Kisadebyytti

Pikkupilkku korkkasi sitten agilitykoiran uransa lauantaina Janakkalassa. Mä syvästi jo mietiskelin hulluuden kriteeristöjä, kun heräsin lauantaiaamuna kuudelta kisojen takia, vaikka samana päivänä olis ollu myös Purinalla aksakisat. Silti ilmoitin tuon vinhan eläimen Janakkalaan, koska tykkään enempi siitä kentästä ja sen ulkoilumaastoista. Ohjelmistossa oli siis kaksi agirataa ja hyppäri.

Ja nyt eteenpäin on luvassa sellaista koiran ihailua, että sokeriyliannostusta välttävien kannattaa lopettaa lukeminen tähän :))

Harmi, kun en saanut ratoja videolle, koska ne oli ihan törkeeen hienoja! Java on upea <3 Vaikka tulostavoitteita meillä ei ollut, vaan lähinnä pitää hauskaa ja tehdä oman tason mukaan - Ekalta radalta kuitenkin nolla, 2. sija ja LUVA :) Toiselta agiradalta vitonen putkikiellosta ihan radan lopussa, joka ei kyllä harmita tippaakaan. Tällä radalla kun tuo agihullu onnistui lipeämään puomin ylösnousukontaktilta ja jäi roikkumaan eturäpylöillään puomilta. Ja sen verran kovassa vietissä se aksaa tekee, että se pungersi itsensä takaisin puomille ja jatkoi rataa :D Kuuluttajakin ihaili koiran sisukkuutta, kun aika moni koira olisi jättänyt leikin kesken, mutta ei näköjään Java. Uskomaton harrastuskoira ja selkeesti oman lajinsa löytänyt. Mä olin jotenkin itse niin hämmentynyt, että olin myöhässä puomin jälkeiseltä hyppy - hyppy - putki ohjauksesta (vaikka koira teki UPEAT kontaktit vielä tuon episodin perään!), josta sitten kielto. Tasoituksesta huolimatta J sijoittui neljänneksi tälläkin radalla (tulos 5, yli kuusi sekunttia alle ihanneajan).

Hyppärille ehkä omasta tekemisestä oli jo paras terä poissa ja ratakin oli profiililtaan aika kinkkinen. Paljon vaikeita kulmia, joka näkyi myös tulostasossa ja virheiden määrässä. Java teki ihan törkeän upeaa duunia, mutta jälleen kerran perhanan putken takaaleikkaus epäonnistui ja kaveri kääntyi putkesta takaisin tarkistamaan, että ai tännekkö. Koska piti ohjata putkeen uudelleen, olin myöhässä loppuradalta, kun putken jälkeen oli hyppy, putki ja muuri, jolle piti ehtiä tekemään persjättö. En ehtinyt, joten oma liike vei koikkulin muurilta ohi. Ja kirsikkana kakun päälle ohjasin vielä vikat esteet väärin, josta siis HYL. Mutta siis wau! Mä olin ihan supertyytyväinen tuohonkin rataan, kun koira kuunteli ohjausta, pysyi hanskassa ja teki mm. monelle erittäin haastavan keppisisääntulon kuin pro ikään. Vaikeahko rata, mutta aivan täysin mahdollinen meille. Iiiiih! <3

Ylipäätään siis aivan upea kisadebyytti tuolta kaksivuotiaalta. Nyt mäkin alan nähdä, että siitä voi olla ihan oikeasti vaikka mihin. Nyt meidän pitää treenata nuo putket kuntoon ja se on aika pieni ongelma, kun muuten koira teki törkeen hienot kontaktit odottaen vapautuskäskyä 2on2offista, malttoi odottaa lähdössä lähtökäskyä, keinu meni loistavasti ja keppivirheitä tasan nolla (ja siihen nähden, että heinäkuussa ei vielä osattu ja nyt syyskuussa niitä tehdään jo kisoissa). Etenemä oli näköjään ekalla radalla lähes 4m/s, vaikka tekikin pysäytyskontaktit, joten siitä ei ainakaan meidän suoritukset jää kiinni :D Mikä yllättävää, niin aika monella näytti olevan "juoksukontaktit" tai juoksukontaktit - ilmeisesti kontaktien opettamisen sijaan monet luottaa tuuriin tassun osumisessa kontaktille.

Sunnuntai sitten palauteltiin lauantain aksöneistä ESS:n perinteikkään ulkoilupäivän parissa. Nipa oli todellakin elementissään, kun ohjelmistossa oli makkaransyömistä ja niin monta kerjättävää uhria, että pikkumusta oli lähestulkoon duunissa :D Jalmari sai pienet pörinät aikaiseksi ikätoverinsa kanssa, mutta muuten se tyytyi patsastelemaan ympäriinsä häntä upealla kippuralla selän päällä. Ja Kajon kanssa pistettiin ihan leikiksi asti - se näköjään samasta iästä ja sukupuolesta huolimatta pääsee kepeästi Javan "hyvä tyyppi" -listalle. Aika huippua kyllä, että tuollainen määrä suureksi osaksi toisilleen tuntemattomia shetlantilaisia voi vaan päästään sosialisoimaan keskenään ilman tappeluita. Loppuun saatiin vielä hyvää näytelmätreeniä erkkaria ajatellen, kun Sirpa ystävällisesti tuttavallisesti oli tuonut paikalle itsensä, pöydän, mittatikun (hevosmallia, niin ei lopu kesken :D) ja vielä bonarina käsidesiä. Javalle mittatikku näytti odotetusti 39,5cm, mutta Nipasta me saatiin useallakin yrittämällä vaan 32cm. Awww, knääpiö :)) Olipas kiva päivä jälleen, joten kiitokset kaikille mukana olijoille!