Takaisin kouluun

Hihih,tällä kertaa soon vaan koirat, eikä omistaja. Mehän lomailtiin koko poppoo heinäkuussa niin töistä kuin harrastuksista ja kelienkin puolesta se oli näköjään ihan oikea päätös. Nyt, kun arki on alkanut kaksijalkaisella, sama koskee myös hauvoja. Ja pienet aksasessiot harvemmin Herra J:tä haittaa. Löysin muuten Tytti Käyhkön Agirodussa napsimista kuvista myös yhden erittäin tutun ja suloisen suorittajan:

"Ohjeitaaaaaaa!" Niin Jalmaria <3

Mitään ihmeellistä ei olla tässä saatu aikaan, vaan lähinnä tehty pikkutreenejä ja palauteltu mieliin mihin jäätiin ennen breikkiä. Yhdet kaatosadetreenit ehdittiin kokea, vaikka asutaan 8 km päästä kentällä ja omalla pihalla ei ollut satanut ennen kentälle lähtöä eikä sen jälkeenkään. No, tulipa testattua miten Pilkku toimii ääriolosuhteissa ja ei meidän näköjään tartte kisoissakaan jännätä, vaikka keli ei ois meidän puolella. Hienosti se pisteli tassua toisen eteen, vaikka vettä tuli niin, että joutui itsekin silmiä siristelemään.

Sen lisäksi käytiin Elinan & Nellin kanssa sunnuntaina tekemässä täsmäharjoituksia apuohjaajaa hyödyntäen. Meillä oli työn alla kepit etupalkalla (Javalla meinaa joskus tulla kiire targetille kesken kaiken, vaikka normitilanteessa se hyvin harvoin tekee itse pujottelussa virheitä - enemmänkin työn alla on siis aloitukset ekaan, eikä tokaan väliin), kontaktit etupalkalla itse pitkälle + sivulle irtautuen ja loppuun vielä irtoamistreeniä hyppysuoralla ja mutkaputkella. Erittäin kiva fiilis jäi ja näköjään koirakin tykkäs.

Maanantaina meillä olikin sitten HSKH:n koetunti, kun saatiin treenipaikkatarjous seurasta. Ryhmässä taitaa olla möllistä kolmosluokkalaiseen ja ovat 1,5v käsittääkseni jo tuolla poppoolla treenanneet. Siitä huolimatta Java meni seassa kuin kala vedessä, vaikka tämän kerran aiheena olikin viskileikkaus, jota ei tosiaan olla kertaakaan tehty. Alkuun Herra J vähän kyseli, et ai tonnekko ai näinkö, mut johan lähti luistamaan. Hieno J! Hommia joudutaan tekemään, mutta sehän ei haittaa ollenkaan - päinvastoin. Ja mikä parasta, ohjaajankin ensimmäinen kommentti koirasta oli "Se on kyllä taitava koira". Tottakai soon, sehän on itse Herra J! Lunastettiin siispä treenipaikka nyt HSKH:n riveistä, joka on enemmän kuin bueno. Matka lyheni 45km:sta kahdeksaan ja myöskään Ertin talvitaukoa koko hallikaudelle ei nyt tarvitse kärsiä.

Eilen illalla käytiin vielä ysin jälkeen tekemässä salamatreenit Ojangossa, kun edellisenä päivänä ei keppejä tehty. Tarkoitus oli siis treenata max vartti ja keskittyä niihin keppeihin. Jalmarihan on tunnetusti yllätyksiä täynnnä ja nytkin se yllätti aika totaalisesti. Tein keppejä hypyltä lähestyen kummaltakin puolelta ohjaten välillä pidempään putkesta kaarratten ja välillä takaakiertäen ja sinne se vaan paukutteli menemään. Tämä kaikki siis ilman ohjureita, verkkoja tai kädestä pitäen näyttämistä. Naamakirjassa ehdinkin jo hehkuttaa miten onnistumisprosentti taisi olla tällä kertaa jotain 70 luokkaa ja mun mielestä se pitää olla 90, ennenkuin virallisiin lähdetään. Ei oo kuitenkaan reiluu mennä eritavalla paineistamaan tilanteeseen vaatimaan koiralta, jotain mitä ei se osaa unissaankin. Mut siis jos kaveri tuota tahtia parantaa, mehän ihan oikeesti kohta ollaan kisakalenterin kimpussa! Nää oli taas sellaset superhyvänmielen buustitreenit, jolla jaksaa taas, vaikkei aina muut jutut ihan onnistuiskaan :)