Iona on kehittynyt aivan huikeasti ja sen kanssa on niin ilo tehdä töitä. Vilkaisin rankingia, jossa Puppe on näköjään 17. (606 medikoirasta) ja meidän starttien määrällä se on kyllä kerrassaan hieno tulos sekin, kun miettii, että 2018 Turun EO-karsinnoissa lähdimme paikalta yksi sen takia, että oltin täysin rankingin ulkopuolella. Sinäänsä sijoituksella ei ole väliä, eikä sen takia kisoissa juosta tai pisteitä kytätä, mutta se heijastaa ainakin sitä, että jossainmäärin askelmerkit enemmän kohdillaan.
 |
| 2018 vs. 2019 |
Kesällä pääsimme juoksemaan täyden kattauksen isoja kisoja ensimmäistä kertaa Ionan kanssa ja kyllähän tuo lentohamsteri on niin isoille areenoille tehty. Maajoukkuekarsinnoissa virheet olivat varsin tyypillisiä taitoihin ja kommunikointiin liittyviä, ajanmyötä korjaantuvia asioita ja siltikin radoilla oli valtavasti hienoja kohtia. Hieman yllättävää oli myös Pupiinin kohtalainen ylivire ekaan starttiin lähtiessä, miten lienee kiehuikaan luppakorvien välissä ja sieltä tuli ohjaajallekin ihan välitöntä palautetta jo radan aikana :D No, kaikenkaikkiaan oli kyllä kiva kisareissu Ionan kanssa kahdestaan ja se on osoittautunut kaikinpuolin näppäräksi reissukoiraksi myös.
Näköjään tälläinen pikakooste löytyi lauantain radoista:
Elokuun SM-kisoihin sainkin sitten jo huomattavasti tasapainoisemman koiran starttiviivalle ja olipa upea viikonloppu! Perjantain iltakisoissa voitettiin yli sadan koiran lämppäkisojen aksarata ja hyppäriltäkin nolla. Lauantain yksilökarsinnassa medit oli siirretty reunakentälle, jossa sattui monille koirille todella kurjia kaatumisia. Kahdesti meni myös Iona nurin, mutta silti jotenkin käsittämättömästi taisteltiin yhdessä silti nolla ja jopa sijoituksella 16. Voinko olla yhtään ylpeämpi, kun ekoissa SM-kisoissa vieläpä finaaliin! Vähän iloa himmensi toki nuo kaatumiset, ettei vaan käynyt mitään pahemmin ja voiko edes startata finaalissa, mutta onneksi ei mitään akuuttia - vaikka huollettavaa oli kyllä kisojen jälkeen kropassa aikalailla.
Itse finaalibaana oli erittäin vauhdikas ruotsalaistuomarin taidonnäyte ja oli kyllä niin mahtava fiilis päästä Ionan kanssa sekin juoksemaan. Meidän strategia oli vetää "all in" mitään himmailematta ja niin kanssa tehtiin. Iona irtosi puomilta väärälle hypylle, josta sitten hylly loppuradasta, mutta sillä itse tuloksella ei ollut mitään merkitystä lopputuloksen kannalta: meinasi naurattaa ja itkettää saman aikaan, kun se oli vaan niin siistiä ja Iona aivan huikea <3 Ylipäätään se tunne, kun oltiin yhdessä radalla omassa kuplassa tekemässä vain meidän juttua on yksinkertaisesti parasta tässä lajissa - kun tuloksesta huolimatta voin sanoa maalissa koiralleni sen olevan maailman paras ja itselleni antaneeni kaikkeni. Ei jäänyt jossiteltavaa.
Sunnuntain joukkuekisassa Iona sinkosi valitettavasti yhden bonusputken ja joukkueen kahdella hyllyllä ei ollut asiaa jatkoon. Harmi, olisi ollut niin kiva vaan juosta yksi lisäbaana sunnuntainakin tuon koiran kanssa. Mutta sitä vastoin Jalmini -pöhinää saatiin palkintopallille asti, kun Katja ja Elmo pokkasivat joukkuesm-pronssia. Isi onnittelee vielä kerran <3 Kaikenkaikkiaan oli huippu sm-viikonloppu, kun näki niin paljon tuttuja, puitteet olivat hienot ja kisakoirani Pupiini yksinkertaisesti paras kaikista. Videokoosteen olin näköjään poistanut puhelimesta ennenkuin älysin sen YouTubeen ladata, niin videoita myöhemmin siis.
Seuraavat isot kisat koittavatkin sitten aikamoisen piakkoin, kun lähdemme torstaina kohti Sveitsiä ja ISAC 2019 -geimejä! ISAC on shelttien maailmanmestaruuskisat, joten Fräschelsissä tullaan näkemään sadoittain Euroopan huippushelttejä. Huippua olla mukana siis itsekin :) Iona pääsee tutustumaan lentämiseen, kun sipaisemme Finnairin siivin Zürichiin ja siitä sitten vuokra-autolla pelipaikoille. Meidän reissua voi seurata Instan puolella @javanasagility ja reissukoostetta sitten blogiinkin jossain vaiheessa tulossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)