kunnolla, jolloin mun itse pitää saattaa se huolellisesti, enkä ehdi enää vaihtaa puolta. Muuten oikein kivaa jälkeä, erityisesti olen tyytyväinen A:n kontakteihin - se pysähtyy ja odottaa etenemiskäskyä. JEE. Toisella puolella oli hyppy, muuri, täysi keppisarja, rengas ja pussi. Aika paljon siis, mutta sissos koira on hieno :O Kepit oli suuri ilonaihe, koska olisin voinut kuvitella, ettei se vielä kahtatoista mene, mutta menipä ja upeaa, että sillä on jo selkeä rytmi mielessä miten kepit pitää suorittaa. Toki oon vielä aika lähellä näyttämässä, mutta ehkä eiliset treenit osoitti sen, että nyt on jo aika lähteä häivyttämään pikkuhiljaa omaa pyörimistä ja sähläystä koiran vierestä ja antaa sen tehdä - kun kerta osaa. Välillä tulee väärästä välistä läpi, johon ei nyt pitäisi reagoida, vaan painottaa nimenomaan sitä rytmiä.
Viikonloppuna oltiinkin koko lauman voimin kirmaamassa Mikkelissä. Kuvia ei nyt oikein ole tuon enempää, kun kelit oli vähän vaihtelevat ja nekin vähät on sitten toisella kameralla. Mutta Javalla olikin oikein THE VIIKONLOPPU, kun Lunalla oli juoksut. Meillä oli varasuunnitelmatkin jo valmiina mihin Java menee, jos sillä kiehuu ihan totaalisesti yli ihanan tuoksuinen tyttökoira, mutta Jalmaripa järjesti taas ylläripyllärin: se vaikutti ihan aikuiselta :O Daami toki tuoksui hyvälle ja sitä piti silloin tällöin nuuskutella, mutta ei mitään jyystämistä, vinkumista, läähättämistä. Kakarat oli vaan ihan onnessaan, kun pääsivät pitkästä aikaa leikkimään. Näillä kahdella kun tuntuu olevan ihan omat jutut, joissa Nippe pyörii mukana valvonana silmänä ja Lauman Johtajana. Ne on kyllä hauska lauma kolmestaan :)
Koirilla oli paljon touhua luvassa, kun piharallin lisäksi ne pääsivät lauantaina moikkaamaan 12-viikkoista Jekku-collieta & käymään mökillä ja sunnuntaina vielä pitkällä metsälenkillä. Käy ihan kateeksi nuo upeat metsäautotiet, joita Mikkelinkin lähipusikot on täynnä. Ei oo paljon riskiä vastaantulijoista, kun jokaiselle riittää yllinkyllin kilometriä tepasteltavaksi. Ja mikäs sen hauskempaa piskienkin mielestä, kun saa pistää tassua toisen eteen ihan vapaasti.
Ainiin, kaipaisin nyt vinkkejä kenen kurssille kannattaisi mennä aksan tekniikkatreenien suhteen? Olisin nimittäin kipeästi vailla sellaista sessiota, jossa ohjaaja pistetään miettimään miten päin se raajoinensa siellä kentällä heiluu :)
Kuten tuossa taannoin jo tällä viikolla naamakirjaan raportoin, pilkullinen lukutoukka oli ilmeisesti pitkän työpäivän aikana ajatellut viihdyttää itseään ahmimalla kirjallisuutta. Niinhän me kaksijalkaisetkin tehdään. Kukaan ei vaan ollut ilmeisesti kertonut sille kuitenkaan, että sitäkään puuhaa ei tulisi suorittaa ihan niin kirjallisesti kuin mahdollista, vaan olisi kiva, jos muutkin saisivat vielä lukunautintoja Jalmarin sessioiden jälkeen. Alkuviikolla oli startattu opetuksellinen osuus opuksesta "Näin koulutat koirasi", josta puuduttavien koulutuskuvioiden jälkeen ilmeisesti viihde houkutellut ja erityisesti vieraskielinen kirjallisuus: Seuraavaksi kun lukujonoon oli päätynyt Stieg Larsonia ameriikankielisenä.
 |
| Kirjallinen metsänpeikko |
Mää siis käytännössä odotan nyt, että se osaa käyttäytyä hienosti ja fiinisti ja tehdä mitä lienee temppuja ja sen lisäksi vieläpä haukkua englanniksi. Eikös kunnon shetlantilaisen pidäkin osata vähän englantia, notta osaa olla sitten kohtelias alkuasukkaita tavatessa? Tai sitten toi ah-niin-aikuinen kakara suunnittelee reissua Brittilään ja tutustumista hienoon sukupuuhunsa. Ja etenkin paikallisiin daameihin...
