A:lta se pannutti itselleen elokuussa muutaman viikon lepoloman, kun vauhtia oli enemmän kuin järkeä. Itse se nyt ei ollut moksiskaan, mitä nyt hieman hämmentynyt, mutta samantien olisi jatkanut hommia, vaan kaksijalkainen suhtautuu näihin äärimmäisellä vakavuudella. Siinä syy minkä takia minulla nuori koira ei treenaa ollenkaan A:ta (eikä treenaa muutenkaan monia esteitä..) ennen kuin kroppa on valmis, kun se vaatii vain pienen arviointivirheen ja lopputulokset voi olla vakaviakin. Apina pääsi Jerry Ketolan hyppysiin ja muuta vikaa siitä ei löytynyt, kuin toinen kylki oli selkeästi jäykempi. Se mitä tulee esteiden turvallisuuteen, niin en nyt tämän takia olisi A estettä lajista kieltämässä, vaan syy oli ihan ja täysin vain minun. Olisi pitänyt osata heittää pallo paremmin, niin, ettei matkan varrelle osu houkuttelevaa A:ta. Muutenkin turvallisen ja hallitun suorituksen opettaminen ko. esteelle on se ykkösprioriteetti ennen asiassa eteenpäin hätäilyä.
Elokuussa järkkäsin Jalmini -poppoolle parit Maijun treenipäivät ja sen lisäksi vielä Jennan buukkasin iltapäiväksi. Niimpä Piipaa on päässyt ihan jopa opetuksenkin pariin! Sillähän ei ole yhäkään mitään viikkoryhmäpaikkaa, vaan käy tuurailemassa Javan ryhmässä ja lähinnä siis lyhyiden omatoimitreenien varassa. Vaan se vaan yllättää joka kerta osaamisellaan! Tässäpä Maijun treenistä pätkää, muut taitaa olla vielä puhelimessa editoimatta.
Eniten ylpeä olen ehkä sen kepeistä tällä hetkellä! Minähän opetan kaiken kunnon sekatekniikalla toimien rusinat pullasta eri tavoista sillä perusteella, että miten mun koira toimii ja mistä se milloinkin hyötyy. Talvella se teki silloin tällöin kujia ja vasta kesällä havahduin, että aivan, sillähän ikä riittää jo keppitreeniin ja tadaa, tältä näyttää neiti otuksen keppiosaaminen muutama kuukausi myöhemmin:
Ongelma suorilla kepeillä oli sen lievä kaahotus, jolloin muina ankkoina se jätti sieltä täältä välin pujottelematta ja jatkoi matkaa. Mun siis piti saada se ajattelemaan mistä se palkka oikein tulee ja ei tartte ko sen yhden lampun syttyä pikkukoiran päässä ja se yhdistää keppien eri osat (sisäänmeno, rytmi, loppuun asti pujottelu, ohjaajahäiriö/liike/sijainti jne.) sulavasti kokonaisuudeksi. Eilen pääsin testaamaan ekaa kertaa keppejä radalla ja sehän todellakin menee ne! Siitä on kehittynyt kyllä varsin taitava koira, jonka estefokus on todella vakuuttava jo nyt (esim. keppien osalta siirrymme nyt palkkaamaan enemmän muita esteitä, koska se bongailee keppejä tällä hetkellä liiaksikin, ihastuttava ongelma sheltin kanssa :D).
Satu Tuominen kävi ottamassa huikeita aksakuvia muutama viikonloppu sitten sinisestä raketista ja näitä on paljon niiin ihania, että näitä riittää blogipostauksissa viljelyyn. Suurkiitos Satu!
