Pärnu KV: 2x NUO EH1

Kuva: Inna Tolli

Jalmari pieni karvadalmis palkittiin viikonloppuna Virossa molempina päivinä nuorten luokan ainoana osallistujana NUO EH1 seuraavin arvosteluin:


 18.6.2011 Ingrid Hein, Viro


"Yli keskikoon, hyväturkkinen, erittäin kaunisvärinen merle, rodunomainen pää, hyvä korvien asento, suora selkälinja, hyvä rintakehä, hyvät raajojen kulmaukset, liikkuu riittävän vapaasti, hieman ujo"


19.6. 2011 Saija Juutilainen, Suomi

"21 months young male, excellent propotions & correct bone for size, strong ???, correct lenght & expression, bit heavy skull, correct bite & underjaw, nice small ears a bit wide set, correct neck & ??, needs better muscle, enough anglulations, beautiful and clean blue merle, excellent coat quality, nice temperament, should move fully & stepping more drive, nice drive from profile, nice tail carriage, needs time & better condition"

Nöppönen pöydällä

Oisko tällä pärjänny jo sakukehässä? ;)

Hienosti meni siis meidän osalta ja EH tavoitteet täyttyivät. Eipä me tuonne lahden toiselle puolelle mihinkään sertijahtiin oltu kuitenkaan menossa, vaan lähinnä viettämään minilomaa sheltti-ihmisten kanssa ;) Lauantain kehäesiintymiset meni aikalailla penkin alle, kun oltiin Sarin kanssa sovittu esittäjä jo etukäteen, kun mittelikehän ei pitänyt mennä shelttikehän kanssa enää nuorten luokan kanssa päällekäin. No, mitenkäs kävikään sitten, kun Sari oli juuri cacibia pokkaamassa Tulille viereisessä kehässä, kun olisi pitänyt olla jo Jalmarin kanssa kehässä :D Tehtiin siinä sitten sen verran lentävä vaihto handlerissa kaikessa häsiksessä, että Java pieni meni ihan hämilleen. Sen edessä olisi voinut kolmihäntäinen kissa ajella yksipyöräisellä makkara suupielessä ja silti se olis vaan etsinyt mammaa kehän laidalta.



Ongelmahan olisi ratkennut tosi näpskästi sillä, että olisin sielä kehän laidalta Jalmaria kiljahdellut, muttakun kaksoishandlaus on kiellettyä, niin sitä sitten kanssa ollaan suut supussa myös kehän laidalla ja toivotaan, että hauva huomaisi ihan keskenään sijainnin. Hauhau ei sitten oikein keskittynyt poseeraamaan ja liikkeissäkin meni pää kenollaan kentän laitoja ihaillen. Siitä sitten tuo ujousmerkintä näköjään. Niinjoo, ja tuli sille vähän yllätyksenä tädin standardimittakeppi kyynäränmitta, mutta antoi kyllä nätisti kuitenkin mitata ja kopeloida. 

Sunnuntain arvostelussa jäin vähän ihmettelemään tuota hieman raskasta kalloa, kun tämä hauva ei ole kyllä raskasta nähnytkään, vaan päinvastoin hyvinkin lightmallisto :D Kiva juttu kuitenkin, että pää alkaa karvan myötä sitten näyttää skrodemmalta. Ja myös tuo lihaskuntokommentti oli siihen nähden ihmeellinen, että just pari viikkoa sitten Kaiperla kehui pojan muskelit erittäin hyväksi ikäisekseen aksakoiraksi. Että ei siellä mitään läskiä kovin pitäisi olla (en noita myöskään vinttikoirakunnossa pidä) ja mikä ihmeen broileri tuon koiran pitäisi tässä vaiheessa kasvua olla, ni ei osaa sanoa. Mutta näin tällä kertaa siis, mielenkiintoinen kokemus.


Ja tietysti tuo "nice tail carriage" pisti vähän hihityttämään. Mun kanssa kehässä pyöriessä sehän vetää ihan häntä nutturalla, kun ilmeisesti itsevarmuus kasvaa eksponentiaalisesti mun seurassa. Ja sit Sarin kanssa ei enää tartekaan kaikille pullisella, vaan mennään liikkeissäkin upeasti häntä selän jatkona. Handlerinvaihto on nyt ollut meillä ratkaisu tähän shelttien perisyntiin, korkeisiin häntiin, kun tuolla kehissä näkee niin paljon kaiken maailman kiroamista ja läpsimistä hännän takia ja mulle se ei oikein istu. Ja toisaalta taas hauva myöskin tarjoaa mulle kontaktia kehässäkin liikkuessa, josta en viitsi alkaa rankaisemaan, kun sitä on isolla vaivalla opetettukin. Niimpä Sari handlaa, niin ainakin häntä on kauniisti ja juoksee suorassa, mutta kääntöpuoli on tietysti pojan itseluottamus, joka näyttää vähän katoavan symbioosista irrotessa :D


Palataan vielä myöhemmin Pärnun matkaraporttiin, kun reissuhan oli suorastaan hilpeä. Nyt pitää välillä tehdä jotain kotihommiakin :))