The only journey is the one within.

Sillon kun ajasta tulee niukka hyödyke, joutuu miettimään mikä on oikeasti tärkeää ja mikä ei. Jos viikosta on kaksi-kolme päivää viikosta jossain Suomen rajojen ulkopuolella, loput arkipäivät vielä töissä, siinä ei ihan kamalasti jää löysää. Niimpä aksatreenit ja kisaaminen ovat olleet vähemmällä ja meidän treenaaminen on enimmäkseen aksatemppuja omalla postimerkkipihalla. Kentälle ehtii kerran viikossa, jos hyvin käy. Jos on aikaa, tehdään aksaa, jos ei - tehdään jotain muuta :) Natin unelmakesälomakin ehti jo alkaa, kun mumsikoira lähti Mikkeliin mökille taas kesäksi laskemaan käpyjä ja haukkumaan ohisoutajia.

Enimmäkseen he ovat nauttineet elämästä <3

Ratatreenien tahkoamiseen sijaan olen siirtänyt omaa fokusta taitojen opettamiseen, se kun on mahdollista vaikka olohuoneessa. Erityisesti puomin kanssa päätin huhtikuussa palata aika paljon taaksepäin ymmärryksen rakentamisessa ultimatehäiriössä, vaikka ihan hyviä puomeja se teki enimmäkseen, mutta minulla oli vaan fiilis, että ei ole reilua koiraa viedä kisatilanteeseen, jossa se ei ihan satavarmalla tiedä mitä sen pitää tehdä. Etenkin kun kolmosissa nuo puomin jatkot on usein kaikkea muuta kuin suoraa.  Pikkukoiran kanssa ei ole mitään tsäänssiä ehtiä tehdä kuperkeikkoja ja pumppernikkeleitä tai hajoilla johonkin tuomarin sijoittautumiseen, vaan reilumpaa kaikille sen tietävän tehtävän kaikesta tästä huolimatta. Jokseenkin helpompaa myös minulle :D

Minulle oli varsin selkeää, että mihinkään arvokisoihin ei tarvitse vielä tämän koiran kanssa olla menossa, vaikka Suomessa siihen suuntaan tuntuukin olevan joku puolipakko. En yhtään epäile, etteikö se olisi paukauttanut varsin upeita baanoja, mutta mikäpäs tässä kiire valmiissa maailmassa. En siis ole kisannut juuri ollenkaan kummankaan kanssa, Java siellä sun täällä ja Iona hyppäreitä. Javalla olisi nollat kyllä saanutkin helposti kasaan, mutta kun ei olla ehditty fysiikkatreeniä tehdä peruskuntoon ja lihaksiston kasvattamiseen ajanpuutteen takia, niin eihän siinä ole mitään järkeä lähteä kisoihinkaan revittelemään joka viikonloppu kolmea starttia. Setäkoira on siispä käynyt humputtelemassa ja hän on kyllä niin onnellinen <3

Jugurttia hän on myös syönyt <3

Meinasin jättää koko viikonlopun lomailulle, mutta shelttijoukkue kaipasi yhtä harmaata vahvistusta. Niimpä Pepi pääsee treenaamaan kisarutiineja isompaan hässäkkään ja isikoira hoitelee varakoirakon virkaa. Tässä vähän ympyrä sulkeutuu, kun Javan kanssa ensimmäisen sm-joukkuekisaedustuksemme teimme juuri rotuyhdityksen paidassa ja nyt on kapulan ojennus sitten nuoremmalle sukupolvelle. Aikamoisen niisk! Javaa on moni kauempaa matkustava toivonut näkevänsä livenä sm-viikonloppuna, kun käyvät samalla katsomassa niitä tuoreita pentuja, joten ilmoitin sitten sankarit perjantain iltakisaan. Sekin taitaa olla ekaa kertaa ikinä, kun ehdimme niihinkin.

SM-viikonloppuna onkin hieno jalminiedustus paikalla, kun näillä näkymin turistina ainakin kolme Lellukan junnua ja radalla tullaan näkemään la + su Elmo & Taisto. Isillä on muutenkin tässä ollut ylpeyden aihetta, kun isoissa kesän iltakisoissa jalmineille tuplaavoitto Elmon napatessa ykköspodiumin ja Ionalle kakkonen.

Shelttipoweria: Myy, Elmo, Iona, Java & Fendi <3