Onnistumisen & epäonnistumisen häilyvä raja

Vantaan EO-karsinta + halli-SM paketissa ja tottahan toki kotihalliin pääsi kirmaamaan myös viihde-eläin Pipanttinen. Tulosten puolelta meillä ei ole jälkipolville kerrottavaa, mutta kaikki muu olikin sitten okein mainiota. Vaikka radoille mahtuu ylimääräisiä esteitä ja pientä luovaa tulkintaa, pääsimme tekemään ehjää hyvää baanaa, joista olisi ylpeä maalissa nollalla ja ilman. Ainut miinus menee kipparin piikkiin vikan radan lopun jäätävästä sohlaamisesta, jonka koira kuitenkin hyvin pitkäpinnaisesti jaksoi vielä tulkita oikein (ja Pepin miltei puomilta tippuminen menee myös sarjaan ei näitä lisää).

Kuva: Koirakuvat.fi

Se tunne, kun sisäisesti tuulettaa radalla jotain teknisesti haastavaa onnistumista. Kun haluaisi palkkaa pikkuotukselle samantien niin hienosta suoriutumisesta. Ja kun näitä saa nuorelle koiralle radalle, niin avot! Monessa paikkaa omat ohjausvalinnat oli valtavirrasta poikkeavia, joka on ihan hyväkin - löytyy tilaa rataantutustumisessa ja miten mahtavaa näissä onnistuminen onkaan. Treenilistallekin saatiin muutama juttu, erityisesti toi tyyppivika takaakiertojen vetäminen suoraksi on jo siellä ollutkin ja kaipaa pientä puuhastelua.

Tässäpä epelin parhaat palat minuutissa:



Sunnuntaina nautin täysin vapaapäivästä ja kävin toki ihastelemassa finaalimenoa vielä paikan päällä. Viikonlopun ehdottomasti paras juttu oli Javan pojan Elmon pääsy EO-joukkueeseen kipparinsa Katjan kanssa, aivan huikeaa! Niin ylpeä tästä duosta :)

Tää kuva oli selkeästi enne viime kesältä <3

Kuten aina, kisoihin mahtuu isoja tunteita laidasta laitaan. Parasta ehkä kuitenkin, että itse voi vaikuttaa siihen kuinka haluaa niihin suhtautua. Juurikin sopivasti tällä viikolla on Helsingin Sanomissa ollut pari oikein mielenkiintoista artikkelia itsetunnosta ja onnistumisesta. Lisäksi lomalla lueskelin palmun alla Jarmo Liukkosen Psyykkinen vahvuus -kirjan, joissa kaikissa hyvinkin samoja juttuja.

En voisi olla enemmän samaa mieltä näistä Kirsi Lonkan persoonalisuuden kehittämismahdollisuuksista:

1. Harjoittele enemmän (= laadukkaammin)
2. Rakasta tekemistäsi ja ole nöyrä sen edessä. Oman osaamisen arvo pitää ymmärtää, mutta samalla myöntää, että vielä – ja yleensä aina – on paljon opittavaa
3. Hankkiudu kannustavien ihmisten seuraan

Minulle enemmän harjoittelu ei ole välttämättä määrällistä, vaan strategisempaa oikeiden asioiden tekemistä. Saman asian toistaminen tuskin tuo yllättäen erilaisia lopputuloksia, vaan jos joku ei toimi, sitä pitää olla valmis muuttamaan ja katsomaan vähän erilasiten linssien läpi. Tähän liittyy motivaatio - onko se sisäistä vai ulkoista?

Lähde: Jarmo Liukkonen: Psyykkinen vahvuus

"Kasvun ajattelutapa, niin kutsuttu growth mindset, auttaa ihmistä näkemään itsensä kehittyvänä, jonka todellinen poten­tiaali on piilossa. Silloin haasteet ja epäonnistumiset ovat vaiheita omien kykyjen löytämiseen. Sen vastakohta on ajatus itsestä pysyvänä ja määrätynlaisena, jumiutunut ajattelutapa eli fixed mindset. Siinä yrityksen muuttua on turha: joko minä osaan tai en osaa.Tutkimusten mukaan ne, jotka uskovat olevansa jotain valmista, lannistuvat helpommin vaikeiden tehtävien edessä ja ar­vioivat kykynsä väärin. Kasvumallilla toimivat ihmiset ponnistelevat pitkäjänteisemmin. Heille tunne vaikeudesta kertoo sen, etteivät he osaa – vielä." HS 28.3.

Liukkosen kirjassa tästä samantyyppisesta tavoiteperspektiivistä puhutaan termeillä minä- ja tehtäväsuuntaituneisuus. tehtäväsuuntautut toimintaympäristö korostaa jatkuvaa oppimista ja itsensä haastamista ja minäsuuntautnut vertaa enemmän kilpailulliseen tuotokseen. Tässä korostuu muihin nähden paremmin pärjääminen, jolloin edistyksen pysähtyessä valitaan mielummin liian helppoja tehtäviä tai liian vaikeita, jotta selitykset on valmiina. Kumpaa sinä haluat, oppia uutta ja kehittyä vai olla parempi-paras? Sinäänsä kilpailullisilla tavoitteilla ei itsessään ole mitään vikaa, jos ne pohjaa silti itsensä kehittämiseen. 

Kakkoskohta lienee tärkein kaikista silloin kun harrastetaan eläimen kanssa. Rakasta aidosti tekemistä ja ole nöyrä nöyristelemättä. Osaa olla ylpeä ja arvostaa aikaansaannoksia. Siinä vaiheessa kun pipa kiristää ja ei ole kivaa, on parempi pitää pitkä tauko lajista ja tehdä jotain muuta, josta nauttii.  Samaa mantraa hoen myös kouluttettavilleni, että tarkoitus on, että molemmilla on ihan ensimmäiseksi kivaa. Ja sitten tehdään työstä leikkiä kouluttamalla. 

Hesarin artikkelissa tuotiin esiin myös jenkkipsykologi Daniel Kahnemanin ajatuksia ajattelun vinoutumista ja vahvistamis­illuusiosta. Kun ihmiselle syötetään tiettyä minäkuvaa, hän alkaa uskoa siihen ja hylkää vähitellen muut mahdollisuudet. ”Ihminen näkee mitä uskoo mieluummin kuin uskoo mitä näkee.” Pätee ihan molempiin suuntiin. Niimpä lienee parempi aktiivisesti rakentaaa ympärilleen tehtäväorientoitnut ilmapiiri, jossa jo yrittämisellä ja sitä kautta kehittymisellä on isompi painoarvo kuin lopputuloksella. 

Itsensä ympäröiminen oikeilla ihmisillä on aikamoinen kulmakivi silloinkin, kun kaikki ei mene kuin Strömsöössä. Tämän olen itsekin huomannut jo aika päiviä sitten, että on olemassa niitä energiakuoppia, joiden maailma pyörii vaan oman napakeskiön ympärillä tai negativiisuutta on vaikka muille jakaa ja siten on niitä, kenen kanssa "work = play and play = work" on läsnä ihan tekemättäkin. Molemmissa artikkeleissa tuodaan hyvin vahvasti esiin miten itsetunto ja oikeanlainen tekemisen mentaliteetti iskotettaan jo lapsiin, mutta mikään ei estä kehittämästä sitä puolta myöhemminkin löytämällä ne kannustavat ja empaattiset ihmiset ympärille. 




Lähteet:
https://www.hs.fi/elama/art-2000005620345.html
https://www.hs.fi/elama/art-2000005621907.html 
Jarmo Liukkonen: Psyykkinen Vahvuus, 2017