4.8.2010

Takaisin kouluun

Kärkeen kesälomatunnelmia:


Iso koiruus!

Nippe kieli keskellä suuta ja Mitch Baywatch skarppina taustalla, että ei liian syvälle sitten

Kävi se rantavalvojakin välillä viilentymässä

Märkä rotta

Trio saapunut veneilemästä

Kakaroitten leikkiä

Luna ja sorsa

Aito merimies!

Kesäloma!

Äiskä, oot ihku! T: Java

Tällä kertaa onneksi siis nelijalkaisten vuoro, sillä mulle riittää koulut nyt vähäksi aikaa. Näin itseasiassa juhannuksena ihan järkkyä painajaista, kun tutkailin tulevan syksyn lukujärjestystä ja tuli ihan karmee ahdistus, että emmä haluuu, kun vasta sain gradun tehtyä ja ties mitä :D Sipaisin siis KTM:n paperit ulos kauppakorkeasta kesäkuussa, joten elämä tervetuloa! Ja nyt on todellakin koiruuksien vuoro mennä koirakouluun, kun mullakin pitäisi vihdoin olla myös vapaa-aikaa.

Vietettiin kyllä sitä ennen tooooooodella rentouttava kesäloma ja veikkaan, että tuhisevat shetlantilaiset ovat ihan samaa mieltä, vaikka nyt niiden nukkuessa ei voikaan mielipidettä tiedustella. Ekaa kertaa tosiaan mullakin neljän viikon kesäloma, joka tuntui ihan luvattomalta luksukselta - joku maksaa siitä, että mää laiskottelen?! It's a deal! Sen verran on vielä opiskelijaelämä persnahassa, että osaa hyvinkin ottaa ilon irti. Viikon olin Lissabonissa, viikon Mikkelissä mökillä, viikon Baltiassa autoilemassa ja viimeisen viikon taas mökillä. Ja tarviiko ees mainita, että tykkäsin *< 3*

Hauvatkin olivat kuulemma käyttäytyneet hyvin ja muistaneet pitää seuraa puolivuotiaalle Luna-pennulle lähes täyspäiväisesti. Olikin tosi kivaa katella trion touhuja, kun kaksi koiraa on pari, mutta kolme on jo lauma. Natilla ja Jalmarilla on luonnollisesti ihan omat juttunsa, mutta nekin ottaa sitten kolmen laumassa eri paikat: Nippe on pomo ja Jappe on kakara. Nati on tarkka siitä, että hän leikkii kun häntä huvittaa (ja kyllähän sitä huvitti, vaikka välillä pitikin muistaa esitellä hierarkiaa pennulle ;) ja ihan turha tulla mitään ruokia/herkkuja ottamaan, siitä saa kurittomat kakarat tukkapöllyn. Java sitävastoin ottaa näköjään ilon irti siitä, että sen ei tartte ees itse ajatella, ku mamma hoitaa senkin. Aivot narikkaan ja leikkimääääään! Tuntitolkulla se jaksoi leikkiä ja mähistä Lunan kanssa, joka luonnollisesti helpotti tuollaisen japsiriiviön kanssa elämistä huomattavasti :))

Meillähän oli muutamia treenisuunnitelmia kesälomalle, mutta niissä oli sellainen pieni oletus, että kelien ollessa paaaaskoja, ollaan myös kotona. Noh, ei ollut keleissä naputtamista ja niimpä käytännössä me mökkeiltiinkin Mikkelissä koko se aika, mitä nyt Suomessa oltiin. Ja Mikkeli ei kuulunut suinkaan siihen kylmään vyöhykkeeseen, eikä hotsittanut reenailla mitään ylimääräistä, jos itsellekin tuli kuuma pelkästä ajattelusta. Koiratkin saivat siispä lekotella terassin alla kosteassa hiekassa, tehdä siellä kaivuutöitä (team kakarat kunnostautuivat tässä lajissa erityisesti), kahlailla pitkin rantaa, pulikoida, telmiä keskenään (välillä oli niin kuumaa, että Java ja Luna jaksoivat vaan maata rötköttää kyljellään ja kitamiekkailla :), nukkua päikkäreitä jne. Mökillä olis kyllä valmius reenata muutamaa hyppyä, rengasta, muuria, mutta ehtiihän sitä kylmemmilläkin keleillä :D Ja sitä paitsi, kun yhden kansssa koittaa jotain tehdä, siinä on salamana kaksi muutakin kosteaa nenää osallistumassa. Enkä hennonnu sitten sisällekään sulloa kahta muuta, joten reenattiin jotain ihan pientä kivaa vuorotellen koko lauman kanssa.

No, sitten koitti arki ja töihinpaluu. Tultiin pitkin hampain vasta hippasta ennen puolta yötä sunnuntaina, että ehdittäis fiilistellä lomaa koko rahalla. Arjessa on toki hyväkin puolia ja yksi niistä on varmasti treeneihin palaaminen. Java aloittikin heti keskiviikkona HSKP:n Toko1 -kurssilla muistuttelemaan mieliin alokasluokan liikeitä ja on se näköjään keväällä jotain oppinut :) Pääsi myös vähän yllättämään, että seuraaminen alkaa olla aika hyvin hanskassa, vaikka ei olla sitä juuri tahkottukaan. Pitäisi varmaan alkaa käännöksiä pikkuhiljaa aloittelemaan. Luoksepäästävyydessä on yhä epävarmuutta sen verran uuden ihmisen lähestyessä, että ei pysy perusasennossa, vaan perberi nousee. Musta tuntuu, että tää on varmaan syksyn teema meillä ja varmaankin johonkin näytelmäkopelointikurssille tungen ton koiran, jossa on tosiaan aikaa & malttia lähteä rakentamaan hommaa tukevalle pohjalle: Kuitenkin luoksepäästävyydestä saa helpot pisteet.

