Vuoden kokoinen paketti

Huuuuuh. Tänään on siis minun joululomani ensimmäinen ihka oikea lomapäivä. Ja voin kertoa, että aikalailla tarpeeseen tulee :D Toki duunit pistettiin pakettiin jo viime perjantaina loppuvuoden osalta, mutta tähän asti on lennetty ympäri Suomea suorittamassa erinäisiä askareita. Samasta syystä koko blogi on viettänyt joulukuun kalenterielämää kuvien muodossa, kun yksinkertaisesti aika ei vaan ole mihinkään muuhun riittänyt.

Snii jäi myös nyt Mikkeliin, joten onhan tämä arki yhden koiran kanssa vähintäänkin kummallista. Ajoituksen maailmanmestarina se siis pygäsi juoksunsa ja tärppinsä sopivasti joulunpyhille, niin jo sen takia jouduttiin laumaa vähän hajauttamaan. Onneksi Mustille löytyi taasen hoitopaikka mummon luota, joten taitaa jouluaatto olla siellä kylässä joka päivä ;) Se nyt vaan on niin mahtava koira, kun sen voi jättää huoletta iäkkäämpien terapiaeläimeksi. Kävelee siis kiltisti hiljaa lenkeillä, ei vedä, ei kisko, tottelee käskyjä, heiluttaa lähinnä häntäänsä 24/7, nukkuu sängyssä vieressä, katsoo telkkaria pötkötellen toisella sohvalla jne. Katsotaan milloin me nyt saadaan sitten mustanaamio kotiin, kun Mikkelin reissuja ei ihan heti ole suuniteltu :)

Jalmari on viettänyt tässä muutaman viikon ihan totaalibreikkiä kaikesta tekemisestä. Sen lisäksi, että ollaan maltettu aksakentiltä pysyä poissa, en ole myöskään mitään tokojuttuja tehnyt, jotta sekin nyt nollaa sitten ihan täysiä ensi vuoteen. Sain sille vielä fyssarin peruutusajan huomiselle, ni tulee sitten sekin tsekattua. Ainakin selkälihaksissa on hieman aukomista.

Yhdistysjuttujakin olisi taas sata ja triljoona tehtävänä, mutta eiköhän nekin tästä suttaannu taas, kun on vihdoin kotiinkin päässyt. Ja muuten te kaikki shelttipiparimuotinkyselijät, olettehan huomanneet, että viimeinen lisätilaus on vetämässä nyt vuoden loppuun? ESS:n varastoon niitä ei tilata, vaan tuon ennakkotilausmäärän mukainen tilaus lähtee peltisepälle vuoden vaihteen jälkeen. Oman kauteni osalta siis viimeiset kaksi kuukautta on ESS:n hallitusriveissä päättymässä, joten uusia innokkaita hallituslaisia kaivataan erityisesti vuosikokoukseen paikalle ;)

Kaikenkaikkiaan mennyt vuosi oli älyttömän mielenkiintoinen. Ja aika paljon sitä on taas oppinut lisää itsestään ja siitä, miten haluaa tavoitteellisesti eläimen kanssa harrastaa. Keskittyminen on siirtynyt ihan vaan omaan tekemiseen, eikä niinkään siihen mitä muut tekee tai miten pitäisi olla parempi. Meille siis riittää se, että kehitytään siinä omassa tekemisessä ilman vertaamista toisiin - sekun on ainut asia mihin itse voidaan vaikuttaa. Ja kiire ei ole yhäkään mihinkään. Voin siis oikein hyvin jättää itseni ja piskini vuoden aikana 2kk aksalomalle 4 x 2 vk pätkissä ilman, että alkaa ahdistaa ja olisi pakko tehdään mitään.

Vuoden aikana on toki tapahtunut paljon hienoja juttuja. Java nousi kolmosiin sitten suoraan kolmessa kisassa ja kolmosissakin päästiin samantien tekemisen makuun. SM-nollat olisi ihan hyvin saatu kasaan, jos olisin jaksanut kisata enempi, mutta en vaan näe mitään järkeä lähteä sinne harjoittelemaan puolivalmiin koiran kanssa. Monelle tämä tuntuu olevan koko harrastuksen tarkoitus, että siellä pitää olla ja sinne päästä vaikka räkä poskessa roikkuen. Mutta näin omalta kohdalta ajatellen, niin en vaan näe mitään järkeä lähteä johonkin koko päivän kisoihin, jos koira hädintuskin tehnyt vaaditut nollat kasaan - jos seitsemän tekee vuoden aikana, niin mikä todennäköisyys on sitten tehdä niitä usempi peräkkäin yhden viikonlopun aikana. Meidän katseet on siis käännetty jo Kirkkonummen kisoihin.

Hyppyserti napsahti myös hitusen yllättäen jo tänä vuonna, joten ensi vuonna ehkäpä avataan sitten SERT-A -tili jossain vaiheessa. Aika monta asiaa on vielä vaiheessa siihen oman suorituksen petraamiseen sille tasolle, että voittonollia napsahtelee täällä pk-seudulla kisatessa, kun kisakavereina on kuitenkin lähes joka kertaa maajoukkuekoirakoita ja muuta Suomen huippua. Näin ollen emme keskity heihin vertaamiseen, vaan nimenomaan vaan siihen omaan tekemiseen ja siinä parantamiseen.

