6.8.2016

Kaikki kiva päättyy aikanaan. Lomakin.

Meidän poppoo on viettänyt lomaa varsin tehokkaasti tässä heinäkuun. Neljä viikkoa on loppujen lopuksi aika lyhyt aika, kun kaikki pimeinä kuukausina kertyneet asiat TO DO -listalta pitää tunkea sitten juurikin siihen neljään viikkoon. Mutta niinkai se menee, että aika lentää kun on kivaa :) Koska koiratouhut vie aikapaljon aikaa aktiivisella kaudella, kesä on sitten enempi kaksijalkaisille. Niimpä koirat saavat lomailla hyvillä mielin myös.

Nati on meillä varsinainen lomailun asiantuntija. Pikkumusta vietti taas tänäkin vuonna pari kuukautta mökkielämää porukoiden ilona, seurana ja riesana ja se on kyllä puikkonokan mielestä parasta mitä on olemassa. Natihan on varsin huoleton hoidokki, senkun muistaa ruokaa tuupata nenun eteen kaksi kertaa päivässä (eikä tarvitse edes muistaa, Nippe osaa muistuttaa ;) ja yöksi löytyy pehmeä pesä, jossa nukkua. Mökillä juhlistettiin myös managerin 9-vee synttäreitä, jossa sankarin suosikkiohjelmanumerot oli syönti ja frisbeenheitto.


Pikkukoira Piipaa kehitteli juoksunsa heinäkuun alkuun, jota vähän etukäteen taas huokailin. Että onko ihan pakko pilata taas tämäkin loma, kun edellisen kerran juoksenneltiin juurikin loman aikana loppuvuodesta. Onneksi herra Jalmari on sen verran asiantunteva herraskoira, että juoksut itsessään aiheuttaa vaan tarpeen todeta asia, mutta tärppien aikaan se kyllä tietää mikä jutun juoni oikein on. Siinä sitten saa pelata tetristä kotona sijoittelemalla koiria ja koiraportteja strategisesti. Onneksi on vaan tuo yksi juoksuhanuri enää, kahden kanssa menisi jo maku :D

Näin pian lähestyvässä 1,5v iässä tuli mieleen, että Ionahan ei ole koskaan ollut missään julkisessa liikennevälineessä, kun tuo auto kuljettaa niin näppärästi kaikkialle. Niimpä nappasin pikkukoiran mukaan, kun lähdettiin Suomenlinnaa valloittamaan huvin ja urheilun vuoksi, jotta näkee mitä se mahtaa tuumata junasta, Stadin keskustasta ja Suokin lautasta. Ei mitään :D Se on kyllä niin huikean hyväpäinen koira, jonka mielestä edellä olevissa asioissa ei ollut mitään Vantaan pientalolähiöstä poikkeavaa - paitsi enemmän rapsuttajia, jee! Turistit olivat ihan haltiossaan pienestä eläimestä. Ja minä siitä, miten helppoa tälläisten koirien kanssa oleminen on. Ionalla ei ole ollut mitään "sosialistamisohjelmaa", vaan se on lähinnä kulkenut pentuna minun mukana ja kohdannut uusia asioita siinä sivussa ilman, että niistä on tehty mitään numeroa tai ihan asiakseni olisin päätäni sillä vaivannut.

Kahvilassa oli lievä vastatuuli :D


Jonottaminenkin hallussa

Joko mennään!


Ravintelissakin osataan käyttäytyä


Pikkaisen utelias



Ja näin junassa

Java ehti lomailun lisäksi kipaista pari starttia, joista nopein rimavitonen ja voitto. Sen lisäksi vähän ehditty treenikentällekin jo palata teknisiä juttuja muistuttelemaan. Olen myös käynyt muutamaan otteeseen hallissa treenaamassa ihan vaan muistutellakseni keinonurmipohjan pitoa. Aikalailla lyhyitä täsmätreenejä pyritty tekemään, ratatreeniä muistutellaan maanantaina ja viimeiset silaukset ennen Norjaan lähtöä tiistaina Jennan yksärillä pm-teemaan. Myös huolto on käyty tekemässä Marilla ja kaikenkaikkiaan varsin hyvässä vedossa oli loman jäljiltä koko tursas. Tällä mennään!

<3

Kippari on ehtinyt muutamaan otteeseen pyörähtää Suomen rajojen ulkopuolella, kulinaarireissulla Tallinnassa ja vajaan viikon huumorimatkalla manner-Espanjassa akselilla Madrid-Cordoba. Sää oli mitä mainioin, n. 39-45 astetta ja täyttä aurinkoa. Keskimääräistä Suomen kesää parempaa siis. Koska näiden reissujen teema on aina huono huumori, niin siinähän se viikko menee heikkoa vitsiä vääntäessä, maha kippurassa hekottaessa (kerran jopa lensi päästä verta, kun piti lyödä nuppi sängynpäädyssä olevaan koristenappulaan akuutissa naurukohtauksessa - en tiedä pitääkö se aina paikkansa, että nauru pidentää ikää :D) ja hyvin syödessä.

Loman lopuksi pyöräytin organisoida vielä tukiepikset minun ja Jonnan pm-reissun kustannuspuolta ajatellen. Seuralta saatiin kentät, ihania kavereita talkooavuksi, palkintopusseja täyttämään Murren Murkina & Eläinlääkäriasema Valjakko, sää mitä mahtavin ja runsaslukuisesti kilpailijoita perjantaisena iltanan Ojankoon, niin eipä olisi voinut olla täydellisempää lopputulosta! Kynä ja paperi -metodilla ja noin kymmenen hengen osaavalla talkooporukalla hyvin pyöriteltiin kahta rataa ja nähtiin niin iloisia suorituksia yksi toisensa jälkeen. Ei se lopputulos, vaan oikea asenne :)

Näillä eväin episillan kimppuun :D




Niin saa olla nöyrän kiitollinen. Monesta ja paljosta. Tässä päällimmäiset:

  • Minun täydellisen epätäydellisen ihanista koirista. Javasta on tullut kuin ihmisen mieli ja miten se täydestä sydämestään tekee tätäkin lajia, se on vaan <3
  • Ystävistä. Ei ole ehkä sanoja miten käsittämättömän hienoa se on, että ihmiset tulevat vapaaehtoisesti tuhlaamaan oman perjantai-iltansa siihen, että auttavat episten läpiviemisessä. Ja ne halausten ja onnittelujen määrä, kiitos! Ihan jokainen vie meitä matkallamme eteenpäin ja lämmittää ihan huikeasti. 
  • Murren Murkina & Eläinlääkäriasema Valjakko: Miten huippua on, että nämä pienet paikalliset yritykset lähtivät tukemaan meitä riviharrastajia unelman toteuttamisessa osallistumalla palkintoihin. Sponssitiedusteluja sai laittaa maailmalle kyllä useita. Minä yritän parhaani mukaan rahankäyttöni ohjata ulkomaisten pääomasijoittajien omistavien ketjujen sijasta paikallisille yrittäjille, tehkää tekin niin.
  • Runsaslukuinen kisaajien joukko. Ihanaa, kun jengi oli niin hyväntuulista koko illan, vaikka meidän perinteikäs kynä ja paperi -yhdistetty ilmo ja tulospalvelu ei ehkä se kaikkein nopein liveserviisi. Ja kuulutuskin oli perinteikästä huutelua sekä FB-päivittelyä. Sentäs joku asia moternia :D 




Tänään me levätään koko päivä. Ansaitusti.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)