No mitäs sitten syssymmällä? Java jatkanee agilityä Ertin riveissä ja tarkoitus olisi se myös kuvauttaa ennenkuin hätiköidään mitään liitelyharrastuksia. Meinasin nyt olla vieläpä aika tarkka siitä, että tämä junnun kanssa tässä vaiheessa panostetaan palkkaamiseen, leikkimiseen ja siihen, että homman pitää olla kivaa (pentukurssilla muutamaan otteeseen teki mieli pyöritellä silmiä, että mihinkä on oikein niin karmee kiirus). Mulla ei ole mitään hinkua lähteä mitään megapitkiä ratoja paukuttamaan tai medikokoisia hyppyjä tarjoamaan, vaan lähinnä tekniikkaa ja pieniä juttuja. Ja pitää opiskella vähän Javaakin, että miten paljon se kestää esimerkiksi toistoja ja epäonnistumisia (Natihan on überherkkis, joka menee helposti lukkoon), niin ollaan taas paljon viisaampia mitä tehdään ja miten.

Toko jatkuu ainakin Toko1:n verran, mahdollisesti palataan myös EKK:n kursseille. On nimittäin vähän eri asia treenata kahden ohjaajan kanssa kolmen koirakon ryhmässä, kun kolmen ohjaajan kanssa neljäntoista koirakon ryhmässä. Me ainakin opittiin keväältä aivan valtavasti ja siellä kun oli aikaa korjata mun asentovirheitä ym., niitä on nyt helpompi kaivella sitten tuolta jostain pääkopan kovalevyltä ja toivottavasti tunkea myös selkäytimeen. Tokossa olisi hienoa saada mölli alle tänä vuonna, joten se ehkä on se konkreettisempi tavoite loppuvuoden osalta.

Ja mitä näyttelyihin tulee, niin Java jää kasvamaan. Henkisesti, fyysisesti ja karvallisesti. Shelttishow käydään vielä noin niinku epävirallisten näyttelyiden tiimoilta ihan vaan huvin, harjoituksen ja ESS:n kannatuksen vuoksi, mutta muuten loppuvuoden ilmoittautumismietteet laitetaan jäihin. Mätsäreissä voidaan käydä, jos sattuu hyvälle päivälle. Jäädään siispä mielenkiinnolla odottamaan mitä pikkupilkku oikein meinaa peilistä katsoa :D

Entäs Nipster -neiti sitten? Natilla on parhaillaan juoksut ja toinen on niiiiiiiiiiin masentunut ja elämä on rankkaa ja nyt tarttee tulla syliin ja saada paljon rapsutuksia. Ja näitä juoksuja on tehty jo kesäkuusta lähtien, kun kaveri on ollut paikoin ihan tuuliajolla. Toistaiseksi niistä on sekaisin Nati sekä Java, mutta muutama viikko se vaan enää aidalla jakoa... Natin kanssa touhuaminen on jäänyt ehkä vähän vähemmälle kesän agikurssin jälkeen, mutta sen kanssa olen mietiskellyt rally-tokoa. Se ehkä voisi olla tarpeeksi palkitsevaa, eikä tartteis pilkunviilauksella paineistaa ollenkaan. Agia jatketaan myöskin, mutta enemmän omaehtoisesti. Luin supermielenkiintoisen artikkelin pehmeän koiran kanssa työskentelemisestä ja siinä oli muutamia hyviä käytännönkin vinkkejä, joita pitäisi alkaa treenata. Lähinnä siis opettaa koiraa suhtautumaan epäonnistumisiin, ohjaajan lukemiseen ja uudelleentekemiseen erilailla. Ja sissos sentään, Nati on kasvattanut karvat! Tai ainakin muhkean alusvillan ja toinen näyttää nyt niin läskiltä, että ei ole tosikaan. Jos näyttelyihin vois tollasen pystykorvasen viedä, ni mullois nyt yks hyvä :D Mätsäreissä vois tietty Natinkin kanssa joskus pyörähtää.

Semmottiis pälinää tänään. Nyt pitää mennä kiltisti nukkumaan, että jaksaa tehdä töitä huomenna!

4 kommenttia:

  1. Onpas Java kyllä kerrassaan ihastuttavan värinen.
    Tuollasen minäkin sit isona haluan. :D
    *potee kroonista hauvakuumetta, vaikka tuo meidän shetlantilainenkin on lapsi vielä* :)

    VastaaPoista
  2. Jalmari oli väriltään kyllä aikamoinen yllätys ja kyllä siitä etsittiin tan -karvoja vielä muutankin viikon jälkeen syntymästä :D Noh, merletyttö oli tilattu ja Nati ilmeisesti päätti, että tarvitaankin bimerlepoika... Ja mää veikkaan, että teilläkin on vuoden päästä jo se toinen sheltti - niitä vaan kuuluu olla vähintään kaksi ;)

    VastaaPoista
  3. Hiukan oon jo salavihkaisesti katsellut ens vuodelle suunniteltuja pentueita. *hups* :D
    Bimerle tai mv olisi mun puolesta hyvinkin tervetullut lisä laumaan.
    Ai VÄHINTÄÄN kaksi? :D

    VastaaPoista
  4. Juu shelteissä kolme on kuitenkin se kultainen standardi ja vasta riittävä määrä; enemmänkin voi tietty harrastuksen vuoksi ottaa ;)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)