Treenilöpinää

Käy vähän tylsäksi meidän blogipostaukset, kun tuntuu ettei menneenä viikkona saatu aikaiseksi mitään muuta, kuin treenit. Selkeesti tää turha talvi ja työt verottaaa kovalla kädellä tehokkaasti käytettyä vapaa-aikaa. Etenkin, kun mitään syyslomaa ei ole edes tullut pidettyä... Noh, joulun ja uudenvuoden väliä odotellessa. Paitsi, että sillon meillä on muutto ja sehän se vasta onkin rentouttavaa touhua.

Mamman rakas kolmikko ottaa relasti

Mutta tiistain aksatreenit oli bueno! Meillä oli aika intensiiviset kieputtelutreenit kahdeksan esteen radalla. Mä vähän epäilin alkuun mitenhän Jalmari vetää, mutta sepä vetää hyvin. Kaaddddäämmmit soon taitava :O Vieläkun saa paukutettua tekniikoita varmemmaksi, että pääsee itse ohjaamaan kauempaa, niin siitä tulee hyvä. Toisella puolella tehtiin samalla periaatteella rataa, mutta välistävedolla ja erilaisilla lähetyksillä. Me ei olla aiemmin edes välistävetoa tehty, mutta koirapa kuuntelee ja hakee mielettömän hyvin ohjeita. Ainut ongelma oli puomin ylösnousu, kun jostain syystä se juoksi siitä ohi vähänkin huolimattomalla ohjauksella. Tajusin sitten treenien jälkeen, että olinpa käyttänyt ihan väärää käskysanaa sujuvasti koko treenit :D Voi koiraraasu, kun muulloin käsketään "kiipee" ja nyt sitten ihan puskista mamma kiljuu "puomi". PU -alkuisia komentoja tulee muuten liikaa, ni vois itekkin koittaa muistaa millä niitä on lähdetty opettamaan.

Karvanaamat tiimityössä: Java bongaa frisbeen, Nati noutaa

Torstaina olis ollut tokon vapaatreenit, mutta olikin sitten yllättäen Herra Pikkupilkulla pötsi sen verran sekaisin, että katsoin paremmaksi jättää väliin. Siinäänsä hanurista, kun olin suunnitellut jäävien liikkeiden treenit tekeväni siellä näppärästi häiriön alla. Vois ehkä ottaa itseään niskasta kiinni ja muistaa keskenäänkin noita juttuja treenata, muttakun se on yksin tylsäääääääää. Pitäis miettiä ihan vakavasti mitä me meinataan tokon saralla saavuttaa ensi vuonna ja miten me se tehdään, kun ei nää jutut toisella kädellä tekemällä tapahdu. Lähinnä resurssipuolta pitää miettiä agilityn kannalta, kun koira on osoittautunut siinäkin varsin lahjakkaaksi ja kivaksi treenikaveriksi ja kuitenkin tokokin on hyödyllistä ja hauskaa, vaikkakin hyvin erilaista touhua. Voisin kuvitella, että pieni aikuistuminen tekisi Jalmarille hyvää etenkin tokossa, joka näkyisi suoritusvarmuutena häiriönkin alla. Pitkän tähtäimen tavoitteena meillä on koularit, mutta kannattaako meidän nyt lähteä ennakoivasti ratkaisemaan pulmia, jotka ehkä katoaa aikuistumisen myötä?

Aito vauhtinakki!

Lauantaina olikin sitten kirsikkana kakun päälle meidän agihallitreenit, jotka olisi ehkä voineet mennä paremmin, jos kaksijalkainen olisi edellisen illan halloweenbileissä pitänyt enempi mielessä puolenpäivän aksatreenit ;) Aika väsynyttä touhua, mutta sain sentäs roudattua itseni ja koirani treeneihin. Tehtiin lähetyksiä esteelle, välistävetoja, erilaisia putkikulmia, muutamat kontaktit, pöytää, parit kepit ja siinähän sitä jo olikin. Koirallakin oli keskittymisen kanssa lieviä ongelmia, kun se olis vaan halunnu huudella 5-v Roihu -sheltille törkeyksiä ja treenien lopulla Roihu sitten sanoi ison sanan Javalle, että menes kakara kotiin kasvamaan. Ja Jalmari siihen vaan, että OK :D Päästettiin piskit vielä treenien pääteeksi riehumaan ulkona vapaana, joka taisi olla kaikille se paras palkka treeneistä. Java ja Roihukin oli ilman hihnoja ihan täysin fine toisiensa kanssa, vaikka aiemmin kaapin paikka kerrottiin nuoremmalle. Kuviosta teki vielä mielenkiintoisen se, että mukana oli myös yksi juoksunsa päättänyt pinseridaami, jonka kanssa Java olisi mielellään tehnyt "lyhytkarvaisia shetlanninlammaskoiria". Vilman mielestä koko homma oli vaan hauska leikki, kun pojat kerrankin juoksee yhtä paljon, kun häntä huvittaa :)

Ja näin poika hyödyntää äiskäänsä jakkarana!?

*tirsk* Nati, jolla on tukka?

"Hei, olen Nati ja olen tosi älykäs!"