Mun täysioppinut koirulini joutui sitten vielä kuitenkin treeneihin. Maanantaina olikin viimeinen kerta näytelmäkurssia ja tyytyväisenä voin todeta, että kehitystä on tullut. Sillä kun ollut hieman työlästä keskittyminen olennaisiin asioihin näytelmäkehissä, johon lähdettiin hakemaan treeniä muualtakin kuin 35e/kierros. Jalmarin (ja ilmeisesti monien muidenkin poikakoirien) mielestä pienet karvaiset pystykorvaneidit ovat vaan niin IHKUJA, että niille pitäisi ennenkaikkea leperrellä ja siitä huolimatta, että treenattiin pommineiti Gildan (7kk) vieressä, Java kykeni tekemään ihan oikeitakin juttuja, jeee :D Mä varmaan ens kerralla näyttelyihin liisaan Gildan päiväksi, lainaan jostain sellaisen viuhahtajatakin, piilotan pikkukoiran povariin ja vilauttelen sieltä sitten Javalle neitoa, kun on palkan paikka ;)
Toinen juttu on ollut myös tuomarin kosketukseen siedättäminen. Se kun kouluttajankin sanoin näyttää siltä, että "mää oksennan ihan just", kun se joutuu käpälöitäväksi. Antaa siis kyllä kopeloida, mutta ei ole siitä paljoa nauttinut. Siinäkin me päästiin eteenpäin kurssin aikana ja saatiin taiottua korviakin esiin. Toinen on niin reppanan näköinen, kun korvat lurpattaa molemmilla puolilla päätä ja se jurottaa seistä pöydällä. Eikä se varmaan ikinä tule rakastamaan ko. touhua, mutta voisihan se olla edes vähän kivaa. Me nyt ne muutamat pakolliset tulokset vielä tarvitaan ja sen jälkeen ei ole pakko, jos ei haluu - onhan meillä lista muitakin harrastuksia :)
Niistä puheenollen, eilen käytiin taasen agitreeneissä. Tällä kertaa olikin jo aikamoiset radat tarjolla, joissa vauhtia ja kieputusta yllinkyllin. Kuten etukäteen arvelinkin, takaakiertoa se ei vielä osaa kunnolla, jolloin mun itse pitää saattaa se huolellisesti, enkä ehdi enää vaihtaa puolta. Muuten oikein kivaa jälkeä, erityisesti olen tyytyväinen A:n kontakteihin - se pysähtyy ja odottaa etenemiskäskyä. JEE. Toisella puolella oli hyppy, muuri, täysi keppisarja, rengas ja pussi. Aika paljon siis, mutta sissos koira on hieno :O Kepit oli suuri ilonaihe, koska olisin voinut kuvitella, ettei se vielä kahtatoista mene, mutta menipä ja upeaa, että sillä on jo selkeä rytmi mielessä miten kepit pitää suorittaa. Toki oon vielä aika lähellä näyttämässä, mutta ehkä eiliset treenit osoitti sen, että nyt on jo aika lähteä häivyttämään pikkuhiljaa omaa pyörimistä ja sähläystä koiran vierestä ja antaa sen tehdä - kun kerta osaa. Välillä tulee väärästä välistä läpi, johon ei nyt pitäisi reagoida, vaan painottaa nimenomaan sitä rytmiä.