Koulutuksellisesti tämä on ollut äärettömän hieno vuosi. Päästiin mukaan HSKH:n haastajatehikseen, jolloin joka toinen viikko on ulkopuolisten kouluttajien äärimmäisen hyviä treenejä tiedossa ja sen lisäksi aloittettiin myös aluevalmennus Janne Karstusen ryhmässä, jolloin kerran kuukauteen ollaan sitten Jannen treeneissä käyty. Tähän päälle vielä seuran viikkotreenit joka toinen viikko Jaanan opissa ja erinäiset aksatuuraukset ESS:n kursseilla, workshopeissa ja spesiaalikoulutuksissa.

Oma koulutuksellinen tavoite on tälle vuodelle ollut nostaa etenemät järjestään nelosen paremmalle puolelle, jossa ollaankin onnistuttu. Lopetin siis turhat tässättelyt ja nollien varmistelut ja kisoissakin fokus on sujuvuudessa, ennakoinnissa ja pienemmissä kaarroksissa. Tämä toki näkyy syksyn tuloksissakin, että ollaan siis enemmän treenattu kisoissa, kuin niitä nollia lähdetty vääntämään. Keväällä saadaan palikoita  toivottavasti napsahtamaan paikoilleen ja yhdistetään teknisesti huolellinen ja nopea suoritus.

Agilityn ulkopuolella huikea juttu on ollut Javan ensimmäinen pentue. Kiitokset vaan Sadulle luottamuksesta Käpylaaksossa isukkivalinnassa :) Äärimmäisen paljon minun mieltäni lämmittää se, että luonteeltaan koko poppoo on reipasta ja huoletonta ja uudet omistajansa lapsukaisiin tyytyväisiä. Toivonkin Javan jättävän jälkeensä upeaa luonnettaan, jossa löytyy taistelutahtoa ja saalisviettiä ja moottoria harrastuksiin ja samalla se kuitenkin osaa kotona olla hyvin rauhallinen. Sen lisäksi rakenteeltaan se on varsin passeli aksamalli, joten hyvä etuosa toivottavasti jää sitten jälkipolvillekin. Jokunen niistä tullaankin toivottavasti näkemään kisakentillä isukin jalan jäljissä!

Toko kulki myös sivujuonteena tänäkin vuonna tekemisessä mukana. Käytiin siis pariin otteeseen Korrien koulutuksessa hakemassa taas uutta tsemppiä ja koulutusvinkkejä ja sen lisäksi oltiin HSKH:n tokokurssilla syksyllä messissä. Näissäkin asioissa mentiin siis eteenpäin ja erityisesti tuo tunnarin opetuksen aloittaminen on jäänyt mieleen. Katsotaan nyt josko sitä ensi vuonna jaksattaisi myös tokokokeisiin ilmoittautua - tämä siis puhtaasti omaa laiskuutta.

Terveyspuolella Javalla ainut ikävä yllätys oli tänä vuonna AST:n kisoissa reväytetty etukoiven lihas. Joka siis meni ihan täysin omaan piikkiin, huonot lämmittelyt ihan hirveessä säässä ja sellaisten aikataulujen kanssa, jotka ei pitänyt sinne päinkään. Onneksi levolla ja Rimadylillä epäpuhtaus katosi ja revähdys sitä myöten historiaan, mutta osaapahan taas olla skarpimpi. Näitä me ei enää tarvittaisi ja pitää sitten vaikka jättää startit välistä, jos olosuhteet eivät takaa riittäviä lämmittelymahdollisuuksia. Osittain tästä syystähän minusta on tullutkin ihan maaninen noiden lämmittelyjen suhteen ja ne pitää tehdä oikein tai jäädä kokonaan kotiin. Talvellakin olen saanut ihan yksin tarpoa Ojangon pusikoissa, vaikka hallin piha on autoja täynnä, mutta meillä näistä nyt ei vaan voida enää lipsua.

Snii jatkaa hyväksyhavaitulla managerointiurallaan myös 2013. Se syö hyvin ja heiluttaa häntää, niin eiköhän sillä pieni koira ole oikein tyytyväinen elämäänsä. Temputellaan siis kotosalla ja tehdään vähän rallytokoa. Katsellaan nyt päätänkö toteuttaa haaveeni viimeisestä pentueesta, urosvalitakin olisi jo tehty ja toiveissa siis pieniä vauhdikkaita shelttilapsukaisia mahdollisesti myös biväreissä.

Tulevana vuonna ainakin tullaan treenaamaan ja kisaamaan suunnitellummin. Jatketaan näiden omien miniproggisten kanssa touhuamista ja katsellaan mihin se riittää. Ja ennen kaikkea pidetään hauskaa! Nollat tulee, jos on tullakseen, enkä aio niistä höpöttää tulevanakaan vuonna. Ja meidät Kirkkonummella nähdään, niin toivottavasti tekemässä ehjää omannäköistä suoritusta. Niinjoo ja vastakin saa meitä tulla moikkaamaan kisapaikoilla, joten nähtäilemisiin :)