Kukkuu

No ollaanhan mekin vielä hereillä. Jännä juttu miten henkisesti rankkaa aikaa voikaan olla lomaa edeltävä viikko, kun sitä alkaa jo suurinpiirtein laskea minuutteja kesälaitumiin. Ja siihen kun vielä yhdistää joka viikonlopun reissut/aktiviteetit/hässäkät + viikon reenit, niin siinä ja siinä, että jää aikaa nukkumiseen. Ainakaan minkään sortin elämää täällä ei ole vietetty, jos ei-koiralliset sitä tiedustelee :D

Karvakkaat reissussa :)

Pärnun reissusta selvittiin siis kaikin puolin hienosti muutama viikko sitten. Startattiin perjantain aamulaivaan, jossa päätettiinkin ottaa lemmikkihytti, kun niitä oli vielä tarjolla siinä vaiheessa. Lämpötilojen puolesta olisivat kyllä pärjänneet sen kolmituntisen autossakin, mutta kivempi se on itekki hytissä kuin käytävällä istuskella. Piskit oli erittäinkin cool paatilla ensikertalaisiksi, vaikka seinän takana taisi asustaa jonkin sortin nuotaja, jonka läähätys kuului seinästä läpi ja välillä se taisi heiluttaa häntää seinän vieressä siihen tahtiin, että meinasi läpi tulla. Karvakaverit nuuskutteli hytin läpi ja sen jälkeen pisti pitkäkseen, joten kaksijalkaiset pääsivät hyvillä mielin aamukahvia kiskomaan kaffilan puolelle. 

Javakin hymyilee :D

Me oltiinkin sitten jo iltapäivällä perillä Pärnussa, jossa ehdittiin näppärästi vaihtaa majapaikan ovella nopeat kuulumiset perjantain näyttelyyn suuntaavien kanssa. Tehtiin pitkä lenkki pitkin poikin Pärnua hauvojen kanssa, kun käytiin jo etukäteen katsomassa viikonlopun näyttelypaikka. Lenkin jälkeen tulikin sopivasti sen sortin sadekuuro, että ei lähdetty enää leimoja hakemaan passiin ryhmiksestä, vaan jäätiin ihan kiltisti Konseen päikkäreille. Sinäänsä ei ollenkaan huono tsägä, kun kuulemma ottivat siellä 10e/madotusleima, kun sunnuntaina sain ne omille 1e/leima KV-näyttelystä ;) Ilta sujuikin sitten Konsen terassilla ja piipahdettiin keskustassa syömässä + lurauttamassa karaåkea. Oli muuten sellanen karaåkekokemus taas, että tietää olleensa. Ainakin Aikuista naista oli veivattu pari kertaa liikaa, kun levy ei lähtenyt enää edes pyörimään toiveikkaiden jo mikkiä rutistaessa :D

Lauantai olikin säätiedoista poiketen iloisen aurinkoinen, joten ei haitannut ollenkaan lähteä päiväksi näyttelyihin. Tosin lauman mukana olleet suomen pystykkäät (aka kepot) oli ehkä hieman erimieltä, kun oli näköjään vähän ilta venähtänyt ja niimpä me tuotiin sitten mukanamme kaksi raatoa Kalevi Stadiumille. Ilmeisesti rotu on sen verran harvinainen nähtävyys lahden toisellakin puolella, että nämä näyttelykappaleet päätyi useammankin näyttelyturistin kameraan. Joku tätikin näppäili oikein useammasta kuvakulmasta fotoja lepäävistä pystykkäistä :D Me ei Hannan kanssa välillä vaan meinattu ees omaksi noita tunnistaa, kenen lienee... No, jos ei muuta, niin ainakin koirien vahtipalvelu toimi erinomaisesti. Sieltä aina käytiin vaan tukikohdasta vaihtamassa karvakasta hihnan päähän ja kehään. Tosin suomen pystykkäitten kehässä ei tälläkään kertaa menestystä tullut; tuomari oli vähän sitä mieltä, että turkki kaipaisi laittoa ja esiintyminenkin varsin velttoa. Liikkeiden arvostelu jopa mahdotonta, mutta toki ymmärtää luontaisen taipumuksen levon tarpeelle siestan aikaan. Rakenne hyvä ja mittasuhteetkin suurinpiirtein sinne päin. ROPia ei silti tällä kertaan kummallekaan.

Nirpun erikoistaito: "Puss in Boots" tuijotus. 

Jouduttiin sitten näyttelypäivän päätteeksi jättämään koirat ja pystykkäät lepäämään huoneisiinsa ja pystykkäiden huonoa menestystä paikkailemaan pienellä shoppauskierroksella. No, sieltähän löytyi sitten vaikka mitä kivaa. Autolla reissaus on erittäinkin iloista jo senkin takia, että ei tartte miettiä etukäteen mihin minkäkin pakkaa. Senkun vaan täräyttää pussukat konttiin ja miettii sitten vasta kotona mihin mikäkin kuuluu. Illaksi suunnattiin taas ulkoruokintaan ja tällä kertaa myös pystykkäät olivat jo sen verran vedossa, että niiden kanssa pystyi esiintymään julkisilla paikoilla. Syötiinkin oikein hyvää mättöä keskustan irkkubaarin terdellä, eikä laskun loppusummakaan päätä huimannut. Jälkkäriksi käytiin vielä hakemassa piste i:n päälle; suklaalla kuorrutetut mansikat. Nams! Iltaa jatkettiin vielä juhlistamalla Sirpan synttäreitä Konsen terdellä, joten ei ehtinyt aika käydä pitkäksi laisinkaan. Nipakin pääsi loistamaan erityistaidollaan tuijottamalla vetisin silmin letunsyöjää ja niinhän siinä kävi, että Katinkin oli hellyttävä jakamaan annostaan pienelle mustalle kerjäläismummolle.

Sunnuntai menikin sitten näyttelyssä pikapyörähtämällä, kun heti shelttikehien jälkeen alkoi järjetön vesisade. Niimpä kirmattiin pikapikaa autoon ja nokka kohti Tallinnaa. Tarkoitus kun alunperin oli, että sunnuntaina olisi ehtinyt mainosti pyörähtää upeilla rannoilla, mutta aina ei mee niinku Strömsöössä. Niimpä rantasuunnitelma vaihtui sitten päiväksi sateisessa Tallinnassa ennen laivamatkaa kotiin. Pystykkäät lähtivät nestetankkaukselle, niin sillä välin istuskeltiin sitten satamamakasiineillä koirien kanssa kahvin juonnissa, kun Jalmarin jumalallinen olemus vangitsi muutaman ohikulkijan mielenkiinnon. Java saikin tässä epävirallisessa Sadama Show'ssa mm. arvostelut "God's gift", "Perfect" ja "Princess". Ei ilmeisesti epäselvyyttä voittajasta, Prinsessa Jalmari oli siis tämän miesparin mieleen, liekkö istui sisustukseen vai mitä :D Ainakin Herra pilkku itse oli erittäin otettu saamastaan huomiosta ja heilutteli häntää kovinkin ilmavasti sedille.

Seuraavaa reissua siispä odotellessa. Kiitokset reissuseurasta ja kuvista koko poppoolle!