Näissä merkeissä meillä vaihtui uusi vuosi tällä kertaa. Camouflage-Jalmari asetteli joulupukin tuomasta torkkupeitosta itselleen oikein pehmeän pedin sohvalle ja otti siinä sitten zetoria. Son aika ihku :) Snipin kuulumia saatiin myös Mikkelistä ja tuttuun tapaan rakettien paukuttelu ei myöskään mustiaiseläintä häirinnyt laisinkaan.
Tänään ajateltiin sitten aloittaa vuosi reippaasti Ojanko -visiitillä, mutta olosuhteet ei kyllä siellä suosineet ollenkaan koiransa lämmittelijää ja tatti otsassa meinasi hipoa jo räystäitä sillä hetkellä, kun piti lähteä tepastelemaan. Koko Ojangon alue kun tuppasi olemaan a) tasaista parin sentin vesikerroksella höystettyä luistelurataa isommilla lätäköillä lisättynä tai b) koirantorttuista upottavaa hankea. Jos olis ollu fiksu, olisin edellisen postauksen hengessä lähtenyt takaisin kotiin.
Mutta koska sinne nyt ekaa kertaa mentiin sitten joulukuun puolivälin, ajattelin kuitenkin yrittää. Niimpä sitä sitten tarvottiin noissa molemmissa alustoilla semikiukulla ja kaiken kruunasi hangesta loikkaaminen yli 5 sentin lätäkköön. Se on aina ihan loistava lähtökohta lähtee treenaamaan sukat märkinä. Toki kaikki kentätkin oli sitten varattu, joten ei auttanut kuin odotella ja mietiskellä jälleen suurta kysymystä lajin mielekkyydestä. Kyllä se vaan on Suomen talvi aidosti persiistä, vaikka muuten seuran hallifasilitettit onkin ihan huippuluokkaa, mutkun siihen hallin ulkopuoleiseen ei vaan voi vaikuttaa.
Noh, päästiin sitten ihan tositoimiinkin. Ajattelin ottaa ihan vaan kevyttä settiä muistutteluhenkeen, joten alkuun perusputki-irtoamisia puolesta kentästä, vähän keppien hakua, pari käännöstä. Keinua olisin ottanu kans vähän hetsaamalla, mutta jollain tän päivän tuurilla siinäkin oli renkaiden vapautusvipu jumissa?! Huoh, näin tänään :) Vähän hyppygridiä ja naksuttelua kosketusalustalle irtoamiseen ja kontaktin alastuloon. Loppuun vielä testasin kolmella esteellä välistävedot, päällejuoksut ja serpentiinit. Jäähkät oli sitten pakko lähteä tekemään kotiin, koska se liukastelu ei varmaan koirallekaan käy rentouttavasta loppuhölköttelystä. Onneksi matkaa nyt ei oo varttia pidempään, mutta tulihan siitä vähän huono omatunto, ku piti lähestulkoon suoraan pakata koira autoon syystä huolimatta :(
Tää viikko mennään vielä aika rauhallisesti aksan suhteen ja keskitytään enemmänkin naksuttelemaan kotosalla. Ensi viikolla päästään sitten Anu Niemen tehistreeneihin, mikä onkin ihan uusi kouluttajatuttavuus. Mielenkiinnolla siis jäämme odottelemaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)