Kuka on käynyt taas kääntämässä mun kalenteria viikolla eteenpäin?! En ala, kun mun mielestä äsken vasta oli kesä ja ihan kohta on jo joku joulu. Ainakin eilen kaupassa rupesi kylmäämään, kun siellä oli jo jotain jouluun viittaavaa valohärpätintä. Yikes! Ja sit musta vielä tuntuu, että mä en ehdi viikolla tekemään yhtään mitään, kun kokoajan on pimeetä ja jumittaa niin perusteellisesti, että pitää ihan hämmästellä miten sitä saakaan itsensä edes aamulla töihin. Onneksi se viikonloppukin sieltä tulee, joka viikko ;)
Viime lauantaina meillä starttasi Sporttikoirahallillla vakiovuorot, jota onkin taas odotettu kuin kuuta nousevaa. Upea uusi halli ainakin siellä Juvanmalmilla on! Meillä on viiteen koirakkoon otettu iso puoli tunniksi, joka tuntuu olevan ihan toimiva ratkaisu. Ainakin meidän kohdalla, kun ajattelin käyttää tuon tunnin hyödyksi perusasioiden/tekniikoiden treenaukseen. Ratoja ehtii tekemään ihan tarpeeksi treeniryhmässä ja varmasti loppuelämän aikana, niin en koe, että meillä olisi tarvetta tunnin verran rallattaa kaasupohjassa. Persjättöjä, lähetyksiä, mutkaputkeen lähetyksiä tällä kerralla. Ja mikä tärkeintä, samalla tulee sillekin koiralle treenattua ihan vaan oman vuoronsa odottamista. Mä en kestä, kun oma koira vinkuu/haukkuu kentän laidalla "HALUUUUUUN!!!!!", kun itse on vaikkapa jeesailemassa muita. Siinähän haluu sitten niin, perhana ;)
Maanantaina käytiin näyttelytreeneissä kääntymässä ja tiistaina olikin sitten taas agitreenit. Tällä kertaa aihepiirissä irtoaminen ja esteiden hakeminen itsenäisesti, joita tehtiin kahdella ratapätkällä. Näissä huomaa miten rutiinin puute näkyy heti uusien asioiden mieleenpalauttamisessa, kun koira selkeästi osaa, mutta se ei aina muista mikä tää juttu oli. Sitku juttu on kertaalleen näytetty lähestulkoon tassusta pitäen, johan lähtee suksi luistamaan ja koira irtoamaan. Kunhan vaan kaksijalkainen taas muistaisi, että ruoto suoraksi ja ei saa jättää koiraa vielä tässä vaiheessa selän taakse. Tulee nimittäin heittämällä esteen ohi, kun katsoo, että mamma käskee jättämään tekemättä. Mutta siis jälleen hyvät treenit. Toisella ratasuoralla kolme hyppyä, pöytä ja A ja toisella hyppy + putki + hyppy.
Nyt kun on "treenipäiväkirja" oksennettu blogiin, voidaan ehkä jatkaa samalla aihepiirillä. Mun täytyy kyllä taputtaa suorastaan itseäni selkään siitä hyvästä, että Javan kanssa on tehty tokossa pohjat ennen mitään agilityn aloittamista. Koiran kanssa on niiiiin paljon helpompi toimia tuollaisissakin olosuhteissa, jossa on paljon muutakin hässäkkää ja koiria ympärillä, kun se yhteistyö on kunnossa ennen kentälle tulemista. Ja se näkyy aika hyvin, että taidetaan olla harvoja meidän treeniryhmässä tokokentällä pyörineitä, kun osa ryhmän hauveleista on aikamoisia hulivilejä ja paikoin korvattomia. Ihmisillä vaan tuntuu olevan ihan järkyttävä kiire vaan sitä agilityä paahtamaan ja siinä sitten unohdetaan se perustyön tekeminen. Ainakin omalla kohdalla on osoittautumassa varsin fiksuksi, että alle vuoden ikäisenä treenit on tehty tokokentällä ja nyt vasta pikkuhiljaa aloitellaan sitten tuo fyysisesti ja henkisesti vaativa laji, jossa nousee vauhti ja silti pitäisi ymmärrys pitää mukana.
