Tota miten tosta pilkullisesta saa patterit pois?

Nytton nimittäin semmoinen juttu, että siitä on tullut aikamoinen ikiliikkuja riivilö :) Pentunakin se kyllä keksi aina välillä erittäin viksuja tempauksia, mutta tuntuu, että kierroksia se on vaan saanut enemmän näin iän myötä. Ja samalla se kuitenkin ajoittain väläyttelee hyvinkin aikuisia otteita ja sepäs jättää kaksijalkaisen hyvinkin hämmentyneeksi.

Kuten tuossa taannoin jo tällä viikolla naamakirjaan raportoin, pilkullinen lukutoukka oli ilmeisesti pitkän työpäivän aikana ajatellut viihdyttää itseään ahmimalla kirjallisuutta. Niinhän me kaksijalkaisetkin tehdään. Kukaan ei vaan ollut ilmeisesti kertonut sille kuitenkaan, että sitäkään puuhaa ei tulisi suorittaa ihan niin kirjallisesti kuin mahdollista, vaan olisi kiva, jos muutkin saisivat vielä lukunautintoja Jalmarin sessioiden jälkeen. Alkuviikolla oli startattu opetuksellinen osuus opuksesta "Näin koulutat koirasi", josta puuduttavien koulutuskuvioiden jälkeen ilmeisesti viihde houkutellut ja erityisesti vieraskielinen kirjallisuus: Seuraavaksi kun lukujonoon oli päätynyt Stieg Larsonia ameriikankielisenä.

Kirjallinen metsänpeikko

Mää siis käytännössä odotan nyt, että se osaa käyttäytyä hienosti ja fiinisti ja tehdä mitä lienee temppuja ja sen lisäksi vieläpä haukkua englanniksi. Eikös kunnon shetlantilaisen pidäkin osata vähän englantia, notta osaa olla sitten kohtelias alkuasukkaita tavatessa? Tai sitten toi ah-niin-aikuinen kakara suunnittelee reissua Brittilään ja tutustumista hienoon sukupuuhunsa. Ja etenkin paikallisiin daameihin...

Mun täysioppinut koirulini joutui sitten vielä kuitenkin treeneihin. Maanantaina olikin viimeinen kerta näytelmäkurssia ja tyytyväisenä voin todeta, että kehitystä on tullut. Sillä kun ollut hieman työlästä keskittyminen olennaisiin asioihin näytelmäkehissä, johon lähdettiin hakemaan treeniä muualtakin kuin 35e/kierros. Jalmarin (ja ilmeisesti monien muidenkin poikakoirien) mielestä pienet karvaiset pystykorvaneidit ovat vaan niin IHKUJA, että niille pitäisi ennenkaikkea leperrellä ja siitä huolimatta, että treenattiin pommineiti Gildan (7kk) vieressä, Java kykeni tekemään ihan oikeitakin juttuja, jeee :D Mä varmaan ens kerralla näyttelyihin liisaan Gildan päiväksi, lainaan jostain sellaisen viuhahtajatakin, piilotan pikkukoiran povariin ja vilauttelen sieltä sitten Javalle neitoa, kun on palkan paikka ;)

Toinen juttu on ollut myös tuomarin kosketukseen siedättäminen. Se kun kouluttajankin sanoin näyttää siltä, että "mää oksennan ihan just", kun se joutuu käpälöitäväksi. Antaa siis kyllä kopeloida, mutta ei ole siitä paljoa nauttinut. Siinäkin me päästiin eteenpäin kurssin aikana ja saatiin taiottua korviakin esiin. Toinen on niin reppanan näköinen, kun korvat lurpattaa molemmilla puolilla päätä ja se jurottaa seistä pöydällä. Eikä se varmaan ikinä tule rakastamaan ko. touhua, mutta voisihan se olla edes vähän kivaa. Me nyt ne muutamat pakolliset tulokset vielä tarvitaan ja sen jälkeen ei ole pakko, jos ei haluu - onhan meillä lista muitakin harrastuksia :)

Niistä puheenollen, eilen käytiin taasen agitreeneissä. Tällä kertaa olikin jo aikamoiset radat tarjolla, joissa vauhtia ja kieputusta yllinkyllin. Kuten etukäteen arvelinkin, takaakiertoa se ei vielä osaa kunnolla, jolloin mun itse pitää saattaa se huolellisesti, enkä ehdi enää vaihtaa puolta. Muuten oikein kivaa jälkeä, erityisesti olen tyytyväinen A:n kontakteihin - se pysähtyy ja odottaa etenemiskäskyä. JEE. Toisella puolella oli hyppy, muuri, täysi keppisarja, rengas ja pussi. Aika paljon siis, mutta sissos koira on hieno :O Kepit oli suuri ilonaihe, koska olisin voinut kuvitella, ettei se vielä kahtatoista mene, mutta menipä ja upeaa, että sillä on jo selkeä rytmi mielessä miten kepit pitää suorittaa. Toki oon vielä aika lähellä näyttämässä, mutta ehkä eiliset treenit osoitti sen, että nyt on jo aika lähteä häivyttämään pikkuhiljaa omaa pyörimistä ja sähläystä koiran vierestä ja antaa sen tehdä - kun kerta osaa. Välillä tulee väärästä välistä läpi, johon ei nyt pitäisi reagoida, vaan painottaa nimenomaan sitä rytmiä.

Lurppa pieni leluhauva juoksee ja lujaa!

Viikonloppuna oltiinkin koko lauman voimin kirmaamassa Mikkelissä. Kuvia ei nyt oikein ole tuon enempää, kun kelit oli vähän vaihtelevat ja nekin vähät on sitten toisella kameralla. Mutta Javalla olikin oikein THE VIIKONLOPPU, kun Lunalla oli juoksut. Meillä oli varasuunnitelmatkin jo valmiina mihin Java menee, jos sillä kiehuu ihan totaalisesti yli ihanan tuoksuinen tyttökoira, mutta Jalmaripa järjesti taas ylläripyllärin: se vaikutti ihan aikuiselta :O Daami toki tuoksui hyvälle ja sitä piti silloin tällöin nuuskutella, mutta ei mitään jyystämistä, vinkumista, läähättämistä. Kakarat oli vaan ihan onnessaan, kun pääsivät pitkästä aikaa leikkimään. Näillä kahdella kun tuntuu olevan ihan omat jutut, joissa Nippe pyörii mukana valvonana silmänä ja Lauman Johtajana. Ne on kyllä hauska lauma kolmestaan :)

Koirilla oli paljon touhua luvassa, kun piharallin lisäksi ne pääsivät lauantaina moikkaamaan 12-viikkoista Jekku-collieta & käymään mökillä ja sunnuntaina vielä pitkällä metsälenkillä. Käy ihan kateeksi nuo upeat metsäautotiet, joita Mikkelinkin lähipusikot on täynnä. Ei oo paljon riskiä vastaantulijoista, kun jokaiselle riittää yllinkyllin kilometriä tepasteltavaksi. Ja mikäs sen hauskempaa piskienkin mielestä, kun saa pistää tassua toisen eteen ihan vapaasti.

Ainiin, kaipaisin nyt vinkkejä kenen kurssille kannattaisi mennä aksan tekniikkatreenien suhteen? Olisin nimittäin kipeästi vailla sellaista sessiota, jossa ohjaaja pistetään miettimään miten päin se raajoinensa siellä kentällä heiluu :)