Yks cuppii, kaks cuppiii

Tehicup, 3. osakilpailu möllit

Kävipä niin, että iloinen joukkiomme ei tällä kertaa ehtinyt treenaamaan Kirkkonummelle asti, kun töitäkin piti tehdä. Vaihtoehtoisesti kirmasimme sitten Ojankoon ottamaan osaa Tehiscupin viimeiseen osakilpailuun, kun meillähän oli pohjilla jo möllistartti 1. osakilpailuissa, joten koikkuli sai mennä vielä tämänkin osakilpailun möllinä virallisiin kekkereihin osallistumisesta huolimatta.

Rata oli erittäinkin mielenkiintoinen, joten oli kiva päästä ei-niin-putki-vetoisen koiran kanssa oikeasti paahtamaan tuollaista putkirallia. Varmuuden vuoksi tulin sitten vielä myöhässä rataaantutustumiseen, kun oltiin lauman kanssa haahuilemassa pitkin Ojangon metsiä verkkalenkin merkeissä, niin annettiin sentään vähän tasoitusta :D No, mulla oli jo suunnitelmat selvillä, kun radan ehti nähdä muutaman minin aikana, joten ei siinä tarvinnut kuin juosta läpi ja toivoa, että pläni pitää.

Alku oli monelle kinkkinen, kun 2. este syötti ihan suoraan 5. putken väärään päähän, jos ei ollut skarppina a) koiraa asetellessa b) oman rintamasuunnan kanssa koiraa kutsuessa. Aika paljonkin iloisia häntiä sujahti vallan väärään putkeen ja Javallaki on ajoittain spesialiteettina tuokin liike, niin oma ohjausvaihtoehto oli ennakoiva valssi 2. hypyn jälkeen. Siitä 3. putkeen, persjättö, pakkovalssi 4. putkeen, persjättö ja pakkovalssi 5. putkeen. Wuhuuu, suunnitelma toimi kuin toimikin :D Aika moni nimittäin tyytyi vaan oikealla kädellä survomaan koiraa putkeen putkensuun kohdalla, joka ei arvatenkaan koiran kannalta ole aina kovin informatiivista. Loppurata olikin sitten meidän osalta vaan kontaktitreeniä vedättämällä ja koiran siedättämistä omaan vauhtiin. Ajasta ei ole mitään hajua, mutta varmaan ne jossain vaiheessa tulee nettiin asti tsekattavaksi. Rata oli sen verran haastava tuossa alussa, että n. 30 startista taisi tulla vaan kolme nollaa. Ja meidän osalta tämä riitti 3. osakilpailun voittoon ja samalla cupin voittoon kahdella osakilpailuvoitolla.

Natihan on nykyään sisäistänyt aika nohevasti managerin roolinsa, kun Napperton on mulla aika usein Javan treeneissä ja kisoissa seuraneitinä mukana. Pitäähän sitä kunnon aksastaralla olla oma entourage - tosin harvemmilla se on oma äiti ;) Mut Nati on kovin tsemppaava, jos on ruokapalkinnoista kyse. Nyttenkin se oikein ammattitaidolla nuuskutteli kaikki palkinnot läpi ja heilutti pontevasti häntää, jos oli sellaisia oikeanlaisia, maistuvia palkintoja tarjolla. Ja olis varmaan lykännyt yhden feispuukpeukun Jalmarille, jos sillä olis lupa naamakirjaa käyttää :D

Näin ollen meidän osalta mölliskabat oli tässä ja seuraavissa epiksissä siirrytäänkin sitten kisaavien radan puoleen. Sitä jo odotellaankin mielenkiinnolla, kun tulee ihan uudenlaiset haasteet ja ohjauskuviopulmat eteen noita 2-3lk ratoja pohtiessa. Mutta paljonpa ollaan opittu näistä mölliradoista ja se mikä tärkeintä, niin ton tollon kans on ihan törkeen hauska tehdä hommia. Ja siitä ei oo epäilystäkään, etteikö aksa olisi ton laji, kun kierrokset nousee nollasta viiteentonniin noin nanosekunnissa, kun Jalmatialainen havaitsee esteet. Nytkun osataan mennä lujaa eteenpäin, aletetan miettimään miten me myös käännyttäisiin mahdollisimman lujaa.