 |
| Lurppa pieni leluhauva juoksee ja lujaa! |
Viikonloppuna oltiinkin koko lauman voimin kirmaamassa Mikkelissä. Kuvia ei nyt oikein ole tuon enempää, kun kelit oli vähän vaihtelevat ja nekin vähät on sitten toisella kameralla. Mutta Javalla olikin oikein THE VIIKONLOPPU, kun Lunalla oli juoksut. Meillä oli varasuunnitelmatkin jo valmiina mihin Java menee, jos sillä kiehuu ihan totaalisesti yli ihanan tuoksuinen tyttökoira, mutta Jalmaripa järjesti taas ylläripyllärin: se vaikutti ihan aikuiselta :O Daami toki tuoksui hyvälle ja sitä piti silloin tällöin nuuskutella, mutta ei mitään jyystämistä, vinkumista, läähättämistä. Kakarat oli vaan ihan onnessaan, kun pääsivät pitkästä aikaa leikkimään. Näillä kahdella kun tuntuu olevan ihan omat jutut, joissa Nippe pyörii mukana valvonana silmänä ja Lauman Johtajana. Ne on kyllä hauska lauma kolmestaan :)
Koirilla oli paljon touhua luvassa, kun piharallin lisäksi ne pääsivät lauantaina moikkaamaan 12-viikkoista Jekku-collieta & käymään mökillä ja sunnuntaina vielä pitkällä metsälenkillä. Käy ihan kateeksi nuo upeat metsäautotiet, joita Mikkelinkin lähipusikot on täynnä. Ei oo paljon riskiä vastaantulijoista, kun jokaiselle riittää yllinkyllin kilometriä tepasteltavaksi. Ja mikäs sen hauskempaa piskienkin mielestä, kun saa pistää tassua toisen eteen ihan vapaasti.
Ainiin, kaipaisin nyt vinkkejä kenen kurssille kannattaisi mennä aksan tekniikkatreenien suhteen? Olisin nimittäin kipeästi vailla sellaista sessiota, jossa ohjaaja pistetään miettimään miten päin se raajoinensa siellä kentällä heiluu :)
22.10.2010
Reeniä reeniä...
Kuka on käynyt taas kääntämässä mun kalenteria viikolla eteenpäin?! En ala, kun mun mielestä äsken vasta oli kesä ja ihan kohta on jo joku joulu. Ainakin eilen kaupassa rupesi kylmäämään, kun siellä oli jo jotain jouluun viittaavaa valohärpätintä. Yikes! Ja sit musta vielä tuntuu, että mä en ehdi viikolla tekemään yhtään mitään, kun kokoajan on pimeetä ja jumittaa niin perusteellisesti, että pitää ihan hämmästellä miten sitä saakaan itsensä edes aamulla töihin. Onneksi se viikonloppukin sieltä tulee, joka viikko ;)
Viime lauantaina meillä starttasi Sporttikoirahallillla vakiovuorot, jota onkin taas odotettu kuin kuuta nousevaa. Upea uusi halli ainakin siellä Juvanmalmilla on! Meillä on viiteen koirakkoon otettu iso puoli tunniksi, joka tuntuu olevan ihan toimiva ratkaisu. Ainakin meidän kohdalla, kun ajattelin käyttää tuon tunnin hyödyksi perusasioiden/tekniikoiden treenaukseen. Ratoja ehtii tekemään ihan tarpeeksi treeniryhmässä ja varmasti loppuelämän aikana, niin en koe, että meillä olisi tarvetta tunnin verran rallattaa kaasupohjassa. Persjättöjä, lähetyksiä, mutkaputkeen lähetyksiä tällä kerralla. Ja mikä tärkeintä, samalla tulee sillekin koiralle treenattua ihan vaan oman vuoronsa odottamista. Mä en kestä, kun oma koira vinkuu/haukkuu kentän laidalla "HALUUUUUUN!!!!!", kun itse on vaikkapa jeesailemassa muita. Siinähän haluu sitten niin, perhana ;)
Maanantaina käytiin näyttelytreeneissä kääntymässä ja tiistaina olikin sitten taas agitreenit. Tällä kertaa aihepiirissä irtoaminen ja esteiden hakeminen itsenäisesti, joita tehtiin kahdella ratapätkällä. Näissä huomaa miten rutiinin puute näkyy heti uusien asioiden mieleenpalauttamisessa, kun koira selkeästi osaa, mutta se ei aina muista mikä tää juttu oli. Sitku juttu on kertaalleen näytetty lähestulkoon tassusta pitäen, johan lähtee suksi luistamaan ja koira irtoamaan. Kunhan vaan kaksijalkainen taas muistaisi, että ruoto suoraksi ja ei saa jättää koiraa vielä tässä vaiheessa selän taakse. Tulee nimittäin heittämällä esteen ohi, kun katsoo, että mamma käskee jättämään tekemättä. Mutta siis jälleen hyvät treenit. Toisella ratasuoralla kolme hyppyä, pöytä ja A ja toisella hyppy + putki + hyppy.