Viime lauantaina meillä starttasi Sporttikoirahallillla vakiovuorot, jota onkin taas odotettu kuin kuuta nousevaa. Upea uusi halli ainakin siellä Juvanmalmilla on! Meillä on viiteen koirakkoon otettu iso puoli tunniksi, joka tuntuu olevan ihan toimiva ratkaisu. Ainakin meidän kohdalla, kun ajattelin käyttää tuon tunnin hyödyksi perusasioiden/tekniikoiden treenaukseen. Ratoja ehtii tekemään ihan tarpeeksi treeniryhmässä ja varmasti loppuelämän aikana, niin en koe, että meillä olisi tarvetta tunnin verran rallattaa kaasupohjassa. Persjättöjä, lähetyksiä, mutkaputkeen lähetyksiä tällä kerralla. Ja mikä tärkeintä, samalla tulee sillekin koiralle treenattua ihan vaan oman vuoronsa odottamista. Mä en kestä, kun oma koira vinkuu/haukkuu kentän laidalla "HALUUUUUUN!!!!!", kun itse on vaikkapa jeesailemassa muita. Siinähän haluu sitten niin, perhana ;)
Maanantaina käytiin näyttelytreeneissä kääntymässä ja tiistaina olikin sitten taas agitreenit. Tällä kertaa aihepiirissä irtoaminen ja esteiden hakeminen itsenäisesti, joita tehtiin kahdella ratapätkällä. Näissä huomaa miten rutiinin puute näkyy heti uusien asioiden mieleenpalauttamisessa, kun koira selkeästi osaa, mutta se ei aina muista mikä tää juttu oli. Sitku juttu on kertaalleen näytetty lähestulkoon tassusta pitäen, johan lähtee suksi luistamaan ja koira irtoamaan. Kunhan vaan kaksijalkainen taas muistaisi, että ruoto suoraksi ja ei saa jättää koiraa vielä tässä vaiheessa selän taakse. Tulee nimittäin heittämällä esteen ohi, kun katsoo, että mamma käskee jättämään tekemättä. Mutta siis jälleen hyvät treenit. Toisella ratasuoralla kolme hyppyä, pöytä ja A ja toisella hyppy + putki + hyppy.
Nyt kun on "treenipäiväkirja" oksennettu blogiin, voidaan ehkä jatkaa samalla aihepiirillä. Mun täytyy kyllä taputtaa suorastaan itseäni selkään siitä hyvästä, että Javan kanssa on tehty tokossa pohjat ennen mitään agilityn aloittamista. Koiran kanssa on niiiiin paljon helpompi toimia tuollaisissakin olosuhteissa, jossa on paljon muutakin hässäkkää ja koiria ympärillä, kun se yhteistyö on kunnossa ennen kentälle tulemista. Ja se näkyy aika hyvin, että taidetaan olla harvoja meidän treeniryhmässä tokokentällä pyörineitä, kun osa ryhmän hauveleista on aikamoisia hulivilejä ja paikoin korvattomia. Ihmisillä vaan tuntuu olevan ihan järkyttävä kiire vaan sitä agilityä paahtamaan ja siinä sitten unohdetaan se perustyön tekeminen. Ainakin omalla kohdalla on osoittautumassa varsin fiksuksi, että alle vuoden ikäisenä treenit on tehty tokokentällä ja nyt vasta pikkuhiljaa aloitellaan sitten tuo fyysisesti ja henkisesti vaativa laji, jossa nousee vauhti ja silti pitäisi ymmärrys pitää mukana.
Enkä mää nyt sano, että Jalmarikaan aina on lapasessa, mutta pystyn pitämään sitä hallissa irti kokoajan ja sen ei tarvitse omaa vuoroa odotellessaankaan lähteä hihhuloimaan pitkin hallia tai mikä vielä hienompaa, sotkemaan kaverin suoritusta :D Ja sen tekemisen into on ihan eri luokkaa kuin Natilla; Javan mielestä jo pelkästään yhdessä tekeminen on huippua ilman sen suurempia lahjuksia. Harmi, että Nipen kanssa ei ole voitu pienestä pitäen tehdä mitään ja reilun vuoden ikäisestä koirasta on jo aika haastavaa kaivaa saalisviettiä ja tietynlaista yhteistyöhakuisuutta kaksijalkaisten kanssa, jos pienestä asti ei olla totuttu tekemään ja puuhaamaan aktiivisesti. Mut ei ehkä pidä vielä lapasia lätkäistä nurkkaan Nipenkään kanssa, koska soon kamalan ihku ja kiva ja hassu ja soma ja rakas, mutta ryhmätreeneihin sitä ei voi viedä suorituspaineistuksen takia. Nyt viikonloppuna ei oo omaa hallivuoroa, mutta ens viikolla Niti vois lähteä mukaan.
Soon semmoin juttu, että meidän lauma karauttaa Mikkeliin viikonlopuksi, joten toivotaan hyviä ilmoja :)
Soon semmoin juttu, että meidän lauma karauttaa Mikkeliin viikonlopuksi, joten toivotaan hyviä ilmoja :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)