25.5.2010

Sori naapurit

Mulla on nimittäin yks pilkullinen koira, joka on tiputtanut ehkä rekka-autokuormallisen kohta roinaa alakerran naapurien pihalle parvekkeelta. Tänään siellä saattaa olla pala possun ydinluuta, aiemmin kevyttä evästä ja leluja. Hemmetin pinokkio, kun sen pitää mennä aina tollona huutelemaan jostain parvekkeenrakosesta ja luonnollisesti se tehdään omaisuus suussa, koska ei pieni mies ehdi ajattelemaan niin pitkälle, että aukaisi sen suunsa ekan kerran ennen kuin tunkee nokkansa ulos. Mutta ei, huoh. Ja sitten kun on omat eväät tiputettu, tullaankin muina miehinä varastelemaan mamman syötäviä, "kun mulla ei oooo :OOOO".

Jos Java olisi ihminen, se olis niin miesblondi. Toki silläkin on joskus momentuminsa, kun siellä pienessä päässä iskee kipinää oikein urakalla, mutta valitettavan usein tuntuu, että siellä ei oikeesti asu kukaan. Voisko jostain hieman aikaistaa sitä aivojen jälkilähetystä? Koska kohta mua alkaa pelottaa, että Itella hukkaa senkin :D Mulla on kaksi niin erilaista koiraa, mutta samaan aikaan niin samanlaisia, että pakkohan tuo on Nipen jälkikasvuksi tunnistaa. Noon mun Tollo ja Hupakko.

Tässä onkin taas kulunut jonkinmoinen tovi edellisestä päivityksestä, eikä tääkään reikäpää muista yhtään tapahtuneita. Natilla ainakin alkoi agikurssi ja neiti Näppärä pärjäsi tosi kivasti. Tehtiin hyppysarjoja, valsseja ja putkea, jotka onkin tuttua huttua. Mutta, näin neitikoiran omistajana se on aina kiva huomata kalenterista ja muiden juoksutuoksueksperttien käytöksestä, että eiköhän tuo taas kesäkuussa juoksunsa väsää. Ja käytöskin alkaa olla taasen sitä luokkaa hauvan välillä haaveilleissa viime juhannuksen kesäheilasta, että kovin paljoa ei pysty odotuksia lataamaan tuohon otukseen. Mutta koitetaan nyt mahdollisimman monta kertaa saada pakettiin ennen kuin jää sitten tauolle harrastuksista. Onhan mulla sitten toi villikortti Jalmari, jonka voi tempaista harrasteisiin.

Viikonlopuksi lähdettiinkin laumalla Mikkeliin mökkeilemään ja siitähän piskit oli intopiukeena. Siinä sai pikkukivet ja männynkävyt kyytiä, kun Duo Älykkäät otti vallan vakavasti tärkeän tehtävän leikittää 3,5kk vanhaa Luna -japsia. Ja toinenhan meinas ihan pelihousuistaan revetä, kun näki ketkä sieltä saapuukaan kylään. Nati on tosiaan pelannut näköjään korttinsa oikein ja on tyylikkäästi ottanut työnjohtoroolin, joka sisältää leikinjarruttelut ja komentamiset, kun homma äityy ihan mahdottomaksi. Java sitävastoin voi sitten paahtaa menemään aivot narikassa (ja kun se narikkalappu nyt vaan on hukassa...), kun äiskä kuitenkin handlaa tommoset kaikki turhan monimutkaiset jutut.

Maanantaina otettiinkin sitten uitetut tokotreenit. Tuli nimittäin ihan vaan pari hassua tippaa vettä niiden reenien aikana, right... Varustelukysymyksiä toki nämäkin, mutta mielumminhan sitä kuitenkin paistattelis auringonpaisteessa. Säätila ei kuitenkaan vaikuttanut pieneen tuulella kulkevaan shetlantilaiseen, vaan hienosti jaksoi pikkupoikapilkullinen vääntää pitkissä tokoreeneissä. Kontakti ja perusasennonhaku on sillä parantunut ihan mielettömästi näiden muutamien reeniviikkojen aikana ja ilo on huomata, että tekemisen meininkiä tuossa hauvassa kyllä on. Enemmänkin ehkä ongelma on kankea kaksijalkainen, jonka pitäisi jaksaa pitää mielessä pieniä kehonasentojuttuja, jolla korjaantuis heti alusta alkaen pienet vinoudet. Kohta otetaan rulla putkimiesteippiä reeneihin mukaan, niin johan alkaa asettua. Viikon päästä onkin viimeiset ohjatut reenit, joissa käydään nyt koetilanteenomaisesti tokon alokasluokka läpi. Reeniä, reeniä siispä ennen sitä. Olis kyllä hienoa, jos saatais tämän vuoden aikana vielä möllistartti alle.

Viikonlopun kaikki kuvat on mulla jossain USB-tikulla ja kun se tikku on vielä jossain, niitä ei nyt tähän hätään saada riipaistua. Mutta varoituksena, ällösöpöjä pöllönpoikaspentukuvia ainakin luvassa ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)