Nyt kun on "treenipäiväkirja" oksennettu blogiin, voidaan ehkä jatkaa samalla aihepiirillä. Mun täytyy kyllä taputtaa suorastaan itseäni selkään siitä hyvästä, että Javan kanssa on tehty tokossa pohjat ennen mitään agilityn aloittamista. Koiran kanssa on niiiiin paljon helpompi toimia tuollaisissakin olosuhteissa, jossa on paljon muutakin hässäkkää ja koiria ympärillä, kun se yhteistyö on kunnossa ennen kentälle tulemista. Ja se näkyy aika hyvin, että taidetaan olla harvoja meidän treeniryhmässä tokokentällä pyörineitä, kun osa ryhmän hauveleista on aikamoisia hulivilejä ja paikoin korvattomia. Ihmisillä vaan tuntuu olevan ihan järkyttävä kiire vaan sitä agilityä paahtamaan ja siinä sitten unohdetaan se perustyön tekeminen. Ainakin omalla kohdalla on osoittautumassa varsin fiksuksi, että alle vuoden ikäisenä treenit on tehty tokokentällä ja nyt vasta pikkuhiljaa aloitellaan sitten tuo fyysisesti ja henkisesti vaativa laji, jossa nousee vauhti ja silti pitäisi ymmärrys pitää mukana.
Viime lauantaina meillä starttasi Sporttikoirahallillla vakiovuorot, jota onkin taas odotettu kuin kuuta nousevaa. Upea uusi halli ainakin siellä Juvanmalmilla on! Meillä on viiteen koirakkoon otettu iso puoli tunniksi, joka tuntuu olevan ihan toimiva ratkaisu. Ainakin meidän kohdalla, kun ajattelin käyttää tuon tunnin hyödyksi perusasioiden/tekniikoiden treenaukseen. Ratoja ehtii tekemään ihan tarpeeksi treeniryhmässä ja varmasti loppuelämän aikana, niin en koe, että meillä olisi tarvetta tunnin verran rallattaa kaasupohjassa. Persjättöjä, lähetyksiä, mutkaputkeen lähetyksiä tällä kerralla. Ja mikä tärkeintä, samalla tulee sillekin koiralle treenattua ihan vaan oman vuoronsa odottamista. Mä en kestä, kun oma koira vinkuu/haukkuu kentän laidalla "HALUUUUUUN!!!!!", kun itse on vaikkapa jeesailemassa muita. Siinähän haluu sitten niin, perhana ;)
Maanantaina käytiin näyttelytreeneissä kääntymässä ja tiistaina olikin sitten taas agitreenit. Tällä kertaa aihepiirissä irtoaminen ja esteiden hakeminen itsenäisesti, joita tehtiin kahdella ratapätkällä. Näissä huomaa miten rutiinin puute näkyy heti uusien asioiden mieleenpalauttamisessa, kun koira selkeästi osaa, mutta se ei aina muista mikä tää juttu oli. Sitku juttu on kertaalleen näytetty lähestulkoon tassusta pitäen, johan lähtee suksi luistamaan ja koira irtoamaan. Kunhan vaan kaksijalkainen taas muistaisi, että ruoto suoraksi ja ei saa jättää koiraa vielä tässä vaiheessa selän taakse. Tulee nimittäin heittämällä esteen ohi, kun katsoo, että mamma käskee jättämään tekemättä. Mutta siis jälleen hyvät treenit. Toisella ratasuoralla kolme hyppyä, pöytä ja A ja toisella hyppy + putki + hyppy.