Saako vähän vetää närää :P Kyllä, esteosaamisella on paljon vaikutusta siihen miten esim just A:lta tullaan alas ja nuorten koirien (kuitenkin A:n tekemistä kropan puolestaan valmiit) kanssa tämä on oma juttunsa, MUTTA kyllä sieltä ikävästi liidellään myös ihan taitavasti opetettujen ja kokeneiden koirien toimesta. Lähinnä mua kalvaa tuossa A:ssa se, että ei tarvitse koiralta kuin ihan pienen virhearvioinnin, niin asiat voivat mennä hyvinkin pahasti pieleen (ihan siellä arvokisatasollakin siis) ja seuraukset voivat olla vakavia. Esteen jonninateisella loiventamisella annettaisiin koirille pieni armahdus siitä, jos homma joskus ei mene täydellisesti ja toisaalta A:lle menon jyrkkyys ei olisi koirille niin suuri kuormitus. Kaippa nämä ovat näitä ikuisuus kysymyksiä, joissa ei ole sitä yhtä totuutta. Näin pikkukoiran omistajana kyllä se A-este mun makuun on kuitenkin vähän turhan korkea ja jyrkkä, oli se esteosaaminen hiottuna kuinka timattiseks tahansa. En kannata välttämättä poistoa, mutta loiventamista kyllä, ja en edes aloita nyt muista kontakteista :P
VastaaPoistaSaa ja pitää :D
PoistaOon tässä pohtinut lajin turvallisuutta aika paljonkin ja mun mielestä nykypäivän agilitykoirilta vaadittava kokoajan lisääntyvä vauhti ja ylivire on aika iso vaaramomentti ihan millä tahansa esteellä. Myöskään tästä lajista ei saa 100% turvallista, vaikka kaikki erikoisesteet otettais pois ja radoilla sais olla vaan matalia hyppyjä ja putkia. Ne voi silti kaatua putkessa tai kompastua rimaan kaahottaessa.
Sen takia ainut asia, johon itse voin omalla tekemiselläni ihan suoraan vaikuttaa on se estetekninen osaaminen. Se ei toki poista sattuman ja vahingon osuutta, mutta ainakin sillä voi pienentää sattuman prosenttia osaamisella.
Tekninen esteosaaminen A:lla on minun maailmassani siis ylöspäin suuntautuva laukka, harjan ylityksen valmistautuminen, hallittu harjanylitys ja laskeutuminen kontaktialueen kautta. Kun koira hanskaa nämä häiriössäkin keskittyneenä, niin se jyrkkyys ei ole kynnyskysymys.
Joo omalla tekemisellä on suuri vaikutus ja olen noista mainitsemistasi asioista aikalailla samaa mieltä ei siinä :) Mutta nimenomaan toi on sitä omaa tekemistä, jolla pyritään mm. välttämään se ikävä sattuma, jonka lajin harrastamin tuo tullessaan. Mun pointti on se, että taitavan koiran hetkellinen herpaantuminen (koirat ei oo koneita tms.) voi tehdä suurta vahinkoa. Joo agilitystä ei saa 100% turvallista ja riskitöntä poistamalla esteitä yms.. Kaikki koiransa kanssa treenava ottaa sen riskin, aivan sama millä tasolla touhutaankin.
PoistaKuitenkin musta on jollain tasolla eri asia tulla ypperkeikka 130-170 cm korkeudesta kuin liukastua putkesta tai kompuroida hypyllä ja tiedostan siis että siinäkin voi käydä hyvin köpelösti. Ikävästi vain tälläi penkkiurheilua hyvinkin tiivisti viimeset 3 vuotta harrastaneena, on tuo A, keinu, puomi, rengas ja pussi pistänyt silmään. Etenkin kun huomioidaan niiden suoritusmäärä radalla esim hyppyihin ja putkiin verrattuna.
Jotenkin on tullut vain sellainen fiilis, että olisi parempi jos sieltä kontakteilta tultaisiin vähän matalemmalta ja loivemmalta alas, jos siellä ei kaikki mene ihan suunnitellusti. Kaikissa esteissä ja nimenomaan vauhdin ja vireen kanssa pelataessa on riskinsä, mutta noissa se on musta huomattavan suuri. Ja onhan esimerkiksi putkiliukastumisia pyritty ehkäisemään sillä, että putket eivät olisi niin liukkaita ja sama homma alustan kanssa. Miksi siis kontaktit pitäisi jättää vaille uudenlaista tarkastelua. Eihän alustaan tms vaikutaminen esimerkiksi ole millään muotoa tekemisissä koiran osaamisen kanssa. Ja taas tullaan siihen, että onko se sittenkin koiran osaamisen puute jos se liukastuu putkessa, joten parempi vain jatkaa liukailla putkilla tekemistä ja ne ketkä liukastuu harjoitelkoot putkia. Näin kärjistetysti ;) Enkä nyt tiedä keneltä se olisi pois, jos kontaktit olisi esimerkiksi hitusen matalempia.
Mutta kaippa tämä vain jättää tilaa keskustelulle siitä, miten agilityn turvallisuutta voisi parantaa. Pelkkä esteosaaminen /lajiosaaminen ei musta silti ole se ainoa ratkaisu tälle ongelmalle, joka kuitenkin on olemassa. Ja jos oisin anonyymi käyttäisin nimimerkkinä jotain tän suuntaista "kisapenkillä ja youtuben äärellä aivan liian paljon"
Noh keskustelu jatkukoot ja iloista syksyä teidän laumalle! :)