23.2.2012

Örgghhhhh?

Huoh. Paluu arkeen siis ja rankka onkin :) Näin ällöittävissä maisemissa mm. lomaa vietettiin:


Loma oli noin niinku koiramielessäkin taas oikein avartava. Mehän tosiaan oltiin Singaporessa, Malesiassa ja Thaimaassa ja aikamoiset erot nelijalkaisten oloissa näissäkin maissa. Singaporessa koiria näkyi vähän, mutta nekin oli sitten varsin länsimaiseen tyyliin lenkkikaverina kaupungilla mukana. Malesiassa taas tuo islam on niin vahvasti läsnä, että koiria ei tosiaan näy missään. Kuala Lumpurissa näkyi kiinalaistaustaisilla olevan hauvoja, mutta harvassa oli nekin ja näinkö kokonaista yhden lemmikkiliikkeen. Esimerkiksi Langkawilla ei sitten näkynyt sitä vähääkään, vaan ainoat koirat näkyi vuorilla ja ne oli kyllä niin villikoiran näköisiä ja oloisia nekin muutamat, että en välttämättä haluaisi ollakaan koira Malesiassa.

Siinä on tietty totuuden siemen, että sivistyksen taso mitataan sillä miten yhteiskunta kohtelee eläimiään. Ja samaan hengenvetoon sillä on aika paljon tekemistä myös mun reissuinnon kanssa (esim. Kiinassa olis kiva käydä, mutta ihmis- ja eläinoikeuksien vuoksi en koe olevan eettistä mennä sinne heilumaan euroineen). Malesiassa oli joo ihan kiva käydä, mutta ei se jättänyt mitään lähtemätöntä vaikutusta ja aika suurena tekijä on varmasti tuo, että islamissa koirat ovat likaisia. Siellä ilmeisesti konservatiivisin puolue oli ottanut ihan asiakseen saada koiran omistamisen lainvastaiseksi, mutta ainakaan toistaiseksi vielä onnistumatta.

Langkawilta oli nelisenkymmentä kilometria matkaa Thaimaan puolelle Koh Lipelle, jossa odottikin sitten ihan erilainen maailma. Koiria silläkin pienellä saarella oli paljon ja viettivät näköjään oikein lokoisaa elämää. Päivät makoiltiin puunvarjossa tai hiekkarannalle kaivetussa kuopassa ja auringonlaskettua sitten ralli päälle. Koirat siellä on hyvinvoivia, pulskia, iloisia, eivätkä mitenkään väistä ihmistä (eivät myöskään tule iholle, vaan diili näyttäisi olevan, että sekä kaksi- että nelijalkaisille on tilaa). Miltei jokaisella oli joku panta tai naru kaulassa, joten kotikin niillä näköjään on, johon illalla palata, mutta päivät voi sitten viettää rentoa rantapummielämää kavereiden kanssa.

Supersuloinen ja iloinen pikkupentu leikkimässä veneenköydellä

Aikalailla onnellinen hauva

Postimestarin rankka työpäivä

Hauvelit saivat kaikessa rauhassa ottaa nokosia viileillä kaupanrappusilla

Ja samainen pentunen ottamassa turisteista ilon irti

Heti oli paljon kotoisampi olo, kun on koiria ympärillä. Ja tietty hirmuinen ikävä oli noita omiakin karvanaamoja :) Sen verran ikävä oli akuuttia, että lauantaina iltapäivällä saavuttiin takaisin Suomeen ja maltoin ehkä pari tuntia vetää henkeä kotona ennen koiranhakureissuun starttaamista kohti Mikkeliä. Ja siellähän olikin kaksi aika iloista shetlantilaista vastaanottokomiteassa. Ja voi ehkä kuvitella miten iloinen se oli maanantain aksatreeneissä, kun kolmen viikon breikin jälkeen pääsi esteille ;) Samalla höntsällä menee varmaan lauaantain kisat, mutta ei se mitään... lahjattomat harjoittelee, vai mitenkä se nyt menee :D

Heitetäämpäs loppuun vielä kuva Natin keittiöpäivystyksestä. Kävin ennen lomaa tekemässä vaihtokauppoja, kun sain Heliltä kolmisen kiloa tuoreita peuran lihaisia luita vaihtarina pennun fotosessiosta. Ja tälläinenhän aina saa hymyn pienen sheltantilaisen huulille, kun ruuasta puhutaan. Manageri oli hyvin läsnä luiden pilkkomisessa ja maistiaisten testauksessa, kun pistelin luut sopiviksi piisseiksi ja pakastimeen. Nipen piti vielä valvoa silmä tarkkana pakastimeen tunkemista, että kaikki menee sääntöjen mukaan ;)

2 kommenttia:

  1. Ihan siis hirrrrrrrveen hirrrrrrveen näköisissä maisemissa ootte lomaillut - en oo yhtään kade! ;)

    VastaaPoista
  2. Tohon olis verrokiks voinu laittaa kuvan Suomesta ja sitten miettiä kumpi maistuu paremmalta :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)