Nyt kun on "treenipäiväkirja" oksennettu blogiin, voidaan ehkä jatkaa samalla aihepiirillä. Mun täytyy kyllä taputtaa suorastaan itseäni selkään siitä hyvästä, että Javan kanssa on tehty tokossa pohjat ennen mitään agilityn aloittamista. Koiran kanssa on niiiiin paljon helpompi toimia tuollaisissakin olosuhteissa, jossa on paljon muutakin hässäkkää ja koiria ympärillä, kun se yhteistyö on kunnossa ennen kentälle tulemista. Ja se näkyy aika hyvin, että taidetaan olla harvoja meidän treeniryhmässä tokokentällä pyörineitä, kun osa ryhmän hauveleista on aikamoisia hulivilejä ja paikoin korvattomia. Ihmisillä vaan tuntuu olevan ihan järkyttävä kiire vaan sitä agilityä paahtamaan ja siinä sitten unohdetaan se perustyön tekeminen. Ainakin omalla kohdalla on osoittautumassa varsin fiksuksi, että alle vuoden ikäisenä treenit on tehty tokokentällä ja nyt vasta pikkuhiljaa aloitellaan sitten tuo fyysisesti ja henkisesti vaativa laji, jossa nousee vauhti ja silti pitäisi ymmärrys pitää mukana.
Enkä mää nyt sano, että Jalmarikaan aina on lapasessa, mutta pystyn pitämään sitä hallissa irti kokoajan ja sen ei tarvitse omaa vuoroa odotellessaankaan lähteä hihhuloimaan pitkin hallia tai mikä vielä hienompaa, sotkemaan kaverin suoritusta :D Ja sen tekemisen into on ihan eri luokkaa kuin Natilla; Javan mielestä jo pelkästään yhdessä tekeminen on huippua ilman sen suurempia lahjuksia. Harmi, että Nipen kanssa ei ole voitu pienestä pitäen tehdä mitään ja reilun vuoden ikäisestä koirasta on jo aika haastavaa kaivaa saalisviettiä ja tietynlaista yhteistyöhakuisuutta kaksijalkaisten kanssa, jos pienestä asti ei olla totuttu tekemään ja puuhaamaan aktiivisesti. Mut ei ehkä pidä vielä lapasia lätkäistä nurkkaan Nipenkään kanssa, koska soon kamalan ihku ja kiva ja hassu ja soma ja rakas, mutta ryhmätreeneihin sitä ei voi viedä suorituspaineistuksen takia. Nyt viikonloppuna ei oo omaa hallivuoroa, mutta ens viikolla Niti vois lähteä mukaan.
Soon semmoin juttu, että meidän lauma karauttaa Mikkeliin viikonlopuksi, joten toivotaan hyviä ilmoja :)
Soon semmoin juttu, että meidän lauma karauttaa Mikkeliin viikonlopuksi, joten toivotaan hyviä ilmoja :)
14.10.2010
Akilitihauva Jalmari
Kyllä taas sai treeneissä mamma olla ylpeä pienestäsuuresta akiliitelijäkoiranalustaan. Tiistaina oli työn alla kepit, A, keinu (!) ja toisella radalla vauhtiympyrän tyyliin, mutta vinottaisilla lähestymisillä hyppy - hyppy - musta U-putki - hyppy - muuri - hyppy - hyppy ja U-putki toisesta päästä. Aloitettiin hyppelemällä ja entiseen tapaan hieman pilkoin kahdeksan sarjaa hieman helpommin pureksittavaksi. Ja olipa taas kiva nähdä, että a) koirani osaa tosi hienosti odottaa lähtölupaa ja b) se hakee taitavasti esteitä!
Nytkun vielä kaksijalkainen osaisi enemmän luottaa siihen, että kyllä se koira hanskaa näköjään näinkin vähällä treenaamisella ja lopettaisi sen piskinsä häiriköinnin siellä radalla. Ruoto suoraksi ja estekommennot riittävän ajoissa, niin hauvan ei tarvitse odottaa liian pitkää jatko-ohjeita. Se kun näköjään lukitsee seuraavan esteen jo ajoissa ja lopettaa kartturin tuijottamisen. Kaiken kaikkiaan kivasti meni, vaikka alkuun pidinkin rataa jälleen kerran haastavana. Myös putken toiseen päähän lähettäminen toimi, josta piti olla erityisen tyytyväinen.
Toisella baanalla olikin sitten lähinnä yksittäiset esteet treenissä. Alkuun kepeissä oli 12, mutta pyysin samantien kuuteen, jotta pääsee palkkaamaan onnistumisista usein. Ensin oli pientä hakemista, että mites nää nyt menikään, kun ei oo tosiaan paljoa nuoresta iästä johtuen vielä keppejä tehty, mutta alkoi näköjään kone raksuttaa sitten ennen pitkää :) Muutamia sisääntulon hakemisia ja toistoja, ei mitään kummempaa siispä.
Uutena esteenä oli tällä kertaa keinu, jota näköjään joku epäröi etukäteen ja vieläpä ihan suotta :D Jalmari käveli keinulle reippaasti ja mussutteli kanansydämiä ihan kaikessa rauhassa, kun toinen pää laskettiin alas. Ei näköjään hetkauttanu mihinkään suuntaan, vaikka hanuri nousi yllättäen nokkaa ylemmäksi. Muutamia toistoja sen päälle, jossa Java jo käytännössä omalla painolla laski keinun ilman mitään jännäämisiä ja siitä vaan kontaktille odottamaan vapautuskäskyä. Hieno poika! Sitä paitsi tuollaiset uudet esteet on ihan kiva juttu opettelevien koirien kanssa, kun toi keinukin laskeutuu tosi pehmeästi, eikä mitenkään pauku tai rämise laskeutuessa. Jätettiin keinu hautumaan noiden hyvien kokemusten päälle ilman sen perusteellisempaa hinkkausta ja molen pojasta hyvinkin ylpeä!
Treenit kesti tällä kertaa reilut puoli tuntia, mutta toisaalta meille se oli ihan passelipläjäys. Etenkin, kun ryhmässä on kaksi ohjaajaa ja puolitettuna meitä medikoirien kanssa touhuavia jää kokonaista kaksi kappaletta. Siinäkin ajassa ehtii aika paljon tehdä, varsinkin kun tulee uusia asioita aikamoisella kauhalla kokoajan. Ja sitä paitsi jääpä hyvin aikaa lämmitellä huolellisesti ennen ja jälkeen treenien, kun ei tartte kieli vyön alla lentää paikasta A paikkaan B.
10.10.2010
Sunnuntaipäiväkävelyllä Tammisaaressa
 |
| Syksyinen Jalmari ottamassa ensipuraisua lehtipainiin |
 |
| Jaaha, sitten napataan mamma! |
 |
| Täältä tulee HAUKI! |
 |
| Voi mitä äiti-lapsirakkautta ilmassa :D |
 |
| Taas jäi Nippe raskaamman liikenteen alle |
 |
| Kun oli höyryt päästelty, oli kulturellien harrastusten vuoro eli galleriakierrokselle siispä |
 |
| Siamilaiset, K. Simonsson |
 |
| Metsästäjä, K. Simonsson |
 |
| Pääskysille on käynyt pieni virhearvio, K. Simonsson |
 |
| Elise kertoo taiteesta Jallulle, joka kuuntelee hämmentyneenä |
 |
| 10 käskyä, K. Simonsson |
 |
| Koira, joka osaa vähintään 10 käskyä - jos haluaa |
 |
| Citykani? K. Simonsson |
 |
| Kulttuuriannoksen jälkeen on hyvä käydä viilentäytymässä meressä |
 |
| ... Jotta malttaa hetken poseeraa kauniisti ja korvakarvat tuulessa hulmuten :) |
 |
| Jos joku sano, että syksy on ruma, ni on ite? |
 |
| Kullattuja polkuja |
 |
| Tuuli antoi kyytiä rantarehuille |
 |
| Nipster kyttäämässä mahdollista pallosadetta |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)